Siksi

Finanssikriisi jatkuu! Ostakaa ruokaa moneksi vuodeksi varastoon ja paetkaa mökille! No ehkä ei ihan vielä, vaikka kyllähän tämä aika jännittävää on. Minun sukupolvihan ei oikein ole nähnyt talouskriisiä tai lamaa. Kun itse muutin Venäjältä, jossa talouskriisi oli jatkunut seitsemänkymmentä vuotta, Suomeen, niin ei voinut tajuta, että siellä oli lama päällä. Tuskin kukaan alle kymmenenvuotias muutenkaan tajunnut mistä on kyse. Myöhemmin minunkin ikäluokka sai kuulla vanhemmiltaan heidän omasta talvisodasta. Telkkarissa näytettiin asiaohjelmia, joissa oli aina talvi, ihmisillä oli rumat vaatteet sekä käsittämätön tukka, ja he seisoivat leipäjonoissa. Kyllähän sellainen maailma nuorta ihmistä pelottaa, mutta ei huolta. Rumat vaatteet ja tukat eivät ole tulossa takaisin, eivätkä laajakaistat, kännytkät ja halpalentoyhtiöt häviä minnekkään.

Laskusuhdanteet ja kriisit kuuluvat kapitalismiin. Kapitalismi luo vaurautta, ja mitä enemmän on vaurautta sitä enemmän sitä on menetettävänään. Italian pankit eivät paljoa kärsineet finanssikriisissä, koska he eivät ole niin "hienostuneita". Koko pankkijärjestelmää on helpointa selittää vedonlyönnin kautta. Suomessa meillä on veikkaus, jolla vielä laman aikaan oli tarjottavanaan lähinnä lottoa, totoa ja pitkävetoa. Nämä riittävät useimille vedonlyöntiä harrastaville. Muutama lantti sinne tai tänne, jos sieltä vaikka tulisi jotain. Rahapelit perustuvat matematiikkaan ja todennäköisyyksiin. Jotkut harrastavat niitä tosissaan, seuraavat tarkoin eri urheilulajien tilastoja ja joukkueita, yrittävät etsiä hyviä kertoimia. Lotossa voi ostaa porukkapelejä. Jos menette jonkun kansainvälisen vedonlyöntitoimiston nettisivuille, huomaatte, että siellä voi lyödä vetoa melkein mistä tahansa, millä tahansa tavalla.

Finanssiala on samanlaista: eri tahot tutkivat taloustilastoja, tekevät omia johtopäätöksiä ja lyövät vetoa omien johtopäätösten puolesta. Pelaajia on vain todella monta, ja heti kun uutta tilastoa on saatavilla kaiken maailman analyytikot ja investointipankkiirit kaivavat laskimensa esille ja muodostavat näkemyksen miten tämä pitäisi vaikuttaa vaikkapa jonkun osakkeen hintaan. Tämän jälkeen he katsovat paljonko tämä osake sillä hetkellä maksaa. Jos osakkeen hinta on alle heidän arvion mitä sen pitäisi olla, he ostavat sitä. Jos hinta ylittää arvion he myyvät sitä lyhyeksi, eli myyvät osakkeita joita heillä ei edes ole. Joka tapauksessa he lyövät rahoillansa tai asiakkaidensa rahoilla vetoa siitä, mitä osakekurssille tapahtuu. Ainoa ero urheilutapahtumaan on, että osakekurssi vaihtelee jatkuvasti. Näin ollen satojen tahojen arvausten keskiarvo toteutuu markkinoilla muutamassa minuutissa ja äsken ilmestyneen tilaston taloudellinen merkitys on saatu siirrettyä osakkeiden hintoihin.

