lauantai 10. tammikuuta 2009

Antakaa ihmisten mennä.

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen kauhistui nähdessään, millaisiin oloihin Suomi lähettää lisää rauhanturvaajia. IL 10.1.09

"- On selvää, etteivät suomalaiset sotilaat ole olleet näin pahoissa olosuhteissa kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Se maa on käytännössä sotatilassa.

Kiljunen kuvailee Afganistanin kauhuja vuolaasti, sillä hän on huolissaan Suomen ulkopoliittisen johdon eilisestä päätöksestä lähettää väkivallan repimään maahan sata uutta suomalaista rauhanturvaajaa.

Kiljunen teki itse marraskuussa vajaan viikon pituisen virkamatkan Afganistaniin ja kolusi silloin läpi juuri ne alueet, joilla suomalaiset sotilaat työskentelevät.

- Luotiliivit päällä piti olla koko ajan, hän kuvailee järisyttävää kokemusta."

Okei, pysähdytään hetkeksi miettimään asiaa. Suomella on lähes puolen miljoonan reserviläisarmeija, joka on koulutettu sotaan, taitaa olla Euroopan isoin armeija suhteessa väkilukuun. Venäjä ei ole uhka. Ei hallituksen, eikä puolustusvoimien mielestä. Se on hiukan erillainen ei-uhka, kun Ruotsi, Norja, Viro tai Mongolia. Niiden uhkattomuutta ei äänen sanota, mutta Venäjä on ei-uhka kuitenkin. Uhkia ei siis ole. Mihin tarvitsemme yleistä asevelvollisuutta? No varmuuden vuoksi se on hyvä olla. Vähän kokemattomia ovat, kun eivät ole sotineet moneen vuosikymmeneen. Okei.

Joidenkin ihmisten mielestä on hauskaa lähteä ulkomaille töihin. Tunnette ehkä jonkun joka on näin tehnyt, joten tätä asiaa ei lienee syytä todistella enempää. Jotkut ihmiset nauttivat vaaran tunteesta, voitte tarkistaa asian menemällä vaikkapa Linnanmäellä tai uusimman kauhuelokuvan ensi-illassa. Joidenkin mielestä kolmen ja puolen tuhannen vähimmäispalkka on aika hyvä, voitte kysyä asiasta vaikkapa lähikaupan kassahenkilöltä. Kaikki esitetyt ominaisuudet esiintyvät ihmisissä toisistaan riippumattomina, eikä yksikään sulje pois. Logiikan mukaan on siis mahdollista, että joku oikeasti haluaa lähtee ulkomaille tienamaan rahaa vaarasta huolimatta (tai sen tullessa bonuksena). Tunnen muutaman tälläisen ihmisen. Eli meillä on ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisia lähtemään vaikkapa Afganistaniin käyttämään hyväksi koulutusta, jonka he ovat muutenkin väkisin saaneet.

Sitten meillä on tämä maa, jossa asuu n. 28 miljoona ihmistä. 80-luvulla tulivat Venäläiset ja tappoivat siviilejä surutta. Venäläiset lähti, tilalle tuli ääri-islamistinen hallinto, joka tappoi enemmän, mutta johdonmukaisemmin. Lisäksi käytiin sisällisota samaan aikaan. Ihmiset lähtivät pakolaisiksi, koska kuolemanpelko on aika vahva kannustin. Sitten tulivat jenkit ja heidän perässä NATO. Legitiimi hallitus saatiin aikaiseksi, mutta Taleban ei ole valmis luopumaan Jumalallisesta valtiostaan niin helposti. He taistelevat Afganistanin armeijaa, USA:a ja NATO:a vastaan. Hyviä keinoja siihen ovat esimerkiksi koulua käyvien tyttöjen ja avustustyöntekijöiden tappaminen.

Suomi käyttää vuosittain 60 miljoona euroa pakolaisten vastaanottamiseen. Afganistanin operaatio maksaa 15 miljoonaa euroa vuodessa. Ruotsilla on Afganistanissa 340, Norjalla 500 ja Tanskalla 450 sotilasta. Suomella on paikalla 91 ja nyt on väliaikaisesti tulossa 100 lisää. Monen vasemmistolaisen mielestä Naton YK:n mandaatilla käytävä operaatio on ollut epäonnistuminen. Heidän mielestä sotilaiden olisi lähdettävä ja tilalle olisi saatava siviilityöntekijöitä ja konfliktissa tulisi pyrkiä rauhanomaiseen ratkaisuun. Siis niiden ihmisten kanssa, jotka tappavat avustustyöntekijöitä ja koulua käyviä tyttöjä. Hyviä kokemuksia Talebaninin kanssa neuvottelemisesta saatiin vuonna 2001 kun he päättivät tuhota kulttuurisesti arvokkaat buddhalaiset kallioon louhitut patsaat. Eräs ehdotus oli, että ne leikattaisin ulkovaltojen varoilla pois ja siirettäisiin muualle Allahia loukkaamasta. Mutta ei, paskaksi vaan. Pum.

Joten meillä on vapaaehtoisia sotilaita, meillä vihollinen jonka palaamista valtaan me, emmekä paikalliset voi hyväksyä, meillä on mahdollisuus auttaa ihmisiä omassa kotimaassaan. Kustannukset eivät ole olleet kotimaan poliittisessa keskustelussa kenenkään argumentti. Viiden vuoden aikana Afganistanissa on kuollut yksi suomalainen. Jokainen joka sinne vapaaehtoisesti lähtee ymmärtää ja hyväksyy tämän riskin. Antakaa ihmisten mennä.

Ei kommentteja: