Mielenosoitukset on pidetty - mitä nyt?

   Lauantaina käväisin päivällisellä vanhempieni luona. Vanhempani muuttivat Suomeen päälle kolmekymppisinä, joten he eivät voisi kuvitella luopuvansa venäläisen television katselusta vaikka heidät paistettaisiin voissa. Näiden visiittien yhteydessä meillä on tapana katsoa Venäjän valtakunnallisten kanavien uutislähetyksiä. Nämä kanavat eivät kertoneet lainkaan mielenosoituksista ja pidätyksistä Moskovassa kolmeen päivään niiden alettua. Tärkeimmät uutisjutut olivat menneiden vaalien tulokset, levottomuudet Ateenassa ja NASA:n löytämä maantapainen planeetta. Torstaina televesio viimeinen mainitsi mielenosoitukset lähetyksen loppupuolella. Näkökulmana oli mielenosoituksesta aiheutuneet liikenneruuhkat ja tyytymättömät autoilijat. Ymmärrettävästi odotukset sen suhteen, että näkisimme miten lauantaiksi suunnitellut mieleenosoitukset sujuvat, olivat hyvin alhaalla. NTV-kanavan pääuutislähetyksen ainoa aihe oli kuitenkin mielenosoitus Moskovassa. He kertoivat siitä hyvin puolueettomasti, näyttivät ihmisten haastatteluja ja banderolleja, jotka kaikki olivat hyvin epämairittelevia valtaapitäviä kohtaan. Vanhempani katsoivat lähetyksen ensimmäiset kymmenen minuuttia täysin hiljaa, ikäänkuin pienessä shokissa. Se oli ymmärrettävää, kuukauden verran ennen vaaleja kaikki lähetykset olivat käytännössä tositv:tä Medvedevin ja Putinin päivän sankariteoista, tässä lähetyksessä heitä ei mainittu sanallakaan. Isäni liikuttui, ehkä hänelle tuli mieleen vuoden 1991 tapahtumat kun hän itse oli osana kymmenien tuhansien ihmisten joukkoa Pietarin Talvipalatsin edessä vaatimassa demokratiaa.


   Tähän tapaukseen tiivistyy moni Venäjän poliittisen järjestelmän erikoisuus. Väittelyn aiheena on usein se, onko Venäjällä sananvapaus ja vapaa lehdistö. Jos minun pitäisi vastata lyhyesti, sanoisin että sananvapaus on, lehdistönvapautta ei ole. On selvää että Kreml valvoo hyvin tiukasti mitä suuren yleisön saatavilla oleva media raportoi, mutta paikalliset radioasemat ja nettijulkaisut saavat kirjoittaa mitä haluavat. Myös eräs moskovalainen TV-kanava raportoi jatkuvasti mieleenosoituksista ja kutsui tunnettuja aktivisteja ja virkamiehiä kommentoimaan tapahtumia suorassa lähetyksessä. Heidän katsojalukunsa viisinkertaistuivat viikon aikana, mutta he menettivät yhden katsojan - presidentti Medvedevin twitter-tili lakkasi seuraamasta tv-kanavaa.


   Herää kysymys, mikseivät vanhempani tai venäläisten enemmistö ylipäätänsä hae uutisiansa sieltä, missä ne ovat riippumattomia? Suomalaisessa mediassa kiinnitetään huomiota usein sosiaalisen median tapahtumiin ja trendeihin tapahtumien osalta, mutta se ei edusta koko kuvaa. Venäjällä voidaan katsoa olevan kaksi puoluetta: internet-puolue ja tv-puolue. Kaupunkilaiset, joilla on pääsy internettiin ja kaapelikanaviin, eivät kannata Yhtenäistä Venäjää, jonka kannatus suurissa kaupungeissa on alle 30%. Mutta vain reilulla kolmasosalla venäläisistä on pääsy internettiin ja suurella osalla heistä tämä mahdollisuus ei edes ole päivittäinen. Heidän ainoa tietolähteensä on TV- he ovat hyvin perillä valtatandemin sankarillisesta elämästä ja he äänestävät Yhtenäistä Venäjää.


   Nyt telkkarissa on kuitenkin näytetty suuri tyytymätön väkijoukko. Se näytti puoluelippuineen ja banderolleineen feodaalisen keskiajan armeijalta, jossa jokaisella sotilaalla oli oman aatelisherran symbolit. Oli monarkisteja, kommunisteja, nationalisteja, anti-kapitalisteja ja länsimielisiä demokraatteja, mutta suurin osa oli ihan tavallisia ihmisiä. Näky oli selvässä ristiriidassa Putinin sanojen kanssa, joiden mukaan kaikki mielenosoitukset ovat Yhdysvaltojen käsialaa. Putinin uskottavuus on muutenkin kärsinyt viime aikoina. Jo vuosi sitten häneltä kysyttiin usein kumpi tandemin osapuoli asettuu ehdolle presidenntivaaleissa ja hän vastasi aina, että hän ja Medvedev keskustelevat asiasta kun se on ajankohtaista ja päättävät asian silloin. Syksyllä saimme kuulla että päätös oli tehty jo neljä vuotta sitten. Jomman kumman lausunnon oli siis oltava valetta.

   Kansalaisliike lauantain mielenosoituksen takana on asettanut valtaapitäville kahden viikon aikarajan toteuttaa vaatimuksensa uusista vaaleista. Tätä ei tule tapahtumaan. Muistatte varmasti Ukrainan oranssin vallankumouksen vuonna 2004. Vilpillisillä vaaleilla valittu presidentti pakotettiin uusimaan vaalit ja hän kärsii uusinnassa rökäletappion. Tämä ei ole hyväksyttävä vaihtoehto valtapuolueelle. Uudet vaalit ilman vilppiä merkitsevät tappion lisäksi todistetta edellisien vaalien vilpistä, kun taas uudet vaalit samoilla menetelmillä vain lisäävät kansan raivoa. Näen ainoaksi vaihtoehdoksi sen, että vaatimukset yritetään hiljentää kuoliaiksi. Näön vuoksi erotetaan muutama epäsuosittu kuvernööri ja virkamies alueilta, joissa Yhtenäinen Venäjä sai vain vähän ääniä. Tämä tapahtumaketju on jo alkanut kun Vologdan alueen kuvernööri on ilmoittanut erostaan.Kaupunkilaisten annetaan marssia vielä 24. päivä joulukuuta, sen jälkeen alkavat juhlapyhät kun venäläisillä on 10 vapaapäivää putkeen ja poliittiset huolet jäävät taka-alalle. Juhlien jälkeen kaikki mielenosoitukset kielletään ja hajotetaan kuten aina aikaisemminkin. Siirrytään presidenttivaalien odotukseen, joissa Putinin on päätettävä turvautuuko hän jälleen vilppiin välttyäkseen toiselta kierrokselta.

   Vaalien uusimisessa olisi vähän järkeä paitsi Yhtenäisen Venäjän, myös demokratian kannalta. Jos koko poliittista systeemiä jossa pienpuolueita ei päästetä vaaleihin ei muuteta, vaihtoehdot pysyvät samoina. Viime sunnuntain äänestyksessä moni äänesti oppositiopuolueita vastalauseena Yhtenäiselle Venäjälle, mutta moni äänestää myös Yhtenäistä Venäjää ja erityisesti sen valtatandemia vastalauseena olemassaolevalle oppositiolle. En ole tästä ylpeä, mutta en itsekkään ole vakuuttunut että kommunistit tai "liberaalidemokraatit" Venäjän johdossa olisivat parempia. Venäjällä sanotaan olevan kahdenlaista oppositiota: systeemin sisäistä ja ulkopuolista. Systeeminsisäinen oppositio, eli käytännössä ne puolueet, jotka nyt pääsivät parlamenttiin ovat helposti Kremlin käskyteltävissä. Tälläkin hetkellä nämä opportunistit yrittävät istua kahdella pallilla vaatimalla uusia vaaleja vilpin takia, mutta yhtäaikaisesti legitimoivat nämä samat vaalit ottamalla vastaan kansanedustajamandaatit ja pohtimalla ääneen yhteistyötä valtapuolueen kanssa. Ihmisten rauhallinen käytös ja yritys purkaa turhautumistaan valtapitäviin ensisijaisesti vaalien kautta kertoo asenteesta tilanteeseen. Venäläiset eivät halua vallankumousta ja tätä sanaa pyrittiin välttämään lauantain mielenosoituksessa. Mutta niin kauan kuin Putinille ei ole löytynyt vaihtoehtoa, mieltä voi osoittaa kuolleen matemaatikon ja hänen keksinnönsä puolesta:

 "Normaalijakauman puolesta."

 "Emme usko Churovia, uskomme Gaussia!"

"Gaussia et voi huijata!"