Kolikonheiton aikaan

Tänään oli kiva päivä. Söin, nukuin, kävin salilla, luin kirjaa. Sää on vähän pilvinen, mut lämmintä on silti. 12 päivää on mennyt nopeasti. Ja nyt edessä on iso päätös, haluanko olla täällä koko vuoden vai riittääkö puoli vuotta? Se täytyisi päättää viikon aikana. Täytyy suorittaa perusteellinen analyysi miksi olen täällä ja mikä on täällä olemisen vaihtoehtokustannus.

Syyni tänne lähtemisessä voidaan kiteyttää neljään kohtaan. Ensimmäisenä oli jonkinnäköinen meriitti, minkä saa oltuaan rauhanturvaajana. Se näyttää hyvältä CV:ssä, ei tarvitse työnantajan epäillä stressinsietokykyäni, ja saamani kuvan rauhanturvaajien demografiasta perusteella todella harva yliopistossa opiskelava käy täällä. Ja näyttää se ehkä hyvältä muidenkin ihmisten silmissä, ainakin palaute kavereilta on ollut positiivista. Vähentääkö meriitin arvoa jos olen täällä vain puoli vuotta? Luulisin että ei paljoa, mutta puoli vuotta tuntuu vaan niin lyheltä ajalta. 95% on täällä vuoden sopimuksella, lähinnä verovapaan auton takia. Armeijan laumapsykologia on saamassa otteen minusta, kai minäkin oon vuoden jos kaikki muutkin?

Toinen syy on raha. Tulen saamaan verojen jälkeen noin 2500 euroa kuussa ja kotiutuessa tulee vielä lomarahat, jotka ovat 8,5% kokonaispalkasta jos on 6 kk, ja 11% jos on vuoden. Vuosiansiot on siis noin 33000 euroa. Ja rahaa ei täällä mene mihinkään, yhdestäkään lonkerosto en ole vielä joutunut maksamaan. Lomilla rahaa menee varmasti, mutta kyllä on varaakin mennä. Opiskelijana/alepan kassana tienasin noin tuhat euroa kuussa, mikä riitti varsin hyvin, mutta kovin paljoa ei jäänyt säästöön, minulla on kun uskomaton kyky rikkoa ja hukata omaisuuttani. Onhan se kiva saadaa varteenotettavat säästöt nopeasti vuodessa. Ne voi sitten hukata pörssissä tai vaihtoehtoisesti korjata huoneeni lattian.

Kolmas syy oli jonkin tärkeän asian tekeminen. En tiedä olenko vielä varsinaisesti tehnyt mitään, mutta uskon että läsnäolomme täällä on tärkeää. Toisaalta onko juuri minun oltava täällä? Ehdokkaita lienee muutenkin tarpeeksi, tuonko mitään lisäarvoa joukkoon olemalla täällä jonkun muun sijasta? En tiedä, aika näyttää, jos näyttää. Neljäs syy oli kokemusten hakeminen. Niitä on tullut valtavasti, ja varmasti tulee sitä enemmän mitä pidempään olen täällä. Blogi on ollut sen verran suosittu, että olisi kovin sääli lopettaa kesken :D

Täällä on lämmin, elämä on helpohkoa ja melko yllättäen olen viihtynyt täällä. Huonoja puoliakin tietenkin löytyy. Yksityisyyttä täällä on aika vähän, periaatteessa olen 24/7, koska tahansa voi tulla kuulutus joka kertoo pistää aikataulut uusiksi. Ihmiset täällä ovat ihan mukavia, minulla vain on kovin vähän yhteistä heidän kanssa. Mutta ei tänne kalakavereita olla tultu hakemaan. Lomia on suunilleen viikko kerran kuukaudessa. Se on tarpeeksi sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen, mikä tietenkin vaatii vähän töitä. Se oli vaikeaa intissä, eikä varmasti ole helpompaa täällä, vaikka lomapäiviä onkin enemmän. Töitä on tällä hetkellä noin 50-60 tuntia viikossa, johtuen lähinnä Kosovon itsenäistymisestä. Jos tilanne normalisoituu, työajat tippuvat kuulemma alle kolmenkymmeneen tuntiin.

Jos tulen marraskuussa takaisin, pääseen nauttimaan Suomen koko loskakaudesta. Täällä on lämmintä käytännössä ympäri vuoden, aurinkoa otettiin ensimmäisen kerran helmikuussa tänä vuonna. Ja vuoden jälkeen minulla olisi mukava kesäloma ja pääsisin jatkamaan opiskelua siitä mihin jäin. On tietenkin mahdollista, että homma alkaa tympiä jossain vaiheessa. Kaikki työpaikat alkavat jossain vaiheessa. Voi hiukan vituttaa kun miettii, että mitä mä teen täällä, olisin voinut lähteä jo marraskuussa. Ehkä se riski on otettava. Jos käy ylivoimaiseksi, niin voi täältä lähteä kesken sopimuksen. Se vaan tekee kovin vaikeaksi lähteä myöhemmin Afganistaniin, Tshadiin tai johonkin vielä lämpimämpään paikkaan potemaan kolmenkympin kriisiä.

Sana on vapaa, kommentoi ja vaikuta Antonin päätöksentekoon. Kolme hurraa-huutoa interaktiiviselle medialle!