Taikametsä, get ready for da reeewind!

En oikein ole saanut mitään kirjoitetuksi mitään pariin päivään, koska minulla on ongelma. Olen nyt johtanut kolme partiota, haastatellut ihmisiä, kirjoittanut raporttia omille johtajille suomeksi ja haastatteluraportit erikseen englanniksi. Suurin osa asioista joista raportoin on hyvin arkisia juttuja ihmisten elämässä ja tässä maassa ylipäätänsä. Olen nyt vähän skitsofreeninen asioista joista kirjoitan, en enää tiedä olenko sarkastinen vai suhtaudunko pikkuasioihin samalla innokkuudella kuin Naton tiedustelu. Sitä on vaikeaa selittää, yritän esimerkin avulla.

Pari päivää sitten johdin partiota, kuljimme syrjäistä polkua ja huomasin että ympärillämme on tammimetsä. Kukaan muu partiossa ei kiinittänyt asiaan huomiota, mutta minä kiinitin, koska en koskaan aikaisemmin ollut tammimetsässä. Siinä oli paljon erikoisia asioita. Kaikki puut olivat vielä nuoria, korkeintaan kymmenen vuotta vanhoja, niistä näki että ne oli istuttettu samaan aikaan. Aluskasvillisuutta ei ollut ollenkaan, ei yhtään puskaa tai edes pensaita puiden välissä. Metsä, tai ehkä sitä kuuluisi sanoa puistoksi, oli siis jonkun hoitama, mutta miksi? Aluella oli käyty rajuja taisteluita juurikin kymmenen vuotta sitten. Oliko kysessä muistomerkki, talousmetsä tai virkistysalue? Miksi kukaan näkee ylipäätänsä niin paljon vaivaa että hoitaa metsäaluetta kahden köyhän kylän välissä. Vai olinko kentsies kokonaan mielikuvitukseni pauloissa, mistä minä edes tiedän miltä hoitamaton tammimetsä näyttää tai kuinka yleinen sellainen on täällä. Ja kuuluko tästä raportoida, vanhemmat upseerit varmaan naureskelevat siellä itsekseen kun lukevat kuinka helsinkiläinen eksyi tammimetsään. Ja loppujen lopuksi se on vain metsä. Otin koordinaatit ylös, kirjoitin raporttiin: "koordinaateissa xx xxx xxx, kylän x koulun vieressä on hyvin hoidettu tammimetsä jossa kaikki puut ovat samanikäisiä". Kirjoittaessani tätä minua samanaikaisesti nauratti ja toisaalta olin varmahko että metsällä oli tarina kerrottavana, joka olisi hyödyllinen tiedustelulle jos he eivät vielä ole kuulleet sitä.

Toisella partiolla ajoimme tasoristeyksen ohi hiljaisessa ashkaalikylässä ja jäimme parin auton jonoon kun traktori blokkasi tien. Partioni kirosi estettä, minä tutkin hiukan hämmilläni mitä traktori teki siellä. Tasoristeyksen vieressä oli yksi Kosovon tuhansista drive-by kaatopaikoista. Ihmiset heittävät roskat kasoihin kulkiessaan ohi, välillä joku käy tuikkaamassa kasan tuleen löyhkän ja kulkukoirien ylittäessä puuttumiskynnyksen. Tällä kertaa kaatopaikka ei ollut tulessa, oranssi traktori siirisi kasaa oranssiin kuorma-autoon. Suomalaiset partiotoverini eivät nähneet tapauksessa mitään erikoista, traktori oli hoitamassa tehtävää, jonka suorittaminen on itsestään selvää. Minä olen nähnyt Venäjällä ja ties missä näitä tienvarsikaatopaikkoja, ei niille koskaan tapahdu mitään, ne ovat ikuisia. Ja tässä oli kaksi kunnallista autoa siirtämässä roskakasaa pois, tämähän on sensaatio! Kirjoitin asiasta raporttiin ja olin taas jakomielinen. Tein tärkeän huomion jota muut eivät olleet tajunneet ja toisaalta olin matkustanut 2000km pois kotoani, ottanut aseen vyölleni ja lähtenyt tutkimaan paikallisen jätehuollon saavutuksia. Ymmärrätte ehkä nyt miksi tunnen itseni hiukan hämmentyneeksi.

Molemmat raportit saivat kiitosta, ei välttämättä edellämainittujen huomioiden takia. Tai ehkä upseereista on hauskaa lukea raporteista välillä muutakin kuin "alueella rauhallista", vaikka raportoitu asia olisi kovin irrelevantti. Mutta jos kirjoitan tätä blogia, minun täytyy tietää suhtaudunko tiettyyn tapahtuneseen kyynisesti vai onko se minusta oikeasti tärkeää ja mielenkiintoista tarinaa. Muuten tekstini ovat tyyliltään "traktori aiheutti ruuhkaa, tammimetsä oli ihan kiva".

Tulipa Calvinomaista tekstiä. Ei minun kirjoittamattomuus oikeasti johtunut tuosta. En vain ole päässyt nauttimaan yhtään alkoholia kolmeen päivään.

Perjantai 13. Ei paljoa kiinosta, katotaan sit huomenna kun Kosovo ratifioi perustuslain.