sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Joulu, vol 2

Joulu alkaa olla juhlittu täällä Kosovossakin, poislukien serbien kohdalla, jotka juhlivat vasta 6-7. päivä tammikuuta. Muutaman päivän ennen aattoa puolustusvoimien komentaja amiraali Kaskeala tuli ties kuinka monenelle visiitille Kosovoon ja käväisi totta kai vilkaisemassa meitäkin. On aina hämmentävää kun isoja herroja tulee Suomesta katsomaan mitä täällä tapahtuu. Täytyy hetkeksi palauttaa mieleen sulkeiset, tervehtimen ja muu varusmiestouhu, jotka ainakin sääntökirjojen perusteella kuuluvat meidän arkeen. Isoille herroille on myös osattava puhua armeijaa ja esiteltävä aina sillä kielellä mitä olet tekemässä juuri sillä hetkellä kun ko. henkilö sattuu ilmestymään paikalle. "Herra sotilasarvo, alikersantti Nikolenko, suoritan vapaaehtoista liikuntakoulusta" täytyisi todeta jos joudut tälläiseen tilanteeseen vaikkapa salilla. Jos sinut yllätetään vessassa, nukkumassa tai menossa kylpytakissa saunaan, niin se menee "henkilökohtaisen huollon" piikkiin ja niin edelleen.

Niin komppaniamme sitten seisoi muodossa kymmenisen minuuttia ja odotti amiraalia. Sotilaspoliisisaattue ajoi eteemme, amiraali astui ulos, sanoi hyvää päivää ja lähti pois. Kaikki arvostivat amiraalin ytimekkyyttä. Vierailu ei kuitenkaan meidän osalta ollut siinä, vaan amiraali halusi jutella miehistön kanssa hiukan epävirallisimissa olosuhteissa joten kokoonnuimme luokkaan ja hän kertoi meille matkansa tarkoituksen. Hän muisteli kuinka vuonna 99 hän oli paikan päällä luovuttamassa brittikenraalille suomalaisen pataljoonan, joka koostui 85% reserviläisistä. Brittikenraalin mielestä Kaskeala oli vastuuton, kun lähetti reserviläisiä silloisen Kosovon vaarallisempaan vastuualueeseen. Pari kuukautta myöhemmin, Kaskealan toisella vierailulla kenraali halusi toisen reserviläispataljoonan käyttöönsä, kun edellämainittu osottautui taisteluosaston parhaaksi. Ihastuttava tarina, jonka tarkoitus oli saada meidät tuntemaan ylpeyttä kuuluessamme tähän joukkoon. Juu, Talvisotaankin osallistui lähinnä reserviläisiä, mietin vaan kuinka paljon ylpeyttä voi tuntea muiden saavutuksista. Ei sillä että epäilisin tämänhetkisen joukon pystyvän samaan.

Kun tarinat oli kerrottu, amiraali kysyi oliko meiltä mitään kysyttävää häneltä. Ei ollut, sillä meidän johtoporras halusi kaikki kysymykset etukäteen kirjallisina. Ymmärrettävää siinänsä, turha puolustusvoimien komentajalta kysyä asioita, jotka eivät hänelle suoranaisesti kuuluu. Vaikeaa oli kyllä vastustaa kiusausausta kysyä häneltä elämän tarkoitusta, mutta sain vaihteeksi pidettyni suuni kiinni. Komentaja lähti, joulu lähestyi uhkaavasti. Esikunnassa oli tehty linjaus suomalaisten joukkojen osalta: Jouluaatto on tavallinen arkipäivä ja joulupäivänä on sunnuntain aikataulu. Huoltokomppania ja esikunta saivat siis vapaa-päivän, meillä mikään ei muuttunut, muutama onnellinen vapaaehtoinen vietti jouluaattonsa partiossa, valmiudessa tai leiriä valvomassa.

Itse sain jouluaaton vapaaksi ja juhlinta alkoi juhlapäivällisellä, jossa tarjoilla oli perinteiset jouluherkut sekä pari annosta punaviiniä, jotka kauppapalvelut KFOR:lle tuottava tanskalainen yritys oli meille sponsoroinut. Tämän jälkeen siirryimme joukkeen voimin briiffariin. Joukkuemme oma puuhapete oli koristellut sen jouluvaloilla ja joulukuusella, jonka alla oli lahjapaperiin käärittyjä pahvilaatikoita. Hän oli myös organisoinut kaikki ostamaan toiselle joukkueseen kuuluvalle pienen joululahjan, joita sitten availimme yhdessä. Kyllä yhdenkin naisen läsnäolo tekee ihmeitä elämiselle ja olemiselle. Itse sain lahjaksi pipon, joka on lämpimämpi kuin SA-int versi, mutta muuten lähes identtinen ja näin ollen kelvollinen työvaatteeksi, kiitos siitä.

Iltapäivällä töitä vailla olevat siirtyivät sitten messiin nauttimaan jostain muusta kuin läheisten läsnäolosta. Itse nautin vesipiipustani muutaman muun seurassa. Joulutunnelma oli kuitenkin kaukana. Ei väkinäistä syömistä, eikä hyperaktiivisia lapsia. Siirryin briiffariin suorittamaan toimenpiteen jolla se saavutetaan: Katsoin Die Hard:n ensimmäisen ja toisen osan, pimeässä huoneessa, jossa olivat vain jouluvalot päällä. Kolmen aikoihin yöllä tunnelma oli saavutettu ja lähdin nukkumaan. Aamulla koitti vuoden turhin päivä - joulupäivä. Ihmiset olivat vähän kohmeessa eilisestä, kuten asiaan kuuluukin, ja ruokalassa joulusimulaatio jatkui tähteiden syömisellä. Juhlat oli siis juhlittu ja Tapaninpäivän yöpartio kutsui.

Pyörimme erään kunnan alueella ja maassa oli pari senttiä lunta. Jostain syystä tapamuslimienemmistö oli nähnyt paljon vaivaa koristaessaan talonsa ja katunsa jouluvaloilla. Niitä oli yhden moskeijan pihassakin. Niiden loisteissa pyörimme sitten pitkin autioita katuja turvaamassa joulurauhaa.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Kielimuuri murtuu

Sain pari päivää sitten vihdoinkin käyttööni rauhanturvaajan virallisen sankirjan. Käytänössä se tuotiin paikkaan jossa käyn usein sen sijaan, että olisin kuluneen seitsemän kuukauden aikana käynyt pyytämässä sen 10 metriä kauempana olevasta kontista, josta tiesin sen olevan saatavilla. Nyt mikään ei estä minua opiskelemasta serbokroatian alkeita. Ensimmäisenä haasteena on keksiä, miten voin käyttää neljä sanakirjan tärkeintä lausetta tai sanaa samassa virkkeessä: "Seis tai ammun", "Olen eksynyt", "Minulla on nälkä" ja oma suosikkini "Tsekkoslovakia".

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Joulu Kosovossa



Näin uutisoi IL pari päivää sitten. Ei päässyt Anton jouluksi kotiin, ei. Ja tunnelmat olivat sen mukaiset.



Mutta venäläisen uskonlahkon kanssa ei pelleillä!

maanantai 8. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivä

Pari päivää sitten juhlittiin itsenäisyyspäivää. Päivää aikaisemmin harjoiteltiin vähän sulkeisiä, eikä kukaan tietenkään muistanut miten se rynnäkkökivääri oikein vietiin olalle ja sieltä pois. Mitä järkeä sitä olisi siellä pitää? Seuraavana päivänä oli sitten juhlalounas. Kokit pistivät parastaan, niin ruokien kuin koristelunkin suhteen. Tarkemmin en ala tarjoilua kuvamaan, koska kaikki varmasti tietävät miltä ruotsinristeilyn buffet-pöytä näyttää. Sen verran kerron kuitenkin, että parhaiden sotilasperinteiden mukaisesti saimme poikkeusluvan "kovien" käyttöön, eli ruokailua edelsi yksi marskin ryyppy.



Ruokailun jälkeen siirryimme toiseen suomalaiseen leiriin, jossa suoritimme perinteisen juhlapäivän paraatin. Asento, lepo, rukoilkaamme, on päättänyt ylentää seuraavat sotilaat, itsenäisyys on tärkeää, lakki päästä, paraattijoukot kuuluvat komentooni jne. Juhlatilaisuutta seurasi muut kansallisuudet, joukkoon oli eksynyt pari jenkkiäkin, niinpä kaikki puheet pidettiin englanniksi. Omalle papille tämä oli välillä hiukan haastellista, kun dessert ja desert-sanojen lausuminen meni hiukan väärin, ja puheessa Jeesus vaelsi jälkiruuassa, joka oli vihollisen aluetta. Paikalla olivat myös suomalaisia EULEX:n edustajat, joista osa on ilmeisesti muuttanut perheensä kanssa uudelle työmaalle.

Paraatin päätteksi puoli vuotta alueella palvelleet saivat Nato-mitallin, non article 5, eli jostain muusta ansiosta kun Naton sääntöjen viidennen pykälän mukaisesta toiminnasta, jonka perusteella Naton jäsenmaat ovat velvollisia puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata.



"For defending peace and freedom" lukee mitallin toisella puolella. Itselläni oli kyllä vähän hankalaa suhtautua mitalliin vakavasti. Kyllähän Nato hyvää ja tärkeää työtä tällä tekee, mutta yksilön tasolla on vaikeaa käsittää miten oma panos vaikuttaisi suuren kokonaisuuteen. Tänään käväisin sen yhden serbiperheen luona josta kerroin aiemmin. Heillä on mennyt ihan hyvin, kukaan ei ole yrittänyt varastaa heiltä mitään vähän aikaan ja paikallinen poliisi on alkanut tosissaan partioimaan öisin heidän talon ympärillä, samoin kuin teemme mekin. Mies kiitti minua henkilökohtaisesti asioista, jotka olen tehnyt. No, minä vain raportoin asiasta, mutta kai se on osa sitä kokonaisuutta. Tiedostaen sen, etten ole alueella ikuisesti, perheenpää oli hankkinut vartiokoiria.



Illalla sitten istuimme messissä ja vilkuilimme sivusilmällä itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Päälikkö kilautti 155mm hylsyyn ja piti kohtalaisen hyvän puheen. Ulkoministeri, puolustusministeri ja puolustusvoimien komentaja ovat kaikki tulossa katsomaan meitä lyhyen ajan sisään. Tarpeeksi lähellä, tarpeeksi turvallinen joten miksipä ei? Mutta kuitenkin, näin lyhyt matka on linnan juhlista tänne, majuri sanoi.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Ikiliikkuja? Se on keksitty aikoja sitten

Talouskriisi sen kun jatkuu, eikä kenelläkkään ole enää kivaa. Venäjä on jatkanut Yhdysvaltojen syyttelyä talouskriisistä. Hallituksen mielestä kaikki heidän ongelmat ovat sieltä peräisin. Syyttelyyn onkin hyvä syy, koska ruplan kurssi on menossa alas ja kovaa. Putinin suosio on perustunut pitkälti talouden vakauteen, mikä on melkeinpä ainoa asia mitä venäläiset valtapitääviltä haluavat. Miettikää nyt, synnyt Neuvostoliitossa 70-luvulla ja elämääsi ensimmäiset 20 vuotta inflaatiota ei ole. Metromatka maksaa kolme kopeikkaa ja leipä vähän enemmän. Tuotteiden hinnat eivät yksinkertaisesti muuttuneet ja ainoa "shoppailuun" liittyvä vaihtelu oli kuinka monta tuntia saat odottaa jonossa, jotta saat samanlaiset kumisaappat kuin kaikilla muillakin. Se oli sitä vakautta. Sitten Neuvostoliitto hajosi ja uudestaan itsenäistyneet maat keksivät palauttaa oman valuutan. Kaikki ruplat rynnivät ainoaan maahan jossa se oli vielä käytössä - Venäjälle. Venäjän talous oli aika paljon pienempi kuin Neuvostoliiton, joten rahan arvo romahti. Teollisuuskaan ei viitsinyt valmistaa mitään, koska inflaatio oli niin nopeaa. Miksi tehdä auto ja myydä se tonnilla, kun huomenna siitä saa kaksi, ja ylihuomenna neljä? Rahanmäärä kasvoi ja tavaroiden määrä väheni ja inflaatio kiihtyi entisestään. Tämä siis sen jälkeen kun olet tottunut elämään todellisuudessa kun mikään ei muutu. Niinpä kaikki ihmiset menettivät säästönsä ja menettivät ne vielä uudestaan 1998. Vertailussa Suomen lama näyttää kulutusjuhlalta. Valtion omistama ja pyörittämä suunitelmatalous katosi, mutta ihmisille jäi jotain kollektiivista muistoksi - trauma.

