Neljänsadan metrin MM on 46.78

Uusi päivä, uusi partio. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin ruotsalainen upseeri seuraamassa toimintaa. Minut piti laittaa partioon mukaan, kun olen kuulemma niin hyvä tekemään henkilöhaastatteluja. No joo. Tehtiin niitä sitten oikein kolme. Kyseltiin taas terveyspalveluista, poliisista ja kouluista. Jossain kylissä on terveyskeskus, suurimassa osassa ei. Jossain kylissä on peruskoulu, jossain ei. Jossain kylissä on vettä, jossain sitä on vain vähän. Mutta ei nämä asiat tunnu ketään paljoa kiinostavan. Heidän suurin murhe on se, ettei heillä ole töitä. Asiat tärkeysjärjestyksessä.

Ruotsalaisella upseerilla oli paljon hauskaa kerrottavaa. Hän syntyi Suomessa ja muutti vanhempien mukana Ruotsiin. Hänen ensimmäinen kieli oli serbia, koska tehtaalla ja sen lähiöissä oli töissä vain suomalaisia ja jugoslaviasta muuttaneita. Armeijan urallaan hän oli käynyt aikaisemmin pari kertaa Afrikassa (Darfurissa, luulisin) ja olisi halunnut lähteä sinne uudestaankin. Vaimo ei olisi halunnut hänen lähtevän, tai jos lähtee niin Kosovoon. Miehellä oli kuitenkin hyvä perustelu miksi aavikko on turvallisempi: Jos sata paikallista haluaa tappaa hänet aavikkolla, hän voi alkaa ampua niitä alas viidestä sadasta metristä, kun he voivat alkaa ampumaan häntä vasta sadasta metristä. Jos joku Kosovossa halua tappaa hänet, täytyy vain mennä puskan tai kukkulan taakse odottamaan. Aavikkosodankäynti on nykyään niin varustuspohjoista, että Italiakin saattaisi pärjätä. Sillä hän viittasi tietenkin Italian surkeaan menestykseen 1940-1942. Saksan piti tulla apuun. Kello kulki eteenpäin ja sanoi tik-tak, Rommel kulki taaksepäin ja sanoi tac-tik.

Ja niin me sitten oltiin partiossa. Ruotsinsuomalainen, suomenvenäläinen ja tulkki, jonka äiti oli serbi ja isä albaani. Maahanmuutto on kyllä hieno juttu. Miettikää nyt Iso-Britanniaa, joka on kohta taantumassa. Työllisyys vaan ei laske kun ne miljoonat siirtolaistyöläiset Itä-Euroopasta ja Aasiasta lähtevät himaansa. Siinä on sitä joustavuutta.