Kunnallispolitiikkaa

Varoitus! Tämä teksti kertoo minun subjektiivisistä näkemyksistä. Puolustusvoimat ja SKJK ovat lähtökohtaisesti eri mieltä, jos mitään mieltä ylipäätänsä.

Kuntavaalit lähestyvät Suomessa. Toistaiseksi mielenkiintoisinta niissä on ollut Vasemmistoliiton vaalislogan: Sydämmesi puolella. Kyse on joko siitä että, tämä puolue on vasemmalla niinkuin ihmisen sydän, tai sitten siitä, että heidän mielestä kunta-asioista olisi päätettävä sydämmellä, vastakohtana järjelle.

Kosovossa kuntapolitiikka on paljon mielenkiintoisempaa. Täällä on kilpailua, mutta ei ihan sellaista mitä Kokoomus haluaisi. Serbeillä ja albaaneilla on omat päällikkäiset kuntahallinnot. He tarjoavat sitten palveluita käytännössä etnisen taustan mukaan. Otetaan tarkasteluun vaikkapa terveydenhuolto.

Serbikylissä on yleensä oma pieni terveyskeskus ja oma ambulanssipalvelu. Jos serbi sairastuu kunnolla, hänet viedään Mitrovicaan. Se on tavallaan maakuntapääkaupunki serbeille, josta löytyy sairaala ja yliopisto. Ongelmana on se, että Mitrovica on pohjoisessa eli melko kaukana meidän alueella asuvista serbeistä. Lisäksi albaaniviranomaiset eivät aina suhtaudu turhan positiivisesti rinnakkaiseen järjestelmään. Olen jutellut ambulanssikuskille, joka kertoi, että paikallisilla albaanipoliiseilla oli keväällä ja kesän alussa tapana pysäytellä serbien ambulansseja Mitrovican eri etnisyydet jakavalla sillalla ja tehdä vaikkapa tarkastuksia tiputuksessa olevan potilaan taskuihin. Luulen NATO:n ärähtäneen tästä, koska nykyään ambulanssit saavat kuulemma kulkea jotakuinkin rauhassa.

Serbien valtionosuusjärjestelmät ovat kunnossa. Kunnan työntekijät saavat palkkaa sekä paikallisilta, että Belgradin kassoista. Niinpä serbilääkäri tienaa tuhat euroa kuussa, mikä on vaatimattomasti viisi kertaa enemmän kuin a-lääkäri. Lisäksi s-terveyskeskukset saavat lahjoituksina 2/3 lääkkeistään Venäjältä ja loput Serbiasta. Albaanit joutuvat maksamaan kaikki lääkkeensä itse. Sama ambulanssikuski jolle juttelin, kertoi että jotkut albaanit käyttävät tämän takia s-terveyskeskusten palveluita, mutta tähän tietoon on syytä suhtautua epäilevästi.


Helsinki sai tänä vuonna haltuunsa palan Sipoota, koska se omisti suuren osan alueen maista ja Sipoo ei ollut oikein yhteistyöhaluinen kaavoittamisen suhteen. Ei siinä oikeastaan ole mitään ongelmaa kun kuntien rajoja muutetaan valtion sisällä. Asiat menevät hankaliksi kun on olemassa kaksi kuntajärjestelmää, joita säätelevät valtiot eivät tunnusta toisiaan. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, myös serbien kesken on kitkaa. Serbian vaalit voittivat keväällä länsimieliset, mutta Kosovon kuntavaaleissa menestyi parhaiten Serbian Radikaalipuolue. Puolueen voimamiesten kesken tuli kuitenkin kitkaa. Kosovon radikaalien mielestä oma puolue ei ollut tarpeeksi radikaali, joten he perustivat nyt oman puolueen, joka todennäköisesti saa suuren kannatuksen seuraavissa vaaleissa. Tämän uuden puoleen jäsenet ovat jo valmiiksi kuntien johdossa, mutta irrottuaan emopuolueestaan heidän yhteydet emomaahan ovat aika heikot.