Koska pelaavia tahoja on niin monta, on toiminta hyvin ripeää, ja mahdollisuudet voittoihin pieniä. Niinpä osa tahoista alkaa etsimään uusia vedonlyöntikohteita. He palkkaavat esimerkiksi metereologin ja biologin, tarkkailevat tietyn maatalousalueen säitä ja kysyntää ko. alueen tuotteille. Päivittäin he laskevat valistuneita arvauksia tulevasta sadosta ja sen myyntihinnasta. Maanviljelijät voivat sitten myydä osan tulevasta sadostaan näille pörssin vedonlyöjille ja siirtää näin ollen riskin sadon epäonnistumisesta tai onnistumisesta heille. Tätä sanotaan futuurikaupaksi, eli käydään kauppaa hyödykkeillä joita ei ole vielä tuotettu tai lyödään vetoa asioista, jotka saattavat tapahtua hyvinkin pitkän ajan päästä. Kukapa haluaisi odottaa pörssin avautumista kun käsissä on rahanarvoista tietoa? Enää ei tarvitse, sillä voi ostaa pörssin indeksifutuureita vaikkapa keskellä yötä ja tienata osakkeiden nousulla seuraavana päivänä omistamatta yhtään osaketta.

Tälläisiä finanssi- ja rahoitustyökaluja on niin monta ja ne ovat niin monimutkaisia, ettei tavallinen kuolevainen pysty niitä käsittämään. Mutta pankkiirit, joilla ovat lahjakkaita ja hyvin koulutettuja, osaavat muuttaa informaation rahaksi. He antavat asioille oikean (parhaiden mahdollisten arvausten keskiarvo) hinnan ja saavat siksi niin isoja palkkoja. Muutama virkkamies valtiovarainministeriössä voi aina yrittää pysyä talouden koukeroissa mukana, mutta heitä on yksinkertaisesti liian vähän ja heidän arvaukset talouden kehityksestä ovat arvottomia, koska he eivät tue niitä omilla rahoilla lyömällä vetoa niiden puolesta.

Joten alussa meillä oli muutama tilasto. Työttömyyslukuja, inflaatio-odotuksia, tilauskantoja, yrityskatsauksia jne. Kaikki ovat pieniä yksityiskohtia valtavassa koneistossa. Pankkiirit laskevat miten näiden lukujen muutokset vaikuttavat koneiston toimintaan ja lyövät vetoa oman näkemyksensä puolesta rahanteon toivossa. Kun tälläisiä vetoja lyödään isoista asioista, myös tavallinen ihminen voi hyötyä niistä. Ei sillä, että hän pääsisi itse tekemään rahaa, mutta hän voi ainakin tietää mitä on tulossa. Otetaan esimerkiksi USA:n valtion obligaatioiden markkinat. Obligaatiot ovat käytänössä valtioiden velkakirjoja, joita valtiot myyvät rahoittaakseen alijäämäistä taloutta. Niitäkin on monta eri sorttia. Maksuaikoja on muutamasta kuukaudesta sataan vuoteen ja korot vaihtelevat. Kun valtion on kerran myynyt obligaation, sen omistaja voi vaivatta myydä sen eteenpäin. Tällä hetkellä ensimmäistä kertaa sitten 30-luvun laman valtion inflaatiosuojattujen velkakirjojen hinta on lähes sama kuin tavallisten valtion velkakirjojen hinta ja välillä inflaatiosuojaamattomat ovat jopa olleet kalliimpia. Mitä tämä kertoo tavalliselle yhdysvaltain kansalaiselle? Sen, että markkinat lyövät vetoa deflaation puolesta. Deflaatio on inflaation vastakohta, eli hinnat laskevat ja rahan ostovoima kasvaa. Eli yksittäisen kansalaisen kannattaisi säästää juuri nyt ja odattaa rahojensa arvon kasvua. Tämä olisi tientenkin luottamista siihen, että pankkiirien veikkaukset ovat oikeita. Tästä ei ole mitään takeita, koska kaikki päätökset perustuvat olemassa olevaan tietoon, uutta tietoa tulee jatkuvasti ja veikkaukset muuttuvat sen mukana.

All the world's a stage,
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,
And one man in his time plays many parts,
His acts being seven ages.
-As You Like It, Shakespeare

Mitä tein tällä viikolla

Lomat loppuivat, oli aika palata töihin. Lähdin sitten yöpartioON. Ashkaalikylässä kaksi kaveri käyttäytyivät aika agressiivisesti toisiaan kohtaan. Hyppäsimme sitten ulos autosta ja soitin tilannekeskukseen pyytäkseni poliisia paikalle. Kun tilaus oli tehty menimme lähemmäs tappelua katsomaan mistä on kyse. Kaverit tönivät toisiaan, mutta kunnes huomasivat meidät. Kahden rauhanpakottajan olemus oli sen verran... rauhaanpakottava, että he sopivat erimielisyytensä telepaattisesti sekunnissa ja osoittivat tämän huutamalla: "no problem! my friend!", sekä pussamalla toisiaan poskelle. Samassa poliisi saapui paikalle ja päätin, että ostarivartijan leikkiminen sai riittää tälle yölle. Jatkoimme moottorisoitua partiota eräälle parkkipaikalle, jossa oli yksi auto. Sen sisällä nuori mieshenkilö yritti lähenellä nuorta naishenkilöä. Ei tämä mitenkään erikoista ole, 94-96% meistä ovat kokeneet sen vaiheen kun vastakkainen sukupuoli alkaa kiinostamaan, ei se väärin ole. Nuorilla ei täällä ole montaa paikkaa, joissa näitä varovaisia kokeiluja voi harrastaa. Oikeastaan auto pimeällä parkkipaikalla on ainoa mahdollisuus ja niitä näkee aina silloin tällöin. Vaihtoehtomme rajoittuvat kolmeen: antaa olla, koputtaa ikkunaan ja ojentaa ehkäisyväline tai häiritä koko tapahtumaa läsnäolollamme. Tyttö näytti vähän epäröivöltä, niinmpä valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Osoitimme taskulampulla auton ikkunoista sisään ja jäimme muutenkin pyörimään paikalle.

Seuraavana päivänä lähdimme sitten jututtamaan kyläpääliköitä, niillä kun on joskus jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Oman vastuukyläni päällikkö oli vaihtunut kolmisen kuukautta sitten ja kylästä piti etsiä uusi. Ei se vaikeaa ollut kolmen sadan ihmisen kylässä. Kysyimme yhdeltä pojalta ja hän juoksi automme edessä puolisen kilometriä näyttäen tietä. Sellainen päälle neljäkymppinen mies, oli vähän hämmentynyt kun me haluttiin jutella sille. Sanoin, että haastattelemme kyläpääliköitä koska näillä on paljon tietoa ja koska kyläläiset ovat valinneet hänet, hän edustaa hyvin paikallisia mielipiteitä. Kaveri alkoi tuntea itsensä tärkeäksi ja asiantuntevaksi, niinkuin tarkoitus olikin. Mentiin sitten sen taloon kahville ja hän kertoi kylän ongelmista. Vettä sai heikosti, terveydenhuolto oli huono, sähkön saannissa oli katkoja, 60% prosenttia perheistä elää pelkästään tulonsiirroilla, eli samat ongelmat kun kaikkialla muualla. Uutta oli se, että hän oli optimistinen tulevaisuudesta. Kaveri oli itse aikoinaan UCK:ssa (albaanien vastarintaliike), koska "ei ollut vaihtoehtoja", mitä se sitten tarkoittaakaan. Sodan jälkeen ihmisiä ei kuulemma kiinostunut maatalous, mutta nyt kun työttömänä on eletty ties kuinka monta vuotta, ihmisistä on tullut aktiivisiä ja lähes kaikki pellot on käytössä.

Toinen kyläpäällikkö jota kävimme tapaamassa oli vähän vanhempi, mutta myöskin äskettäin valittu. Hän ei sanojensa mukaan ollut UCK:ssa, koska suoritti varusmiespalveluksensa Jugoslavian armeijassa vuonna 1968, silloin kun se oli vielä Euroopan suurimpia. Hän tiesi ettei sitä taistelua voiteta joten jäi kotiin. Vuonna 1999 hän huomasi läheisellä kukkulalla sotilaita. Kaikki kyläläiset olivat paenneet koteihinsa, koska olettivat sotilaiden olevan serbejä. Kyläpäälikkö keräsi kuitenkin rohkeutensa ja lähti ottamaan selvää mistä on kyse. Kukkulan päältä löytyi amerikkalaisia sotilaita. Tämä oli siis niihin aikoihin kun serbit lähti ja KFOR tuli ja tieto ei ilmeisesti oikein kulkenut. Amerikkalaiset jalkautuivat sitten kylään, jakoivat suklaata lapsille ja leikkivät näiden kanssa. Aika söpöö.

