torstai 31. heinäkuuta 2008

Hys

Tiedoitusupseerin kirjoittama henkilökuva minusta ja jutussa oleva linkki tähän blogiin moninkertaisti lukijamääräni. 260 uniikkia lukijaa viimeisen kolmen päivän aikana, eli 500-600% enemmän kuin tavallisesti. Monet työtovereista ovat myös löytäneet tänne. Jotkut ovat vaan uteliaita ja kommentoivat jälkikäteen et hei, ihan hyvää tekstiä. Kiitos. Jotkut ovat huolissaan siitä, että kerron liikaa. Niinkuin eräs anonyymi kommentoi: "Hei sähän voisit samantien kopioida kaikkien joukkueiden rosterit ja operaatiot aina viikkoa aikasemmin tänne blogiis, niin täältä sais jo aika kattavan tiedustelupaketin Alfan alueen toiminnasta!" Tähän kommenttiin on ehkä syytä vastata.

Tästä blogista ei löydy kenenkään nimeä, paitsi omaani. Nimet löytyvät naamakirjasta. Tästä blogista löydy paikanimiä. Paikat voi toki tunnistaa ajomatkojen ja etäisyyksien perusteella, mutta silloin täytyy olla sen verran paikallistuntemusta, että eri kansalisuuksien vastuualueet on helpompi hahmottaa tunnistamalla lipun KFOR:n ajoneuvon kyljessä, sen ajoneuvon joka aina samoissa paikoissa partioi. En ole myöskään kertonut mistään operaatiosta etukäteen. Ei niitä operaatioita ole nimeksikään eikä niistä ole yleensä mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Täytyy tosin myöntää, että paraatistakin olisi pitänyt kertoa jälkikäteen, sen sijaan että kertoisin sen tapahtuvan joskus määrittelemättömässä tulevaisuudessa. Ja yksi kaveri tuli tänään pyytämään, että poistaisin kuvan blogistani jossa hän esintyy. Se oli kyllä aika selkeä virhe minulta, ei ihmisten kuvia saa laittaa nettiin lupaa kysymättä. Opimme tästä. Mutta muuten, jos joku lukija on sitä mieltä, että kerron jotain salaista tai vaarannan operaatioiden kulkua, niin kritiikki tulee osoittaa suoraan taholle, jonka on tarkoitus sensuroida minua jos niin käy. Varmasti tiedoitusupseeri on saanut tarvittavan koulutuksen arvioimaan mitä voin sanoa ja mitä en.

Psykologia ja neurologia ovat hauskoja tieteitä. Ihmiset oppivat asioita kun muistisolut muodostavat yhteyksiä toisiinsa. Jos kysymme sosiaalipsykologilta miten ihmisryhmät oppivat, he kertovat sen tapahtuvan seuraavasti: menneet kokemukset ja tieto prosessoidaan, erotellaan ylimääräinen ja painotetaan tärkein sanoma. Tieto kerätään yhteen lähteseen, johon tutustuminen on yleensä ehto ihmisryhmään jäsenyydelle. Tämä pätee aika hyvin ammatteihin, faniklubeihin, harrastuksiin, uskontoihin jne. Meillä rauhanturvaajilla on koulutuksemme, jonka pohjana on vastavanlainen eepos, jonka nimi on todennäköisesti pysyväisasiakirja numero ties mikä. Koulutus antaa erinomaisen pohja hoitaa niitä asioita, joita täällä kohtaamme, mutta meille ei ole välitetty tietoa mistä niitä asioita voi etsiä. Vastualueeseen tutustuminen hoidetaan alussa vanhempien turvaajien opastuksella, mutta kun pari viikkoa oli kulunut, he eivät enää viitsineet/jaksaneet/nähneet tarpeelliseksi jakaa pieniä yksityiskohtia kylien aikaisemmista tapahtumista tai ihmisistä. Minulla ei edes ole käytössäni karttaa, joka kertoisi kylien etnisen jakauman. Olen kyllä nähnyt sellaisia karttoja oppitunnilla, mutta kun alussa kylien nimet eivät sanoneet mitään, niin muistisolut eivät pariutuneet. Ja jos haluan tehdä haastatteluja jossain kylässä, niin usein täytyy mennä paikan päälle katsomaan minkä näköisiä aitoja sieltä löytyy, jotta voin ensi kerralla tuoda oman tulkin mukaan. Jotenkin tuntuu, että täällä ollaan niin huolissaan operatiivisten asioiden salassapidosta, että tieto kulkee vain ylöspäin. Koska emme tiedä mitä on jo tehty, tutkittu ja kysytty, teemme samoja asioita uudestaan ja uudestaan.

Toinen juttu mikä minua vähän ihmetyttää on se, ettei kukaan Suomessa loppujen lopuksi tiedä kovin tarkasti mitä rauhanturvaajat tekevät. Länsimaalaiseen demokratian peruspilareihin kuuluu vallankäytön valvominen. Oikeuslaitos on erillään lainsäädäntövallasta ja toimeenpanovallasta. Valvonnan edellytyksenä on toiminnan läpinäkyvyys. Jokainen meistä tietää suunilleen poliittisen päätöksentekoprosessin tai poliisitoimintaa ohjaavat lait, tai jos ei tiedä, niin ne saa helposti selville. Meitäkin valvotaan täällä: Muutama päivä sitten meidät pysäytti sotilaspoliisi, joka tarkisti meidän turvavyöt, henkilöpaperit, aseet ja suojavarusteet. Mutta saako kuka tahansa Suomessa selkeän kuvan mitä suomalaiset sotilaat ulkomailla oikein tekevät? En tiedä.

Ei kommentteja: