KFOR ja paikalliset ovat kuin kaksi kaveria, joista toisella on välillä ongelmia itsekontrollin kanssa kun promillet nousee. Arkisin eletään ihan normaalisti:
-moooi, mitä kuuluu, on säitä pidellyt, ei kai rikolliset ole vaivanneet?
-Ei ole, ei, tosi kiva et ootte täällä, tykätään teistä tosi paljon.
Aina välillä tulee sitten juhlia ja mielenosoituksia, KFOR huolestuu:
-Ootko menossa? Aijjaa, no ei siin mitään, juhliminen on ihan jees, mut koitappa käyttäytyä, ettei käy niinkuin joskus on käyny.
-Juu, en mä ihan. Ihan rauhallisesti vedetään.
Ja yleensä kaikki menee ihan hyvin. Joskus KFOR tietää jo etukäteen että ongelmia saattaa olla tulossa.
-Nyt vituttaa ton UNMIK:n/serbien/albaanien käytös sen verran paljon et taidan vetää perseet!
-No äläs nyt, muistatko mitä viimeks kävi?
Ja sitten juhlapäivä tulee ja käy selväksi, että kaveri on vetänyt perseet. Alkaa "voisitko nyt lähteä nukkumaan, kenenkään mielestä sun jutut ei oo enää hauskoja"-vaihe ja sitä seuraa "sähän lähet tai mä raahaan sut ulos"-vaihe. Isoista kaijuttimista huudetaan et menkää kotiin ja telkkarissa pyöri KFOR:n oma mainos jossa sotilaat ovat mellakkavarusteet päällä, hakkaavat pampuilla kilpiin ja helikopterit pörräävät taivaalla. Mainos on mustavalkoinen, sotilaat on kuvattu alakulmista ja uhkaava ääni kertoo, että KFOR on sitoutunut ylläpitämään väkivallan käytön monopoliaan ja tänään kannattaa jäädä kotiin. Ja jos kaveri ei suostu lähtemään niin se raahataan pois. Koittaa seuraava päivä. Välillä laumakäyttäytymisen huuma on vienyt muistin ja välillä kiukutellaan pari päivää kun olisi ollut niin hauskaa jatkaa. Mutta pian elämä taas jatkuu ja ollaan kavereita ja tosi kiva kun ei käynyt pahemmin. Nääääin.
No joo, ei paikallisväestön ja KFOR suhde ihan noin yksinkertainen ole. KFOR on paikallisten silmissä luotettavin instituutio vuodesta toiseen ja ihmiset jaksavat kiittää läsnäolostamme lähes, joka keskustelussa. Se on hiukan hämmentävää kun on ollut alueella alle seitsemän kuukautta ja KFOR aloituksen aikoihin vielä ala-asteella. Olen toki ollut osallisena monessa pikkutärkeässä asiassa, joita KFOR täällä tekee kuten takavarikoimassa laittomia aseita, eristämässä räjähderaivausta, partioimassa rikollisuuden vaivaamilla alueilla ja harrastamassa tuholaistorjuntaa (mikä sekin on tällä hetkellä meiltä kieletty), mutta vaikea on silti käsittää miksi niin valtava enemmistö paikallisista arvostaa meitä niin paljon. Täytyy toki muistaa, että nykyinen tilanne on erillainen kun vaikkapa viisi vuotta sitten, kun KFOR vaikutti aluellaa paljon enemmän. Rakensivat kaivoja ja teitä, antoivat ihmisille polttopuita talveksi, lahjoittivat kirjoja kouluun jne. "L'État, c'est moi." olisi KFOR:n komentaja voinut todeta vielä muutama vuosi sitten. Ehkä ihmisten luottamus perustuu juurikin näihin pieniin tekoihin, jotka kerääntyvät paikallisten kolliktiiviseen muistiin.
Toisaalta hyvät teot harvoin riittävät. Jotta niistä olisi hyötyä omalle maineelle, täytyy varmistaa, että muutkin tietävät niistä. KFOR:n tiedottaminen on ilmeisesti tässä onnistunut, samoin kun se on onnistunut oman puolueettoman roolin viestittämisessä. KFOR:ssa on sotilaita monesta maasta, joista kaikki eivät ole vielä tunnustaneet Kosovoa. Mutta suurimalle osalle paikallisista on selvää, ettei KFOR edusta kotimaidensa ulkopolitiikka suoraan, ja ettei meillä ole halua tai mahdollisuutta ottaa mitään kantaa mihinkään itsenäisyyttä koskevaan asiaan. Me vaan olemme täällä teidän oman turvallisuuttenne vuoksi, ja mikään muu ei meitä kosketa, on KFOR:n yleispätevä mantra. Sitä ja muuten vaan positiivisia mielikuvia meistä levitetään muutamien medioiden kautta. Kuvat bussimainoksista olenkin jo esittänyt, ja vastaavanlaisia tievarsimainoksi löytyy suurimpien teiden yhteydessä. Lisäksi KFOR:lla on oma radiokanava ja lasten lehti 4U, jota jaetaan koululaisille. Käykää katsomassa lehden linkki ja yrittäkää löytää KFOR:n logo. Siinä on muutamalla sotilaalla kova tehtävä, toimittaa teinilehteä ja levittää länsimaalaista viihdettä. Hyvin ne näköjään pärjäävät. Pari viikkoa sitten eräs teinityttö juoksi luokseni ja pyysi kauan harjoitellulla englanninkielisellä lauseella toimittaman hänen kirje lehden toimitukseen. Ei kai siinä voinut kieltäytyä, vaikkei ollut hajuakaan minne se kirje piti toimittaa. Jokaisen on tehtävä osansa ihmisten sydämmien voittamisessa.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
tiistai 25. marraskuuta 2008
Tapahtuu kaikennäköistä kotimaassakin
Lupasin seuraavaksi kirjoittaa KFOR:n keinoista ja toiminnasta paikallisväestön voittamisen suhteen, mutten teekkään niin vielä, en. Olen sentään kotimaassa ja on pakko kommentoida eräitä asioita.
Ihan ensiksi Vanhan Ylioppilastalon valtaus Helsingissä. "Joukko opiskelijoita on ottanut haltuun Vanhan Ylioppilastalon Helsingissä. Paikalla oli kello 21:n jälkeen arviolta pari sataa ihmistä." HS 24.11.08 21.48
Vau vau vau, oikein pari sataa ihmistä! Peräti yli puoli prosenttia Helsingin Yliopiston opiskelijoista ja vähän yli promille koko Suomen korkeakouluopiskelijoista! Aika laaja osaanotto siis.
"Tempauksen tavoitteena on avata keskustelua tämän päivän yhteiskunnallisista konflikteista. Opiskelijat kehottavat organisoimaan käytännön vastarintaa yliopistouudistukselle, joka lisäisi yritysten vaikutusvaltaa suhteessa koulutukseen ja tutkimukseen. Lisäksi opiskelijat kannustavat toimiin kohtuutonta vuokratasoa vastaan esimerkiksi valtaamalla tyhjiä toimistotiloja ja vaatimalla korkeampaa toimeentuloa muun muassa perustulon muodossa." kertoo valtaajien oma tiedotuslähde.