Molempien kyläpääliköiden taloissa oli olohuone, jonka seiniä reunustivat sohvat tai patjat. Toisella kyläpääliköllä oli huoneen keskellä myös kamiina ja huoneen yhdessä seinässä oli luukku, joka yhdisti huoneen keittiöön. Naiset tekevät ruokaa tai kahvia, laittavat sen luukkuun ja pistävät oven kiinni. Miehet avaavat oven omalta puolelta ja ottavat sen mikä on tarjolla. Olohuonehan on vain miehille, mutta tulkkimme sai toimia poikkeuksena. Tälläinen huone on kuulemma kaikissa taloissa, ainakin kylissä ja voisin itsekin harkita samanlaista vesipiippuhuonetta jos joskus muutan omaan taloon. Vanhempi kyläpäällikkö oli muutenkin astetta konservatiivisempi. Hän oli pyytänyt poliisia pidättämään muutaman "epäilyttävän tyypin" ja vaati, että ne pidetään kiinniotettuina mahdollisimman pitkään, jotta "oppivat läksynsä". Oli myös pyytänyt nettikahvilan pitäjää, että sulkisi liikkensä jo seitsemältä, koska oli huolestunut ettei vanhemmat tiedä missä lapset liikkuivat (fyysisesti ja nettiavaruudessa). Näitä perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja näyttää joka maahan riittävän.

Seuraavana päivänä teimme pienen operaation. Jalkauduimme muutaman partion voimin yhteen kaupunkiin ja poimimme kadulta satunnaisesti ihmisiä henkilötarkastuksiin. Ihmiset suhtautuivat asiaan yllättävän rauhallisesti, joskin olivat ilmeisesti katsoneet liikaa jenkkileffoja, kun aina väkisin yrittivät mennä seinän viereen ja laittamaan kädet sen päälle. Siinä sitten tutkittiin ja ihmeteltiin mitä taskuista, repuista ja takeista löytyi. Ei mitää. Ihmiset ovat kiltisti, koska joulu lähestyy ja suomalaisten osastosta saattaa tänäkin vuonna toimia yksi joulupukkina.

Kunnallispolitiikkaa

Varoitus! Tämä teksti kertoo minun subjektiivisistä näkemyksistä. Puolustusvoimat ja SKJK ovat lähtökohtaisesti eri mieltä, jos mitään mieltä ylipäätänsä.

Kuntavaalit lähestyvät Suomessa. Toistaiseksi mielenkiintoisinta niissä on ollut Vasemmistoliiton vaalislogan: Sydämmesi puolella. Kyse on joko siitä että, tämä puolue on vasemmalla niinkuin ihmisen sydän, tai sitten siitä, että heidän mielestä kunta-asioista olisi päätettävä sydämmellä, vastakohtana järjelle.

Kosovossa kuntapolitiikka on paljon mielenkiintoisempaa. Täällä on kilpailua, mutta ei ihan sellaista mitä Kokoomus haluaisi. Serbeillä ja albaaneilla on omat päällikkäiset kuntahallinnot. He tarjoavat sitten palveluita käytännössä etnisen taustan mukaan. Otetaan tarkasteluun vaikkapa terveydenhuolto.

Serbikylissä on yleensä oma pieni terveyskeskus ja oma ambulanssipalvelu. Jos serbi sairastuu kunnolla, hänet viedään Mitrovicaan. Se on tavallaan maakuntapääkaupunki serbeille, josta löytyy sairaala ja yliopisto. Ongelmana on se, että Mitrovica on pohjoisessa eli melko kaukana meidän alueella asuvista serbeistä. Lisäksi albaaniviranomaiset eivät aina suhtaudu turhan positiivisesti rinnakkaiseen järjestelmään. Olen jutellut ambulanssikuskille, joka kertoi, että paikallisilla albaanipoliiseilla oli keväällä ja kesän alussa tapana pysäytellä serbien ambulansseja Mitrovican eri etnisyydet jakavalla sillalla ja tehdä vaikkapa tarkastuksia tiputuksessa olevan potilaan taskuihin. Luulen NATO:n ärähtäneen tästä, koska nykyään ambulanssit saavat kuulemma kulkea jotakuinkin rauhassa.

