Iso A

Ahtisaari sai sitten Nobel-palkintonsa. Vuonna 2006 hän oli myöskin ehdolla ja palkinotta jääminen oli pettymys. Jos ei tällä kertaa tullut, niin antaa olla, en aio enää itse asettua ehdolle, hän taisi sanoa. No, hänet asetettiin kuitenkin ja ymmärtääkseni siihen vaaditaan ehdokkaan suostumus.

Venäjä ei tietenkään arvostanut Nobel-komitean päätöstä. Ei ollut Ahtisaaren Kosovo-paketti heidän mieleen, vaikka se loikin heille toimintamallin Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan. Kärsii kuulemma palkkinnon arvostus, kun se annetaan henkilölle, joka on kyseenalaistanut toimillaan kansainvälisen oikeuden.

Albaanit pitävät Ahtisaaresta kovasti. Oudon sattuman kautta törmäsin tänään tälläiseen kirjoitukseen roskalavan kannessa:



Siinä lukee "Ahtisaaren paketti". Kun Kosovon tulevaisuudesta neuvoteltiin, puhuttiin paljon Ahtisaaren paketista, joka oli ratkaisuehdotus Kosovon tulevaisuudelle. Käytännössä ehdotus oli "kansainvälisesti valvottu itsenäisyys". Albaanit odottivat kovasti sitä ja neuvottelujen päätöstä. Neuvottelut kestivät kuitenkin yli neljä kuukautta ja heidän keskuudessa tämä odotus näkyi, että kaikkia paketteja alettiin sanomaan "Ahtisaaren paketeiksi".