Viime vuosina Venäjän taloudella on mennyt oikein mukavasti. Öljy oli kallista, samoin kuin muut raaka-aineet. Taloutta siirettiin takaisin valtion hallintaan ja voitot kerättiin keskuspankin holviin. Vuoden alussa Venäjällä oli maaiman kolmanneksi suurin ulkomaanvaluuttavarasto. Luulivat varmasti, että näin jatkuu ikuisesti. Kuka välittää huonosta infrastruktuurista, heikosta koulutuksesta ja olemattomasta teollisuustuotannosta kun rahaa tulee silti rekkalasteittain jatkuvasti? Sitten tuli iso paha talouskriisi. Öljyn hinta laski kolmasosaan kesän huipusta. Kaikkien muidenkin raaka-aineiden hinnat laskivat. Venäjän talous on hyvin yksipuolinen, se perustuu pelkästään raaka-aineiden vientiin. Kukaan ei halua ostaa ruplia muuhun tarkoitukseen kuin ruplamääräiseen raaka-ainekauppaan ja hintojen laskiessa ruplia tarvitaan siihen paljon vähemmän. Niinpä ruplan kohtalo oli heikentyä. Venäjän valtio ei kuitenkaan voi antaa ruplan heikentyä, koska kotimainen tuotanto on olematonta eli suurin osa kulutustavaroista tuodaan ulkomailta. Jos rupla heikkenee, hinnat nousevat kaupoissa saman verran. Kansa kokee ikäviä nostalgisia hetkiä kun säästöt häviävät ja elintaso laskee. Saattavat jopa pohtia, ettei Putin olutkkaan Jumalan poika. Ei sellaista voi sallia. Niinpä Venäjän keskuspankki alkoi palauttamaan keisarille sen mikä hänelle kuului, ostivat valuuttavarastoillaan ruplia takaisin. Kansantalouden lait ovat kuitenkin yhtä anteeksiantamattomia ja joustamattomia kuin fysiikan lait, ja varastot hupenivat hyvin nopeasti. Keskuspankin on nyt pakko antaa ruplan pudota, mutta mielellään siten, että kansa ei huomaa, eikä ala vaihtamaan sukanvarsisäästöjään euroiksi ja dollareiksi, koska se vain kiihdyttää alamäkeä. Niinpä keskuspankki devalvoi parhaillaan ruplaa viikko kerrallaan muuttamalla valuuttakoria johon rupla on sidottu: Keskuspankki päättää minkäarvoinen ruplan täytyy olla suhteessa tiettyihin valuuttoihin ja tekee tukiostoja tai myyntejä siihen päästäkseen, joten oikeasti rupla ei ole "sidottu" mihinkään, se on vain kiva sana, joka lisää luottamusta. Kyllä se veneen köysin irtoaa kun on tarpeeksi kova myrsky. Viime viikolla ruplan anettiin laskea prosentin, samoin tehdään luultavasti lähes joka viikko muutaman seuraavan kuukauden ajan. "Ai katsos, se laski prosentin. No ei se ole paljoa, ei mitään hätää." Hidaskin devalvointi vaatii sen verran valuuttaa, että Venäjä on päättänyt siirtää puutullien käyttöönottoa vuodella. Toiseksi suurimassa ostajamaassa eli Suomessa metsäteollisuus on jo sopeutuksensa tehnyt joten se ei täällä paljoa vaikuta, mutta Kiina varmasti jatkaa puun ostamista. Koko puutullitapaus on kuitenkin erinomainen esimerkki miksi yritykset eivät halua siirtää tuotantoaan Venäjälle: Valtion kontrolli on taloudessa suuri, valtion päätöksiä ei pysty ennakkoimaan ja kun jokin päätös on tehty on kokonaan eri tarina pannaanko laki käytäntöön. Rulettipöydässä on samanlaiset riskit, mutta säännöt eivät sentään muutu jatkuvasti.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa on toinen ongelma, käteistä ei tunnu olevan. Yleensä USA:n keskuspankki painaa rahaa pari prosenttia olemassaolevan rahan määrästä, saman verran kun talouden kasvu. Tämä ei aiheuta inflaatiota ja kaikki ovat ihan tyytyväisiä. Tänä syksynä setelipainossa on kuitenkin tehty runsaasti ylitöitä. Seteleitä on painettu 80% jo olemassa olevan rahan määrästä eli käteistä dollaria on nyt lähes tuplasti enemmän kuin vielä keväällä. Periaatteessa nyt pitäisi käydän niin kuin Zimbabwessa kävi, inflaatio nousee kaksi tai kolminumeroiseksi luvuksi. Mutta ei, yritykset ja pankit pitävät tällä hetkellä käteisestään kiinni kuin sukeltaja happipullostaan. Pankit eivät haluaa antaa lainaa kenellekkään, koska kuka tahansa saattaa mennä konkurssiin. Yleensähän pankit pitävät kymmenesosan tallenutusta käteisestä holvissaan ja lainaavat eteenpäin rahaa, jota ei ole olemassa ja moninkertaistavat näin ollen kierrossa olevan rahan määrän kaksinkymmenkertaiseksi suhteessa käteisen määrään. Mutta, koska tällä hetkellä kukaan ei lainaa kenellekkään tämä kerroin on paljon pienempi ja inflaatio ei kiihdy. Voimme vain arvailla mitä käy kun kaikki rauhoittuvat ja talous pyörii niinkuin aikaisemminkin. Jos USA:n keskuspankki ei ala "imuroimaan" rahaa takaisin, meillä on valmisteilla seuraava kupla.

USA:n autoteollisuus elää parhaillaan keskällä tätä lainanotto-ongelmaa. Kuluttajat pelästyivät neljän dollarin bensiinin hintaa kesällä ja haluavat nyt muutenkin edullisempia ja taloudellisempia pieniä autoja. Pick-up:t ja katumaasturivat eivät käy enää kaupaksi ja amerikkalaiset autotehtaat eivät mitään muuta oikein osaa tehdä. He ovat aina keskittyneet vain kotimaan markkinoihin ja nyt heidän pitäisi muuttaa mallistoaan ja tuotantoaan vastamaan nykyistä kysyntää. Se vaatii paljon rahaa ja sitä ei nyt ole tarjoilla. Kun kukaan muu ei anna, niin tänään he kävivät pyytämässä kongressilta pelastusta. Obama on jo pyytänyt Bushilta, että autoteollisuudelle myönettäisiin usean kymmenen miljardin dollarin tukipaketti, jotta kotimaiset teollisuustyöpaikat säilysivät. Tämä ei voi odottaa, koska General Motors, Chrysler ja Ford ovat konkurssikypsiä ja heillä on elinaikaa muutamia viikkoja. Ajatus pelastuspaketista on kaunis, muttei ole tämän päivän maailmasta. Enää ei ole olemassa amerikkalaisia tai japanilaisia tai eurooppalaisia autoja. Jokaisella firmalla on alihankintaa, joka mantereella. Japanilaisetkin autonvalmistajat kokoavat autonsa jenkeissä, koska se on maailman suurin markkina-alue ja sen kuluttajien mieltymykset täysin poikkeavia muun maailman kanssa. Menkää vaikka huviksenne katsomaan netistä jonkun japanilaisen automerkin tarjontaa jenkeissä ja verratkaa mitä ne tarjoavat Suomessa. Ei paljoa yhtäläisyyksiä löydy. Niinpä kaikki pelastuspaketit ovat vain veronmaksajien rahojen siirtoa tehtaille, jotka tekevät paskoja autoja joita kukaan ei halua.

"Change" sanoi Obama ja nimesi ulkoministeriksi, oikeusministeriksi ja puolustusministeriksi ihmisiä, jotka ovat viettäneet Valkoisessa Talossa kahdeksan vuotta.

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Hearts and minds

KFOR ja paikalliset ovat kuin kaksi kaveria, joista toisella on välillä ongelmia itsekontrollin kanssa kun promillet nousee. Arkisin eletään ihan normaalisti:

-moooi, mitä kuuluu, on säitä pidellyt, ei kai rikolliset ole vaivanneet?
-Ei ole, ei, tosi kiva et ootte täällä, tykätään teistä tosi paljon.

Aina välillä tulee sitten juhlia ja mielenosoituksia, KFOR huolestuu:

-Ootko menossa? Aijjaa, no ei siin mitään, juhliminen on ihan jees, mut koitappa käyttäytyä, ettei käy niinkuin joskus on käyny.
-Juu, en mä ihan. Ihan rauhallisesti vedetään.

Ja yleensä kaikki menee ihan hyvin. Joskus KFOR tietää jo etukäteen että ongelmia saattaa olla tulossa.

-Nyt vituttaa ton UNMIK:n/serbien/albaanien käytös sen verran paljon et taidan vetää perseet!
-No äläs nyt, muistatko mitä viimeks kävi?

Ja sitten juhlapäivä tulee ja käy selväksi, että kaveri on vetänyt perseet. Alkaa "voisitko nyt lähteä nukkumaan, kenenkään mielestä sun jutut ei oo enää hauskoja"-vaihe ja sitä seuraa "sähän lähet tai mä raahaan sut ulos"-vaihe. Isoista kaijuttimista huudetaan et menkää kotiin ja telkkarissa pyöri KFOR:n oma mainos jossa sotilaat ovat mellakkavarusteet päällä, hakkaavat pampuilla kilpiin ja helikopterit pörräävät taivaalla. Mainos on mustavalkoinen, sotilaat on kuvattu alakulmista ja uhkaava ääni kertoo, että KFOR on sitoutunut ylläpitämään väkivallan käytön monopoliaan ja tänään kannattaa jäädä kotiin. Ja jos kaveri ei suostu lähtemään niin se raahataan pois. Koittaa seuraava päivä. Välillä laumakäyttäytymisen huuma on vienyt muistin ja välillä kiukutellaan pari päivää kun olisi ollut niin hauskaa jatkaa. Mutta pian elämä taas jatkuu ja ollaan kavereita ja tosi kiva kun ei käynyt pahemmin. Nääääin.

No joo, ei paikallisväestön ja KFOR suhde ihan noin yksinkertainen ole. KFOR on paikallisten silmissä luotettavin instituutio vuodesta toiseen ja ihmiset jaksavat kiittää läsnäolostamme lähes, joka keskustelussa. Se on hiukan hämmentävää kun on ollut alueella alle seitsemän kuukautta ja KFOR aloituksen aikoihin vielä ala-asteella. Olen toki ollut osallisena monessa pikkutärkeässä asiassa, joita KFOR täällä tekee kuten takavarikoimassa laittomia aseita, eristämässä räjähderaivausta, partioimassa rikollisuuden vaivaamilla alueilla ja harrastamassa tuholaistorjuntaa (mikä sekin on tällä hetkellä meiltä kieletty), mutta vaikea on silti käsittää miksi niin valtava enemmistö paikallisista arvostaa meitä niin paljon. Täytyy toki muistaa, että nykyinen tilanne on erillainen kun vaikkapa viisi vuotta sitten, kun KFOR vaikutti aluellaa paljon enemmän. Rakensivat kaivoja ja teitä, antoivat ihmisille polttopuita talveksi, lahjoittivat kirjoja kouluun jne. "L'État, c'est moi." olisi KFOR:n komentaja voinut todeta vielä muutama vuosi sitten. Ehkä ihmisten luottamus perustuu juurikin näihin pieniin tekoihin, jotka kerääntyvät paikallisten kolliktiiviseen muistiin.

Toisaalta hyvät teot harvoin riittävät. Jotta niistä olisi hyötyä omalle maineelle, täytyy varmistaa, että muutkin tietävät niistä. KFOR:n tiedottaminen on ilmeisesti tässä onnistunut, samoin kun se on onnistunut oman puolueettoman roolin viestittämisessä. KFOR:ssa on sotilaita monesta maasta, joista kaikki eivät ole vielä tunnustaneet Kosovoa. Mutta suurimalle osalle paikallisista on selvää, ettei KFOR edusta kotimaidensa ulkopolitiikka suoraan, ja ettei meillä ole halua tai mahdollisuutta ottaa mitään kantaa mihinkään itsenäisyyttä koskevaan asiaan. Me vaan olemme täällä teidän oman turvallisuuttenne vuoksi, ja mikään muu ei meitä kosketa, on KFOR:n yleispätevä mantra. Sitä ja muuten vaan positiivisia mielikuvia meistä levitetään muutamien medioiden kautta. Kuvat bussimainoksista olenkin jo esittänyt, ja vastaavanlaisia tievarsimainoksi löytyy suurimpien teiden yhteydessä. Lisäksi KFOR:lla on oma radiokanava ja lasten lehti 4U, jota jaetaan koululaisille. Käykää katsomassa lehden linkki ja yrittäkää löytää KFOR:n logo. Siinä on muutamalla sotilaalla kova tehtävä, toimittaa teinilehteä ja levittää länsimaalaista viihdettä. Hyvin ne näköjään pärjäävät. Pari viikkoa sitten eräs teinityttö juoksi luokseni ja pyysi kauan harjoitellulla englanninkielisellä lauseella toimittaman hänen kirje lehden toimitukseen. Ei kai siinä voinut kieltäytyä, vaikkei ollut hajuakaan minne se kirje piti toimittaa. Jokaisen on tehtävä osansa ihmisten sydämmien voittamisessa.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Tapahtuu kaikennäköistä kotimaassakin

Lupasin seuraavaksi kirjoittaa KFOR:n keinoista ja toiminnasta paikallisväestön voittamisen suhteen, mutten teekkään niin vielä, en. Olen sentään kotimaassa ja on pakko kommentoida eräitä asioita.

Ihan ensiksi Vanhan Ylioppilastalon valtaus Helsingissä. "Joukko opiskelijoita on ottanut haltuun Vanhan Ylioppilastalon Helsingissä. Paikalla oli kello 21:n jälkeen arviolta pari sataa ihmistä." HS 24.11.08 21.48
Vau vau vau, oikein pari sataa ihmistä! Peräti yli puoli prosenttia Helsingin Yliopiston opiskelijoista ja vähän yli promille koko Suomen korkeakouluopiskelijoista! Aika laaja osaanotto siis.

"Tempauksen tavoitteena on avata keskustelua tämän päivän yhteiskunnallisista konflikteista. Opiskelijat kehottavat organisoimaan käytännön vastarintaa yliopistouudistukselle, joka lisäisi yritysten vaikutusvaltaa suhteessa koulutukseen ja tutkimukseen. Lisäksi opiskelijat kannustavat toimiin kohtuutonta vuokratasoa vastaan esimerkiksi valtaamalla tyhjiä toimistotiloja ja vaatimalla korkeampaa toimeentuloa muun muassa perustulon muodossa." kertoo valtaajien oma tiedotuslähde.

Täytyy olla kyllä aika tyytyväinen tämän päivän yhteiskuntaan, kun sen konfliktit saavat vain pari sataa ihmistä liikkeelle. Eikä paljoa varmaan haittaa heidän "käytännön vastarinta" yliopistouudistusta vastaan. Ei ole pakko opiskella, jos ei tahdo. Onhan se nyt kauheaa kun yritykset voivat vähän vihjaista mitä he tarvitsevat, ja tutkimus painottuu ehkä hiukan siihen suuntaan missä siitä on jotain hyötyä muillekkin. Ei millään pahalla, folkloristiikka, filosofia ja teologia ovat ihan kivoja harrastuksia, mutta ei sieltä nyt varmasti mitään elämää mullistavaa ole tulossa, kun samoja asioita on pieni joukko ihmisiä koko ihmiskunnan historian ajan pohtineet. Ja kyllä vuokrataso on kohtuuttoman korkealla. Vanhemillani Neuvostoliitossa olivat asiat paljon paremmin, kun vuokrat olivat säädeltyjä ja he saivat elää hyvin edullisessa kaksiossa keskellä ei mitään kahden lapsen ja tädin kanssa, aina siihen asti kun he muuttivat Suomeen. No okei, ei se ihan täydellistä ollut, asunto oli annettu eläkkeellä olevalle tädille, ja vanhemmat jonottivat omaa asuntoaan koko elämänsä ajan. Eikä se tyhjillään olevien toimistotilojen valtaaminenkaan huono idea ole! Siitähän saisi hyvää viihdettä kaikille. Voitaisiin järjestää kivoja tappeluiltoja tyhjiin taloihin, kun omistusoikeudet eivät päde, ja vahvin asunnontarvitsija voittaa. Perustulokin on aivan välttämätön opiskelijoille. Minäkin koin melkein ahdistusta kun ensimmäisen kahden perioodin aikana olin 40 tuntia viikossa töissä ja samalla piti ansaita huikeat 20 opintopistettä. Jouduin peräti kaksista ryyppäjäisistä myöhästymään, kun paskaduunia piti tehdä omasta tahdosta ja vastikeetonta rahaa ei saanut!

