Oppi- ja univelat kuitataan

Yöllä oltiin taas kiusaamassa ohikulkevia busseja. Mutta opin nopeasti. Otin mukaan telttapatjan, levitin sen pannun lattialle ja laitoin itselleni luotiliivin tyynyksi. Dieselmoottori kehräsi pääni vieressä unettavasti kaikki kuusi tuntia jotka paikan päällä sain nukkua. Ei siitä sen enempää.

Tultuamme bussivahdista edessä oli, se mitä monet pitävät kirosanana täällä - Jouha-harjoitus. Jouha on lyhennys joukkojenhallinasta eli se mitä poliisit tekevät hajottaessaan mellakoita. Puettava jouhavarustus painaa yli 20 kg, ja sen monien osien paikalleen laittaminen muistutta jääkiekkomaalivahdin pukemista. Kun varusteet on saatu puettua, mennään kilpirintamaan ja yritetään häätää tietyltä alueelta "maalijoukko", joka koostui tällä kertaa huoltojoukkueesta ja paikallisista tulkeista. Heidän tehtävänä on potkia kilpiä, heitellä vesipulloja ja muilla keinoin yrittää provosoida meitä. Se on antoisa tehtävä, jossa pääsee luvan kanssa väkivaltaisesti purkamaan patoutumiaan. Tämänpäiväinen maaliosasto oli kuitenkin melko lepsu. He tyytyivät lähinnä satunnaisiin potkuihin ja pullojen heittelyyn. Sain neljä pulloa kylkeeni ja kaksi päähäni. Kypärä piti hyvin, mutta kylkiosumat tekivät kipeää. En haluaisi tietää, miltä tuntuu saada luoti sinne. Parin tunnin jouharupeam oli fyysisesti aika raskas, luultavasti raskainta mitä rauhanturvaajan arjesta löytyy. Mutta on se osittain myös hauskaa. Voi kuvitella olevansa anarkistimelakkaa hajottamassa, täytyy vaan muistaa olla oikeasti lyömättä pampulla.

Jouhan jälkeen alkoi vapaa-aika, ja sain tehdyksi jotain uskomatonta. Nettikaapelini oli mennyt poikki ja tänään sain vihdoin paikanettua komppania tele-asentajan leiristä. Hänellä oli tosin biljaardipeli pahasti kesken, mutta sen verran hän jousti, että antoi minulle välineet ja kertoi kahdessa virkkeessä mitä piti tehdä. Olin kovin skeptinen, sillä jo puisen hyllyn rakentaminen oli minulle saavutus, kaapeleiden korjaamisesta puhumattakaan. Päätin kuitenkin kokeilla, ja perkele, sehän onnistui ensimmäisellä kerralla! Kosovohan on tunnettu käsityöläisistään ainakin tutustuttamisluentojen mukaan, joten ehkä täällä on jotain ilmassa.

Nyt muutama kuva ja kootut selitykset:
Uuden rotaation tervetuliaisjuhlassa meille tarjottiin kanaa, villisikaa ja poroa, sekä tietenkin juuri suomalaisia turvaajia varten tehtyö makedonialaista valko- ja punaviiniä. Ruoka oli hyvää, alkoholi ilmaista ja sää mitä hienoin. Vei ajatukset pois seuraavan päivän siivousurakasta.

Jenkkien Humvee:t, ranskalaisten soitilaspoliisien auto, yksi meidän auto, ja jonkun entisen itäblokin maan Oaz Film City:n parkkipaikalla.



Vihainen ilme kertoo että olet tosissasi. Sitä täytyy harjoitella päivittäin.

Paikallinen ajoneuvokanta on monipuolinen.