Täytyy olla kyllä aika tyytyväinen tämän päivän yhteiskuntaan, kun sen konfliktit saavat vain pari sataa ihmistä liikkeelle. Eikä paljoa varmaan haittaa heidän "käytännön vastarinta" yliopistouudistusta vastaan. Ei ole pakko opiskella, jos ei tahdo. Onhan se nyt kauheaa kun yritykset voivat vähän vihjaista mitä he tarvitsevat, ja tutkimus painottuu ehkä hiukan siihen suuntaan missä siitä on jotain hyötyä muillekkin. Ei millään pahalla, folkloristiikka, filosofia ja teologia ovat ihan kivoja harrastuksia, mutta ei sieltä nyt varmasti mitään elämää mullistavaa ole tulossa, kun samoja asioita on pieni joukko ihmisiä koko ihmiskunnan historian ajan pohtineet. Ja kyllä vuokrataso on kohtuuttoman korkealla. Vanhemillani Neuvostoliitossa olivat asiat paljon paremmin, kun vuokrat olivat säädeltyjä ja he saivat elää hyvin edullisessa kaksiossa keskellä ei mitään kahden lapsen ja tädin kanssa, aina siihen asti kun he muuttivat Suomeen. No okei, ei se ihan täydellistä ollut, asunto oli annettu eläkkeellä olevalle tädille, ja vanhemmat jonottivat omaa asuntoaan koko elämänsä ajan. Eikä se tyhjillään olevien toimistotilojen valtaaminenkaan huono idea ole! Siitähän saisi hyvää viihdettä kaikille. Voitaisiin järjestää kivoja tappeluiltoja tyhjiin taloihin, kun omistusoikeudet eivät päde, ja vahvin asunnontarvitsija voittaa. Perustulokin on aivan välttämätön opiskelijoille. Minäkin koin melkein ahdistusta kun ensimmäisen kahden perioodin aikana olin 40 tuntia viikossa töissä ja samalla piti ansaita huikeat 20 opintopistettä. Jouduin peräti kaksista ryyppäjäisistä myöhästymään, kun paskaduunia piti tehdä omasta tahdosta ja vastikeetonta rahaa ei saanut!
"Keskustelujen pohjalta on tarkoitus organisoida uutta radikaalia opiskelijaliikettä." keroo sama lähde. On kyllä radikaalia. Vuonna 1968 "Opiskelijaoppositio, joka käytti nimeä Ylioppilaat - studenterna vaati opiskelijademokrariaa, marxilais-leninististen ryhmien perustamista tiedekuntiin opiskelujen syventämiseksi, ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamista ja Ylioppilaslehden linjan muuttamista." kertoo YLEn arkisto. Vau, markkinoiden vastustaminen on joidenkin mielestä neljänkymmenen vuoden jälkeen edelleen radikaalia! Tai ehkä vain retroa. Tai vain klishee.
"Nyt 24.11. opiskelijoiden järjestämä vanhan ylioppilastalon valtaus on avannut keskustelua tarpeesta uudenlaiselle opiskelijatoiminnalle." jatkaa valtaajien uutiskanava samana päivänä kun talo vallattiin. No kyllä, kaikki 200 osallistujaa varmasti keskustelivat ahkerasti, olivat varmaan jopa ihastuttavan yksinmielisiä asioista. Se, että minä olen vähän eri mieltä tässä vaiheessa yötä ei vielä keskustelua tee. Katsotaan nyt mitä aamulehdet sanovat.
”Tiesimme, että Vanhan valtauksen 40-vuotispäivään liittyy nostalgian ryöppy. Siksi valtasimme sen nyt ja haluamme kiinnittää huomiota opiskelijoiden nykyisiin ongelmiin. Tilanne ei ole korjaantunut kovin paljon 40 vuodessa”, ["uuden radikaalin opiskelijaliikkeen" tiedoittaja] Puhakka kertoi.
No ei korjaantunut ei. Kyllähän me nykyajan opiskelijat tiedämme, että oman elämämme hankaluudet ovat vähintään yhtä rasittavia kuin vastaavassa asemassa olleiden hankaluudet 40 vuotta sitten. Korkotukilainat tulivat 69, opintotuki 72, asumislisä 77, opintorahan suuri korotus 92. Hiukan vituttaa tollanen, kun kukaan ei tee mitään köyhän opiskelijan eteen.
Onneksi yliopistoistamme valmistuu edelleen korkean tason ajattelijoita. Kasvatustieteen maisteri Jutta Urpilainen teki vaalitappion jälkeen viiltään politologisen analyysin ja valoi uskoa omaan puolueeseen kertomalla, että äänestäjät siirtyvät Euroopassakin vasemalle Obaman voiton myötä. Siis se kaveri Yhdysvalloissa, joka kuvaa itseään sanoilla ”pro-growth, free-market guy”, joka vastustaa pakollisia terveysvakuutusmaksuja, haluaa kaksinkertaistaa yksityiskoulujen rahoituksen, saada opettajille tuloksiin perustuvan palkkausjärjestelmän, kannattaa aseenkanto-oikeutta ja kuolemanrangaistusta. Jos tämä on tosiaan vasemalle menemistä, niin taidan itsekkin äänestää demareita ensi vaaleissa, joskin tuo kuolemanrangaistus on ehkä liian vasemmistolaista minulle.
Vasemmistosta puheen ollen, Fidel Castron uusimman julkisen esiintymisen kuvat löytyvät... odottakaas, katson vielä uudestaan, etten nyt ihan hallusinoin täällä... Kyllä, Venäjän Ortodoksisen kirkon nettisivuilta! Uuden ortodoksikirkon kävi jätkä pappien mukana pyhittämässä Havanassa. Ei taida voida kommunismi kauhean hyvin kun kansalle on ooppiumia annettava. Mitä Venäjän kirkko siellä teki? Kysymys jäi vaivaamaan itseäni hetkeksi, kunnes satuin katsomaan venäläiskanavan uutisia, joissa kerrottiin eräästä Pietarilaisesta kirkosta, jonka yhteen ikoniin on maalattu Stalin. Kommunistit olivat innostuneet, ja pyytävät nyt, että kirkko tunnustaa hänet pyhimykseksi. Noo, ei mene ihan sellaisenaan läpi Venäjälläkään ja yksi pappi kommentoi rauhalliseen ja sovettelevaan sävyyn, että ihminen jonka takia suurin osa maan kirkoista tuhottiin ja miljoonittain uskovaisia lähetettiin työleireille, sovi muuhun kuin kiirastulta kuvavaan ikoniin. Fidelin tapaus on ilmeisesti vielä auki.
Ja lopuksi, kun nykyään jokainen meistä suomalaisista on itseoppinut ilmastoasiantuntija, joka tietää, että pari leutoa talvella putkeen on selvää todistusaineistoa ilmastonmuutoksesta, haluaisin kommentoida Helsingin tämän viikonlopun säätä sanomalla, että uusi jääkausi on selvästi tulossa ja jokaisen täytyisi maksimoida kasvihuonepäästönsä.
Ihan ensiksi Vanhan Ylioppilastalon valtaus Helsingissä. "Joukko opiskelijoita on ottanut haltuun Vanhan Ylioppilastalon Helsingissä. Paikalla oli kello 21:n jälkeen arviolta pari sataa ihmistä." HS 24.11.08 21.48
Vau vau vau, oikein pari sataa ihmistä! Peräti yli puoli prosenttia Helsingin Yliopiston opiskelijoista ja vähän yli promille koko Suomen korkeakouluopiskelijoista! Aika laaja osaanotto siis.
"Tempauksen tavoitteena on avata keskustelua tämän päivän yhteiskunnallisista konflikteista. Opiskelijat kehottavat organisoimaan käytännön vastarintaa yliopistouudistukselle, joka lisäisi yritysten vaikutusvaltaa suhteessa koulutukseen ja tutkimukseen. Lisäksi opiskelijat kannustavat toimiin kohtuutonta vuokratasoa vastaan esimerkiksi valtaamalla tyhjiä toimistotiloja ja vaatimalla korkeampaa toimeentuloa muun muassa perustulon muodossa." kertoo valtaajien oma tiedotuslähde.
