Se, mikä on oikein ei aina ole laillista, ja se, mikä on laillista ei aina ole oikein

Toissapäivänä YK:ssa äänestettiin Serbian resoluutioehdotuksesta, joka veisi Kosovon itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden tarkasteluun. Tai oikeastaan asiasta ei olla vielä äänestetty, nyt äänestettiin vasta siitä että otetaanko asia äänestykseen. Ja kyllähän he ottivat melko yksimielisesti, olisi se nyt vähän noloa jos eivät olisi ottaneet. Seuraava askel on sitten itse äänestys, joka ei välttämättä ole yhtä yksimielinen. Siinä tapauksessa että asia lähetetään Haagiin juridiseen tarkasteluun, on olemassa hyvä mahdollisuus, että itsenäisyys julistettaisiin laittomaksi. Kansainvälinen oikeus on monimutkaista, joten juttu voi päättyä miten vain. Tämä olisi tietenkin epämielyttävää niille viidellekymmenelle maalle, jotka ovat jo tunnustaneet Kosovon itsenäisyyden. Kosovon itsenäisyyden vastustajille päätös sen laillisuudesta ei oli kovin vakava paikka, sillä vaikka itsenäisyys olisi laillinen, sitä ei tarvitse hyväksyä. Venäjä on vähentänyt riskejä lyömällä vetoa molempien vaihtoehtojen puolesta. Jos itsenäisyys on laillinen, niin on myös Abhasian ja Etelä-Ossetian. Jos se ei ole, niin Venäjä on ollut oikeassa koko ajan.

Tavallisia kansalaisia täällä äänestys ei paljoa kiinosta. Albaanien mielestä heidän kannalta negatiivinen päätös vain hidastaisi maan tunnustamista. Serbit uskovat, että laittomuus todetaan, mutta ovat skeptisiä muuttaako se mitään. Ehdottaessaan resoluutiota Serbia sanoi, että se hyväksyy kansainvälisen oikeuden päätöksen sellaisenaan. Siinä mielessä hieno asia, koska jos näin kävisi, niin asialle saataisiin jonkinnäköinen ratkaisu. Käytännössä Serbiakin on kuitenkin alkanut lyömään vetoa molempien vaihtoehtojen puolesta. Sen pääministeri on väläytellyt julkisuudessa Kosovon pohjoisten serbienemmistöisten alueiden irroittamista.

Montenegro ja Makedonia ovat nyt tunnustaneet Kosovon. Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat allekirjoittaneet YYA-sopimuksen Venäjän kanssa.