"Keskustelujen pohjalta on tarkoitus organisoida uutta radikaalia opiskelijaliikettä." keroo sama lähde. On kyllä radikaalia. Vuonna 1968 "Opiskelijaoppositio, joka käytti nimeä Ylioppilaat - studenterna vaati opiskelijademokrariaa, marxilais-leninististen ryhmien perustamista tiedekuntiin opiskelujen syventämiseksi, ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamista ja Ylioppilaslehden linjan muuttamista." kertoo YLEn arkisto. Vau, markkinoiden vastustaminen on joidenkin mielestä neljänkymmenen vuoden jälkeen edelleen radikaalia! Tai ehkä vain retroa. Tai vain klishee.

"Nyt 24.11. opiskelijoiden järjestämä vanhan ylioppilastalon valtaus on avannut keskustelua tarpeesta uudenlaiselle opiskelijatoiminnalle." jatkaa valtaajien uutiskanava samana päivänä kun talo vallattiin. No kyllä, kaikki 200 osallistujaa varmasti keskustelivat ahkerasti, olivat varmaan jopa ihastuttavan yksinmielisiä asioista. Se, että minä olen vähän eri mieltä tässä vaiheessa yötä ei vielä keskustelua tee. Katsotaan nyt mitä aamulehdet sanovat.

”Tiesimme, että Vanhan valtauksen 40-vuotispäivään liittyy nostalgian ryöppy. Siksi valtasimme sen nyt ja haluamme kiinnittää huomiota opiskelijoiden nykyisiin ongelmiin. Tilanne ei ole korjaantunut kovin paljon 40 vuodessa”, ["uuden radikaalin opiskelijaliikkeen" tiedoittaja] Puhakka kertoi.
No ei korjaantunut ei. Kyllähän me nykyajan opiskelijat tiedämme, että oman elämämme hankaluudet ovat vähintään yhtä rasittavia kuin vastaavassa asemassa olleiden hankaluudet 40 vuotta sitten. Korkotukilainat tulivat 69, opintotuki 72, asumislisä 77, opintorahan suuri korotus 92. Hiukan vituttaa tollanen, kun kukaan ei tee mitään köyhän opiskelijan eteen.

Onneksi yliopistoistamme valmistuu edelleen korkean tason ajattelijoita. Kasvatustieteen maisteri Jutta Urpilainen teki vaalitappion jälkeen viiltään politologisen analyysin ja valoi uskoa omaan puolueeseen kertomalla, että äänestäjät siirtyvät Euroopassakin vasemalle Obaman voiton myötä. Siis se kaveri Yhdysvalloissa, joka kuvaa itseään sanoilla ”pro-growth, free-market guy”, joka vastustaa pakollisia terveysvakuutusmaksuja, haluaa kaksinkertaistaa yksityiskoulujen rahoituksen, saada opettajille tuloksiin perustuvan palkkausjärjestelmän, kannattaa aseenkanto-oikeutta ja kuolemanrangaistusta. Jos tämä on tosiaan vasemalle menemistä, niin taidan itsekkin äänestää demareita ensi vaaleissa, joskin tuo kuolemanrangaistus on ehkä liian vasemmistolaista minulle.

Vasemmistosta puheen ollen, Fidel Castron uusimman julkisen esiintymisen kuvat löytyvät... odottakaas, katson vielä uudestaan, etten nyt ihan hallusinoin täällä... Kyllä, Venäjän Ortodoksisen kirkon nettisivuilta! Uuden ortodoksikirkon kävi jätkä pappien mukana pyhittämässä Havanassa. Ei taida voida kommunismi kauhean hyvin kun kansalle on ooppiumia annettava. Mitä Venäjän kirkko siellä teki? Kysymys jäi vaivaamaan itseäni hetkeksi, kunnes satuin katsomaan venäläiskanavan uutisia, joissa kerrottiin eräästä Pietarilaisesta kirkosta, jonka yhteen ikoniin on maalattu Stalin. Kommunistit olivat innostuneet, ja pyytävät nyt, että kirkko tunnustaa hänet pyhimykseksi. Noo, ei mene ihan sellaisenaan läpi Venäjälläkään ja yksi pappi kommentoi rauhalliseen ja sovettelevaan sävyyn, että ihminen jonka takia suurin osa maan kirkoista tuhottiin ja miljoonittain uskovaisia lähetettiin työleireille, sovi muuhun kuin kiirastulta kuvavaan ikoniin. Fidelin tapaus on ilmeisesti vielä auki.

Ja lopuksi, kun nykyään jokainen meistä suomalaisista on itseoppinut ilmastoasiantuntija, joka tietää, että pari leutoa talvella putkeen on selvää todistusaineistoa ilmastonmuutoksesta, haluaisin kommentoida Helsingin tämän viikonlopun säätä sanomalla, että uusi jääkausi on selvästi tulossa ja jokaisen täytyisi maksimoida kasvihuonepäästönsä.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Kuin krikettiä seuraisi

Tästä tulee pitkä teksti, johon yritän tiivistää kaiken minkä olen oppinut elämisestä ja olemisesta Kosovossa muutaman viime päivän aikana. Jälleen kerran esitän vain omia mielipiteitäni, kun ei KFOR:lla, SKJK:lla tai Suomen Puolustusvoimilla taida olla tähän mitään kantaa. Käyttämäni lähteet ovat kyseenalaisia ja ristiriitaisia, ja tämä on vain yritys prosessoida itselleni selkeämmäksi tätä aihetta kirjoittamisen kautta. Jos löydät asiavirheitä, niin kommentoi toki ja kerro missä olen väärässä, tahdon tietää.

YLE 14.11: "Euroopan unionin Kosovon erityisedustajan toimisto on joutunut pommi-iskun kohteeksi. Poliisin mukaan räjähde heitettiin Kosovon pääkaupungissa Pristinassa sijaitsevan toimiston pihalle illansuussa... ...EU:n laajan poliisi- ja oikeusoperaation on määrä olla täydessä toiminnassa kuukauden kuluttua. EU:n kaikkien aikojen suurimpaan siviilioperaatioon osallistuu 1 900 ulkomaalaista ja 1 100 paikallista työntekijää."

Tavan mukaan kuulin uutisesta virallisia lähteitä pitkin vasta myöhemmin, tosin tällä kertaa oikein SKJK:n komentajalta ja vain päivän viivellä. Ymmärtähään sen, ei kukaan tule keskellä päivää körmyyni kertomaan uutisesta, joka ei minua koske, eikä tehtäväni puolesta kiinosta. Mutta kovin kiehtova on tuon EULEX:n tarina. Se, ettei rauhanturvaajien läsnäolo riitä ratkaisemaan tämän ongelmia kuten järjestäytynyttä rikollisuutta (huom. rikolliset järjestäytyy, komppania järjestyy), korroptiota ja yleistä hallinnollista tehottomuutta. Sotilaallinen läsnäolo vain antaa työrauhan näiden ongelmien ratkaisuun. YK:n oman valtionrakentamisoperaation epäonnistui, lähinnä siihen ettei YK itsekkään tiennyt onko Kosovosta tulossa itsenäinen valtio vai ei. Sittemmin Ahtisaaren paketti saatiin läpi ja UNMIK:n maine oli niin huono, että valtion rakentaminen haluttiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Tällä hetkellä EULEX on kuitenkin menettämässä kosovolaisten luottamuksen samasta viestintäongelmasta kuin UNMIK. Ongelma on se, että niin UNMIK:n kuin EULEX:n kattojärjestöt eivät ole valmiita hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä selkeästi ja yksimielisesti.

Kansainvälinen diplomatia on monimutkaisempaa kuin nykyajan finanssijärjestelyt. Siinä piilevät kymmenet kansainväliset järjestöt, joilla on takanaan oma historia, ja joiden motiiveistä ei aina voi olla varma. Kaikki EU:n maat eivät ole hyväksyneet Kosovon itsenäisyyttä, koska moni maa tuskailee omien itsenäisyyshaluisten provinssien kanssa. Espanja on tälläinen maa. Se on mukana NATO:n KFOR-operaatiossa, on hyväksynyt EULEX:n, mutta vastustaa edelleen Kosovon itsenäisyyttä. Javier Solana on espanjalainen. Hän oli NATO:n pääjehu 95-99 eli silloin kun NATO päätti pommittaa Serbiaa. Tällä hetkellä Solana on "European Union High Representative for the Common Foreign and Security Policy" eli toisin sanoen hoitaa EU:n ulkoministerin virkaa, jonka EU:n perustuslaki läpi mennessä olisi hänelle suonut, mutta vähemillä toimintavaltuuksilla. Solana haluaa, että EULEX:lla on YK:n valtuutus toimia Kosovossa (onko hänen motiivi syyllisyyden tunto Serbian pommituksista, kotimaansa ulkopolitiikan tukeminen vai joku muu, voitte arvailla ihan itse). Alun perin EULEX:n läsnäolo perustui "Ahtisaaren pakettiin", joka soi Kosovolle "kansainvälisesti valvotun" itsenäisyyden. YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsen on Venäjä, joka on Serbian liittolainen ja vastustaa Kosovon itsenäisyyttä. YK neuvotteli Serbian kanssa millä ehdoilla EULEX saisi toimia Kosovossa. Lopputuloksena on YK:n Ban Ki-moonin kuuden kohdan vaatimuslista Kosovon hallitukselle, jonka täytyy täyttyä, ennenkuin EULEX voi aloittaa toimintansa. Listan sisältö ei ilmeisesti ole täysin julkinen, mutta siiheen kuuluu ainakin kaksihaarainen poliisijohto, jossa EULEX ohjaa albaanialueiden poliisia ja UNMIK jatkaa serbialueilla serbeistä koostuvan oman poliisiorganisaation ohjaamista. Lisäksi serbien maksamat verot olisi käytettävä suoraan serbivähemmistön hyväksi ja EULEX-operaation on oltava neutraali itsenäisyys-aiheen suhteen. EU tukee tätä ehdotusta.



Kosovo ei suostu. Oikeastaan he ovat yksimielisesti raivoissaan koko vaatimuksesta, koska se on suoraan ristiriidassa Ahtisaaren paketin ja Kosovon hyväksytyn ja EU:n kehuman perustuslain kanssa. Lisäksi heidän mielestä se on ristiriidassa YK:n artikla 1244 kanssa, joka takaa maan itsemäärämisoikeuden omien rajoijensa sisällä eli miksi YK ylipäätänsä neuvottelee Kosovosta Serbian kanssa, kun Kosovo ei Serbiaan kuulu. Tähän argumenttiin ei kuitenkaan kannata paneutua, koska alunperin monen maan mielestä Kosovon itsenäisyys oli vastoin 1244:sta, menee aika pian "kumpi oli ensin, muna vai kana"-väittelyksi. Kosovo kuitenkin haluaa EULEX paikalle, koska he a) haluavat saada maansa järjestykseen ja/tai b) ymmärtävät ettei kukaan anna heidän pitää itsenäisyytensä ilman kansainvälistä valvontaa. Lisäksi he pelkäävät YK:n ratkaisua Bosniassa, jossa serbeille annettiin autonominen asema valtion sisällä ja sotkua riittää edelleen. EULEX on jo paikalla, ollut paikalla jo monta kuukautta. Pyörittelevät peukaloitaan ja odottavat, että pääsisivät töihin. 1900 poliisia, virkamiestä, tullimiestä, tuomaria... Kaikki EU:n alueelta ja EU:n maksamana. Voin kertoa, tulee kalliiksi meille veronmaksajille.

Ja nyt sitten EULEX:n toimisto joutuu pommi-iskun kohteeksi. Miksi? Omasta mielestäni väärinymmärryksen ja huonon viestinnän takia. Albaanit eivät koskaan oikein luottaneet Eurooppaan. Ja voiko heitä syyttää? Johdonmukaisuus ei ole termi, joka kuvaa EU-maiden ulkopolitiikka tässä asiassa. Amerikkalaisia albaanit sen sijaan rakastavat, siihen esitän todistuskappaleeksi tänään ottamani kuvan:


Amerikka on ollut johdonmukainen. Pommit alas, joukot paikalle, itsenäisyys käteen. Jättivät eriävän mielipiteen kuuden kohdan vaatimuslistastakin. Koska EULEX on EU:n operaatio, EU:n tuki kuuden kohdan listalle on albaanien silmissä sama kuin EULEX:n tuki sille. Asiahan ei ole niin. EULEX haluaisi vain tehdä työtä mikä sille on käsketty, jos EU vain saisi itsensä kasaan ja päättäisi mitä nyt tulikaan käskettyä. Luulen, että EULEX:lta puuttuu ääni, joka sanoisi: "Hei ihmiset, heräätys! Me emme ole poliittinen järjestö, emmekään edusta kotimaidemme ulkopolitiikka. Kosovon itsenäisyys ei ole meidän asia, se on yksittäisten valtioiden päätettävissä. Me emme ole YK, joka neuvotteli Serbian kanssa." Me KFOR:ssa edustamme samoja valtioita, jotka ovat EU:ssa, mutta kukaan ei syytä meitä kuuden kohdan vaatimuslistasta, vaikka siihen olisi yhtä hyvät perusteet kuin EULEX:n syyttämiseen. Itseasiassa KFOR on Kosovon asukkaiden mielestä tutkitusti luotetuin ja arvostettuin instituutio. Ei ollenkaan huono suoritus miehiltä vihreissä vai mitä? Miten tähän tilanteseen päästiin, sen kerron seuravassa tekstissä, koska olen väsynyt käytettyäni kolme tuntia elämästäni tämän kirjoittamiseen.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Kosovo nollaysi

"YLE Uutisten tietojen mukaan esimerkiksi KFOR-joukkojen määrä Kosovossa puolittuu syksyyn 2009 mennessä."

"- Kosovon operaation osalta on suunnitelmia, että sitä kevennetään ja myös Suomi keventää samassa suhteessa omia joukkojaan, puolustusministeri Jyri Häkämies sanoo."

Niinpä. Ei meitä täällä tarvita niin montaa, kun maailmassa olisi niin monta paikkaa joissa rauhanturvaajia tarvitaan enemmän. Paikalliset eivät toki haluaisi meidän lähtevän, teemmehän samaa työtä kuin poliisit ja joku ulkomaalainen valtio vielä maksaa siitä.

tiistai 11. marraskuuta 2008

"Ahneus." sanoi näkymätön käsi ja nosti peukkunsa ylös

Koron ottaminen on kieletty monessa uskonnossa. Siinä vain on jotain moraalisesti arveluttavaa, että tienaa rahaa omistamalla rahaa, eikä tekemällä työtä. Mutta jotkut ihmiset tekevät työtänsä sen verran hyvin, että rahaa jää reilusti yli. Onhan se nyt eettisempää lainata rahaa eteenpäin sitä tarvitseville, jotta hekin pääsevät rahanteon makuun, kun säilyttää kultaharkoja talonsa kellarissa. Rahan tarvitsijoita on aina enemmän kuin on rahaa, joten jotenkin täytyy valita kenelle rahojansa lainaa. Huutokauppa on kätevä, koska se joka suostuu maksamaan isointa korkoa todennäköisesti tarvitsee sitä eniten ja saa sillä eniten aikaiseksi. Juutalaisilla ei ollut uskonnollista estettä koron ottamiseen, joten he täyttivät keskiajalla kysynnän kokoisen aukon. Istuivat Italiassa penkkillä, antoivat luottoa ja nauroivat ristiretkiläisille kun nämä lähtivät tapattamaan itsensä saadakseen haltuunsa palan aavikkoa. Näin syntyi pankkilaitos.

Nykyään korkoa kiskotaan vähän joka paikassa, mutta sekulaarisenkin yhteiskunnan suhtautuminen on jakautunut. Monessa kehitysmaassa on perustettu mikrofinanssipankkeja. Tavallisille ihmisille lainataan rahaa, jotta he saavat ostettua karjaa, siemeniä tai työkaluja. Sellainen löytyy täältä Kosovostakin, yritän mennä juttelemaan sen edustajalle joskus jos saan sellaisen henkilön löydettyä, toistaiseksi olen nähnyt vain autoja. Pari vuotta sitten Nobelin rauhanpalkinto meni Muhammad Yunukselle, bangladeshiläiselle ekonomistille, joka perusti mikroluottoja antavan pankin kotimaahansa. Korot olivat huikeita länsimaalaisen silmin, mutta niin olivat riskitkin. Köyhillä kun ei ole mitään omaisuutta, jonka voi lainaa vastaan pantata. Lisäksi satojen miljoonien eurojen lainaaminen muutaman kympin erissä vaatii paljon työtä ja suurta organisaatiota. Yunuksella on kuitenkin hyvin samanlainen näkemys koronkiskontaa kohtaan kun uskonnoilla on. Hän on sitä mieltä, että mikroluottopankkien pitäisi toimia sosiaalisista lähtökohdista - olla jakamatta osinkoa ja siirtää kaikki voitot takaisin lainoksi.

90-luvun alussa Meksikossa aloitti CompartamosBanco, mikroluottojen antaja. Pankki teki hyvää työtä köyhien eteen, mutta aina oli niin monta köyhää lainan tarvitsijaa joille pankkin rahat eivät vain riittäneet. Pankki muutti liiketoimintaperiaatettaan, listautui pörssiin ja alkoi kiskoa korkoa oikein tosissaan. Kasvu on ollut nopeaa. Vuonna 2000 sillä oli 61 000 asiakasta ja korko vuoden lainalle oli vaatimaton 115%. Seitsemän vuotta tämän jälkeen huikeat tuotot ovat tuoneet alalle seitsemän uutta samanlaista pankkia ja runsaasti pääomaa jaettavaksi. CompartamosBancosin asiakasmäärä oli viime vuonna 900 000 ja korko on laskenut entistä huokeampaan 79 prosenttiin kilpailun seurauksena. Siinä sivussa pankki on investoinut asiakkaidensa henkiseen pääomaan: 60 000 heistä kävivät pankin tarjoamilla lukutaitokursseilla viime vuonna. "Ahneus" totesi näkymätön käsi ja nosti peukkunsa ylös.

Samaan aikaan Suomessa levisi omanlainen mikroluottobuumi. Niitä sanotaan pikavipeiksi. Erotuksena kehitysmaista pikavippipankit markkinoivat palveluitaan kaiken tyhmimille ja saamattomille ihmisille ja tarjoavat mahdollisuuden vaivattomaan lainaan kun nämä ovat kolmen promillen humalassa baarissa. Se on vähän kysenalaista toimintaa. Eivätkä ihmiset ole tällä hetkellä kauhean innoissaan muistakaan finanssialan pankkiireista. Ihmiset arvostavat pankkeja kun saavat lainaa, ja vihaavat näitä kun täytyy maksaa takaisin. Ilmankos juutalaiset kokivat niin kovia läpi Euroopan historian.

Lumisade

Noooin. Vanha rotaatio lähti pois. Oli oikein koskettava tapahtuma. Halailtiin, kiiteltiin ja hyvästeltiin. Naurettiin vähän kun näki ihmiset siviilivaatteissa ekaa kertaa. Oli melkein tippa linssissä. Sit ne lähti. Jäi tyhjä olo.

Tyhjää olo paikataan nyt työnteolla. Uudet saapuivat, tarkkailivat uutta maailmaa varautuneina ja hiukan hämmentyneinä, samalla tavalla kun mekin tehtiin puoli vuotta sitten. Eihän niitä voi vielä kentälle päästää, eksyvät pahimmassa tapauksessa. Niinpä vanhat tekevät kaiken mikä tehtiin ennenkin, mutta 40% vähemmällä työvoimalla, sillä aikaa kun uudet aka. "hiutaleet" oppivat elämisestä ja olemisesta Kosovon tulihelvetissä.

Varmaan kaikissa väkivaltainstituutioissa on jonkinnäköinen jako uusiin ja vanhoihin. Uusia pilkataan ja vanhat pitävät itseään parempina. Varusmiesarmeijassa tämä näkyy ehkä parhaiten: Varusmiesjohtajat tekevät kaikkensa jotta uusilla varusmiehillä olisi vähintään yhtä paskamaista kun itsellään aikoinaan oli. Fuksejakin vähän kiusataan yliopistossa. Mutta meidän joukkueessa oli lämmin vastaanotto. Kyllä me itsekkiin tiedettiin ettei tiedetä mistään mitään, kun tänne tulimme, joten se, ettemme saaneet kuulla sitä kertakaan täällä kauemmin olleiden suusta, ei haitannut meidän oppimisprosessia. Yritämme jatkaa perinettä, saa nähdä miten käy.

perjantai 7. marraskuuta 2008

KFOR rakastaa lapsia



"Auta meitä auttamaan teitä" tai jotakin sinnepäin. Mainostila on halpaa, joten miksikä ei? Mutta eivät paikalliset aina auta. Viime viikolla eräs albaani kynttäsi erään serbikylän laidalla olevaa peltoa. Kysyeinen maatilkku oli oikeastaan joutomaata täynnä roskia, mutta serbit laidunsivat siellä välillä lehmiänsä, joten pellon kyntääminen aiheutti närää, riitelyä ja väkivallan uhan. Kävimme sitten selvittelemässä kenelle pelto kuuluu, ja kunnassa todettiin että ko. maa-alue on kunnan omistuksessa. Kohta siihen rakennetaan aita ja kukaan ei enää saa käyttää sitä. Ei mennyt ihan suunitelmien mukaan.



Onko se lohduttavaa, että lapset ovat viattomia vai onko masentavaa, että on vain ajan kysymys kun ne eivät enää ole?

Ja täysin satunnaisena huomiona toisesta kuvasta ja sen sisältämästä "KFOR-i" sanasta: ilmeisesti albaanitkin käyttävät "i"-suffiksia vierasperäisten sanojen muuttamiseen omaan kielensä sopivaksi. Heilläkin on varmaan kohta useassa kodissa digiboxI ja siihen sopiva antennI.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Marraskuu

Toissapäivänä oli marraskuun kolmas päivä ja ulkona oli oikein kiva keli. Lämpömittari näytti kahtakymmentäkahta astetta lämmintä ja käytin puolitoista tuntia vapaa-ajastani auringon ottamiseen. Leirimme on rakenettu keskelle entistä kolhoosia ja sitä ympäröivät pellot. Pelloille on syksyisin tapana levittää lannoitetta ja paska tunnetusti haisee, mikä vähän häiritsi auringonottoani. Tässä on kuva kolhoosista:


Myös elämäni ensimmäinen asuinpaikka oli kolhoosin läheisyydessä. Sellainen pieni betonihelvetti Pietarin läheisyydessä, keskellä ei mitään ja peltojen ympäröimä. Kolhoosi tarkoittaa valtion maatilaa, jossa kaikki työntekijät tekevät töitä kolhoosin mailla, kolhoosin työvälineillä ja kolhoosin hyväksi. Kukaan ei tietenkään välittänyt kolhoosista tai yhteisestä omaisuudesta ja tulokset olivat surkeita. Maatalouden pakkokollektivisoiti on tämän vuosisadan yleisimpiä kuolinsyitä ja on oikein oiva vertauskuva sille mikä kaikki kommunismissa on pielessä. Kommunismi sitten tuli tiensä päähän 90-luvun alussa, kolhoosit hajosivat ja kaikki järjettömät projektit pysähtyivät. Täällä Jugoslavian alueella oli rakenteilla tälläinen tehdas:

Nykyään sen piha toimii erään pässin laidunmaana. Ensimmäisen asuinpaikkani ikkunasta näkyi vastaava betoniluuranko, josta oli tarkoitus tulla päiväkoti. Ei tullut päiväkotia, mutta me lapset otimme sen silti omaksemme ja kiipeilimme vanhempien vastalauseista huolimatta. Sitä lapset tekevät varmaan vieläkin. Kesä on ohimenevää, mutta betoni on ikuista. Kesä lähti ja syksy tuli. Välillä on vähän satanut ja muta on tarttunut joka paikkaan:


Ei ole muta ihan samanlaista täällä kun Suomessa. Sitä ei saa hankaamalla irti. Niinpä eräällä kertaa, samalla kun pesin autoa, pesin myös kenkäni painepesurilla. Reikähän niihin tuli. Muuten syksy on ollut oikein nätti:


Useat meistä ovat kohta palvelleet kokonaisen vuoden ja lähtevät piakkoin lopullisesti Suomeen. Messimajuri on jälleen antanut käskyn. Jokaisella syksyllä kotiutuvalla on oikeus ohittaa messin soittolistan ja kuulla Miljoonasateen kappaleen "Marraskuu". Sitä he sitten laulavat:

Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu

Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu

Marraskuu
taas TV syliin paiskoo
palavia halkojaan
Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
- vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
kaiken tämän keskellä sua
hiljaa ikävöin
mä Topin kanssa kellarilla
ristinollaa pelaan päivin, öin
Obama valittiin sitten presidentiksi. Seuraa parin kuukauden kuherruskuukausi median kanssa ja sitten alkavat pettymykset. Politiikka on sitä itseään, ja odotukset ovat monella niin korkealla, että mitään muuta ei voi tapahtua. Sanotaan sitä vaikka poliittiseksi kuplaksi. Kaveri kuitenkin kuvailee itseän veroja leikkaavaksi vapaan markkinatalouden kannattajaksi, joka vastustaa pakollista sairausvakuutusta, kannattaa oikeutta kantaa asetta, kannattaa kuolemanrangaistusta ja haluaa kasvattaa armeijan vahvuutta sadalla tuhanella sotilaalla. Jossain vaiheessa Obama matkustaa Eurooppaan ja ihmiset hurraavat kaduilla. Tapaamisessa Euroopan johtajien kanssa häntä pyydetään leikkaamaan maataloustukiaisia, jotta WTO:n Dohan kierros voisi jatkua. Hän pyytää EU:n CAP-tukien leikkaamista, ja sehän ei tule toteutumaan. EU pyytää sovittelevampaa asenetta Venäjää kohtaan ja Obama pyytää lisäjoukkoja Afganistaniin. Ei tule tapahtumaan. Sitten ihmetellään, eikö demokraattien presidentti olekkaan vastaus kaikkiin transatlanttisiin ongelmiin. Asia tule samanlaisena yllätksenä kuin talouskasvun hidastuminen. Kun sitä ei ole kymmeneen vuoteen nähty, niin ei oikein muista millaista se nyt olikaan.

Nyt kun päivän oikea uutinen on kommentoitu, on syytä kommentoida viihdeuutisia! "BB-Cheryll: Talvisotaa käytiin vuosina 1900-1917". Big brother teki kirjallisen yleissivistyskokeen talon asukkaille. Yllättäen yleissivistys ei ollutkaan kriteeri asukkaiden valitsemisessa ja tulokset olivat huonoja. Toisaalta tuotantotiimin mielestä ensimmäisen BB-ohjelman ajankohta ja paikka, sekä Suomen BB:n kolme edellistä voittajaa on yleissivistystä. Eräs yleissivistystä mittaava kysymys oli "Mikä on heikkoutesi?". Tavallisille ihmisille omat heikkoudet ovat yleensä yksityisasioita, mutta kun elää kameroiden seurattavana muutaman viikon, niin kai ne sitten ovat ihan yleissivistystä. Tuotantotiimin mielestä FBI on tiedustelupalvelu, vaikka sen ainoa tiedustelun liittyvä tehtävä on vastatiedustelu kotimaassa, ja maailman puhutuin kieli on kiina, eikä mandariinikiina niinkuin minulle ainakin koulussa kerrottiin. Mutta ei siinä mitään, minua ainakin viihdyttää lukea iltasanomien nettisivuilta mitä BB:ssä tapahtuu, näin oman sosiaalisen elämän puuttuessa täällä.

perjantai 31. lokakuuta 2008

Siksi

Finanssikriisi jatkuu! Ostakaa ruokaa moneksi vuodeksi varastoon ja paetkaa mökille! No ehkä ei ihan vielä, vaikka kyllähän tämä aika jännittävää on. Minun sukupolvihan ei oikein ole nähnyt talouskriisiä tai lamaa. Kun itse muutin Venäjältä, jossa talouskriisi oli jatkunut seitsemänkymmentä vuotta, Suomeen, niin ei voinut tajuta, että siellä oli lama päällä. Tuskin kukaan alle kymmenenvuotias muutenkaan tajunnut mistä on kyse. Myöhemmin minunkin ikäluokka sai kuulla vanhemmiltaan heidän omasta talvisodasta. Telkkarissa näytettiin asiaohjelmia, joissa oli aina talvi, ihmisillä oli rumat vaatteet sekä käsittämätön tukka, ja he seisoivat leipäjonoissa. Kyllähän sellainen maailma nuorta ihmistä pelottaa, mutta ei huolta. Rumat vaatteet ja tukat eivät ole tulossa takaisin, eivätkä laajakaistat, kännytkät ja halpalentoyhtiöt häviä minnekkään.