Albaanit yrittävät jatkuvasti ostaa maata serbeiltä ja moni myykin maansa ja kotinsa, koska ei ole tyytyväinen elämäänsä Kosovossa. Tätä ei kuitenkaan muiden serbien keskuudessa katsota kauhean hyvällä ja kuulemani mukaan "petturit" saavat jonkinnäköisiä sanktioita. Asenne on hyvin samanlainen kuin Sipoolla. Omasta maasta ei saa luopua. Tosin serbien suhtautuminen on ymmärrettävää. Ottakaapa esille kaksi shakkilautaa. Asettakaa toiselle laudalle mustia ja valkoisia figuureita niin, että jokaisella figuurilla on yhtä monta valkoista ja mustaa nappulaa naapureinaan. Toiselle laudalle laittakaa muutama musta figuuri. Nyt kuvitelkaa että mustat nappulat esittävät serbejä ja valkoiset albaaneja. Molemmilla on preferenssi, että heidän naapureina on mahdollisimman monta samanväristä nappulaa. Kyse ei tarvitse olla vahvasta preferenssistä. Ihminen tykkää todennäköisesti samaa kieltä puhuvasta naapurista. Lähtötilanteessa toisessa laudassa kaikilla on yhtä monta valkoista ja mustaa naapuria. Tämä lauta kuvaa Kosovoa joskus vuonna aikoja sitten. Valkoiset ovat albaaneja ja mustat serbejä. Toisella laudalla on vain mustia nappuloita ja se kuvaa Serbiaa. Ottakaa seuraavaksi Kosovoa kuvaavalta laudalta muutama musta nappula satunnaisesta paikasta pois ja siirtäkää ne vain mustia nappuloita sisältävälle laudalle. Peli voi alkaa. Siirelkää nappuloita Kosovon laudalla niin, että samanväriset nappulat pyrkivät toistensa naapureiksi. Mustat nappulat muodostavat nyt vähemmistön ja omia pieniä ryhmittymiä. Valkoisia nappuloita on enemmän, joten pienempien mustien nappuloiden saarekkeet ovat valkoisten ympäröimiä. Mustien saarekkeiden reunoilla olevilla mustilla nappuloilla on enemmän valkoisia naapureita kuin mustia. Preferenssinsä mukaisesti he myyvät talon pois ja muuttavat laudalle jossa on vain mustia nappuloita. Syntyy ketjureaktio jossa yhä useampi musta nappula joutuu tilanteseen jossa sen naapurit ovat valkoisia. Vaikka esitys oli ehkä hiukan sekava ilman graffista apua, niin voinette ymmärtää, miksi tilanne jossa vähemmistöt muuttavat pois alueelta maankauppojen seurauksena on KFOR:n ja Serbian mielestä ongelmallista. Sotilaat voivat pakottaa ihmiset elämään rauhassa, mutta emme voi pakottaa ihmisiä tykkäämään toisistaan.

Eräässä serbikylässä edellämainittu skenaario on mahdollisesti toteutumassa. Kaksi päällikkäistä kuntajärjestelmää johtaa päällekkäiseen kaavoitukseen. Serbien keskuudessa liikkuu huhu, että a-osapuoli on kaavoittamassa moottoritien kylän läpi. Tiedonkulku tai kaavoituksesta valittaminen ei oikein toimi rinnakkaisten järjestelmien kesken. A-ihmiset ovat kuulleet saman huhun ja osa heistä on spekuloinut yrittämällä ostaa maata kylästä. Hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Eräästä pellosta on maksettu 17000e kymmentä neliömetriä kohden ja joistain taloista tontteineen on tarjottu 200 000 euroa. Aikamoinen summa talosta, jossa ei ole viemäriä. Joillekkin tarjous on ollut liian houkutteleva ja muutama talo on myyty. Erään toisen serbikylän päällikkö kertoi, että 80% serbeistä omistaa jo valmiiksi maata Serbiassa, joten pienikin väkivalta tai epävarmuus tulevaisuudesta vähemmistön keskuudessa saattaa laukaista ketjureaktion, jonka seurauksena on monoetninen valtio eli monikansallisen rauhanrakentamisen epäonnistuminen.

Koko kunnallispolitiikka on täällä kuitenkin todella uusi asia. YK:n UNMIK-operaatio pyöritti kunnallispolitiikkaa ennen itsenäisyyttä. Tämä ei ollut kaikille paikallisille kovin mielyttävää, koska monet ovat koulutettuja ihmisiä, jotka olivat Jugoslavian suuruuden vuosina ulkomailla töissä neuvonantajina, insinööreinä jne. Sitten tuli sota ja sitten tuli YK, joka saattoi laittaa jonkun afrikkalaisen kehitysmaan edustajan johtamaan sadantuhannen ihmisen kuntaa. Koko hallintoasia on sen verran monimutkainen, etten pysty sitä yhdessä tekstissä selittämään, enkä tiedä läheskään kaikkea. Paljon on vielä tapahtumatta ja näkemättä. Voin vain todeta, että Kosovo elää jännittäviä aikoja ja minä olen aseistettu kärpänen katossa.