Marraskuu

Toissapäivänä oli marraskuun kolmas päivä ja ulkona oli oikein kiva keli. Lämpömittari näytti kahtakymmentäkahta astetta lämmintä ja käytin puolitoista tuntia vapaa-ajastani auringon ottamiseen. Leirimme on rakenettu keskelle entistä kolhoosia ja sitä ympäröivät pellot. Pelloille on syksyisin tapana levittää lannoitetta ja paska tunnetusti haisee, mikä vähän häiritsi auringonottoani. Tässä on kuva kolhoosista:


Myös elämäni ensimmäinen asuinpaikka oli kolhoosin läheisyydessä. Sellainen pieni betonihelvetti Pietarin läheisyydessä, keskellä ei mitään ja peltojen ympäröimä. Kolhoosi tarkoittaa valtion maatilaa, jossa kaikki työntekijät tekevät töitä kolhoosin mailla, kolhoosin työvälineillä ja kolhoosin hyväksi. Kukaan ei tietenkään välittänyt kolhoosista tai yhteisestä omaisuudesta ja tulokset olivat surkeita. Maatalouden pakkokollektivisoiti on tämän vuosisadan yleisimpiä kuolinsyitä ja on oikein oiva vertauskuva sille mikä kaikki kommunismissa on pielessä. Kommunismi sitten tuli tiensä päähän 90-luvun alussa, kolhoosit hajosivat ja kaikki järjettömät projektit pysähtyivät. Täällä Jugoslavian alueella oli rakenteilla tälläinen tehdas:

Nykyään sen piha toimii erään pässin laidunmaana. Ensimmäisen asuinpaikkani ikkunasta näkyi vastaava betoniluuranko, josta oli tarkoitus tulla päiväkoti. Ei tullut päiväkotia, mutta me lapset otimme sen silti omaksemme ja kiipeilimme vanhempien vastalauseista huolimatta. Sitä lapset tekevät varmaan vieläkin. Kesä on ohimenevää, mutta betoni on ikuista. Kesä lähti ja syksy tuli. Välillä on vähän satanut ja muta on tarttunut joka paikkaan:


Ei ole muta ihan samanlaista täällä kun Suomessa. Sitä ei saa hankaamalla irti. Niinpä eräällä kertaa, samalla kun pesin autoa, pesin myös kenkäni painepesurilla. Reikähän niihin tuli. Muuten syksy on ollut oikein nätti:


Useat meistä ovat kohta palvelleet kokonaisen vuoden ja lähtevät piakkoin lopullisesti Suomeen. Messimajuri on jälleen antanut käskyn. Jokaisella syksyllä kotiutuvalla on oikeus ohittaa messin soittolistan ja kuulla Miljoonasateen kappaleen "Marraskuu". Sitä he sitten laulavat:

Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu

Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu

Marraskuu
taas TV syliin paiskoo
palavia halkojaan
Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
- vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
kaiken tämän keskellä sua
hiljaa ikävöin
mä Topin kanssa kellarilla
ristinollaa pelaan päivin, öin