Laskusuhdanteet ja kriisit kuuluvat kapitalismiin. Kapitalismi luo vaurautta, ja mitä enemmän on vaurautta sitä enemmän sitä on menetettävänään. Italian pankit eivät paljoa kärsineet finanssikriisissä, koska he eivät ole niin "hienostuneita". Koko pankkijärjestelmää on helpointa selittää vedonlyönnin kautta. Suomessa meillä on veikkaus, jolla vielä laman aikaan oli tarjottavanaan lähinnä lottoa, totoa ja pitkävetoa. Nämä riittävät useimille vedonlyöntiä harrastaville. Muutama lantti sinne tai tänne, jos sieltä vaikka tulisi jotain. Rahapelit perustuvat matematiikkaan ja todennäköisyyksiin. Jotkut harrastavat niitä tosissaan, seuraavat tarkoin eri urheilulajien tilastoja ja joukkueita, yrittävät etsiä hyviä kertoimia. Lotossa voi ostaa porukkapelejä. Jos menette jonkun kansainvälisen vedonlyöntitoimiston nettisivuille, huomaatte, että siellä voi lyödä vetoa melkein mistä tahansa, millä tahansa tavalla.

Finanssiala on samanlaista: eri tahot tutkivat taloustilastoja, tekevät omia johtopäätöksiä ja lyövät vetoa omien johtopäätösten puolesta. Pelaajia on vain todella monta, ja heti kun uutta tilastoa on saatavilla kaiken maailman analyytikot ja investointipankkiirit kaivavat laskimensa esille ja muodostavat näkemyksen miten tämä pitäisi vaikuttaa vaikkapa jonkun osakkeen hintaan. Tämän jälkeen he katsovat paljonko tämä osake sillä hetkellä maksaa. Jos osakkeen hinta on alle heidän arvion mitä sen pitäisi olla, he ostavat sitä. Jos hinta ylittää arvion he myyvät sitä lyhyeksi, eli myyvät osakkeita joita heillä ei edes ole. Joka tapauksessa he lyövät rahoillansa tai asiakkaidensa rahoilla vetoa siitä, mitä osakekurssille tapahtuu. Ainoa ero urheilutapahtumaan on, että osakekurssi vaihtelee jatkuvasti. Näin ollen satojen tahojen arvausten keskiarvo toteutuu markkinoilla muutamassa minuutissa ja äsken ilmestyneen tilaston taloudellinen merkitys on saatu siirrettyä osakkeiden hintoihin.

Koska pelaavia tahoja on niin monta, on toiminta hyvin ripeää, ja mahdollisuudet voittoihin pieniä. Niinpä osa tahoista alkaa etsimään uusia vedonlyöntikohteita. He palkkaavat esimerkiksi metereologin ja biologin, tarkkailevat tietyn maatalousalueen säitä ja kysyntää ko. alueen tuotteille. Päivittäin he laskevat valistuneita arvauksia tulevasta sadosta ja sen myyntihinnasta. Maanviljelijät voivat sitten myydä osan tulevasta sadostaan näille pörssin vedonlyöjille ja siirtää näin ollen riskin sadon epäonnistumisesta tai onnistumisesta heille. Tätä sanotaan futuurikaupaksi, eli käydään kauppaa hyödykkeillä joita ei ole vielä tuotettu tai lyödään vetoa asioista, jotka saattavat tapahtua hyvinkin pitkän ajan päästä. Kukapa haluaisi odottaa pörssin avautumista kun käsissä on rahanarvoista tietoa? Enää ei tarvitse, sillä voi ostaa pörssin indeksifutuureita vaikkapa keskellä yötä ja tienata osakkeiden nousulla seuraavana päivänä omistamatta yhtään osaketta.

Tälläisiä finanssi- ja rahoitustyökaluja on niin monta ja ne ovat niin monimutkaisia, ettei tavallinen kuolevainen pysty niitä käsittämään. Mutta pankkiirit, joilla ovat lahjakkaita ja hyvin koulutettuja, osaavat muuttaa informaation rahaksi. He antavat asioille oikean (parhaiden mahdollisten arvausten keskiarvo) hinnan ja saavat siksi niin isoja palkkoja. Muutama virkkamies valtiovarainministeriössä voi aina yrittää pysyä talouden koukeroissa mukana, mutta heitä on yksinkertaisesti liian vähän ja heidän arvaukset talouden kehityksestä ovat arvottomia, koska he eivät tue niitä omilla rahoilla lyömällä vetoa niiden puolesta.

Joten alussa meillä oli muutama tilasto. Työttömyyslukuja, inflaatio-odotuksia, tilauskantoja, yrityskatsauksia jne. Kaikki ovat pieniä yksityiskohtia valtavassa koneistossa. Pankkiirit laskevat miten näiden lukujen muutokset vaikuttavat koneiston toimintaan ja lyövät vetoa oman näkemyksensä puolesta rahanteon toivossa. Kun tälläisiä vetoja lyödään isoista asioista, myös tavallinen ihminen voi hyötyä niistä. Ei sillä, että hän pääsisi itse tekemään rahaa, mutta hän voi ainakin tietää mitä on tulossa. Otetaan esimerkiksi USA:n valtion obligaatioiden markkinat. Obligaatiot ovat käytänössä valtioiden velkakirjoja, joita valtiot myyvät rahoittaakseen alijäämäistä taloutta. Niitäkin on monta eri sorttia. Maksuaikoja on muutamasta kuukaudesta sataan vuoteen ja korot vaihtelevat. Kun valtion on kerran myynyt obligaation, sen omistaja voi vaivatta myydä sen eteenpäin. Tällä hetkellä ensimmäistä kertaa sitten 30-luvun laman valtion inflaatiosuojattujen velkakirjojen hinta on lähes sama kuin tavallisten valtion velkakirjojen hinta ja välillä inflaatiosuojaamattomat ovat jopa olleet kalliimpia. Mitä tämä kertoo tavalliselle yhdysvaltain kansalaiselle? Sen, että markkinat lyövät vetoa deflaation puolesta. Deflaatio on inflaation vastakohta, eli hinnat laskevat ja rahan ostovoima kasvaa. Eli yksittäisen kansalaisen kannattaisi säästää juuri nyt ja odattaa rahojensa arvon kasvua. Tämä olisi tientenkin luottamista siihen, että pankkiirien veikkaukset ovat oikeita. Tästä ei ole mitään takeita, koska kaikki päätökset perustuvat olemassa olevaan tietoon, uutta tietoa tulee jatkuvasti ja veikkaukset muuttuvat sen mukana.

All the world's a stage,
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,
And one man in his time plays many parts,
His acts being seven ages.
-As You Like It, Shakespeare

maanantai 27. lokakuuta 2008

Mitä tein tällä viikolla

Lomat loppuivat, oli aika palata töihin. Lähdin sitten yöpartioON. Ashkaalikylässä kaksi kaveri käyttäytyivät aika agressiivisesti toisiaan kohtaan. Hyppäsimme sitten ulos autosta ja soitin tilannekeskukseen pyytäkseni poliisia paikalle. Kun tilaus oli tehty menimme lähemmäs tappelua katsomaan mistä on kyse. Kaverit tönivät toisiaan, mutta kunnes huomasivat meidät. Kahden rauhanpakottajan olemus oli sen verran... rauhaanpakottava, että he sopivat erimielisyytensä telepaattisesti sekunnissa ja osoittivat tämän huutamalla: "no problem! my friend!", sekä pussamalla toisiaan poskelle. Samassa poliisi saapui paikalle ja päätin, että ostarivartijan leikkiminen sai riittää tälle yölle. Jatkoimme moottorisoitua partiota eräälle parkkipaikalle, jossa oli yksi auto. Sen sisällä nuori mieshenkilö yritti lähenellä nuorta naishenkilöä. Ei tämä mitenkään erikoista ole, 94-96% meistä ovat kokeneet sen vaiheen kun vastakkainen sukupuoli alkaa kiinostamaan, ei se väärin ole. Nuorilla ei täällä ole montaa paikkaa, joissa näitä varovaisia kokeiluja voi harrastaa. Oikeastaan auto pimeällä parkkipaikalla on ainoa mahdollisuus ja niitä näkee aina silloin tällöin. Vaihtoehtomme rajoittuvat kolmeen: antaa olla, koputtaa ikkunaan ja ojentaa ehkäisyväline tai häiritä koko tapahtumaa läsnäolollamme. Tyttö näytti vähän epäröivöltä, niinmpä valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Osoitimme taskulampulla auton ikkunoista sisään ja jäimme muutenkin pyörimään paikalle.

Seuraavana päivänä lähdimme sitten jututtamaan kyläpääliköitä, niillä kun on joskus jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Oman vastuukyläni päällikkö oli vaihtunut kolmisen kuukautta sitten ja kylästä piti etsiä uusi. Ei se vaikeaa ollut kolmen sadan ihmisen kylässä. Kysyimme yhdeltä pojalta ja hän juoksi automme edessä puolisen kilometriä näyttäen tietä. Sellainen päälle neljäkymppinen mies, oli vähän hämmentynyt kun me haluttiin jutella sille. Sanoin, että haastattelemme kyläpääliköitä koska näillä on paljon tietoa ja koska kyläläiset ovat valinneet hänet, hän edustaa hyvin paikallisia mielipiteitä. Kaveri alkoi tuntea itsensä tärkeäksi ja asiantuntevaksi, niinkuin tarkoitus olikin. Mentiin sitten sen taloon kahville ja hän kertoi kylän ongelmista. Vettä sai heikosti, terveydenhuolto oli huono, sähkön saannissa oli katkoja, 60% prosenttia perheistä elää pelkästään tulonsiirroilla, eli samat ongelmat kun kaikkialla muualla. Uutta oli se, että hän oli optimistinen tulevaisuudesta. Kaveri oli itse aikoinaan UCK:ssa (albaanien vastarintaliike), koska "ei ollut vaihtoehtoja", mitä se sitten tarkoittaakaan. Sodan jälkeen ihmisiä ei kuulemma kiinostunut maatalous, mutta nyt kun työttömänä on eletty ties kuinka monta vuotta, ihmisistä on tullut aktiivisiä ja lähes kaikki pellot on käytössä.

Toinen kyläpäällikkö jota kävimme tapaamassa oli vähän vanhempi, mutta myöskin äskettäin valittu. Hän ei sanojensa mukaan ollut UCK:ssa, koska suoritti varusmiespalveluksensa Jugoslavian armeijassa vuonna 1968, silloin kun se oli vielä Euroopan suurimpia. Hän tiesi ettei sitä taistelua voiteta joten jäi kotiin. Vuonna 1999 hän huomasi läheisellä kukkulalla sotilaita. Kaikki kyläläiset olivat paenneet koteihinsa, koska olettivat sotilaiden olevan serbejä. Kyläpäälikkö keräsi kuitenkin rohkeutensa ja lähti ottamaan selvää mistä on kyse. Kukkulan päältä löytyi amerikkalaisia sotilaita. Tämä oli siis niihin aikoihin kun serbit lähti ja KFOR tuli ja tieto ei ilmeisesti oikein kulkenut. Amerikkalaiset jalkautuivat sitten kylään, jakoivat suklaata lapsille ja leikkivät näiden kanssa. Aika söpöö.

Molempien kyläpääliköiden taloissa oli olohuone, jonka seiniä reunustivat sohvat tai patjat. Toisella kyläpääliköllä oli huoneen keskellä myös kamiina ja huoneen yhdessä seinässä oli luukku, joka yhdisti huoneen keittiöön. Naiset tekevät ruokaa tai kahvia, laittavat sen luukkuun ja pistävät oven kiinni. Miehet avaavat oven omalta puolelta ja ottavat sen mikä on tarjolla. Olohuonehan on vain miehille, mutta tulkkimme sai toimia poikkeuksena. Tälläinen huone on kuulemma kaikissa taloissa, ainakin kylissä ja voisin itsekin harkita samanlaista vesipiippuhuonetta jos joskus muutan omaan taloon. Vanhempi kyläpäällikkö oli muutenkin astetta konservatiivisempi. Hän oli pyytänyt poliisia pidättämään muutaman "epäilyttävän tyypin" ja vaati, että ne pidetään kiinniotettuina mahdollisimman pitkään, jotta "oppivat läksynsä". Oli myös pyytänyt nettikahvilan pitäjää, että sulkisi liikkensä jo seitsemältä, koska oli huolestunut ettei vanhemmat tiedä missä lapset liikkuivat (fyysisesti ja nettiavaruudessa). Näitä perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja näyttää joka maahan riittävän.

Seuraavana päivänä teimme pienen operaation. Jalkauduimme muutaman partion voimin yhteen kaupunkiin ja poimimme kadulta satunnaisesti ihmisiä henkilötarkastuksiin. Ihmiset suhtautuivat asiaan yllättävän rauhallisesti, joskin olivat ilmeisesti katsoneet liikaa jenkkileffoja, kun aina väkisin yrittivät mennä seinän viereen ja laittamaan kädet sen päälle. Siinä sitten tutkittiin ja ihmeteltiin mitä taskuista, repuista ja takeista löytyi. Ei mitää. Ihmiset ovat kiltisti, koska joulu lähestyy ja suomalaisten osastosta saattaa tänäkin vuonna toimia yksi joulupukkina.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kunnallispolitiikkaa

Varoitus! Tämä teksti kertoo minun subjektiivisistä näkemyksistä. Puolustusvoimat ja SKJK ovat lähtökohtaisesti eri mieltä, jos mitään mieltä ylipäätänsä.

Kuntavaalit lähestyvät Suomessa. Toistaiseksi mielenkiintoisinta niissä on ollut Vasemmistoliiton vaalislogan: Sydämmesi puolella. Kyse on joko siitä että, tämä puolue on vasemmalla niinkuin ihmisen sydän, tai sitten siitä, että heidän mielestä kunta-asioista olisi päätettävä sydämmellä, vastakohtana järjelle.

Kosovossa kuntapolitiikka on paljon mielenkiintoisempaa. Täällä on kilpailua, mutta ei ihan sellaista mitä Kokoomus haluaisi. Serbeillä ja albaaneilla on omat päällikkäiset kuntahallinnot. He tarjoavat sitten palveluita käytännössä etnisen taustan mukaan. Otetaan tarkasteluun vaikkapa terveydenhuolto.

Serbikylissä on yleensä oma pieni terveyskeskus ja oma ambulanssipalvelu. Jos serbi sairastuu kunnolla, hänet viedään Mitrovicaan. Se on tavallaan maakuntapääkaupunki serbeille, josta löytyy sairaala ja yliopisto. Ongelmana on se, että Mitrovica on pohjoisessa eli melko kaukana meidän alueella asuvista serbeistä. Lisäksi albaaniviranomaiset eivät aina suhtaudu turhan positiivisesti rinnakkaiseen järjestelmään. Olen jutellut ambulanssikuskille, joka kertoi, että paikallisilla albaanipoliiseilla oli keväällä ja kesän alussa tapana pysäytellä serbien ambulansseja Mitrovican eri etnisyydet jakavalla sillalla ja tehdä vaikkapa tarkastuksia tiputuksessa olevan potilaan taskuihin. Luulen NATO:n ärähtäneen tästä, koska nykyään ambulanssit saavat kuulemma kulkea jotakuinkin rauhassa.

Serbien valtionosuusjärjestelmät ovat kunnossa. Kunnan työntekijät saavat palkkaa sekä paikallisilta, että Belgradin kassoista. Niinpä serbilääkäri tienaa tuhat euroa kuussa, mikä on vaatimattomasti viisi kertaa enemmän kuin a-lääkäri. Lisäksi s-terveyskeskukset saavat lahjoituksina 2/3 lääkkeistään Venäjältä ja loput Serbiasta. Albaanit joutuvat maksamaan kaikki lääkkeensä itse. Sama ambulanssikuski jolle juttelin, kertoi että jotkut albaanit käyttävät tämän takia s-terveyskeskusten palveluita, mutta tähän tietoon on syytä suhtautua epäilevästi.


Helsinki sai tänä vuonna haltuunsa palan Sipoota, koska se omisti suuren osan alueen maista ja Sipoo ei ollut oikein yhteistyöhaluinen kaavoittamisen suhteen. Ei siinä oikeastaan ole mitään ongelmaa kun kuntien rajoja muutetaan valtion sisällä. Asiat menevät hankaliksi kun on olemassa kaksi kuntajärjestelmää, joita säätelevät valtiot eivät tunnusta toisiaan. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, myös serbien kesken on kitkaa. Serbian vaalit voittivat keväällä länsimieliset, mutta Kosovon kuntavaaleissa menestyi parhaiten Serbian Radikaalipuolue. Puolueen voimamiesten kesken tuli kuitenkin kitkaa. Kosovon radikaalien mielestä oma puolue ei ollut tarpeeksi radikaali, joten he perustivat nyt oman puolueen, joka todennäköisesti saa suuren kannatuksen seuraavissa vaaleissa. Tämän uuden puoleen jäsenet ovat jo valmiiksi kuntien johdossa, mutta irrottuaan emopuolueestaan heidän yhteydet emomaahan ovat aika heikot.

Albaanit yrittävät jatkuvasti ostaa maata serbeiltä ja moni myykin maansa ja kotinsa, koska ei ole tyytyväinen elämäänsä Kosovossa. Tätä ei kuitenkaan muiden serbien keskuudessa katsota kauhean hyvällä ja kuulemani mukaan "petturit" saavat jonkinnäköisiä sanktioita. Asenne on hyvin samanlainen kuin Sipoolla. Omasta maasta ei saa luopua. Tosin serbien suhtautuminen on ymmärrettävää. Ottakaapa esille kaksi shakkilautaa. Asettakaa toiselle laudalle mustia ja valkoisia figuureita niin, että jokaisella figuurilla on yhtä monta valkoista ja mustaa nappulaa naapureinaan. Toiselle laudalle laittakaa muutama musta figuuri. Nyt kuvitelkaa että mustat nappulat esittävät serbejä ja valkoiset albaaneja. Molemmilla on preferenssi, että heidän naapureina on mahdollisimman monta samanväristä nappulaa. Kyse ei tarvitse olla vahvasta preferenssistä. Ihminen tykkää todennäköisesti samaa kieltä puhuvasta naapurista. Lähtötilanteessa toisessa laudassa kaikilla on yhtä monta valkoista ja mustaa naapuria. Tämä lauta kuvaa Kosovoa joskus vuonna aikoja sitten. Valkoiset ovat albaaneja ja mustat serbejä. Toisella laudalla on vain mustia nappuloita ja se kuvaa Serbiaa. Ottakaa seuraavaksi Kosovoa kuvaavalta laudalta muutama musta nappula satunnaisesta paikasta pois ja siirtäkää ne vain mustia nappuloita sisältävälle laudalle. Peli voi alkaa. Siirelkää nappuloita Kosovon laudalla niin, että samanväriset nappulat pyrkivät toistensa naapureiksi. Mustat nappulat muodostavat nyt vähemmistön ja omia pieniä ryhmittymiä. Valkoisia nappuloita on enemmän, joten pienempien mustien nappuloiden saarekkeet ovat valkoisten ympäröimiä. Mustien saarekkeiden reunoilla olevilla mustilla nappuloilla on enemmän valkoisia naapureita kuin mustia. Preferenssinsä mukaisesti he myyvät talon pois ja muuttavat laudalle jossa on vain mustia nappuloita. Syntyy ketjureaktio jossa yhä useampi musta nappula joutuu tilanteseen jossa sen naapurit ovat valkoisia. Vaikka esitys oli ehkä hiukan sekava ilman graffista apua, niin voinette ymmärtää, miksi tilanne jossa vähemmistöt muuttavat pois alueelta maankauppojen seurauksena on KFOR:n ja Serbian mielestä ongelmallista. Sotilaat voivat pakottaa ihmiset elämään rauhassa, mutta emme voi pakottaa ihmisiä tykkäämään toisistaan.

Eräässä serbikylässä edellämainittu skenaario on mahdollisesti toteutumassa. Kaksi päällikkäistä kuntajärjestelmää johtaa päällekkäiseen kaavoitukseen. Serbien keskuudessa liikkuu huhu, että a-osapuoli on kaavoittamassa moottoritien kylän läpi. Tiedonkulku tai kaavoituksesta valittaminen ei oikein toimi rinnakkaisten järjestelmien kesken. A-ihmiset ovat kuulleet saman huhun ja osa heistä on spekuloinut yrittämällä ostaa maata kylästä. Hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Eräästä pellosta on maksettu 17000e kymmentä neliömetriä kohden ja joistain taloista tontteineen on tarjottu 200 000 euroa. Aikamoinen summa talosta, jossa ei ole viemäriä. Joillekkin tarjous on ollut liian houkutteleva ja muutama talo on myyty. Erään toisen serbikylän päällikkö kertoi, että 80% serbeistä omistaa jo valmiiksi maata Serbiassa, joten pienikin väkivalta tai epävarmuus tulevaisuudesta vähemmistön keskuudessa saattaa laukaista ketjureaktion, jonka seurauksena on monoetninen valtio eli monikansallisen rauhanrakentamisen epäonnistuminen.

Koko kunnallispolitiikka on täällä kuitenkin todella uusi asia. YK:n UNMIK-operaatio pyöritti kunnallispolitiikkaa ennen itsenäisyyttä. Tämä ei ollut kaikille paikallisille kovin mielyttävää, koska monet ovat koulutettuja ihmisiä, jotka olivat Jugoslavian suuruuden vuosina ulkomailla töissä neuvonantajina, insinööreinä jne. Sitten tuli sota ja sitten tuli YK, joka saattoi laittaa jonkun afrikkalaisen kehitysmaan edustajan johtamaan sadantuhannen ihmisen kuntaa. Koko hallintoasia on sen verran monimutkainen, etten pysty sitä yhdessä tekstissä selittämään, enkä tiedä läheskään kaikkea. Paljon on vielä tapahtumatta ja näkemättä. Voin vain todeta, että Kosovo elää jännittäviä aikoja ja minä olen aseistettu kärpänen katossa.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Ei se väärin ole

Psykologi: Miksi Suomi hyväksyy tappavan harrastuksen?
helsingin sanomat 20.10.08


"Miksi Suomessa on metsästyksen salliva ilmapiiri, kysyy Jyväskylän yliopiston kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo."

Voisin itse veikata metsästyksen olevan aika hyödyllistä. Ihmiset, jotka tykkäävät metsästää saavat viihdettä, tuottavat lihaa markkinoille ja vähentävät kasvihuonepäästöjä, sekä liikenneonnettomuuksia (karsitut riistakannat tuottavavat vähemmän metaania eivätkä hyppää autojen eteen ihan niin usein). Asiaan liittymättä millaisessa koulussa Haapasalo on töissä, kun koulupsykologin koulutus on kriminaalipsykologian dosentti?

""Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline", Haapasalo sanoo Aamulehden haastattelussa."

Niin, mikä sitten on normaalia ja mikä ei. Sivistyssanakirja kertoo että normaali on säännönmukainen, hyväksyttävä, "terve"; tavanomainen, vallitseva. Metsästäjät noudattavat valtion lakeja, ja jos asenharrastukselle on kerran luotu säännöt, niin voisi kait väittää, että tämä toiminta on säännönmukaista. Edes Vihreässä puolueessa enemmistö ei taida kyseenalaista metsästystä tai ampumaharrastusta, joten voisi kait sanoa, että ne ovat hyväksyttäviä harrastuksia. Niin kauan kun ei esitetä tilastoa, jonka mukaan aseista kiinostuneiden tai harrastuksessaan niitä käyttävien mielenterveys olisi selvästi muuta väestöä huonompi, niin heitä on syytä pitää myös terveinä. Jos tutkitaan ihmiskunnan historiaa, niin voidaan todeta, että metsästys ja kiinostus aseista on hyvinkin tavanomaista ja vallitsevaa.

"Haapasalo vierastaa ampumaharrastusta, koska ampumisen tarkoitus on aina eläinten surmaaminen."

On hämmentävää, kun psykologin ammattissa toimiva sekoittaa lausunnoissaan, sen mikä on normaalia ja mikä on hänen omasta mielestään epätoivottavaa. Itse harrastin pienenä poikana vaarini ja isäni kanssa eläinten tappamista. Se oli oikein mukavaa laatuaikaa, johon liittyy paljon lämpimiä muistoja. Olin tykästynyt tähän toimintaan, että vaarini ja isäni tekivät minulle paikan, joissa pystyin eläinten kiusaamista harrastamaan. He kaivoivat mökkimme pihalle lammen, joihon istuutettiin kaloja. Kaloja ei ollut loputtomasti, joten en voinut tappaa niitä kaikkia. Saatuani kalan ongen koukkuuni kiinni, heitin sen ämpäriin. Illan tullen laskin päivän saaliin ja heitin kalat takaisin veteen, jotta voisin kiduttaa niitä vielä seuraavanakin päivänä. Voisin kuvitella olleeni Haapasalon mielestä varsin sairas ja epänormaali päiväkoti-ikäinen.

Nyt päälle kaksikymppisenä olen siirtynyt tappamaan kohtuullisen isoja nisäkkäitä, joita on joskus tapana kutsua ihmisen parhaiksi ystäviksi. Omasta mielestäni, se että ihmisen paras ystävä on joku muu kun toinen ihminen, on epätoivottavaa ja todennäköisesti epänormaalia. Ko. nisäkkäiden tappamista voit kai kutsua metsästykseksi, jonka tavoite tuholaistorjunta. Tappamalla tuholaisia, voi estää niitä tappamasta eläimiä, jotka ovat ihmisille hyödyksi ja vähentää tapauksia joissa nämä tuholaiset vahingoittavat tai jopa tappavat ihmisiä. Kaikki eivät tätä ehkä hyväksy, mutta kärjistäen Haapasalon mielipidettä vääristyneestä yhteiskunnasta, joka hyväksyy eläinten tappamiseen toiseen ääripäähän, voisin todeta, että yhteiskuntamme antaa eläinten elämälle ihmisten hyvinvointia edistävän funktion ylittävä arvo on epänormaalia. Katsomme varhaisnuoruudesta asti lapsille tarkoitettua viihdettä, joissa eläimet inhimillistetään antamalla heille puhekyky, näyttämällä ne ihmisen tavoin tietoisina olentoina ja laittamalla ne tekemään samoja asioita kuin ihmiset. Eläimet eivät ole inhimillisiä, vaan ihmiset ovat eläimiä. Ihmiset vaan ovat paljon enemmän kuin pelkästään eläimiä. Havaitessaan eläimissä myös ihmisille tyypillistä käytöstä, ihmisille syntyy helposti illuusio eläinten inhimillisyydestä. Tämän seurauksena joidenkin ihmisten mielestä empatian tunteet eläimiä kohtaan korreloivat empatian kokemisen kyvyn muita ihmisiä kohtaan kanssa. Tämä ei tietenkään pidä paikkanssa, koska voimme todeta, että enemmistö metsästyksen harrastajista rakastavat perheitään ja pidättyvät ampumasta muita ihmisiä, koska kokevat sen vääräksi ja epämielyttäväksi, ei siksi, että se olisi laitonta. Jotkut luontosuojelijat taas näkevät luonnonsuojelun itseiarvoksi, sen sijaan, että se olisi keino edistää ihmisten hyvinvointia.

Lopuksi voidaan todeta, että kiinostus aseisiin ei ole sama asia kun mieltymys eläinten tappamiseen. Kalastusesimerkkin lisäksi, voisin kertoa, että nautin metsästyksestä, mutta en ole kovinkaan innoissani aseista. Niiden huolto ei ole mielyttävää puuhaa, eikä minua kiinosta minkä mallinen tai kaliiperinen ase on kyseessä, kunhan sillä saa työn tehtyä. Toisaalta on olemassa asekeräilijöitä, joita ei kiinosta ottaa arvokkaita keräilyesineitään lasikaapista.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Kommunikaatio-ongelmia

Radiokeskustelu:

"Hei, te siellä ylhäällä, älkää ampuko kaatopaikalla, siell on pentuja."
"Onks ne söpöjä vai?"
"Eiku ihmispentuja."
"Aaa.. Kuitti ihmispennuille."

lauantai 18. lokakuuta 2008

Muutetaan muutamia sääntöjä, ehkä ne nyt sitten toimii.

