Putin ei näissäkään vaaleissa aio osallistua väittelytilaisuuksiin. Hänen poliittiset linjauksensa tulivat julkisuuteen valtion ohjauksessa olevien TV-kanavien "uutisissa", joissa Putin työhuonessaan läksyttää jotain korkeaa virkamiestä ja vaati kovasanaisesti ripeitä toimia aiheena olevan ongelman ratkaisuun kameroiden kuvatessa sivusta. Tämä "mitä ajattelin tänään" monologi julkaistiin käytännössä päivittäin samansisältöisenä kaikilta TV-kanavilla. Näissä vaaleissa Putin on kuitenkin alkanut kirjoittaa ohjelmanpätkiä lehtien kolumneihin, jotka ilmestyvät muutaman päivän välein ja pitävät hänet uutisvirrassa. Viimeisin tälläinen kirjoitus ilmestyi vedomosti-lehdessä 30.1.2012. Tämä on lyhyt kooste tästä viisituhatta sanaa sisältävästä julistuksesta, tietty kommenttiraidallani varustettuna.
Kirjoituksen otsikko on varsin mahtipontinen: "Tarvitsemme uuden talouden". Putin kirjoittaa maailman kiristyvästä taloudellisesta kilpailusta ja ennennäkemättömästä teknologisen kehityksen vauhdista. "Voittaja tässä kilpailussa on se, joka parhaiten hyödyntää uusia mahdollisuuksia. Näissä olosuhteissa tarvitsemme vakaata talouden kehittämistä, kansalaisten maksimaalista suojaamista taloudellisten kriisien vaikutuksia vastaan, sekä nopeaa ja taipumatonta talouden uudistamistamista kaikissa sen osa-alueista - tuotantokoneista ja teknologiasta valtion taloudelliseen politiikkaan."
Eli muutoksia taloudenpitoon Putinin mielestä tarvitaan. Huomio kiinnittyy sanoihin maksimaalisesta suojaamisesta kriisejä vastaan. Lausunto on räikeästi ristiriidassa venäläisen sanonnan kanssa: "Ken ei ota riskejä, ei juo shamppanjaa". Riskeiltä maksimaalinen suojautuminen tarkoittaa sitä ettei ota riskejä lainkaan ja uudistukset ovat aina riski. Mutta ehkä lausunto on vain populismia joka pyrkii vähentämään matalatuloisten 90-luvulla syntyneitä pelkoja talouden uudistamista vastaan.
Putin jatkaa toteamalla että Venäjän on kuuluttava globaaliin työnjakoon. "Neuvostoliiton hajoamiseen jälkeen Venäjän oli integroiduttava maailmanlaajuiseen taloudelliseen systeemiin, joka oli rakenettu ilman Neuvostoliittoa ja sitä vastaan. Tehtävää hankaloitti kehittyneiden maiden tullimuurit ja erillaiset teknologiset standartit. Olosuhteista huolimatta onnistuimme rakentamaan talouden, josta on tullut maailmantalouden orgaaninen osa. Tämä onnistui pitkälti raaka-aineviennin ansiosta, josta tulee neljännes Venäjän BKT:stä. Käytännössä maamme on kokenut käänteisen teollistumisen, tuotannon jalostusasteen ja laadun heikkenemisen. Talous, joka ei takaa meille vakautta, itsemäärämisoikeutta tai riittävää toimeentuloa ei ole siedettävä. Tarvitsemme nykyaikaisen teknologian pohjalta rakentuvan talouden, jossa on kehittynyt teollissus, palvelut, infrasturktuuri ja maatalous. Meidän täytyy rakentaa tehokas talouden uudistamismekanismi, löytää ja houkutella tarvittavat työvoima ja resurssit. Samalla emme voi luottaa protektionismiin näiden tavotteiden saavuttamiseksi. Yliampuva protektionismi johtaa ainaa pysähdykseen, tuotannon heikkoon laatuun ja korkeisiin hintoihin".
Tätä kirjoitusta lukiessa mietin itsekseni että voisin äänestää näin ajattelevaa ihmistä. Putin on ollut kuitenkin vallassa 12 vuotta. Näiden aikana pääoma ja koulutettu työvoima on aloittanut joukkopaon Venäjältä. Olemme saanet seurata sivusta loputonta ja epäjohdonmukaista protektionismia: puutulleja, elintarvikesäädösten käyttäminen ulkopoliittisena lyömäaseena, miljardien syöttämistä pystyyn kuolleelle autoteollisuudelle ja maataloustuotteiden vientikieltoja. WTO-jäsenyysneuvottelutkin ovat kestäneet ikuisuuden kun omista tariffeista ei olla haluttu luopua. Minusta on selvää, että joko Putin ei ole sanoissaan vilpitön tai sitten hän ei yksinkertaisesti osaa siirtää niitä teoiksi.
Putin jatkaa kirjoitustaan, pahoittelen banaalia ilmaisua, korostomalla teknologian merkitystä. Hänen mielestään Venäjä tarvitsee ainakin muutaman sektorin joissa se olisi teknologiajohtaja, ja tälläiseksi hän näkee lääketeollisuuden, korkeateknologisen kemian, komposiittimateriaalit ja muut ei metalliset materiaalit, IT-teknologiat, lentokonerakentaminen ja nanoteknologiat. Teknologinen johto ydinvoimateollisuudessa ja avaruusalalla olisi samalla säilytettävä.
"Usein esitetään mielipide ettei Venäjä tarvitse teollisuuspolitiikkaa, koska valitessaan prioriteetit ja luodessaan preferenssit, valtion on usein väärässä, tukee kilpailukyvyttömiä aloja ja häiritsee niitä uusia menestysaloja joiden olisi synnyttävä tiukan kilpailun ympäristössä. On vaikeaa väitellä tätä vastaan, mutta johtopäätökset ovat oikeudenmukaisia vain muiden tekijöiden pysyessä samana. Olemme käynneet läpi deindustrialisaation, talous on vahvasti epämuodostunut. Yksityinen pääoma ei siirry vapaaehtoisesti uusille aloille, koska ei halua kantaa suurta riskiä. Ehdottomasti tulemme käyttämään vero- ja tullimaksukannustimia jotta sijoittajat siirtäisivät pääomaa innovaatiosektorille. Mutta siitä saattava hyöty realisoituu vasta vuosien kuluttua, jos realisoituu ollenkaan, kun maailmalla avautuu uusia, paremmalta näyttäviä sijoitusmahdollisuuksia. Pääomallehan ei ole rajoja. Olemme valmiita riskeeraamaan Venäjän tulevaisuudella taloudellisten teorioiden puhtauden vuoksi?"
Tämä on malliesimerkki Putinin ja usean venäläisen näkemyksestä yhteiskunnan uudistamisesta. Uudistukset ovat mahdollisia vain Tsaarin tai Suuren Johtajan oivalluksesta ja tarkkaan harkitun suunnitelman toteuttamisella valtakoneiston avulla. Talouden osalta vastaavanlainen ajattelu parlamentaristisilla mausteilla on vahvasti nähtävillä myös Suomessa: Pidetään satoja seminaareja aiheena "mistä Suomelle uusi Nokia" tai nyttemmin Angry Birds. Sitten kun tämä taloudellinen viisaus on saavutettu poliittisen diskurssin kautta alalle voidaan kanavoida satoja miljoonia TEKES-tukiaisia ja verohelpotuksia. Näin kävi ns. risupaketin kanssa kun keksittiin että vihreä teknologia on nyt sitten se juttu, luvattiin suurta vientiä ja tuhansia työpaikkoja. Nyt kaikki arviot paketin taloudellisista vaikutuksista ovat osoittautumassa kymmen kertaa suurimmaksi kuin todellisuus ja seminaarit uuden kansantalouden pelastajan keksimiseksi ovat taas alkamassa.
Putinin näkemys yksityisestä pääomasta on vähintäänkin outo. Kaikkialla muualla uudet innovaatioalat ovat 60-luvulta saakka syntyneet juuri yksityisellä pääomalla. Eräänlaisena poikkeuksena voidaan mainita HDTV-tekniikka, jonka kehitystyöhön Yhdysvallat käytti jo 80-luvun alussa miljardeja dollareita, ja jonka loppullinen läpimurto tapahtui 00-luvun lopussa, kun markkinoilla ei ollut enää yhtään jenkkivalmistajaa. On selvää että yksityinen pääoma on halukkaampi ottamaan isompia riskejä, mutta koska sen käytössä olevat rahat ovat sen omia, se myös harkitsee tarkkaan mihin setelinsä laittaa. Putin ei edes yritä väitellä taloudellisen teorian argumentteja vastaan. Kuin juuri opintonsa aloittanut taloustieteen opiskelija hän on innoissaan oppimaastaan "ceteris paribus"-käsitteestä, ja yhdistää sen käsittämättömästi "kyllä, mutta..." retoriseen keinoon, jossa ollaan mukamas edellisten argumenttien kanssa samaa mieltä, mutta vastaamatta näihin, pyritään todistamaan omaa oikeuttaan asiaan täysin liittymättömien kommenttien avulla. Kaikki Putinin nimeämät tulevaisuuden alat ovat nytkin Venäjällä kerätty yhden valtiollisen suuryrityksen alle ja tulokset ovat sen mukaisia. Sotilas- tai siviililentokoneiden rakentaminen on masentava vitsi, ydinvoimalateollisuudelle löytyy asiakkaita vain Iranista tai Pohjois-Koreasta, avaruuslaukaisuista epäonnistui viime vuonna neljännes ja kaikki muut alat ovat vain suojattua tuotantoa kotimarkkinoille. Tällä ansioluettelona tuskin moni Venäläinen äänestäjä haluaisi valtion varoja käytettävän Putinin venture capital-taitojen testaamiseen. Itseasiassa Putin jatkaa tekstiään samoilla linjoilla kanssani: "Toistaiseksi suurin osa [valtion alakohtaisista suuryrityksistä] eivät ole kilpailukykyisiä, riittävästi pääomitettuja, eivätkä edes tuottavia." Mutta, mutta, yritys jatkuu.
