sunnuntai 14. syyskuuta 2008

There's something about Sarah

Tämä blogi elää ajassa mukana, ja siksi kommentoinkin McCainin varapresidenttiehdokkaan valintaa vain kolme viikkoa valinnan jälkeen.

McCain on poliittinen peluri, joka uskoo omiin mielipiteisiinsä ja hakee tukea niille sieltä mistä sitä saa. Politiikon USA:ssa on vain kovin samanlaista kuin pidättettynä oleminen - kaikki mitä sanot voidaan käyttää myöhemmin sinua vastaan. McCain tuli aikoinaan tunnetuksi aborttioikeutta puolustavista kannanotoistaan ja kantasolututkimusta hän tukee vieläkin. Vaalikampanjan aikana linja kuitenkin muuttui. Elämä alkoikin jo siittämishetkellä. Mutta eivät uskonnolliset ole tyhmiä, ainakaan kaikki. Takinkääntö oli helposti havaittavissa poliittiseksi peliksi. Niinpä varapresidenttiehdokkaaksi nimettiin ehdokas, joka vastustaa aborttia ja rakastaa aseita. Ehdokkaan alle vuoden ikäisellä lapsella on Downin syndrooma ja hän kuuluu abortteja vastustavaan naisjärjestöön, jonka slogan menee jotakuinkin näin: "Emme halua valita, ansaitsemme parempaa". Niin, ehkä maailma on helpompi paikka elää, kun uskoo sokeasti tiettyyn elämänfilosofiaan, joka on pohtinut kaikki ratkaisut valmiiksi puolestasi.

Varapresidenttiehdokkaalla Sarah Palinilla on myös lukioiässä oleva tytär, joka on raskaana. Äiti todennäköisesti vähän painosti ja nyt nuori pari on kihloissa. Äiti tukee myös koulujen seksivalistusta, joka kehoittaa pidättymiseen. Sillä on sitten vastustajien helppoa ivailla. Asiasta on tehty tutkimus, joka kyseenalaistaa vahvasti onko millään seksivalistuksella kouluissa mitään vaikutusta mihinkään.

Palinin vanhin poika on lähdössä Irakiin. Äidin mielestä Irakin sota on Jumalan antama tehtävä. Mikä erottaa hänet Dick Cheneysta? Huulipuna. Kolme viimeistä kommenttia ovat kertoneet Palinin lapsista, perhe määrittää hänen arvonsa hyvin pitkälle. Siitäkin huomaa kyseessä olevan uskonnollisen siiven ehdokkaasta. Kuinka paljon tiedätte Obaman, Bidenin tai McCainin perheestä? McCainin päätöksentekoprosessin varapresidenttiehdokkaan valinta asettaa huonoon valoon. Hän tapasi Palinin ensimmäistä kertaa elokuussa viidentoista minuutin työhaastattelussa, elokuun lopussa McCain lensi Alaskaan ja samana päivänä ehdokkuus oli julistettu.

Palinin valinta on paljastanut rumia puolia myös McCainin vastustajissa. Hillaryn kannattajat ovat ja erityisesti feministit ovat raivoissaan. Korkeaan asemaan on nousemassa nainen, joka pitää pilkkanaan kaikkea minkä he uskovat olevan naisasian edistämistä. Kovan linjan feministit ovat aika samanlaisia kuin kommunistit. Heillä on halussaan tietoa siitä, kuinka ihmisiä riistetään ja he ovat ristiretkellä riistoa vastaan. He näkäevät mielellään, että ihmisen oman identiteetin rakentaminen kuuluu heille, koska heillä on oikeaa tietoa siitä, miten ihmisiä riistetään. Tietoa, jota tavallisen ihmisen on vaikeaa havaita ilmaan jatkuvaa koulutusta oikeaan maailmankuvaan. Camille Paglia sanoi aika hyvin eräässä blogissa:
"In terms of redefining the persona for female authority and leadership, Palin has made the biggest step forward in feminism since Madonna channeled the dominatrix persona of high-glam Marlene Dietrich and rammed pro-sex, pro-beauty feminism down the throats of the prissy, victim-mongering, philistine feminist establishment."

McCainin suosio naisten keskuudessa nousi kuitenkin huomattavasti Palinin ehdokkuuden julistamisen jälkeen (tämä lausunto on aika hataralla pohjalla, tiedämme varmasti vasta vaalien jälkeen). Jos näin on, niin se antaa kovin huonon kuvan näistä ihmisistä. He menevät samaan kategoriaan mustien kanssa, jotka eivät ole valmiita äänestämään Obamaa, koska hän ei ole tarpeeksi "musta" ja valkoisten kanssa, jotka äänestävät McCainia, jottei Yhdysvallat saisi mustaa presidenttiä.

Ei kommentteja: