perjantai 31. lokakuuta 2008

Siksi

Finanssikriisi jatkuu! Ostakaa ruokaa moneksi vuodeksi varastoon ja paetkaa mökille! No ehkä ei ihan vielä, vaikka kyllähän tämä aika jännittävää on. Minun sukupolvihan ei oikein ole nähnyt talouskriisiä tai lamaa. Kun itse muutin Venäjältä, jossa talouskriisi oli jatkunut seitsemänkymmentä vuotta, Suomeen, niin ei voinut tajuta, että siellä oli lama päällä. Tuskin kukaan alle kymmenenvuotias muutenkaan tajunnut mistä on kyse. Myöhemmin minunkin ikäluokka sai kuulla vanhemmiltaan heidän omasta talvisodasta. Telkkarissa näytettiin asiaohjelmia, joissa oli aina talvi, ihmisillä oli rumat vaatteet sekä käsittämätön tukka, ja he seisoivat leipäjonoissa. Kyllähän sellainen maailma nuorta ihmistä pelottaa, mutta ei huolta. Rumat vaatteet ja tukat eivät ole tulossa takaisin, eivätkä laajakaistat, kännytkät ja halpalentoyhtiöt häviä minnekkään.

Laskusuhdanteet ja kriisit kuuluvat kapitalismiin. Kapitalismi luo vaurautta, ja mitä enemmän on vaurautta sitä enemmän sitä on menetettävänään. Italian pankit eivät paljoa kärsineet finanssikriisissä, koska he eivät ole niin "hienostuneita". Koko pankkijärjestelmää on helpointa selittää vedonlyönnin kautta. Suomessa meillä on veikkaus, jolla vielä laman aikaan oli tarjottavanaan lähinnä lottoa, totoa ja pitkävetoa. Nämä riittävät useimille vedonlyöntiä harrastaville. Muutama lantti sinne tai tänne, jos sieltä vaikka tulisi jotain. Rahapelit perustuvat matematiikkaan ja todennäköisyyksiin. Jotkut harrastavat niitä tosissaan, seuraavat tarkoin eri urheilulajien tilastoja ja joukkueita, yrittävät etsiä hyviä kertoimia. Lotossa voi ostaa porukkapelejä. Jos menette jonkun kansainvälisen vedonlyöntitoimiston nettisivuille, huomaatte, että siellä voi lyödä vetoa melkein mistä tahansa, millä tahansa tavalla.

Finanssiala on samanlaista: eri tahot tutkivat taloustilastoja, tekevät omia johtopäätöksiä ja lyövät vetoa omien johtopäätösten puolesta. Pelaajia on vain todella monta, ja heti kun uutta tilastoa on saatavilla kaiken maailman analyytikot ja investointipankkiirit kaivavat laskimensa esille ja muodostavat näkemyksen miten tämä pitäisi vaikuttaa vaikkapa jonkun osakkeen hintaan. Tämän jälkeen he katsovat paljonko tämä osake sillä hetkellä maksaa. Jos osakkeen hinta on alle heidän arvion mitä sen pitäisi olla, he ostavat sitä. Jos hinta ylittää arvion he myyvät sitä lyhyeksi, eli myyvät osakkeita joita heillä ei edes ole. Joka tapauksessa he lyövät rahoillansa tai asiakkaidensa rahoilla vetoa siitä, mitä osakekurssille tapahtuu. Ainoa ero urheilutapahtumaan on, että osakekurssi vaihtelee jatkuvasti. Näin ollen satojen tahojen arvausten keskiarvo toteutuu markkinoilla muutamassa minuutissa ja äsken ilmestyneen tilaston taloudellinen merkitys on saatu siirrettyä osakkeiden hintoihin.