Putin jatkaa innovaatioiden merkityksestä, korkeakoulujen tärkeydestä ja niiden lisärahoituksen tarpeesta, uusien teiden rakentamisesta. Sitten seuraa varsinainen kysymys: Mistä Venäjä saa pääomaa kaikkeen hyvään? Hän aloittaa vastauksensa kertomuksella taistelustaan oligarkkeja vastaan. "[90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa] käytiin painia niitä vastaan, jotka olivat ominneet energiasektorin rahavirrat itselleen. Ensimmäisen kauteni alussa törmäsimme jatkuviin yrityksiin myydä tärkeitä omistuksia ulkomaille. Maan strategisten resurssien säilyminen muutaman ihmisen omistuksessa merkitsi viiden-kymmenen vuoden aikajanalla taloudemme hallinnan siirtymistä ulkomaille. Kyse ei ole mistään salaliitosta Venäjää vastaan. Mutta katsokaa kuinka yksityinen pääoma käyttäytyy kriisiajan turbulenssissa ja epävakaudessa: Pelastaakseen liiketoimintojensa kansallisen ytimen se ei pelkää vetää takaisin rahavaransa kehittyvistä talouksista, ja Venäjä, heidän mielestään, kuuluu tähän ryhmään."
Ei tarvitse kauaa ihmetellä pääoman pakoa tai huonoksi koettua sijoitusilmastoa, kun todennäköisin seuraava johtaja pelkää sitä vainoharhaisesti, sekä puhuu ylpeästi ja avoimesti hänen "taistelustaan" omistusoikeuden rajoittamisesta "strategisten omistusten" pitämiseksi valtiolla. Putin jatkaa listaamalla keinoja pääoman saamiseksi. Ensimmäinen on tulliliitto entisten Neuvostoliiton jäsenten kanssa. Aivan kun Kazahstanin ja Valko-Venäjän pääomalla voitaisiin rakentaa Venäjää. Toiseksi Putin puhuu yrittäjyysilmaston parantamisesta: "Tärkein ongelma on avoimuuden ja kansan kontrollin puute valtion edustajien toiminnassa, aina tulli- ja verohallinnosta oikeus- ja turvallisuuselinten toimintaan. Jos asioista puhutaan niiden omilla nimillä, niin kyse on korruptiosta." Venäjän sijoitukset korruptiovertailuissa ovat laskeneet koko Putinin kauden ajan, jälleen kerran on kaksi vaihtoehtoa: hän valehtelee tai hän ei ole pätevä. Kolmanneksi keinoksi Putin kertoo eläkesäästöjen lisääminen ja niiden saaminen Venäjän investointeihin. Kun Medvedevin varovaisten arvioiden mukaan kolmannes valtion budjetista ei mene osoitettuun tarkoitukseen, eli toisin sanoen varastetaan, niin voi olettaa etteivät ihmiset halua että heidän eläkkeet ovat venäläisten virkamiesten hoidettavana tai että ne sijoitettaisiin Venäjään.
Tekstin lopuksi Putin on sitä mieltä, että valtion roolia taloudessa olisi pienettävä. Säännöstelyn purkamista, valvontamekanismien vaihtamista vahingonkorvauksiin, säännöstelyn vaihta markkinatalouteen, valtion omistusten vähentämistä pankkisektorilla ja valtionyhtiöiden osittaista yksityistämistä. Tämän myötä Putinin taloudellisesta ohjelmasta jää skitsofreninen kuva. Toisaalta hän haluaa luoda valtiojohtoisesti uusia teollisuussektoreita, toisaalta valtion roolia on vähennettävä. Toisaalta hän taisteli oligarkkien omaisuuden valtion omistukseen tai valvontaan, toisaalta nyt olisi hyvä taas yksityistää. Toisaalta protektionismi on väärin, toisaalta tärkeitä sektoreita on ohjattava tullein. Käytännössä Putin toistaa itse jatkuvasti kahta argumenttia itseään vastaan: "Et ole pystynyt tekemään näitä muutoksia kahdentoista vuoden aikana, miksi pystyisit nyt?" ja "Joko valehtelet tai et osaa".
1 kommentti:
Tosi hyvä, että käänsit tuon kirjoituksen, kiitos siitä. Kuten toteat, Suomessa on samaa silovikkien politiikkaa ajavia elitistejä, joista Osmo Soininvaara on tunnetuin. Hänhän on sitä mieltä, että talous on kuin höyryveturi, joka kulkee halutulla tavalla kunhan keskeiset tekijät tunnetaan ja valta annetaan pienelle sitä tehtävää varten koulutetulle (vihreälle) teknokraatille.
Lähetä kommentti