Villin etelän sheriffi

Lomalla oli kivaa olla, mutta on ihan hienoa palata kotiin. Kauan ei tarvinut ihmetellä kun pääsi jo työn makuun. Keskiviikkon ja torstain välisenä yönä käytiin pyörimässä Liplijanin alueella, ei mitään ihmeellistä. Ainoat ihmiset kaduilla olivat paikallisia vartioita, näyttivät vielä enemmän tylsistyneiltä kuin me. Torstaina nukuin pitkään, tapoin aikaa ja puoliltaöin menin porttivatioon. Luin siellä kolmisen tuntia vanhoja "avautumisvihkoja", kaunokirjallisia teoksia joihin portilla olevat sotilaat kirjoittivat ilon ja surun aiheitaan ylös. Pääsin vuoteen 2005 ja sain tietää että portti ei silloinkaan toiminut niinkuin piti jos ollenkaan. Tämän asian osalta mikään ei ole muuttunut, mikä on siinänsä melko masentavaa. Kuinka vaikeaa on oikeasti rakentaa laite joka avaa metallioven nappia painamalla? Ensi kerralla otan portille kannettavan ja katson leffoja koko vuoron putkeen.

Portin jälkeen vuorossa oli huippu "Nato-classified" salainen operaatio. En voi kertoa siitä kahdesta syystä: En saa kertoa, eikä ole mitään kerrottavaa.

Kuudelta aamulla pääsin nukkumaan ja herätys oli viiden tunnin kuluttua. Oli taas aika lähteä partioon Liplijaniin ja sen ympäristöön. Eräseen serbinaisen omistamaan taloon oltiin heitelty kiviä yöllä. Talo oli myynnissä, joten tiettävästi kyse oli keino saada talo vähän halvemmalla. Kävimme kuitenkin tarkistamassa paikan, se on aina vähän riskialtista jos vähemmistön taloja kivetetään, tulee ikäviä flashbäckeja. Kävimme myös viereisissä serbikylissä ihmettelemässä niiden peltoja. Erään kylään asukkaat ovat valittaneet että albaanit lähikylistä vievät lehmänsä heidän pelloilleen. Ja tosiaan, siellähän niitä lehmiä ja paimenia oli. Yksi paimen oli romani ja samasta kylästä josta valitukset olivat tulleet. Se että romani asui serbikylässä oli meille uutta, väestölaskenta on viimeksi tehty täällä 1986 ja sen jälkeen on paljon tapahtunut, ja tiedämme siitä taas vähän enemmän. Toinen paimen oli albaani viereisestä kylästä, yhteensä heillä oli kahdeksan lehmää. Lehmät olivat lentokentän aidan ja ojan välissä, alue joka oli paimenten mukaan kunnallista maata ja kaikkien käytössä. Meillä ei tietenkään ollut mitään käsitystä peltojen omistussuhteista, joten jatkoimme matkaa.

Samoilla pelloilla, puolen kilometrin päässä oli vanha serbimies ulkoiluttamassa kahta lehmäänsä. Mies oli noin kuusikymmentävuotias ala-asteen opettaja, jolla oli vielä kaksi omaa hammasta suussa. Tarkistimme romanin ja albaanin tarinan häneltä ja hän vahvisti sen. Kertoi myös ettei lähikylien kanssa ole ollut ongelmia edes sodan aikana. Pari päivää aikaisemmin sama tyyppi oli ihmetellyt serbikylissä yleistynyttä ryöstelyä, paikallisen poliisin ja KFOR:n läsnäolosta huolimatta. Vaati meiltä asetta jotta olisi itse voinut hoitaa ongelmaan. Ota selvää.

Lehmien liikkeiden seuraamista ja hylätyn talon vartiointia, saatatte ihmetellä ovatko nämä tosiaan niitä asioita joita me täällä hoidamme. Tavallaan nuo asiat eivät kuulu meille, mutta näissä tapauksissa oli mauste, joka vetää KFOR:ia puoleensa kuin musta aukko - etnisyyksien väliset arjen konfliktit. Emme voi täysin luottaa paikallisen poliisin kykyihin ja puoluettomuuteen, ja tästä syistä tutkimme näitä tapauksia. Lehmä väärällä pellolla ei ole iso asia, mutta lumipalloefekti lähtee pienestä. Puuttumalla pieniin asioihin välttää joutumasta selvittämään isoja.

Kunnioittakaa omistusoikeuskia.