Täytyy olla kyllä aika tyytyväinen tämän päivän yhteiskuntaan, kun sen konfliktit saavat vain pari sataa ihmistä liikkeelle. Eikä paljoa varmaan haittaa heidän "käytännön vastarinta" yliopistouudistusta vastaan. Ei ole pakko opiskella, jos ei tahdo. Onhan se nyt kauheaa kun yritykset voivat vähän vihjaista mitä he tarvitsevat, ja tutkimus painottuu ehkä hiukan siihen suuntaan missä siitä on jotain hyötyä muillekkin. Ei millään pahalla, folkloristiikka, filosofia ja teologia ovat ihan kivoja harrastuksia, mutta ei sieltä nyt varmasti mitään elämää mullistavaa ole tulossa, kun samoja asioita on pieni joukko ihmisiä koko ihmiskunnan historian ajan pohtineet. Ja kyllä vuokrataso on kohtuuttoman korkealla. Vanhemillani Neuvostoliitossa olivat asiat paljon paremmin, kun vuokrat olivat säädeltyjä ja he saivat elää hyvin edullisessa kaksiossa keskellä ei mitään kahden lapsen ja tädin kanssa, aina siihen asti kun he muuttivat Suomeen. No okei, ei se ihan täydellistä ollut, asunto oli annettu eläkkeellä olevalle tädille, ja vanhemmat jonottivat omaa asuntoaan koko elämänsä ajan. Eikä se tyhjillään olevien toimistotilojen valtaaminenkaan huono idea ole! Siitähän saisi hyvää viihdettä kaikille. Voitaisiin järjestää kivoja tappeluiltoja tyhjiin taloihin, kun omistusoikeudet eivät päde, ja vahvin asunnontarvitsija voittaa. Perustulokin on aivan välttämätön opiskelijoille. Minäkin koin melkein ahdistusta kun ensimmäisen kahden perioodin aikana olin 40 tuntia viikossa töissä ja samalla piti ansaita huikeat 20 opintopistettä. Jouduin peräti kaksista ryyppäjäisistä myöhästymään, kun paskaduunia piti tehdä omasta tahdosta ja vastikeetonta rahaa ei saanut!
"Keskustelujen pohjalta on tarkoitus organisoida uutta radikaalia opiskelijaliikettä." keroo sama lähde. On kyllä radikaalia. Vuonna 1968 "Opiskelijaoppositio, joka käytti nimeä Ylioppilaat - studenterna vaati opiskelijademokrariaa, marxilais-leninististen ryhmien perustamista tiedekuntiin opiskelujen syventämiseksi, ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamista ja Ylioppilaslehden linjan muuttamista." kertoo YLEn arkisto. Vau, markkinoiden vastustaminen on joidenkin mielestä neljänkymmenen vuoden jälkeen edelleen radikaalia! Tai ehkä vain retroa. Tai vain klishee.
"Nyt 24.11. opiskelijoiden järjestämä vanhan ylioppilastalon valtaus on avannut keskustelua tarpeesta uudenlaiselle opiskelijatoiminnalle." jatkaa valtaajien uutiskanava samana päivänä kun talo vallattiin. No kyllä, kaikki 200 osallistujaa varmasti keskustelivat ahkerasti, olivat varmaan jopa ihastuttavan yksinmielisiä asioista. Se, että minä olen vähän eri mieltä tässä vaiheessa yötä ei vielä keskustelua tee. Katsotaan nyt mitä aamulehdet sanovat.
”Tiesimme, että Vanhan valtauksen 40-vuotispäivään liittyy nostalgian ryöppy. Siksi valtasimme sen nyt ja haluamme kiinnittää huomiota opiskelijoiden nykyisiin ongelmiin. Tilanne ei ole korjaantunut kovin paljon 40 vuodessa”, ["uuden radikaalin opiskelijaliikkeen" tiedoittaja] Puhakka kertoi.
No ei korjaantunut ei. Kyllähän me nykyajan opiskelijat tiedämme, että oman elämämme hankaluudet ovat vähintään yhtä rasittavia kuin vastaavassa asemassa olleiden hankaluudet 40 vuotta sitten. Korkotukilainat tulivat 69, opintotuki 72, asumislisä 77, opintorahan suuri korotus 92. Hiukan vituttaa tollanen, kun kukaan ei tee mitään köyhän opiskelijan eteen.
Onneksi yliopistoistamme valmistuu edelleen korkean tason ajattelijoita. Kasvatustieteen maisteri Jutta Urpilainen teki vaalitappion jälkeen viiltään politologisen analyysin ja valoi uskoa omaan puolueeseen kertomalla, että äänestäjät siirtyvät Euroopassakin vasemalle Obaman voiton myötä. Siis se kaveri Yhdysvalloissa, joka kuvaa itseään sanoilla ”pro-growth, free-market guy”, joka vastustaa pakollisia terveysvakuutusmaksuja, haluaa kaksinkertaistaa yksityiskoulujen rahoituksen, saada opettajille tuloksiin perustuvan palkkausjärjestelmän, kannattaa aseenkanto-oikeutta ja kuolemanrangaistusta. Jos tämä on tosiaan vasemalle menemistä, niin taidan itsekkin äänestää demareita ensi vaaleissa, joskin tuo kuolemanrangaistus on ehkä liian vasemmistolaista minulle.
Vasemmistosta puheen ollen, Fidel Castron uusimman julkisen esiintymisen kuvat löytyvät... odottakaas, katson vielä uudestaan, etten nyt ihan hallusinoin täällä... Kyllä, Venäjän Ortodoksisen kirkon nettisivuilta! Uuden ortodoksikirkon kävi jätkä pappien mukana pyhittämässä Havanassa. Ei taida voida kommunismi kauhean hyvin kun kansalle on ooppiumia annettava. Mitä Venäjän kirkko siellä teki? Kysymys jäi vaivaamaan itseäni hetkeksi, kunnes satuin katsomaan venäläiskanavan uutisia, joissa kerrottiin eräästä Pietarilaisesta kirkosta, jonka yhteen ikoniin on maalattu Stalin. Kommunistit olivat innostuneet, ja pyytävät nyt, että kirkko tunnustaa hänet pyhimykseksi. Noo, ei mene ihan sellaisenaan läpi Venäjälläkään ja yksi pappi kommentoi rauhalliseen ja sovettelevaan sävyyn, että ihminen jonka takia suurin osa maan kirkoista tuhottiin ja miljoonittain uskovaisia lähetettiin työleireille, sovi muuhun kuin kiirastulta kuvavaan ikoniin. Fidelin tapaus on ilmeisesti vielä auki.
Ja lopuksi, kun nykyään jokainen meistä suomalaisista on itseoppinut ilmastoasiantuntija, joka tietää, että pari leutoa talvella putkeen on selvää todistusaineistoa ilmastonmuutoksesta, haluaisin kommentoida Helsingin tämän viikonlopun säätä sanomalla, että uusi jääkausi on selvästi tulossa ja jokaisen täytyisi maksimoida kasvihuonepäästönsä.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Kuin krikettiä seuraisi
Tästä tulee pitkä teksti, johon yritän tiivistää kaiken minkä olen oppinut elämisestä ja olemisesta Kosovossa muutaman viime päivän aikana. Jälleen kerran esitän vain omia mielipiteitäni, kun ei KFOR:lla, SKJK:lla tai Suomen Puolustusvoimilla taida olla tähän mitään kantaa. Käyttämäni lähteet ovat kyseenalaisia ja ristiriitaisia, ja tämä on vain yritys prosessoida itselleni selkeämmäksi tätä aihetta kirjoittamisen kautta. Jos löydät asiavirheitä, niin kommentoi toki ja kerro missä olen väärässä, tahdon tietää.
YLE 14.11: "Euroopan unionin Kosovon erityisedustajan toimisto on joutunut pommi-iskun kohteeksi. Poliisin mukaan räjähde heitettiin Kosovon pääkaupungissa Pristinassa sijaitsevan toimiston pihalle illansuussa... ...EU:n laajan poliisi- ja oikeusoperaation on määrä olla täydessä toiminnassa kuukauden kuluttua. EU:n kaikkien aikojen suurimpaan siviilioperaatioon osallistuu 1 900 ulkomaalaista ja 1 100 paikallista työntekijää."
Tavan mukaan kuulin uutisesta virallisia lähteitä pitkin vasta myöhemmin, tosin tällä kertaa oikein SKJK:n komentajalta ja vain päivän viivellä. Ymmärtähään sen, ei kukaan tule keskellä päivää körmyyni kertomaan uutisesta, joka ei minua koske, eikä tehtäväni puolesta kiinosta. Mutta kovin kiehtova on tuon EULEX:n tarina. Se, ettei rauhanturvaajien läsnäolo riitä ratkaisemaan tämän ongelmia kuten järjestäytynyttä rikollisuutta (huom. rikolliset järjestäytyy, komppania järjestyy), korroptiota ja yleistä hallinnollista tehottomuutta. Sotilaallinen läsnäolo vain antaa työrauhan näiden ongelmien ratkaisuun. YK:n oman valtionrakentamisoperaation epäonnistui, lähinnä siihen ettei YK itsekkään tiennyt onko Kosovosta tulossa itsenäinen valtio vai ei. Sittemmin Ahtisaaren paketti saatiin läpi ja UNMIK:n maine oli niin huono, että valtion rakentaminen haluttiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Tällä hetkellä EULEX on kuitenkin menettämässä kosovolaisten luottamuksen samasta viestintäongelmasta kuin UNMIK. Ongelma on se, että niin UNMIK:n kuin EULEX:n kattojärjestöt eivät ole valmiita hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä selkeästi ja yksimielisesti.
Kansainvälinen diplomatia on monimutkaisempaa kuin nykyajan finanssijärjestelyt. Siinä piilevät kymmenet kansainväliset järjestöt, joilla on takanaan oma historia, ja joiden motiiveistä ei aina voi olla varma. Kaikki EU:n maat eivät ole hyväksyneet Kosovon itsenäisyyttä, koska moni maa tuskailee omien itsenäisyyshaluisten provinssien kanssa. Espanja on tälläinen maa. Se on mukana NATO:n KFOR-operaatiossa, on hyväksynyt EULEX:n, mutta vastustaa edelleen Kosovon itsenäisyyttä. Javier Solana on espanjalainen. Hän oli NATO:n pääjehu 95-99 eli silloin kun NATO päätti pommittaa Serbiaa. Tällä hetkellä Solana on "European Union High Representative for the Common Foreign and Security Policy" eli toisin sanoen hoitaa EU:n ulkoministerin virkaa, jonka EU:n perustuslaki läpi mennessä olisi hänelle suonut, mutta vähemillä toimintavaltuuksilla. Solana haluaa, että EULEX:lla on YK:n valtuutus toimia Kosovossa (onko hänen motiivi syyllisyyden tunto Serbian pommituksista, kotimaansa ulkopolitiikan tukeminen vai joku muu, voitte arvailla ihan itse). Alun perin EULEX:n läsnäolo perustui "Ahtisaaren pakettiin", joka soi Kosovolle "kansainvälisesti valvotun" itsenäisyyden. YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsen on Venäjä, joka on Serbian liittolainen ja vastustaa Kosovon itsenäisyyttä. YK neuvotteli Serbian kanssa millä ehdoilla EULEX saisi toimia Kosovossa. Lopputuloksena on YK:n Ban Ki-moonin kuuden kohdan vaatimuslista Kosovon hallitukselle, jonka täytyy täyttyä, ennenkuin EULEX voi aloittaa toimintansa. Listan sisältö ei ilmeisesti ole täysin julkinen, mutta siiheen kuuluu ainakin kaksihaarainen poliisijohto, jossa EULEX ohjaa albaanialueiden poliisia ja UNMIK jatkaa serbialueilla serbeistä koostuvan oman poliisiorganisaation ohjaamista. Lisäksi serbien maksamat verot olisi käytettävä suoraan serbivähemmistön hyväksi ja EULEX-operaation on oltava neutraali itsenäisyys-aiheen suhteen. EU tukee tätä ehdotusta.
Kosovo ei suostu. Oikeastaan he ovat yksimielisesti raivoissaan koko vaatimuksesta, koska se on suoraan ristiriidassa Ahtisaaren paketin ja Kosovon hyväksytyn ja EU:n kehuman perustuslain kanssa. Lisäksi heidän mielestä se on ristiriidassa YK:n artikla 1244 kanssa, joka takaa maan itsemäärämisoikeuden omien rajoijensa sisällä eli miksi YK ylipäätänsä neuvottelee Kosovosta Serbian kanssa, kun Kosovo ei Serbiaan kuulu. Tähän argumenttiin ei kuitenkaan kannata paneutua, koska alunperin monen maan mielestä Kosovon itsenäisyys oli vastoin 1244:sta, menee aika pian "kumpi oli ensin, muna vai kana"-väittelyksi. Kosovo kuitenkin haluaa EULEX paikalle, koska he a) haluavat saada maansa järjestykseen ja/tai b) ymmärtävät ettei kukaan anna heidän pitää itsenäisyytensä ilman kansainvälistä valvontaa. Lisäksi he pelkäävät YK:n ratkaisua Bosniassa, jossa serbeille annettiin autonominen asema valtion sisällä ja sotkua riittää edelleen. EULEX on jo paikalla, ollut paikalla jo monta kuukautta. Pyörittelevät peukaloitaan ja odottavat, että pääsisivät töihin. 1900 poliisia, virkamiestä, tullimiestä, tuomaria... Kaikki EU:n alueelta ja EU:n maksamana. Voin kertoa, tulee kalliiksi meille veronmaksajille.
Ja nyt sitten EULEX:n toimisto joutuu pommi-iskun kohteeksi. Miksi? Omasta mielestäni väärinymmärryksen ja huonon viestinnän takia. Albaanit eivät koskaan oikein luottaneet Eurooppaan. Ja voiko heitä syyttää? Johdonmukaisuus ei ole termi, joka kuvaa EU-maiden ulkopolitiikka tässä asiassa. Amerikkalaisia albaanit sen sijaan rakastavat, siihen esitän todistuskappaleeksi tänään ottamani kuvan:
Amerikka on ollut johdonmukainen. Pommit alas, joukot paikalle, itsenäisyys käteen. Jättivät eriävän mielipiteen kuuden kohdan vaatimuslistastakin. Koska EULEX on EU:n operaatio, EU:n tuki kuuden kohdan listalle on albaanien silmissä sama kuin EULEX:n tuki sille. Asiahan ei ole niin. EULEX haluaisi vain tehdä työtä mikä sille on käsketty, jos EU vain saisi itsensä kasaan ja päättäisi mitä nyt tulikaan käskettyä. Luulen, että EULEX:lta puuttuu ääni, joka sanoisi: "Hei ihmiset, heräätys! Me emme ole poliittinen järjestö, emmekään edusta kotimaidemme ulkopolitiikka. Kosovon itsenäisyys ei ole meidän asia, se on yksittäisten valtioiden päätettävissä. Me emme ole YK, joka neuvotteli Serbian kanssa." Me KFOR:ssa edustamme samoja valtioita, jotka ovat EU:ssa, mutta kukaan ei syytä meitä kuuden kohdan vaatimuslistasta, vaikka siihen olisi yhtä hyvät perusteet kuin EULEX:n syyttämiseen. Itseasiassa KFOR on Kosovon asukkaiden mielestä tutkitusti luotetuin ja arvostettuin instituutio. Ei ollenkaan huono suoritus miehiltä vihreissä vai mitä? Miten tähän tilanteseen päästiin, sen kerron seuravassa tekstissä, koska olen väsynyt käytettyäni kolme tuntia elämästäni tämän kirjoittamiseen.
YLE 14.11: "Euroopan unionin Kosovon erityisedustajan toimisto on joutunut pommi-iskun kohteeksi. Poliisin mukaan räjähde heitettiin Kosovon pääkaupungissa Pristinassa sijaitsevan toimiston pihalle illansuussa... ...EU:n laajan poliisi- ja oikeusoperaation on määrä olla täydessä toiminnassa kuukauden kuluttua. EU:n kaikkien aikojen suurimpaan siviilioperaatioon osallistuu 1 900 ulkomaalaista ja 1 100 paikallista työntekijää."
Tavan mukaan kuulin uutisesta virallisia lähteitä pitkin vasta myöhemmin, tosin tällä kertaa oikein SKJK:n komentajalta ja vain päivän viivellä. Ymmärtähään sen, ei kukaan tule keskellä päivää körmyyni kertomaan uutisesta, joka ei minua koske, eikä tehtäväni puolesta kiinosta. Mutta kovin kiehtova on tuon EULEX:n tarina. Se, ettei rauhanturvaajien läsnäolo riitä ratkaisemaan tämän ongelmia kuten järjestäytynyttä rikollisuutta (huom. rikolliset järjestäytyy, komppania järjestyy), korroptiota ja yleistä hallinnollista tehottomuutta. Sotilaallinen läsnäolo vain antaa työrauhan näiden ongelmien ratkaisuun. YK:n oman valtionrakentamisoperaation epäonnistui, lähinnä siihen ettei YK itsekkään tiennyt onko Kosovosta tulossa itsenäinen valtio vai ei. Sittemmin Ahtisaaren paketti saatiin läpi ja UNMIK:n maine oli niin huono, että valtion rakentaminen haluttiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Tällä hetkellä EULEX on kuitenkin menettämässä kosovolaisten luottamuksen samasta viestintäongelmasta kuin UNMIK. Ongelma on se, että niin UNMIK:n kuin EULEX:n kattojärjestöt eivät ole valmiita hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä selkeästi ja yksimielisesti.
Kansainvälinen diplomatia on monimutkaisempaa kuin nykyajan finanssijärjestelyt. Siinä piilevät kymmenet kansainväliset järjestöt, joilla on takanaan oma historia, ja joiden motiiveistä ei aina voi olla varma. Kaikki EU:n maat eivät ole hyväksyneet Kosovon itsenäisyyttä, koska moni maa tuskailee omien itsenäisyyshaluisten provinssien kanssa. Espanja on tälläinen maa. Se on mukana NATO:n KFOR-operaatiossa, on hyväksynyt EULEX:n, mutta vastustaa edelleen Kosovon itsenäisyyttä. Javier Solana on espanjalainen. Hän oli NATO:n pääjehu 95-99 eli silloin kun NATO päätti pommittaa Serbiaa. Tällä hetkellä Solana on "European Union High Representative for the Common Foreign and Security Policy" eli toisin sanoen hoitaa EU:n ulkoministerin virkaa, jonka EU:n perustuslaki läpi mennessä olisi hänelle suonut, mutta vähemillä toimintavaltuuksilla. Solana haluaa, että EULEX:lla on YK:n valtuutus toimia Kosovossa (onko hänen motiivi syyllisyyden tunto Serbian pommituksista, kotimaansa ulkopolitiikan tukeminen vai joku muu, voitte arvailla ihan itse). Alun perin EULEX:n läsnäolo perustui "Ahtisaaren pakettiin", joka soi Kosovolle "kansainvälisesti valvotun" itsenäisyyden. YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsen on Venäjä, joka on Serbian liittolainen ja vastustaa Kosovon itsenäisyyttä. YK neuvotteli Serbian kanssa millä ehdoilla EULEX saisi toimia Kosovossa. Lopputuloksena on YK:n Ban Ki-moonin kuuden kohdan vaatimuslista Kosovon hallitukselle, jonka täytyy täyttyä, ennenkuin EULEX voi aloittaa toimintansa. Listan sisältö ei ilmeisesti ole täysin julkinen, mutta siiheen kuuluu ainakin kaksihaarainen poliisijohto, jossa EULEX ohjaa albaanialueiden poliisia ja UNMIK jatkaa serbialueilla serbeistä koostuvan oman poliisiorganisaation ohjaamista. Lisäksi serbien maksamat verot olisi käytettävä suoraan serbivähemmistön hyväksi ja EULEX-operaation on oltava neutraali itsenäisyys-aiheen suhteen. EU tukee tätä ehdotusta.
Kosovo ei suostu. Oikeastaan he ovat yksimielisesti raivoissaan koko vaatimuksesta, koska se on suoraan ristiriidassa Ahtisaaren paketin ja Kosovon hyväksytyn ja EU:n kehuman perustuslain kanssa. Lisäksi heidän mielestä se on ristiriidassa YK:n artikla 1244 kanssa, joka takaa maan itsemäärämisoikeuden omien rajoijensa sisällä eli miksi YK ylipäätänsä neuvottelee Kosovosta Serbian kanssa, kun Kosovo ei Serbiaan kuulu. Tähän argumenttiin ei kuitenkaan kannata paneutua, koska alunperin monen maan mielestä Kosovon itsenäisyys oli vastoin 1244:sta, menee aika pian "kumpi oli ensin, muna vai kana"-väittelyksi. Kosovo kuitenkin haluaa EULEX paikalle, koska he a) haluavat saada maansa järjestykseen ja/tai b) ymmärtävät ettei kukaan anna heidän pitää itsenäisyytensä ilman kansainvälistä valvontaa. Lisäksi he pelkäävät YK:n ratkaisua Bosniassa, jossa serbeille annettiin autonominen asema valtion sisällä ja sotkua riittää edelleen. EULEX on jo paikalla, ollut paikalla jo monta kuukautta. Pyörittelevät peukaloitaan ja odottavat, että pääsisivät töihin. 1900 poliisia, virkamiestä, tullimiestä, tuomaria... Kaikki EU:n alueelta ja EU:n maksamana. Voin kertoa, tulee kalliiksi meille veronmaksajille.
Ja nyt sitten EULEX:n toimisto joutuu pommi-iskun kohteeksi. Miksi? Omasta mielestäni väärinymmärryksen ja huonon viestinnän takia. Albaanit eivät koskaan oikein luottaneet Eurooppaan. Ja voiko heitä syyttää? Johdonmukaisuus ei ole termi, joka kuvaa EU-maiden ulkopolitiikka tässä asiassa. Amerikkalaisia albaanit sen sijaan rakastavat, siihen esitän todistuskappaleeksi tänään ottamani kuvan:
Amerikka on ollut johdonmukainen. Pommit alas, joukot paikalle, itsenäisyys käteen. Jättivät eriävän mielipiteen kuuden kohdan vaatimuslistastakin. Koska EULEX on EU:n operaatio, EU:n tuki kuuden kohdan listalle on albaanien silmissä sama kuin EULEX:n tuki sille. Asiahan ei ole niin. EULEX haluaisi vain tehdä työtä mikä sille on käsketty, jos EU vain saisi itsensä kasaan ja päättäisi mitä nyt tulikaan käskettyä. Luulen, että EULEX:lta puuttuu ääni, joka sanoisi: "Hei ihmiset, heräätys! Me emme ole poliittinen järjestö, emmekään edusta kotimaidemme ulkopolitiikka. Kosovon itsenäisyys ei ole meidän asia, se on yksittäisten valtioiden päätettävissä. Me emme ole YK, joka neuvotteli Serbian kanssa." Me KFOR:ssa edustamme samoja valtioita, jotka ovat EU:ssa, mutta kukaan ei syytä meitä kuuden kohdan vaatimuslistasta, vaikka siihen olisi yhtä hyvät perusteet kuin EULEX:n syyttämiseen. Itseasiassa KFOR on Kosovon asukkaiden mielestä tutkitusti luotetuin ja arvostettuin instituutio. Ei ollenkaan huono suoritus miehiltä vihreissä vai mitä? Miten tähän tilanteseen päästiin, sen kerron seuravassa tekstissä, koska olen väsynyt käytettyäni kolme tuntia elämästäni tämän kirjoittamiseen.
perjantai 14. marraskuuta 2008
Kosovo nollaysi
"YLE Uutisten tietojen mukaan esimerkiksi KFOR-joukkojen määrä Kosovossa puolittuu syksyyn 2009 mennessä."
"- Kosovon operaation osalta on suunnitelmia, että sitä kevennetään ja myös Suomi keventää samassa suhteessa omia joukkojaan, puolustusministeri Jyri Häkämies sanoo."
Niinpä. Ei meitä täällä tarvita niin montaa, kun maailmassa olisi niin monta paikkaa joissa rauhanturvaajia tarvitaan enemmän. Paikalliset eivät toki haluaisi meidän lähtevän, teemmehän samaa työtä kuin poliisit ja joku ulkomaalainen valtio vielä maksaa siitä.
"- Kosovon operaation osalta on suunnitelmia, että sitä kevennetään ja myös Suomi keventää samassa suhteessa omia joukkojaan, puolustusministeri Jyri Häkämies sanoo."
Niinpä. Ei meitä täällä tarvita niin montaa, kun maailmassa olisi niin monta paikkaa joissa rauhanturvaajia tarvitaan enemmän. Paikalliset eivät toki haluaisi meidän lähtevän, teemmehän samaa työtä kuin poliisit ja joku ulkomaalainen valtio vielä maksaa siitä.
tiistai 11. marraskuuta 2008
"Ahneus." sanoi näkymätön käsi ja nosti peukkunsa ylös
Koron ottaminen on kieletty monessa uskonnossa. Siinä vain on jotain moraalisesti arveluttavaa, että tienaa rahaa omistamalla rahaa, eikä tekemällä työtä. Mutta jotkut ihmiset tekevät työtänsä sen verran hyvin, että rahaa jää reilusti yli. Onhan se nyt eettisempää lainata rahaa eteenpäin sitä tarvitseville, jotta hekin pääsevät rahanteon makuun, kun säilyttää kultaharkoja talonsa kellarissa. Rahan tarvitsijoita on aina enemmän kuin on rahaa, joten jotenkin täytyy valita kenelle rahojansa lainaa. Huutokauppa on kätevä, koska se joka suostuu maksamaan isointa korkoa todennäköisesti tarvitsee sitä eniten ja saa sillä eniten aikaiseksi. Juutalaisilla ei ollut uskonnollista estettä koron ottamiseen, joten he täyttivät keskiajalla kysynnän kokoisen aukon. Istuivat Italiassa penkkillä, antoivat luottoa ja nauroivat ristiretkiläisille kun nämä lähtivät tapattamaan itsensä saadakseen haltuunsa palan aavikkoa. Näin syntyi pankkilaitos.
Nykyään korkoa kiskotaan vähän joka paikassa, mutta sekulaarisenkin yhteiskunnan suhtautuminen on jakautunut. Monessa kehitysmaassa on perustettu mikrofinanssipankkeja. Tavallisille ihmisille lainataan rahaa, jotta he saavat ostettua karjaa, siemeniä tai työkaluja. Sellainen löytyy täältä Kosovostakin, yritän mennä juttelemaan sen edustajalle joskus jos saan sellaisen henkilön löydettyä, toistaiseksi olen nähnyt vain autoja. Pari vuotta sitten Nobelin rauhanpalkinto meni Muhammad Yunukselle, bangladeshiläiselle ekonomistille, joka perusti mikroluottoja antavan pankin kotimaahansa. Korot olivat huikeita länsimaalaisen silmin, mutta niin olivat riskitkin. Köyhillä kun ei ole mitään omaisuutta, jonka voi lainaa vastaan pantata. Lisäksi satojen miljoonien eurojen lainaaminen muutaman kympin erissä vaatii paljon työtä ja suurta organisaatiota. Yunuksella on kuitenkin hyvin samanlainen näkemys koronkiskontaa kohtaan kun uskonnoilla on. Hän on sitä mieltä, että mikroluottopankkien pitäisi toimia sosiaalisista lähtökohdista - olla jakamatta osinkoa ja siirtää kaikki voitot takaisin lainoksi.
90-luvun alussa Meksikossa aloitti CompartamosBanco, mikroluottojen antaja. Pankki teki hyvää työtä köyhien eteen, mutta aina oli niin monta köyhää lainan tarvitsijaa joille pankkin rahat eivät vain riittäneet. Pankki muutti liiketoimintaperiaatettaan, listautui pörssiin ja alkoi kiskoa korkoa oikein tosissaan. Kasvu on ollut nopeaa. Vuonna 2000 sillä oli 61 000 asiakasta ja korko vuoden lainalle oli vaatimaton 115%. Seitsemän vuotta tämän jälkeen huikeat tuotot ovat tuoneet alalle seitsemän uutta samanlaista pankkia ja runsaasti pääomaa jaettavaksi. CompartamosBancosin asiakasmäärä oli viime vuonna 900 000 ja korko on laskenut entistä huokeampaan 79 prosenttiin kilpailun seurauksena. Siinä sivussa pankki on investoinut asiakkaidensa henkiseen pääomaan: 60 000 heistä kävivät pankin tarjoamilla lukutaitokursseilla viime vuonna. "Ahneus" totesi näkymätön käsi ja nosti peukkunsa ylös.
Samaan aikaan Suomessa levisi omanlainen mikroluottobuumi. Niitä sanotaan pikavipeiksi. Erotuksena kehitysmaista pikavippipankit markkinoivat palveluitaan kaiken tyhmimille ja saamattomille ihmisille ja tarjoavat mahdollisuuden vaivattomaan lainaan kun nämä ovat kolmen promillen humalassa baarissa. Se on vähän kysenalaista toimintaa. Eivätkä ihmiset ole tällä hetkellä kauhean innoissaan muistakaan finanssialan pankkiireista. Ihmiset arvostavat pankkeja kun saavat lainaa, ja vihaavat näitä kun täytyy maksaa takaisin. Ilmankos juutalaiset kokivat niin kovia läpi Euroopan historian.
Nykyään korkoa kiskotaan vähän joka paikassa, mutta sekulaarisenkin yhteiskunnan suhtautuminen on jakautunut. Monessa kehitysmaassa on perustettu mikrofinanssipankkeja. Tavallisille ihmisille lainataan rahaa, jotta he saavat ostettua karjaa, siemeniä tai työkaluja. Sellainen löytyy täältä Kosovostakin, yritän mennä juttelemaan sen edustajalle joskus jos saan sellaisen henkilön löydettyä, toistaiseksi olen nähnyt vain autoja. Pari vuotta sitten Nobelin rauhanpalkinto meni Muhammad Yunukselle, bangladeshiläiselle ekonomistille, joka perusti mikroluottoja antavan pankin kotimaahansa. Korot olivat huikeita länsimaalaisen silmin, mutta niin olivat riskitkin. Köyhillä kun ei ole mitään omaisuutta, jonka voi lainaa vastaan pantata. Lisäksi satojen miljoonien eurojen lainaaminen muutaman kympin erissä vaatii paljon työtä ja suurta organisaatiota. Yunuksella on kuitenkin hyvin samanlainen näkemys koronkiskontaa kohtaan kun uskonnoilla on. Hän on sitä mieltä, että mikroluottopankkien pitäisi toimia sosiaalisista lähtökohdista - olla jakamatta osinkoa ja siirtää kaikki voitot takaisin lainoksi.
90-luvun alussa Meksikossa aloitti CompartamosBanco, mikroluottojen antaja. Pankki teki hyvää työtä köyhien eteen, mutta aina oli niin monta köyhää lainan tarvitsijaa joille pankkin rahat eivät vain riittäneet. Pankki muutti liiketoimintaperiaatettaan, listautui pörssiin ja alkoi kiskoa korkoa oikein tosissaan. Kasvu on ollut nopeaa. Vuonna 2000 sillä oli 61 000 asiakasta ja korko vuoden lainalle oli vaatimaton 115%. Seitsemän vuotta tämän jälkeen huikeat tuotot ovat tuoneet alalle seitsemän uutta samanlaista pankkia ja runsaasti pääomaa jaettavaksi. CompartamosBancosin asiakasmäärä oli viime vuonna 900 000 ja korko on laskenut entistä huokeampaan 79 prosenttiin kilpailun seurauksena. Siinä sivussa pankki on investoinut asiakkaidensa henkiseen pääomaan: 60 000 heistä kävivät pankin tarjoamilla lukutaitokursseilla viime vuonna. "Ahneus" totesi näkymätön käsi ja nosti peukkunsa ylös.
Samaan aikaan Suomessa levisi omanlainen mikroluottobuumi. Niitä sanotaan pikavipeiksi. Erotuksena kehitysmaista pikavippipankit markkinoivat palveluitaan kaiken tyhmimille ja saamattomille ihmisille ja tarjoavat mahdollisuuden vaivattomaan lainaan kun nämä ovat kolmen promillen humalassa baarissa. Se on vähän kysenalaista toimintaa. Eivätkä ihmiset ole tällä hetkellä kauhean innoissaan muistakaan finanssialan pankkiireista. Ihmiset arvostavat pankkeja kun saavat lainaa, ja vihaavat näitä kun täytyy maksaa takaisin. Ilmankos juutalaiset kokivat niin kovia läpi Euroopan historian.
Lumisade
Noooin. Vanha rotaatio lähti pois. Oli oikein koskettava tapahtuma. Halailtiin, kiiteltiin ja hyvästeltiin. Naurettiin vähän kun näki ihmiset siviilivaatteissa ekaa kertaa. Oli melkein tippa linssissä. Sit ne lähti. Jäi tyhjä olo.
Tyhjää olo paikataan nyt työnteolla. Uudet saapuivat, tarkkailivat uutta maailmaa varautuneina ja hiukan hämmentyneinä, samalla tavalla kun mekin tehtiin puoli vuotta sitten. Eihän niitä voi vielä kentälle päästää, eksyvät pahimmassa tapauksessa. Niinpä vanhat tekevät kaiken mikä tehtiin ennenkin, mutta 40% vähemmällä työvoimalla, sillä aikaa kun uudet aka. "hiutaleet" oppivat elämisestä ja olemisesta Kosovon tulihelvetissä.
Varmaan kaikissa väkivaltainstituutioissa on jonkinnäköinen jako uusiin ja vanhoihin. Uusia pilkataan ja vanhat pitävät itseään parempina. Varusmiesarmeijassa tämä näkyy ehkä parhaiten: Varusmiesjohtajat tekevät kaikkensa jotta uusilla varusmiehillä olisi vähintään yhtä paskamaista kun itsellään aikoinaan oli. Fuksejakin vähän kiusataan yliopistossa. Mutta meidän joukkueessa oli lämmin vastaanotto. Kyllä me itsekkiin tiedettiin ettei tiedetä mistään mitään, kun tänne tulimme, joten se, ettemme saaneet kuulla sitä kertakaan täällä kauemmin olleiden suusta, ei haitannut meidän oppimisprosessia. Yritämme jatkaa perinettä, saa nähdä miten käy.
Tyhjää olo paikataan nyt työnteolla. Uudet saapuivat, tarkkailivat uutta maailmaa varautuneina ja hiukan hämmentyneinä, samalla tavalla kun mekin tehtiin puoli vuotta sitten. Eihän niitä voi vielä kentälle päästää, eksyvät pahimmassa tapauksessa. Niinpä vanhat tekevät kaiken mikä tehtiin ennenkin, mutta 40% vähemmällä työvoimalla, sillä aikaa kun uudet aka. "hiutaleet" oppivat elämisestä ja olemisesta Kosovon tulihelvetissä.
Varmaan kaikissa väkivaltainstituutioissa on jonkinnäköinen jako uusiin ja vanhoihin. Uusia pilkataan ja vanhat pitävät itseään parempina. Varusmiesarmeijassa tämä näkyy ehkä parhaiten: Varusmiesjohtajat tekevät kaikkensa jotta uusilla varusmiehillä olisi vähintään yhtä paskamaista kun itsellään aikoinaan oli. Fuksejakin vähän kiusataan yliopistossa. Mutta meidän joukkueessa oli lämmin vastaanotto. Kyllä me itsekkiin tiedettiin ettei tiedetä mistään mitään, kun tänne tulimme, joten se, ettemme saaneet kuulla sitä kertakaan täällä kauemmin olleiden suusta, ei haitannut meidän oppimisprosessia. Yritämme jatkaa perinettä, saa nähdä miten käy.
perjantai 7. marraskuuta 2008
KFOR rakastaa lapsia
"Auta meitä auttamaan teitä" tai jotakin sinnepäin. Mainostila on halpaa, joten miksikä ei? Mutta eivät paikalliset aina auta. Viime viikolla eräs albaani kynttäsi erään serbikylän laidalla olevaa peltoa. Kysyeinen maatilkku oli oikeastaan joutomaata täynnä roskia, mutta serbit laidunsivat siellä välillä lehmiänsä, joten pellon kyntääminen aiheutti närää, riitelyä ja väkivallan uhan. Kävimme sitten selvittelemässä kenelle pelto kuuluu, ja kunnassa todettiin että ko. maa-alue on kunnan omistuksessa. Kohta siihen rakennetaan aita ja kukaan ei enää saa käyttää sitä. Ei mennyt ihan suunitelmien mukaan.
Onko se lohduttavaa, että lapset ovat viattomia vai onko masentavaa, että on vain ajan kysymys kun ne eivät enää ole?
Ja täysin satunnaisena huomiona toisesta kuvasta ja sen sisältämästä "KFOR-i" sanasta: ilmeisesti albaanitkin käyttävät "i"-suffiksia vierasperäisten sanojen muuttamiseen omaan kielensä sopivaksi. Heilläkin on varmaan kohta useassa kodissa digiboxI ja siihen sopiva antennI.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Marraskuu
Toissapäivänä oli marraskuun kolmas päivä ja ulkona oli oikein kiva keli. Lämpömittari näytti kahtakymmentäkahta astetta lämmintä ja käytin puolitoista tuntia vapaa-ajastani auringon ottamiseen. Leirimme on rakenettu keskelle entistä kolhoosia ja sitä ympäröivät pellot. Pelloille on syksyisin tapana levittää lannoitetta ja paska tunnetusti haisee, mikä vähän häiritsi auringonottoani. Tässä on kuva kolhoosista:
Myös elämäni ensimmäinen asuinpaikka oli kolhoosin läheisyydessä. Sellainen pieni betonihelvetti Pietarin läheisyydessä, keskellä ei mitään ja peltojen ympäröimä. Kolhoosi tarkoittaa valtion maatilaa, jossa kaikki työntekijät tekevät töitä kolhoosin mailla, kolhoosin työvälineillä ja kolhoosin hyväksi. Kukaan ei tietenkään välittänyt kolhoosista tai yhteisestä omaisuudesta ja tulokset olivat surkeita. Maatalouden pakkokollektivisoiti on tämän vuosisadan yleisimpiä kuolinsyitä ja on oikein oiva vertauskuva sille mikä kaikki kommunismissa on pielessä. Kommunismi sitten tuli tiensä päähän 90-luvun alussa, kolhoosit hajosivat ja kaikki järjettömät projektit pysähtyivät. Täällä Jugoslavian alueella oli rakenteilla tälläinen tehdas:
Nykyään sen piha toimii erään pässin laidunmaana. Ensimmäisen asuinpaikkani ikkunasta näkyi vastaava betoniluuranko, josta oli tarkoitus tulla päiväkoti. Ei tullut päiväkotia, mutta me lapset otimme sen silti omaksemme ja kiipeilimme vanhempien vastalauseista huolimatta. Sitä lapset tekevät varmaan vieläkin. Kesä on ohimenevää, mutta betoni on ikuista. Kesä lähti ja syksy tuli. Välillä on vähän satanut ja muta on tarttunut joka paikkaan:
Ei ole muta ihan samanlaista täällä kun Suomessa. Sitä ei saa hankaamalla irti. Niinpä eräällä kertaa, samalla kun pesin autoa, pesin myös kenkäni painepesurilla. Reikähän niihin tuli. Muuten syksy on ollut oikein nätti:
Useat meistä ovat kohta palvelleet kokonaisen vuoden ja lähtevät piakkoin lopullisesti Suomeen. Messimajuri on jälleen antanut käskyn. Jokaisella syksyllä kotiutuvalla on oikeus ohittaa messin soittolistan ja kuulla Miljoonasateen kappaleen "Marraskuu". Sitä he sitten laulavat:
Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi
Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu
Marraskuu
taas TV syliin paiskoo
palavia halkojaan
Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
- vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan
Marraskuu
kaiken tämän keskellä sua
hiljaa ikävöin
mä Topin kanssa kellarilla
ristinollaa pelaan päivin, öin
Myös elämäni ensimmäinen asuinpaikka oli kolhoosin läheisyydessä. Sellainen pieni betonihelvetti Pietarin läheisyydessä, keskellä ei mitään ja peltojen ympäröimä. Kolhoosi tarkoittaa valtion maatilaa, jossa kaikki työntekijät tekevät töitä kolhoosin mailla, kolhoosin työvälineillä ja kolhoosin hyväksi. Kukaan ei tietenkään välittänyt kolhoosista tai yhteisestä omaisuudesta ja tulokset olivat surkeita. Maatalouden pakkokollektivisoiti on tämän vuosisadan yleisimpiä kuolinsyitä ja on oikein oiva vertauskuva sille mikä kaikki kommunismissa on pielessä. Kommunismi sitten tuli tiensä päähän 90-luvun alussa, kolhoosit hajosivat ja kaikki järjettömät projektit pysähtyivät. Täällä Jugoslavian alueella oli rakenteilla tälläinen tehdas:
Nykyään sen piha toimii erään pässin laidunmaana. Ensimmäisen asuinpaikkani ikkunasta näkyi vastaava betoniluuranko, josta oli tarkoitus tulla päiväkoti. Ei tullut päiväkotia, mutta me lapset otimme sen silti omaksemme ja kiipeilimme vanhempien vastalauseista huolimatta. Sitä lapset tekevät varmaan vieläkin. Kesä on ohimenevää, mutta betoni on ikuista. Kesä lähti ja syksy tuli. Välillä on vähän satanut ja muta on tarttunut joka paikkaan:
Ei ole muta ihan samanlaista täällä kun Suomessa. Sitä ei saa hankaamalla irti. Niinpä eräällä kertaa, samalla kun pesin autoa, pesin myös kenkäni painepesurilla. Reikähän niihin tuli. Muuten syksy on ollut oikein nätti:
Useat meistä ovat kohta palvelleet kokonaisen vuoden ja lähtevät piakkoin lopullisesti Suomeen. Messimajuri on jälleen antanut käskyn. Jokaisella syksyllä kotiutuvalla on oikeus ohittaa messin soittolistan ja kuulla Miljoonasateen kappaleen "Marraskuu". Sitä he sitten laulavat:
Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi
Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu
Marraskuu
taas TV syliin paiskoo
palavia halkojaan
Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
- vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan
Marraskuu
kaiken tämän keskellä sua
hiljaa ikävöin
mä Topin kanssa kellarilla
ristinollaa pelaan päivin, öin
Obama valittiin sitten presidentiksi. Seuraa parin kuukauden kuherruskuukausi median kanssa ja sitten alkavat pettymykset. Politiikka on sitä itseään, ja odotukset ovat monella niin korkealla, että mitään muuta ei voi tapahtua. Sanotaan sitä vaikka poliittiseksi kuplaksi. Kaveri kuitenkin kuvailee itseän veroja leikkaavaksi vapaan markkinatalouden kannattajaksi, joka vastustaa pakollista sairausvakuutusta, kannattaa oikeutta kantaa asetta, kannattaa kuolemanrangaistusta ja haluaa kasvattaa armeijan vahvuutta sadalla tuhanella sotilaalla. Jossain vaiheessa Obama matkustaa Eurooppaan ja ihmiset hurraavat kaduilla. Tapaamisessa Euroopan johtajien kanssa häntä pyydetään leikkaamaan maataloustukiaisia, jotta WTO:n Dohan kierros voisi jatkua. Hän pyytää EU:n CAP-tukien leikkaamista, ja sehän ei tule toteutumaan. EU pyytää sovittelevampaa asenetta Venäjää kohtaan ja Obama pyytää lisäjoukkoja Afganistaniin. Ei tule tapahtumaan. Sitten ihmetellään, eikö demokraattien presidentti olekkaan vastaus kaikkiin transatlanttisiin ongelmiin. Asia tule samanlaisena yllätksenä kuin talouskasvun hidastuminen. Kun sitä ei ole kymmeneen vuoteen nähty, niin ei oikein muista millaista se nyt olikaan.
Nyt kun päivän oikea uutinen on kommentoitu, on syytä kommentoida viihdeuutisia! "BB-Cheryll: Talvisotaa käytiin vuosina 1900-1917". Big brother teki kirjallisen yleissivistyskokeen talon asukkaille. Yllättäen yleissivistys ei ollutkaan kriteeri asukkaiden valitsemisessa ja tulokset olivat huonoja. Toisaalta tuotantotiimin mielestä ensimmäisen BB-ohjelman ajankohta ja paikka, sekä Suomen BB:n kolme edellistä voittajaa on yleissivistystä. Eräs yleissivistystä mittaava kysymys oli "Mikä on heikkoutesi?". Tavallisille ihmisille omat heikkoudet ovat yleensä yksityisasioita, mutta kun elää kameroiden seurattavana muutaman viikon, niin kai ne sitten ovat ihan yleissivistystä. Tuotantotiimin mielestä FBI on tiedustelupalvelu, vaikka sen ainoa tiedustelun liittyvä tehtävä on vastatiedustelu kotimaassa, ja maailman puhutuin kieli on kiina, eikä mandariinikiina niinkuin minulle ainakin koulussa kerrottiin. Mutta ei siinä mitään, minua ainakin viihdyttää lukea iltasanomien nettisivuilta mitä BB:ssä tapahtuu, näin oman sosiaalisen elämän puuttuessa täällä.
Nyt kun päivän oikea uutinen on kommentoitu, on syytä kommentoida viihdeuutisia! "BB-Cheryll: Talvisotaa käytiin vuosina 1900-1917". Big brother teki kirjallisen yleissivistyskokeen talon asukkaille. Yllättäen yleissivistys ei ollutkaan kriteeri asukkaiden valitsemisessa ja tulokset olivat huonoja. Toisaalta tuotantotiimin mielestä ensimmäisen BB-ohjelman ajankohta ja paikka, sekä Suomen BB:n kolme edellistä voittajaa on yleissivistystä. Eräs yleissivistystä mittaava kysymys oli "Mikä on heikkoutesi?". Tavallisille ihmisille omat heikkoudet ovat yleensä yksityisasioita, mutta kun elää kameroiden seurattavana muutaman viikon, niin kai ne sitten ovat ihan yleissivistystä. Tuotantotiimin mielestä FBI on tiedustelupalvelu, vaikka sen ainoa tiedustelun liittyvä tehtävä on vastatiedustelu kotimaassa, ja maailman puhutuin kieli on kiina, eikä mandariinikiina niinkuin minulle ainakin koulussa kerrottiin. Mutta ei siinä mitään, minua ainakin viihdyttää lukea iltasanomien nettisivuilta mitä BB:ssä tapahtuu, näin oman sosiaalisen elämän puuttuessa täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)