KFOR, check out my car

Olin äsken briiffissä ja siellä mainittiin että parilla "taistelijalla" (aina yhtä mahtiponttinen termi) täällä on blogi. Yhdessä blogissa oli jotain operatiivista materiaalia ja kuvia muista ihmisistä. Pelästyin hetkeksi. Mutta asia oli kuulemma jo hoidettu. En ollut siis minä, olen ollut kiltti poika.

Johdin tänään ensimäisen tehtäväni, ajoneuvotarkastuspisteen, tai oikeastaan kaksi. Eilen kävin varaamassa tulkin, tutkiskelin karttaa löytääkseni tehtävässä annetut pisteet, kyselin vanhemmilta kolleegoilta vinkkejä, jaoin ryhmän ihmisille tehtävät ja kirjoitin heille hienon toimeksiannon briiffarin fläppitaululle. Aamulla heräsin muita aikaisemmin, kävin kertomassa tulkille että hän on mun työntekijä tänään, kuittasin oman Virve(viranomaisverkko)-kännykän, kävin toimistosta hakemassa mustalla kirjoittavia kuulakärkikyniä ja tein kaikkea muuta ehdottoman tarpeellista. Ryhmän johtaminen on vähän kuin seksi, ensimmäisellä kerralla taitoa ei juuri ole, mutta yritystä sitäkin enemmän.

Ajoimme ensimmäiselle pisteelle ja perustimme ajaneuvotarkastuspisteen. Otimme ensimmäisen auton sisään ja menin puhumaan kuskille. "Hello, sir. I'm a member of KFOR and we're going to perform a routine vehicle check." Tulkki ei jaksanut kuunella minua kolmea sanaa enempää ja alkoi suoltaa samaa litaniaa albaniaksi. Ihmekös tuo, yhdeksässä vuodessa nuo lauseet tulevat aika tutuiksi. "Do you have any guns, knives or illegal material?" Ihmisille täytyy antaa mahdollisuus kertoa jos heillä on jotain ikävää tai laitonta mukana, antaa heille mahdollisuuden myöntää ajoissa ja säästää ikäviltä yllätyksiltä. Harva tuota kysyy heti alussa, mutta minäpä kysyin koulutuksen opit tuoreessa muistissani. Paitsi kolmannen auton kohdalla, ja silloinhan se veitsi tietenkin löytyikin. "Please step out of the car and open all doors and hatches, including handlocker." Paikallisten on itse avattava kaikki ovet meitä varten, Afganistanissa jotta he räjähtävät ensimmäisinä, Kosovossa jotta paikalliset eivät voi syyttää meitä autonsa rikkomisesta. "Sir, please follow him". Henkilötarkastaja vei matkustajat pannun taakse ja teki henkilötarkastuksen, sillävälin kuin ajoneuvotarkastajat tutkivat auton joka kolon ja kirjuri kirjoitti ylös tiedot tarkastettavasta autosta ja henkilöstä. Kun kaikki oli valmista eikä mitään löytynyt kehotin ihmisiä siirtymään takaisin autoon ja kysyin kuskilta onko autoon tullut mitään vaurioita tarkastukseen aikana. "Thank you for your cooperation, have a pleasant journey." Auto jatkaa matkaa ja me otetaan seuraava uhri sisään.

Yleensä ihmiset suhtautuvat tarkastuksiin neutraalisti, jotkut ovat kiireisiä ja siksi ärtyneitä, ja osa on suorastaan iloisia, en ole varma miksi. Pysäytimme tänään kuusikymppisen miehen ja hänen pojan. Tarkastimme ensin vanhemman henkilön koska hänellä oli kova pissahätä, hyvänlaatuinen eturauhaisen liikakasvu, that's the killer. Pian annoimme heidän jatkaa matkaa, ja vanhempi mies tuli kiittämään minua kädestä pitäen meidän läsnäolostamme heidän maassa. Olkaa hyvää.

Kolmas auto jonka pysäytimme oli mersu. Kuskilla ei ollut ajokorttia ja auto ei ollut rekisteröity häneen nimiinsä. Minulle koitti arpomisen ja ratkaisujen tekemisen hetki. Selitin kohteeliasti henkilölle että meidän täytyy kutsua KPS paikalle tilanteen selvittämiseksi. Hän suhtautui siihen rauhallisesti, pyysi saada soittaa henkilölle joka odottaa häntä mihin annoin luvan. Henkilö siirtyi odottamaan autoonsa ja pyysin häneltä autonavaimia. Ne ei lähtnyt irti, sen verran vanha ja raihnainen auto oli, joten pyysin häntä odottamaan auton ulkopuolella. Olin hiukan vainoharhainen, mutta niin minun kai kuuluukin olla. Seuraavaksi tarkastukseen tuli auto, jonka kuskilla ei ollut ajokorttia, vain paikallisen poliisin todistus ajokortin haltuunottamisesta. Jaa-ha. Onneksi poliisi oli jo tulossa, niin saisivat hoitaa molemmat. Mutta parin mutkan kautta selvisi, että kortin pois ottaminen on yleinen käytäntö täällä. Saadessaan sakon ihmiseltä viedään kortti, tilalle annetaan sakkokuitti, jolla voi ajaa autoa seuraavat kaksi viikkoa ja saavat korttinsa takaisin rahoja vastaan. Liikennerikkomuksista sakot vaihtelevat viidentoistaeuron ja sadan euron välillä. Jos pukee päällensä paidan jossa lukee "Kosovo on osa Serbiaa" sakko on 250e eli reilusti yli keskiverokuukausipalkan. Sakot saanut päästettiin lähtemään ja KPS jäi selvittämään sen toisen kaverin tapausta, me jatkoimme matkaa seuravaan pisteseen.

Ajoneuotarkastuspiste taas pystyyn ja autoja sisään. Erällä vanhuksella ei ollut ajokorttia, koska hän oli juuri vienyt traktorin alle jääneen poikansa sairalaan. En viitsyt kutsua KPS:ää kiusamaan vanhaa miestä. Toivotin hänen pojalleen pikaista paranemista ja auton tarkastuksen jälkeen annoin hänen jatkaa matkaa. Seuraavallakaan kuskilla ei ollut korttia mukanaan. Hän oli tulossa töistä työkaverin autolla. Tarina kuulosti uskottavalta, sillä kaverilla oli työvaatteet päällä ja hän oli tulossa teollisuusalueen suunnalta. Käytin tilaisuuden hyväkseni kerätäkseni tiedustelutietoja ja tyydyttääkseni talouteen suuntautunutta uteliaisuuttani. Minerals-yhtiö oli entinen FeroNickelin osa, joka on myöhemmin iratutunut omaksi yritykseksi. Yritys murskaa kiviä rakennusmaita varten ja työllistää 38 ihmistä. Työntekijä oli oikein tyytyväinen palkkaan, työhön ja erityisesti yrityksen Itävaltalaiseen omistajaan. Minäkin olisin tyytyväinen työhön maassa jossa virallinen työttömyys on suurempi kuin Suomen työllisyysaste. Ja tätä vartenhan Kosovo itsenäistyi, eihän kuka sijoita maahan jossa on epäselvää kuka sitä edes johtaa.

Ensimmäiseksi kerraksi johtaminen meni ihan hyvin. Pieniä virheitä oli paljon, mutta luulen oppivani niistä. Jälleen seksivertaus: sähläystähän se oli, mutta hyvälle se tuntui. Hyvää nimipäivää Ensiolle, sille urhealle suomalaiselle possulle.