Käytiin tänään taas patsastelemassa siinä yhdessä paikassa katsomassa bussien perään. Eipä siitä ole sen enempää kerrottavaa, paitsi että kävimme lähellä olevassa ravintolassa syömässä tauolla. Ravintola oli sisustettu metsästeeman mukaisesti, esillä oli paljon täytettyjä eläimiä. Takapihalla oli nähtävyytenä susi 1,5mx1,5m häkissä ja pari ylisuurta kania söivät sen vieressä ruohoa. Ravintolan sisällä oli pienehkö ääriän myöten täynnä oleva akvaario, jossa asusteli kaksi kilpikonnaa ja karppi. Kilpikonnille oli yksi levähdyspaikka johon mahtuin vain kilpikonna kerrallaan. Toisen kilpikonnan piti uida pysähtymättä ja nousta välillä pintaan hengittämään. Otin kebabin, joka maksoi kolme euroa. Muttei se ollutkaan kebabia, vaan puoli kiloa kotletteja, kermaviilikastiketta ja salaattia. Ihan hyvää oli, nyt on paikallista ruokaa kokeiltu.
Sillä aikaa tsekkiläisten reservikomppania oli saapunut paikalle vahvistamaan KFOR:n joukkoja. Eräs meidän ryhmä sai kunnian suorittaa yhteispartion neljän tsekkiläisen kanssa. Ensimmäisenä ongelmana oli odotetusti se, ettei kukaan heistä puhunut englantia tai mitään muutakaan kieltä. Tästä huolimatta suomalaiset lähtivät näyttämään vierailijoille paikkoja . Serbikylien läpi ajaessa tsekkiläiset näyttivät paikallisille innokkaasti albaanien voittomerkkiä, siis sitä samaa merkkiä jonka näyttämistä me vältetään mm. heiluttaen kättä aina sormet yhdessä. Alueen suurimalle albaanimuistomerkille "stargatille" saavuttaessa he jaksoivat hetken tutkia muistolaatan nimiä ja alkoivat heittää terroristiläppää. Erä tsekki kävi kusella muistolaatan takana, toinen tylsistynyt taistelija kiinnitti pistimen ja jahtasi paikallisia puluja samaan aikaan karjuen. Sanonta "kaivaa vertaa nenästään" oli viety aivon uudelle tasolle ja valitettavasti myös meidän nenäämme kaivettiin.
Hyvää Urpon nimipäivää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti