Update

Eipä ole tullut kirjoitettua mitään vähän aikaan. Toistan päivittäin samoja rutiinija, ajantaju puuroutuu, vähän kuin olisi mökillä useita viikkoja. Mutta maailma pyörii, vaikka minä en niin tee.

Muistatte ehkä kun kerroin eräästä tulipalosta. Kävin muutaman päivän sitten juttelemassa ko. kylän päälikölle ja kyselin siinä samalla miten sille perheelle kävi. Kunta oli kuulemma luvannut ensin 17 000 euroa avustuksena, mutta sitten heille selvisi, ettei palannut rakennus ollutkaan perheen (laaja käsite, joka käytänössä käsittää ihmiset, jotka asuvat saman aidan sisäpuolella) päärakennus, joten he tyytyivät antamaan vain puolitoistatuhatta euroa. Tämä ei tietenkään riitä minkäännäköisiin uudisrakennustöihin, mutta se auttaa perhettä selviämään talven yli, talon mukana kun paloi koko kesän sato. Todettuaan, ettei avustus ollut riittävä, kyläpäällikkö huomautti tämän olevan ensimmäinen kerta kun hän on kuullut, että kunta on ylipäätänsä pystynyt avustamaan ketään hädässä olevaa rahallisesti. Suhteellista kehitystä.

Kyläpääliköllä oli oma rakennusfirma, jolla ei tosin mennyt kauhean hyvin. Ei sillä, että millään yrityksellä sillä sektorilla menisi hyvin. Yrityksillä ei ollut käteistä, koska projekteista maksettiin kun ne olivat valmiit, niinpä yritykset joutuvat jatkuvasti käymään vaihdantataloutta keskenään. Jos tarvitsee terästä, täytyy etsiä yritys jolla on sitä varastossa ja joka on halukas vaihtamaan sen tiiliin, joita löytyy omasta varastosta ja niin edelleen. Oli sitten ihan pakko kysyä, että onko tämä nyt sitä finanssikriisiä mitä häh? No ei se ole, ei Kosovossa ole finasseja niin paljon, että ne voisivat olla kriisissä. Ihmiset ovat vain köyhiä, eikä tulonlähteitä ole, millä sitä voisi rakentaa. Erään toiseen ihmisen sanoin: "hankkikaa minulle töitä, ei minulla ole aikaa rettelöidä tai edes miettiä sellaista jos pyöritän betoninsekoitinta kaksitoista tuntia päivässä." Ei hän varmaan itseään tarkoittanut, ehkä albaanissa on minä-passiivi, joka katosi tulkkaukseen.

Meillä suomalaisilla menee oikein hyvin, kiitos. Tänään söin kaksi kengurupihviä, kun poro ja villisika ei enää maistunut. Päivätkin pitenee, lumet sulaa hiljalleen. Kotiutuminen lähestyy.