Yhdysvaltojen pankkikriisipaketin toteutus on joutunut ennakoituihin vaikeuksiin. Kriisipaketissa USA:n valtion antaa maan yhdeksälle suurimalle pankille 125 miljardia dollaria ja saman summan rahaa lopuille finanssialan yrityksille. Näitä rahoja vastaan valtio saa räätälöityjä osakkeita, jotka eivät anna valtiolle äänioikeutta osakkeenomistajien kokouksissa, mutta ovat etusijalla korvaustensaamisessa konkurssitilanteessa ja pakottavat yhtiöt maksamaan korkoa/osinkoa valtiolle. Nämä ovat tiukkoja ehtoja. Ongelmana on että nykyiset finanssijärjestelmän sääntelylaitokset eivät hyväksi tälläisiä keinoja legitiimin rahoituksen hankkimiseksi. Office of Thrift Supervision, Federal Deposit Insurance Corporation, Office of the Comptroller of the Currency ja USA:n keskuspankki ovat alkaneet vastahakoisesti muuttamaan pitkäaikaisia kirjanpitostandartejaan ja sääntöjään talousministeriön toiveiden mukaisesti, jotta pankkien pelastuspaketista olisi jotain hyötyä. Yleinen mielipide Euroopassa on, että USA on finanssisektorin villi länsi. Kysymys kuuluu, että jos viisi säätelevä elintä ei riittänyt aikaisemmin, niin kuinka monta instituutiota hommaaan oikein tarvitaan? Kuka ylipäätänsä on keksinyt, että virkamiehet tekisivät parempaa työtä kun pankkien oma johto. Heillä ei ole omia rahoja pelissä, ja muutenkin jos he olisivat valmistuneet kauppiksesta paremilla arvosanoilla, he eivät olisi töissä valtiolla. Ovatko virkamiehet luottamuksen arvoisia ihmisiä? Käykääpä vaikka KELA:ssa, muistelkaa vuoden 2004 tsunamia, Nokian vesikriisiä... Lista on loputon. Ihmiset ovat ihmisiä, vaikka olisivat valtiolla töissä.

torstai 16. lokakuuta 2008

Voi ei, nyt tulee F-sana

Tasa-arvo, se on aina yhtä hauska puheenaihe. Ihan aluksi lienee selvittää mikä on oma kantani sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Jos olisin kyynisellä tuulella, toteaisin olevan hyvä asia, että molemmat sukupuolet ovat töissä. Useampi ihminen töissä johtaa matalimpiin palkkoihin ja laajempaan joukkoon josta saa työntekijöitä lahjakkuutta vaativiin hommiin. En ole kyynisellä tuulella, joten yhdistän utilitarismin ja protestanttisen työmoraalin ja totean, että on parempi kun mahdollisimman moni ihminen pääse toteuttamaan itseään työnteon kautta, mikäli niin haluaa.

Itseäni häiritsee kuitenkin, se, että feminismistä on tullut synonyymi tasa-arvon kannattamiselle. Naisten oikeuksien ajaminen tasa-arvon nimessä on sama kuin luonnonsuojelu ihmisten kustannuksella. Lisäksi "toinen sukupuoli"-argumenttia käytetään sellaisiin asioihin joilla on hyvin vähän tekemistä sukupuolen kanssa.

Otetaan esimerkiksi kuuluisa "naisen euro on 80 senttiä"-sanonta. Kyseehän on tilastollisesta keskiarvosta. Eli naisia on enemmän töissä julkisella sektorilla, joissa palkat ovat pienemmät. Naiset ovat yhtä rationaalisia ihmisiä kun miehetkin, ja kun he ovat valinneet joukolla pienempipalkaisen alan. Koska he olivat tietoisia palkkatasosta ja omista preferensseistään työpaikan suhteen, heidän valitsemansa työpaikka tarjoaa heille jotain sellaista mikä on arvokkaampa kuin muilta aloita saama isompi palkka. Joskus naiset saavat samasta työstä pienempää palkaa kuin miehet. Siihenkin on selitys, sillä tutkimuksen mukaan naiset pyytävät työhaastattelutilanteessa 8% vähemmän palkkaa. Tyhmähän ei ole se, joka pytää, vaan se joka maksaa, joten tästäkään ei varsinaisesti sukupuolisyrjintää ole. Loput voikin sitten käytännössä selittää syrjinnällä, mutta siihen on olemassa laki, joten oikeuteen vaan näitä vääryksiä korjamaan.

Sitten seuraa valitusta siitä, että miehet joutuvat käymään armeijan, ovat yliedustettuja ennenaikaisissa kuolemissa, pärjäävät koulussa huonommin jne. Jos naisten keskimäärin pienempi palkka on yhteiskunnan vika, niin kai edellämainitutkin sitten ovat ja pitäisivät olla yhtä keskeisessä roolissa tasa-arvopolitiikassa. Mikä oli miesten osuus "kyllä" vastanneista eduskunnan työpaikkaviihtyvyyttä mittaavassa kyselyssä, jossa kysyttiin olivatko työntekijät kokeneet seksuaalista häirintää, kun he kokivat Rosa Meriläisen "vittu haisee hyvälle"-pinssin sellaiseksi? No joo, toistan itseäni, ihan vain pohjustuksena tälle: feministinen taloustiede.

"Mihin feminististä taloustiedettä sitten vielä tarvitaan?
Kyse on kritiikistä, joka kohdistuu matemaattisen esittämisen ja mallintamisen ylivaltaan taloustieteissä. Talouden maailma rakennetaan matemaattisten mallien turvin vaikeaksi ymmärtää."
Ohhoh. Kansantaloustiede on matematiikan sovellus, jolla luodaan päteviä malleja ihmisten käyttämisestä eri tilanteista. Jos väittää, että miehet piiloutuvat matematiikan taakse, estäkseen naisia ymmärtämästä ko. tiedettä, niin sehän on aika suora herja naisia kohtaan? Itse luulen, että naiset pystyvät ainakin älyllisesti samaan kuin miehet.

"Feministitutkijoiden näkökulmasta tiedon täsmällisyys on harhaa. Vektorigeometrian - nykyajan nuolenpääkirjoituksen - kanssa puuhatessa unohdetaan, että kaikki tieteellinenkin tieto on sosiaalisesti tuotettua. Myös taloustieteellä on esimerkiksi ihmiskuva, joka taustaoletuksena vaikuttaa siihen, mitä tutkitaan, miten tutkitaan ja millaista tietoa arvostetaan."
Mitataanko teorian tai matemaattisen mallin pätevyyttä sen perusteella mikä sen alkuoletus on, vai sen perusteella pystytäänkö sillä selittämään ja ennustamaan ihmisten tai talousyksikköjen käytöstä? Jos epätieteellinen alkuoletus ja sen perusteella tehty teoria on käytännössä toimiva, niin onko alkuoletus todistettu oikeaksi vai onko tulipalo väärin sammutettu?

"Yhteiskunnan kannalta onkin kohtalokasta juuri se, että taloustiede vetäytyy piiloon kaavioidensa taakse, Vainion sanoin matemaattiseen mallitaivaaseen, ja väittää, että se ei tieteenalana voi ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siinä väistämättömiin arvovalintoihin."
Sehän taloustieteessä on hienoa, että tutkitaan ihmisten käytöstä annetuissa olosuhteissa. Kun veroja lasketaan tai korotetaan ihmiset käyttäytyvät seuravanlaisesti. Sehän on sitten poliitikoiden homma arvoitella, arvutella ja arpoa, mikä on toivottovaa käytöstä ja mikä ei.

"Jos vähän oikaistaan mutkia, voi sanoa, että taloustieteen näkökulmasta esimerkiksi hyvinvointivaltio on lähinnä tulonjako-ongelma. Kysymys on rahasta ja sen jakamisesta ja sillä siisti", Tiina Vainio kuvaa.
Hänen mielestään taloustieteen pitäisi kuitenkin puhua myös arvoista ja oikeudenmukaisuudesta. Siitä, millaista yhteiskuntaa rahaa jakamalla rakennetaan. Näistä keskusteluista taloustieteilijät Vainion mukaan lintsaavat turhan usein - ja syyttävät tumpeloita poliitikkoja taloustiedon vääristä tulkinnoista."
Hyvinvointivaltiossa kyse on tulonjako-ongelmasta! Jossei kymmenen tuhatta vuotta filosofeja, uskontoja ja suuria ajattelijoita ole tuonnut meille yksiselitteistä vastauksia, siihen mikä on oikein ja mikä on väärin, niin täytyykö yhden tiedehaaran lisää mennä tähän suohon. Jos vaikka joskus saisimme vastaukset kaikkiin moraalisiin kysymyksiin, niin kansantaloustiede, muiden käyttäytymistieteiden rinnalla voisivat siinä samassa kertoa miten ihmiset voisi saada käyttäytymään toivotusti.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Iso A

Ahtisaari sai sitten Nobel-palkintonsa. Vuonna 2006 hän oli myöskin ehdolla ja palkinotta jääminen oli pettymys. Jos ei tällä kertaa tullut, niin antaa olla, en aio enää itse asettua ehdolle, hän taisi sanoa. No, hänet asetettiin kuitenkin ja ymmärtääkseni siihen vaaditaan ehdokkaan suostumus.

Venäjä ei tietenkään arvostanut Nobel-komitean päätöstä. Ei ollut Ahtisaaren Kosovo-paketti heidän mieleen, vaikka se loikin heille toimintamallin Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan. Kärsii kuulemma palkkinnon arvostus, kun se annetaan henkilölle, joka on kyseenalaistanut toimillaan kansainvälisen oikeuden.

Albaanit pitävät Ahtisaaresta kovasti. Oudon sattuman kautta törmäsin tänään tälläiseen kirjoitukseen roskalavan kannessa:



Siinä lukee "Ahtisaaren paketti". Kun Kosovon tulevaisuudesta neuvoteltiin, puhuttiin paljon Ahtisaaren paketista, joka oli ratkaisuehdotus Kosovon tulevaisuudelle. Käytännössä ehdotus oli "kansainvälisesti valvottu itsenäisyys". Albaanit odottivat kovasti sitä ja neuvottelujen päätöstä. Neuvottelut kestivät kuitenkin yli neljä kuukautta ja heidän keskuudessa tämä odotus näkyi, että kaikkia paketteja alettiin sanomaan "Ahtisaaren paketeiksi".

perjantai 10. lokakuuta 2008

Only in US

Amerikkalaisen jalkapallon ammattilaissarjassa toteutetaan sitä, mitä jotkut voisivat kutsua mahdollisuuksien tasa-arvoa. NFL:llä on tiukka organisaatio, joka on asettanut palkkakaton. Jokaisella joukkueella on sama rahamäärä käytössä pelaajien palkkoihin ja tämä raja on asetettu köyhimmän joukkueen mukaan. Mikään joukkue ei voi ostaa itselleen kaikkia parhaita pelaajia, vaikka venäläisellä öljyoligarkilla rahaa olisikin. Lisäksi työturvallisuus on käänetty päälaelleen, kun irtisanoutuminen on pelaajalle hyvin hankalaa. Joukkueet pärjävät siis parhaiten etsimällä nousevia kykyjä ja sitoamalla ne järjettömän pitkin sopimuksin. Kun uusia pelaajia varataan yliopistoista, saavat ensimmäisenä valitut aika suuria summia, koska niistä ennustetaan tulevaisuuden tähtiä. Ongelma tietenkin on siinä, että yliopistojalkapallo on aika erillaista, eivätkä kaikki tulokkaat pärjää ammattilaisina.

Detroit Lions varasi vuonna 2003 koko draftin toisella varausksellaan Charles Rogersin. Varaus ei tarkoita vielä sopimusta, ja joillakin pelaajilla on tapana kiristää palkkaansa ylöspäin kieltäytymällä osallistumasta treeneihin. Detroit halusi Rogersin mahdollisimman nopeasti kentälle oppimaan ja kehittämään kemiaa pelinrakentajan kanssa, niinpä hänen "signing bonus" eli se rahasumma, joka maksetaan pelaajalle vaikka hän ei pelaisi yhdessäkään pelissä, oli vaatimaton 14 miljoona dollaria. Rogers muutaman pelin ihan kohtalaisesti, joskin huonommin kuin odotettiin. Sitten häneltä meni solisluu poikki ja loppukausi jäi väliin. Toisen kauden toisessa pelissä häneltä meni toisen puolen solisluu poikki ja sekin kausi jäi väliin. Kolmannen kauden alussa hän ei läpäissyt huume/lääke-testiä. Lions vei asian oikeuteen ja vaati häntä palauttamaan kahdeksan ja puoli miljoona dollari sopimusbonuksesta. Oikeutta käytiin pari vuotta ja toissapäivänä oikeus totesi, että Rogersin täytyy maksaa. Hän sai kuitenkin pitää loput bonuksesta ja todennäköisesti lähemmäs kymmentä miljoona palkkarahoja. Jotkut fanit ovat tietenkin raivoissaan. Eräs kirjoitti näin:

"Ok, so let me get this right... I pull a 4.0 GPA and grad from a top U and after working my tail off at how many jobs and starting a couple businesses and living on a tight budget and doing the right things and having nothing to show for it,... I have yet to make my first million after 30 years (and am told I somehow make more than most people...) meanwhile a guy who actually played 15 minutes of field time in the NFL and knew he couldn't fail a drug test (per contracted agreement) not only matched (exceeded) my career salary earnings but STILL keeps $5.5 Million in BONUS money? Ok... so Bush economics reaches deep again I see. Everybody all together now... "unfair, unfair..."

Mutta muut fanit eivät olleet samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Kirjoitus sai kymmeniä vastauksia, joissa urheilufanit valistivat markkinatalouden tosiasioista:

"Possibly your skill set is not worth $1 million. I got a 4.0 during my masters degree and left college witht the ability to do well on tests, that's pretty much it. Charles Rodgers left college with a percieved ability to catch a football. That skill set is worth a lot more in the real world than the ability to do quantum physics or repair computers."

"Bush economics? What, people with unique skills are rewarded more than those with regular skills? How many people watch you do your job? How many people would tune into a television program to watch you do your job? Maybe if you spent your time hitting fast balls instead of studying, you'd be in MLB making millions. You made your choices, yours don't pay as well as Rogers'.

"Life is inherently unfair, that's the point. I'd hate to live in a world of "fair" because that would mean someone would have to define it and I guarantee that how it's defined would be below your standard of living right now."

"You apparently didn't study business or law while going to your "top U?!?!" If you did, you would understand the concept that THE MARKET DETERMINES THE VALUE OF SERVICES RENDERED, even when the service that are being contracted for is for future performance.

So stop your belly aching, and start a few more businesses, or get a job that pays more. Or invest in something with the $4,000 you have in your savings account and get lucky on a stock.

And this has NOTHING to do with Bush economics, this has to do with MARKET ECONOMICS. Maybe you should go back to your "top U" and learn a bit more. I bet your "U" is glad you didn't mention their name, for fear of the shame you would have brought them by illustrating that you don't understand market conditions and the Government's economic policy, even after obtaining a 4.0."

Urheilufanit pohtimassa työvoimamarkkinoita. Vain amerikassa.

Se, mikä on oikein ei aina ole laillista, ja se, mikä on laillista ei aina ole oikein

Toissapäivänä YK:ssa äänestettiin Serbian resoluutioehdotuksesta, joka veisi Kosovon itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden tarkasteluun. Tai oikeastaan asiasta ei olla vielä äänestetty, nyt äänestettiin vasta siitä että otetaanko asia äänestykseen. Ja kyllähän he ottivat melko yksimielisesti, olisi se nyt vähän noloa jos eivät olisi ottaneet. Seuraava askel on sitten itse äänestys, joka ei välttämättä ole yhtä yksimielinen. Siinä tapauksessa että asia lähetetään Haagiin juridiseen tarkasteluun, on olemassa hyvä mahdollisuus, että itsenäisyys julistettaisiin laittomaksi. Kansainvälinen oikeus on monimutkaista, joten juttu voi päättyä miten vain. Tämä olisi tietenkin epämielyttävää niille viidellekymmenelle maalle, jotka ovat jo tunnustaneet Kosovon itsenäisyyden. Kosovon itsenäisyyden vastustajille päätös sen laillisuudesta ei oli kovin vakava paikka, sillä vaikka itsenäisyys olisi laillinen, sitä ei tarvitse hyväksyä. Venäjä on vähentänyt riskejä lyömällä vetoa molempien vaihtoehtojen puolesta. Jos itsenäisyys on laillinen, niin on myös Abhasian ja Etelä-Ossetian. Jos se ei ole, niin Venäjä on ollut oikeassa koko ajan.

Tavallisia kansalaisia täällä äänestys ei paljoa kiinosta. Albaanien mielestä heidän kannalta negatiivinen päätös vain hidastaisi maan tunnustamista. Serbit uskovat, että laittomuus todetaan, mutta ovat skeptisiä muuttaako se mitään. Ehdottaessaan resoluutiota Serbia sanoi, että se hyväksyy kansainvälisen oikeuden päätöksen sellaisenaan. Siinä mielessä hieno asia, koska jos näin kävisi, niin asialle saataisiin jonkinnäköinen ratkaisu. Käytännössä Serbiakin on kuitenkin alkanut lyömään vetoa molempien vaihtoehtojen puolesta. Sen pääministeri on väläytellyt julkisuudessa Kosovon pohjoisten serbienemmistöisten alueiden irroittamista.

Montenegro ja Makedonia ovat nyt tunnustaneet Kosovon. Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat allekirjoittaneet YYA-sopimuksen Venäjän kanssa.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Kymmenen kohdan lista ennen kotiutumista

Vähän aikaa sitten Ramadan tuli päätökseensä ja ihmiset jalkautuivat kaduille juhlimaan. Juhlallisuuksista tietämättä/välittämättä/huolimatta/innostuneina jalkauduimme mekin kaduille häiritsemään ihmisiä tarkastamalla autoja ja ohikulkevia ihmisiä. Meidän joukkue on onnistunut välttämään aselöytöjä, ja kysyin pian kotiutuvalta ryhmänjohtajaltani harmittiko kun hän ei ole uransa aikana ehtinyt löytää asetta. Ei kuulemma haitannut, eihän se mikään iso juttu ole, ja jos aseita ei löydy, niin voi tulkita, ettei niitä paljoa enää ole. Siinä sitten tarkasteltiin autoja kolmatta tuntia ja kello alkoi olla paljon. Sen verran paljon, että alkoi olla epävarmaa ehtisimmekö hankkimaan saunajuomat palattuamme leiriin. Alkoholijuomien myynti täälläpäin loppuu puoli tuntia ennen sallitun juoma-ajan loppumista. Soitimme leiriin ja pyysimme työtoveria varaamaan muutama oluen saunan jääkaappiin. Työ alkoi olla paketissa, kun jäljellä oli enää yksi auto tarkistettavana. Ja sieltähän se ase sitten löytyi.

Ase oli starttipistoolin tyylinen, mutta kuitenkin laiton. Kun ase oli otettu pois rauhanomaisesti, alkoi armoton paperisota ja minä olin kirjurin roolissa pahimpien taisteluiden keskipisteessä. Aselöytölomake oli irlantilaisten suunittelema ja vaatii usean ihmisen aivotyöskentelyä ymmärtäkseen mitä tietoja lomakkeeseen oikein halutaan. Pyörittelimme papereita puolisen tuntia, kunnes luovutimme aseen ja sen omistajan paikalliselle poliisille. Työ oli tehty ja oli aika palata leiriin. Kovasti jäi kaikkia harmittamaan aselöytö, jäi saunakaljat sinä päivänä juomatta.

torstai 2. lokakuuta 2008

Sitä ei kannata pelata, ei ainakaan automaattiaseella

Moskova. Venäjän pääministeri Vladimir Putin syytti keskiviikkona Yhdysvaltoja vastuuttomuudesta rahoituskriisin hoidossa. Yhdysvaltojen kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä voidaan syyttää kriisistä, josta on tullut maailmanlaajuinen, Putin sivalsi hallituksen kokouksessa.

Putin painotti, että kaikki mitä finanssialalla ja Venäjänkin pörssissä nyt on tapahtumassa sai alkunsa Yhdysvalloista. HS 1.10.08

Varmaan on hienoa elää omassa mielikuvitusmaailmassa. USA aseistaa Georgiaa, käskee ne hyökkämään ja nyt vielä yrittää tuhota Venäjän talouden! Aika pahiksia. Kyllä, Yhdysvalloissa on tällä hetkellä vähän kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä. Kansalaiset ovat jakaantuneet kahtia roskapankin kannatuksessa, ja sitä ettei ensimmäistä presidentin lakiehdotusta hyväksytty yksimielisesti sanotaan jossain maissa demokratiaksi. Ilman kansallisia erityistpiirteitä. Japanissa oli pankkikriisi 90-luvun alussa ja heti kymmenen vuoden päästä he saivat oman roskapankin aikaiseksi. Joten jos jenkit eivät viikon aikana saa tiettyä lakia, jolla ei edes ole kansan tai edustajien tukea takanaan, läpi, on sanavalinta "kyvyttömyys tehdä päätöksiä" vähän etuajassa. Päätös kyllä tehtiin. Lakialoite hylättiin ja hallitus pakotettiin tekemään korjauksia ennen seuraavaa äänestystä.

Venäjä on maailman valtioiden byrokratiavertailussa sijalla 120. Korruptiosta ei varmasti tarvitse edes sanoa mitään. Tuonti on hankalaa, vienti on epävarmaa, lainsäädäntö on puutteelinen, oikeuslaitos on vitsi ja talouspolitiikka on yhtä ennalta-arvattavaa kuin venäläinen ruletti. Yrityksiä on kansallistettu mielivaltaisesti tekaistujen oikeusjuttujen kautta. Öljyn tuotanto on laskenut yli puoli vuotta putkeen, eikä nousua ole näkyvissä. Kotimainen tuotanto on heikkoa, vailla mitään edellytyksiä kilpailla ulkomailla. Maan omistaminen ja kaavoitus on lottoamista. Infrasturktuuri mätänee käsiin. Vientiin menee vain raaka-aineita, koska kuten Neuvostoliitossakin Venäjän teollisuus tekee ensiluokkaisista raaka-aineista kenellekkään kelpaamattomia tavaroita. Raaka-aineiden hinnat ovat jyrkässä laskussa maailmantalouden hiipumisen myötä ja ostajat etsivät vaihtoehtoja epävarmalle toimittajalle. Niin, ja Georgian konfliktin jälkeen Venäjä totesi, ettei WTO:n jäsenyys ole tärkeää heille.

Ehkä tästä luettelosta löytyy syy miksi Moskovan pörssit ovat tällä hetkellä alempana kuin kaksi vuotta sitten, 7-9% vuotuisesta BKT:n kasvusta huolimatta. Se on rahan epäluottamuslause talouspolitiikalle, ei seurausta finanssikriisistä. Voisi olla Venäjälläkin hyväksi pieni "kyvyttömyys tehdä päätöksiä", kun kaikki tehdyt päätökset viime vuosina näyttävät olevan vain haitaksi.

tiistai 30. syyskuuta 2008

On säitä pidellyt

Puhelin hälytti tänään kello 7.30, mutta körmyssäni oli niin kylmä, että jäin peiton alle vartiksi kerämään rohkeutta kolmeenkymmenen sekunnin pukemiseen. Poolo ja villapaita lensivät päälle, mutta pitkät kalsarit jäivät sentään kaappiin. Matkalla aamupalalle havaitsin ensimmäistä kertaa kuuluisan Kosovon sumun. Näkyvyys oli ehkä kaksikymmentä metriä ja vesipisarat leijuivat ympäriinsä.

Pakkauduimme vaunuihin ja lähdimme kohti ampumarataa. Mukaan pakkautui muutama tsekkiläinen, jotka nekin halusivat päästä ampumaan kanssamme. En tiedä miten kuskimme onnistuivat ajamaan sumussa, mutta eipä se minua paljon takaosassa kiinostanutkaan. Kahdeksan tonnin ajoneuvo on aika vahvoilla kolarissa kun kolarissa. Saavuimme puoli kymmeneen aikaan radalle, joka sijaitsee erään vuoren/kukkulan päällä. Sumu siellä oli laskeutunut, mutta alhaalla oleva laakso, johon tavallisesti näkee kymmenien kilometrien päähän, oli täysin valkoinen. Kun jonkun kiven reunalle seisomaan, näkymä edessä vastasi Pohjois-Suomen laskettelukeskuksia - loputtomasti valkoista joka puolella. Jääkärien keskuudessa alkoi spekulointi siitä, pääseekö seuraava lomalento lähtemään paikalliselta lentokentältä, vai oliko edessä kotiinpaluuta vähintään kolme tuntia viivyttävä matka Makedoniaan.

Siinä sitten ammuskelimme ja aurinko paistoi. Tsekkiläiset testasivat meidän aseita ja me testasimme niiden. Vaikka kalashnikoviin molemmat perustuivat, niissä oli eroja. Heillä oli käsikahvat tehty puusta ja ase oli muutenkin pienmpi. Juuri sellainen mitä uutiskuvissa Afrikan konflikteistä näkee. Aurinko paistoi edelleen, ja leiriin palattuani menin ottamaan aurinkoa. Tuntui toukokuiselta poutapäivältä Suomessa: Aurinko lämmitti, mutta pienet tuulenpuuskat saivat karvat nousemaan pystyyn. On tämä outo maa. Koskaan ei ole sopiva keli, aina on liian kuuma tai liian kylmää.

Lapset ja behavioristinen pedagogiikka

Roskapankkihanke meni sitten ainakin toistaiseksi nuriin kongressissa. Hyvä niin. Kyllä se todennäköisesti läpi saadaan, kunhan republikaani-edustajille tehdään myönnetyksiä. Pienmpi hanke siitä on näillä näkymin tulossa ja toivottovasti valtiovarainministeriölle tulee myös jonkin sortin juridin vastuu rahojen käytöstä.

Reservin tulenjumala Kananen kommmentoi äskettäin edellistä finanssikriisikirjoitustani, joten ajattelin vähän kommentoida hänen muutamaa hyvää pointtia.

"Amerikkalaisista investointipankkiireista vielä sen verran, että siinä vaiheessa kun tajusivat minkälaista moskaa luotiinkaan, paketoitiin lainat kivalta näyttävään pakettiin muiden arvopapereiden kanssa ja kun päälle lätkäistiin kolmen A:n pakettipaperit löydettiin niille ostaja jenkkilän ulkopuolelta (missä luotonluokittelijoiden vastuu??); ovelia tyyppejä nuo pankkiirit."

Kyllä pankit antoivat liian avokätisesti lainaa, mutta sehän oli niiden tarkoituskin. Fannie Mae ja Freddie Mac olivat valtion perustamia yrityksiä, joiden tarkoitus oli nimenomaan auttaa useampaa amerikkalaista ostamaan oma talo. Kun tätä tavoitetta vielä tuettiin valtion varoin, niin nämä kaksi yritystä saivat n. 80% markkinaosuuden asuntoluotoista. Niistä sai rahaa halvalla ja ihmiset ostivat innokkaasti. Ongelmana oli, ja on edelleen, että asuntorakentaminen kaavoituuksineen ja rakennusaikoineen on kovin hidas vastamaan kasvaneseen kysyntään. Niinpä liikkeellä oli paljon rahaa, mutta asuntojen määrä ei kasvanut samaan tahtiin. Rakennusyhtiöiden voitot nousivat ja rakentaminen lisääntyi voimakkaasti. Sitten talous alkoi yskiä ja taloista olikin ylitarjontaa. Kupla puhkesi.

Pankit kyllä niputtivat hyvät lainat ja sub-primelainat yhteen myydäkseen ne eteen päin. Standart operational procedure, jenkit sanoisivat tähän, enkä usko että sub-prime vaaroja kukaan täydellisesti tiesi, siinä vaiheessa kuin näin alettiin tekemään. Eikä huonojen ja hyvin asioiden niputtaminen paketeiksi ole itsestäänselvästi huono juttu. Esimerkiksi kun työpaikka ostaa terveydenhuoltovakuutuksia työntekijöille, he ostavat ne koko porukalle kerrallaan. Muutenhan pitkäaikaissairaat tai huonon geneettisen perimän omavaat jäisivät vailla työtä kun niiden terveysvakuutus maksaisi kuussa enemmän kuin palkka. Sub-prime luottojen niputtamisella saatiin halvemmat korot köyhimille talonostajille. Tällä hetkellä n. 10-15 prosentissa sub-prime luotoista on maksuhäiriöitä, mikä tarkoittaa sitä, että loput 85 prosenttia lainaajista saa pitää oman talonsa. Talon, jota he eivät voisi omistaa ilman sub-prime-luottoja.

Pankkiireja ja luottoluokituksen antajia on tietenkin kriisin hetkellä helppo syyttää, mutta eräs asia mikä on keskustelusta unohtunut on ykisttäisten kuluttajien oma vastuu. Ei elämän tärkeimmän ostopäätöksen harkintaa voi kokonaan ulkoistaa pankeille, täytyy olla myös oma varmuus, että lainan takaisinmaksusta pystyy suorittumaan myös talouden heikkoina aikoina. Nyt samat ihmiset, jotka asuntolainan oheella ovat keränneet tuhansien dollarien luottokorttirästit huutavat poliittikkoja apuun. Varmasti virhearvioita on tapahtunut pankkiirien, luotonluokituksen jakajien ja yksittäisten ihmisten toimesta. Virheistä täytyy oppia, mutta oppiminen ei tule tapahtumaan kun valtio pelastaa aina lopuksi. Siihen voi sitten seuraavallakin kerralla luottaa kun pelaa isojen rahojen kanssa. Täytyy myö muistaa, että nykyinen järjestelmä on tuonut ennennäkemätöntä vaurautta kansalaisille, ja kun taka-askeleita tulee, lasta ei saa heittää pesuveden mukana.