Koska pelaavia tahoja on niin monta, on toiminta hyvin ripeää, ja mahdollisuudet voittoihin pieniä. Niinpä osa tahoista alkaa etsimään uusia vedonlyöntikohteita. He palkkaavat esimerkiksi metereologin ja biologin, tarkkailevat tietyn maatalousalueen säitä ja kysyntää ko. alueen tuotteille. Päivittäin he laskevat valistuneita arvauksia tulevasta sadosta ja sen myyntihinnasta. Maanviljelijät voivat sitten myydä osan tulevasta sadostaan näille pörssin vedonlyöjille ja siirtää näin ollen riskin sadon epäonnistumisesta tai onnistumisesta heille. Tätä sanotaan futuurikaupaksi, eli käydään kauppaa hyödykkeillä joita ei ole vielä tuotettu tai lyödään vetoa asioista, jotka saattavat tapahtua hyvinkin pitkän ajan päästä. Kukapa haluaisi odottaa pörssin avautumista kun käsissä on rahanarvoista tietoa? Enää ei tarvitse, sillä voi ostaa pörssin indeksifutuureita vaikkapa keskellä yötä ja tienata osakkeiden nousulla seuraavana päivänä omistamatta yhtään osaketta.

Tälläisiä finanssi- ja rahoitustyökaluja on niin monta ja ne ovat niin monimutkaisia, ettei tavallinen kuolevainen pysty niitä käsittämään. Mutta pankkiirit, joilla ovat lahjakkaita ja hyvin koulutettuja, osaavat muuttaa informaation rahaksi. He antavat asioille oikean (parhaiden mahdollisten arvausten keskiarvo) hinnan ja saavat siksi niin isoja palkkoja. Muutama virkkamies valtiovarainministeriössä voi aina yrittää pysyä talouden koukeroissa mukana, mutta heitä on yksinkertaisesti liian vähän ja heidän arvaukset talouden kehityksestä ovat arvottomia, koska he eivät tue niitä omilla rahoilla lyömällä vetoa niiden puolesta.

Joten alussa meillä oli muutama tilasto. Työttömyyslukuja, inflaatio-odotuksia, tilauskantoja, yrityskatsauksia jne. Kaikki ovat pieniä yksityiskohtia valtavassa koneistossa. Pankkiirit laskevat miten näiden lukujen muutokset vaikuttavat koneiston toimintaan ja lyövät vetoa oman näkemyksensä puolesta rahanteon toivossa. Kun tälläisiä vetoja lyödään isoista asioista, myös tavallinen ihminen voi hyötyä niistä. Ei sillä, että hän pääsisi itse tekemään rahaa, mutta hän voi ainakin tietää mitä on tulossa. Otetaan esimerkiksi USA:n valtion obligaatioiden markkinat. Obligaatiot ovat käytänössä valtioiden velkakirjoja, joita valtiot myyvät rahoittaakseen alijäämäistä taloutta. Niitäkin on monta eri sorttia. Maksuaikoja on muutamasta kuukaudesta sataan vuoteen ja korot vaihtelevat. Kun valtion on kerran myynyt obligaation, sen omistaja voi vaivatta myydä sen eteenpäin. Tällä hetkellä ensimmäistä kertaa sitten 30-luvun laman valtion inflaatiosuojattujen velkakirjojen hinta on lähes sama kuin tavallisten valtion velkakirjojen hinta ja välillä inflaatiosuojaamattomat ovat jopa olleet kalliimpia. Mitä tämä kertoo tavalliselle yhdysvaltain kansalaiselle? Sen, että markkinat lyövät vetoa deflaation puolesta. Deflaatio on inflaation vastakohta, eli hinnat laskevat ja rahan ostovoima kasvaa. Eli yksittäisen kansalaisen kannattaisi säästää juuri nyt ja odattaa rahojensa arvon kasvua. Tämä olisi tientenkin luottamista siihen, että pankkiirien veikkaukset ovat oikeita. Tästä ei ole mitään takeita, koska kaikki päätökset perustuvat olemassa olevaan tietoon, uutta tietoa tulee jatkuvasti ja veikkaukset muuttuvat sen mukana.

All the world's a stage,
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,
And one man in his time plays many parts,
His acts being seven ages.
-As You Like It, Shakespeare

Ei kommentteja: