maanantai 19. tammikuuta 2009

Osta lapsi.

Seuraavan tekstin olen kirjoittanut Kansantaloustieteen opiskelijoiden ry:n lehteen. Deadline on parin viikon kuluttua, joten pyydän kommentteja ja kielioppivirheiden korjauksia. Teksti on huumoria... tavallaan. Eikä se varsmastikkaan avaudu kauhean monelle, jos ylipäätänsä avautuu kenellekkään muulle kuin minulle. Mutta kommentoikaa ja kertokaa mitä mieltä olitte!

Istuimme eräänä aamuna ystäväni kanssa Senaatintorin laidalla syömässä ihanan ylihinnoiteltua aamiaista ja mieleeni muistui tarina. Ollessani töissä pienen ruokakaupan kassalla, parikesäisen lapsensa kanssa liikkeellä oleva mies maksoi ostoksensa pankkikortilla. Kyseessä oli yksi näistä kustomoiduista korteista, johon voi laittaa haluamansa kuvan. Miehen kortissa oli kuva hänestä ja vaimostaan,
tohtorin lakit päässä. Eivätkä he olleet mitään suoraan kortistoon meneviä tohtoreita, vaan oikeaa hyötyä tuottavien teknisten alojen ammattilaisia. Katsoin tohtoripariskunnan lasta ja ajattelin: jos olisi mahdollista, laittaisin kaikki säästöni tämän lapsen osakkeisiin.

Olimme huolisamme seuraavan sukupolven kasvatuksesta. Monessa muussa yksityisessä asiassa kansantalouden oppeja oli jo sovelettu ansiokkaasti: Vanhusten hoito on ulkoistettu palvelutaloihin, avioehto on tehnyt avioliitosta taloudellisesti siedettävän ja ystävyyssuhteet pystyy kätevästi kauppalistamaan vertaismarkinointiin. Samaan aikaan lasten kasvatuksesta on kadonnut kaikki taloudelliset kannustimet, kun eläkkeet maksetaan eläkeyhtiöistä. Lestadiolaiset ja eräät maahanmuuttajaryhmät ovat ansiokkaasti hyväksikäyttäneet väheneviä yksikkökustannuksia ja nousevia lapsilisiä lasten tuotannossa, mutta suurimmaksi osaksi lastenteko on pienimuotoista harrastustoimintaa, joka pahimillaan johtaa tilanteisiin jossa vanhemmat rakastavat lapsiaan huolimatta siitä, että he ovat päättäneet tehdä uraa lähikaupan kassalla tai panostavat kaiken vapaa-aikansa skeittauksen harjoitteluun. Päätimme kehittää järjestelmän, joka toisi rahan takaisin perhesuhteisiin ja pelastaisi maailman.

Valtion etu on, että kansalaiset tuottavat tulevaisuudessa mahdollisimman paljon. Lasten tuottavuus tulevaisuudessa riippuu pitkälti investoinneista, jotka niihin tehdään n. kahdenkymmenenviiden ikävuoden saakka. Valtio voisi lapsen syntyhetkenä pistää liikkeelle obligaatioita, jotka kaikki yhteensä oikeuttaisivat omistajan saamaan puolet ko. yksilön maksamista tulo- ja pääomaveroista kolmestakymmenestä ikävuodesta aina kuolemaan saakka. Nämä obligaatiot sitten myytäisiin vapaaille markkinoille. Lapsenlisä sitten kasvaisi tai laskisi aina suhteessa obligaatioiden suhteellisen arvomuutoksen mukaan ja näin vältettäisiin se, että huonompiin olosuhteisiin syntyvät lapset eivät pääsisi osaksi järjestelmän hyödyistä. Itseasiassa näin panostaminen vähänosaisempiin olisi kannattavampaa, koska investoinneilla heihin saisi suurimmat tuotot. Obligaatioiden myynnistä saatavilla voitoilla valtio voisi sitten rahoittaa koulutusta ja terveydenhuoltoa. Yksilön saavuttaessa täysikäisyyden hänen saamansa opintotuet tai perustulo sidottaisiin taas obligaatioiden suhteelliseen hintakehitykseen. Tämä kannustaisi ihmisiä opiskelemaan ahkerammin, tehdä töitä, joista on tulevaisuudessa hyötyä, ja ennenkaikkea välttämään huonoja käytösmalleja, jotka vähentävät elinikää tai tulevaisuuden ansionäkymiä. Kuviteellanpa erään ihmisen elämä, jota markkinavoimat meille sitten kommentoivat:

