tiistai 30. syyskuuta 2008

Lapset ja behavioristinen pedagogiikka

Roskapankkihanke meni sitten ainakin toistaiseksi nuriin kongressissa. Hyvä niin. Kyllä se todennäköisesti läpi saadaan, kunhan republikaani-edustajille tehdään myönnetyksiä. Pienmpi hanke siitä on näillä näkymin tulossa ja toivottovasti valtiovarainministeriölle tulee myös jonkin sortin juridin vastuu rahojen käytöstä.

Reservin tulenjumala Kananen kommmentoi äskettäin edellistä finanssikriisikirjoitustani, joten ajattelin vähän kommentoida hänen muutamaa hyvää pointtia.

"Amerikkalaisista investointipankkiireista vielä sen verran, että siinä vaiheessa kun tajusivat minkälaista moskaa luotiinkaan, paketoitiin lainat kivalta näyttävään pakettiin muiden arvopapereiden kanssa ja kun päälle lätkäistiin kolmen A:n pakettipaperit löydettiin niille ostaja jenkkilän ulkopuolelta (missä luotonluokittelijoiden vastuu??); ovelia tyyppejä nuo pankkiirit."

Kyllä pankit antoivat liian avokätisesti lainaa, mutta sehän oli niiden tarkoituskin. Fannie Mae ja Freddie Mac olivat valtion perustamia yrityksiä, joiden tarkoitus oli nimenomaan auttaa useampaa amerikkalaista ostamaan oma talo. Kun tätä tavoitetta vielä tuettiin valtion varoin, niin nämä kaksi yritystä saivat n. 80% markkinaosuuden asuntoluotoista. Niistä sai rahaa halvalla ja ihmiset ostivat innokkaasti. Ongelmana oli, ja on edelleen, että asuntorakentaminen kaavoituuksineen ja rakennusaikoineen on kovin hidas vastamaan kasvaneseen kysyntään. Niinpä liikkeellä oli paljon rahaa, mutta asuntojen määrä ei kasvanut samaan tahtiin. Rakennusyhtiöiden voitot nousivat ja rakentaminen lisääntyi voimakkaasti. Sitten talous alkoi yskiä ja taloista olikin ylitarjontaa. Kupla puhkesi.

Pankit kyllä niputtivat hyvät lainat ja sub-primelainat yhteen myydäkseen ne eteen päin. Standart operational procedure, jenkit sanoisivat tähän, enkä usko että sub-prime vaaroja kukaan täydellisesti tiesi, siinä vaiheessa kuin näin alettiin tekemään. Eikä huonojen ja hyvin asioiden niputtaminen paketeiksi ole itsestäänselvästi huono juttu. Esimerkiksi kun työpaikka ostaa terveydenhuoltovakuutuksia työntekijöille, he ostavat ne koko porukalle kerrallaan. Muutenhan pitkäaikaissairaat tai huonon geneettisen perimän omavaat jäisivät vailla työtä kun niiden terveysvakuutus maksaisi kuussa enemmän kuin palkka. Sub-prime luottojen niputtamisella saatiin halvemmat korot köyhimille talonostajille. Tällä hetkellä n. 10-15 prosentissa sub-prime luotoista on maksuhäiriöitä, mikä tarkoittaa sitä, että loput 85 prosenttia lainaajista saa pitää oman talonsa. Talon, jota he eivät voisi omistaa ilman sub-prime-luottoja.

Pankkiireja ja luottoluokituksen antajia on tietenkin kriisin hetkellä helppo syyttää, mutta eräs asia mikä on keskustelusta unohtunut on ykisttäisten kuluttajien oma vastuu. Ei elämän tärkeimmän ostopäätöksen harkintaa voi kokonaan ulkoistaa pankeille, täytyy olla myös oma varmuus, että lainan takaisinmaksusta pystyy suorittumaan myös talouden heikkoina aikoina. Nyt samat ihmiset, jotka asuntolainan oheella ovat keränneet tuhansien dollarien luottokorttirästit huutavat poliittikkoja apuun. Varmasti virhearvioita on tapahtunut pankkiirien, luotonluokituksen jakajien ja yksittäisten ihmisten toimesta. Virheistä täytyy oppia, mutta oppiminen ei tule tapahtumaan kun valtio pelastaa aina lopuksi. Siihen voi sitten seuraavallakin kerralla luottaa kun pelaa isojen rahojen kanssa. Täytyy myö muistaa, että nykyinen järjestelmä on tuonut ennennäkemätöntä vaurautta kansalaisille, ja kun taka-askeleita tulee, lasta ei saa heittää pesuveden mukana.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Tarkoitin, että mun moraalikäsityksen ulkopuolelle meni se, että ne roskalainat myytiin ulkomaille "matalariskisinä (aaa-aa) ja hyvätuottoisina rahastoina" eikä suosiolla junk bondeina ja tässä epäilen luotonluokittelijoiden vastuuta soppaan.
Asia ei kosketa mua suoraan, mutta kun esim. Saksassa valtion rahoilla aletaan pelastamaan pankkeja niin saatan itse veronmaksajana (tällä hetkellä ALV, myöhemmin ehkä tulovero etc.) joutua myös maksamaan muitten töhöilyistä.
Ainahan voi toki spekuloida, että mitäs meni ostamaan - sama pätee niin pankeille kuin sitten lainan ottajille - mutta näköjään globaaleilla finanssimarkkinoilla kärsitään kollektiivisesti; poislukien pankkiirit jotka nimenomaan johtivat kriisiyrityksiä ja näin ollen olisivat vastuussa (voisin mäkin ajaa pankin kuin pankin konkurssiin jos maksettais 70 miljoonaa taalaa vuodessa).

Totta on myös se, että tilastot olivat lainanoton kannalla, ainakin mitä tulee asuntojen hintojen nousuun viimeisen vuosisadan ja näinollen varmaan lainavakuuteen, mutta induktiivinen ajattelu ei tällä kertaa johtanut haluttuun lopputulokseen.

Lama tekee välillä hyvää, vaikka 90-luvun jenkkilässä uskottiin oman talousjärjestelmän takaavan ettei tulevaisuudessa synny enää lamoja. Mun puolesta voi aivan hyvin olla 3-4 vuoden lama, sillä sitten olen juuri (toivottavasti) valmistunut kun kysyntä työvoimalle on kovassa kasvussa.

Ps. resolution = päätöslauselma
Pps. oot sen äikän kymppis silti ansainnu ;)