1985: Peruskoulun matematiikkaopettaja ja poliisi saavat lapsen, joka nimetään Pekaksi. Perhe asuu Pohjois-Helsingissä. Obligaatioanti herättää varovaista mielenkiintoa markkinoilla, vanhempien typerästä nimenvalinnasta huolimatta.
1989: Pekka 5v. Ilmoittaa ensimmäisessä pörssitiedoitteessaan haluavansa tulla isona hävittäjälentäjäksi tai lego-insinööriksi. Tämän, ja ihmisen elämässä tapaturmaiselle kuolemalle alttiin ajanjakson loppumisen seurauksena kurssit nousivat hieman.
1991: Pekka 7v. aloittaa koulun ja jalkapalloharrastuksen. Markkinat eivät juuri reagoi.
1992: Pekan vanhemmat eroavat ja myöhemmin huoltajuuden saanut äiti perustaa uusperheen. Fuusiossa Pekka saa kaksi samanikäistä sisarusta ja markkinat uskovat tämän kehtittävän Pekan vuorovaikutustaitoja. Kurssi nousee.
1996: Viidenen luokan lopussa tulee julkisuuten Pekan ensimmäinen vertailukelpoinen koulutodistus, jossa numeroarvosanat ovat korvanneet mitäänsanomattomat sanalliset arvostelut. Pekan keskiarvo lukuaineissa on 8,9. Erityisesti sijoittajia ilahduttivat kymppi matematiikassa ja kahdeksikko käytöksestä, joka poistaa pelot ansionäkymiä heikentävästä ”kiltin pojan syndroomasta”. Kurssi nousee vahvasti.
2000: Pekan viimeistä yläastevuotta hallitsivat suuret kurssiheilauttelut. Keskiarvo säilyi hyvin kahdeksikkon paremalla puolella ja Pekka pitää lukioon menemistä itsestäänselvyytenä, mikä nosti kurssia. Toisaalta Pekan raportoitiin vetäneen teinikännit useana viikonloppuna. Pekka joutui usein rauhoittelemaan sijoittajia julkisilla tiedoitteilla, joissa toistuvat lausunnot ”olo oli hirveä, en juo enää ikinä” ja ”dokaaminen on sosiaalinen tapahtuma, jonka aikana koetut yhteiset nolot hetket auttavat verkostoitumista nyt ja tulevaisuudessa”. Yläasteen jälkeisenä kesänä Pekan ensimmäinen tyttöystävä jätti hänet. Sijoittajat reagoivat kurssinousulla, koska yleisesti toivottiin, että tästä alkaa pitkä pettymysten sarja romanttisissa suhteissa, joidein aikana Pekka ymmärtäisi, ettei ulkonäölleen tai peniksensä pituudelle hän ei voi mitään, mutta ansioita ja kuntoaan hänen on helppo kasvattaa houkuttellakseen vastakkaista sukupuolta paremmin. Kaiken kaikkiaan vuosi päättyi plussalle.
2001: Pekan lukio alkoi lupaavasti ja kurssi nostivat hektellisesti myös huhut epätoivotusta raskaudesta, jonka hän aiheutti. Markkinoilla uskottiin yleisesti, ettei suhteella ole tulevaisuutta ja tulevat elatusmaksut pakottaisivat Pekan tekemään enemmän töitä tulevaisuudessa ja vähentävät tarvetta hankkia lapsia kesken parasta työikää. Markkinat pettyivät uutiseen abortista.
2004: Pekka kutsui kaikki sijoittajansa ylioppilasjuhliin, jossa hän piti Power Point-esityksen saamistaan arvosanoista ja tulevaisuudennäkymistä. Markkinat olivat varsin vakuuttuneita tästä kypsästä nuoresta miehestä ja kurssi koki uskomattoman päivänousun. Kupla kuitenkin puhkesi pian, kun Pekka ei päässyt TKK:n tuotantotalouslinjalle ensiyrittämällä ja hänen varusmiespalveluksensa alkoi. Kurssi romahti entisestään kun hänet pakotettiin aliupseerikouluun ja näin ollen vuoden varusmiespalvelukseen.
2005: Pekka lukee sisäänpääsykirjoja teltassa ja pääsee TKK:lle vastoin markkinoiden odotuksia, mistä seurasi ennennäkemätön kurssinousu.

Ja niin edelleen. Yksinkertainen toimenpide, jolla saadaan paljon parjatut markkinavoimat välittämään ihmisten hyvinvoinnista synnytysosastolta hautaan saakka. Dementoitunutkin vanhus saa eläkettä, josta maksetaan veroa! Ja mikä parasta, sijoitusfirmat, jotka omistavat paljon ihmisten obligaatioita voivat investoida koulutuslaitoksiin tai terveydenhuoltoon ja kirjata nämä investoinnit veropaaksi hyväntekeväisyydeksi. Tämä puolessa tunnissa mietitty innovaatio saattaa olla suurin edistysaskel ihmiskunnan historiassa sitten osakeyhtiön keksimisen, ja kehoitan maailman hallituksia soveltamaan sitä pikimiten nimellistä korvausta vastaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lasten tuottavuus tulevaisuudessa riippuu pitkälti investoinneista, jotka niihin tehdään n. kahdenkymmenenviiden ikävuoden saakka.

Pekka täyttää neljässä vuodessa viisi. ;)

2001: Pekan lukio alkoi lupaavasti ja kurssi nostivat hektellisesti myös huhut epätoivotusta raskaudesta

Hyvää tekstiä on, maanantain aamulukemiseksi varsinkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää läppää. T: Syscon watchkeeper Pekka @Ville