Serbien valtionosuusjärjestelmät ovat kunnossa. Kunnan työntekijät saavat palkkaa sekä paikallisilta, että Belgradin kassoista. Niinpä serbilääkäri tienaa tuhat euroa kuussa, mikä on vaatimattomasti viisi kertaa enemmän kuin a-lääkäri. Lisäksi s-terveyskeskukset saavat lahjoituksina 2/3 lääkkeistään Venäjältä ja loput Serbiasta. Albaanit joutuvat maksamaan kaikki lääkkeensä itse. Sama ambulanssikuski jolle juttelin, kertoi että jotkut albaanit käyttävät tämän takia s-terveyskeskusten palveluita, mutta tähän tietoon on syytä suhtautua epäilevästi.


Helsinki sai tänä vuonna haltuunsa palan Sipoota, koska se omisti suuren osan alueen maista ja Sipoo ei ollut oikein yhteistyöhaluinen kaavoittamisen suhteen. Ei siinä oikeastaan ole mitään ongelmaa kun kuntien rajoja muutetaan valtion sisällä. Asiat menevät hankaliksi kun on olemassa kaksi kuntajärjestelmää, joita säätelevät valtiot eivät tunnusta toisiaan. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, myös serbien kesken on kitkaa. Serbian vaalit voittivat keväällä länsimieliset, mutta Kosovon kuntavaaleissa menestyi parhaiten Serbian Radikaalipuolue. Puolueen voimamiesten kesken tuli kuitenkin kitkaa. Kosovon radikaalien mielestä oma puolue ei ollut tarpeeksi radikaali, joten he perustivat nyt oman puolueen, joka todennäköisesti saa suuren kannatuksen seuraavissa vaaleissa. Tämän uuden puoleen jäsenet ovat jo valmiiksi kuntien johdossa, mutta irrottuaan emopuolueestaan heidän yhteydet emomaahan ovat aika heikot.

Albaanit yrittävät jatkuvasti ostaa maata serbeiltä ja moni myykin maansa ja kotinsa, koska ei ole tyytyväinen elämäänsä Kosovossa. Tätä ei kuitenkaan muiden serbien keskuudessa katsota kauhean hyvällä ja kuulemani mukaan "petturit" saavat jonkinnäköisiä sanktioita. Asenne on hyvin samanlainen kuin Sipoolla. Omasta maasta ei saa luopua. Tosin serbien suhtautuminen on ymmärrettävää. Ottakaapa esille kaksi shakkilautaa. Asettakaa toiselle laudalle mustia ja valkoisia figuureita niin, että jokaisella figuurilla on yhtä monta valkoista ja mustaa nappulaa naapureinaan. Toiselle laudalle laittakaa muutama musta figuuri. Nyt kuvitelkaa että mustat nappulat esittävät serbejä ja valkoiset albaaneja. Molemmilla on preferenssi, että heidän naapureina on mahdollisimman monta samanväristä nappulaa. Kyse ei tarvitse olla vahvasta preferenssistä. Ihminen tykkää todennäköisesti samaa kieltä puhuvasta naapurista. Lähtötilanteessa toisessa laudassa kaikilla on yhtä monta valkoista ja mustaa naapuria. Tämä lauta kuvaa Kosovoa joskus vuonna aikoja sitten. Valkoiset ovat albaaneja ja mustat serbejä. Toisella laudalla on vain mustia nappuloita ja se kuvaa Serbiaa. Ottakaa seuraavaksi Kosovoa kuvaavalta laudalta muutama musta nappula satunnaisesta paikasta pois ja siirtäkää ne vain mustia nappuloita sisältävälle laudalle. Peli voi alkaa. Siirelkää nappuloita Kosovon laudalla niin, että samanväriset nappulat pyrkivät toistensa naapureiksi. Mustat nappulat muodostavat nyt vähemmistön ja omia pieniä ryhmittymiä. Valkoisia nappuloita on enemmän, joten pienempien mustien nappuloiden saarekkeet ovat valkoisten ympäröimiä. Mustien saarekkeiden reunoilla olevilla mustilla nappuloilla on enemmän valkoisia naapureita kuin mustia. Preferenssinsä mukaisesti he myyvät talon pois ja muuttavat laudalle jossa on vain mustia nappuloita. Syntyy ketjureaktio jossa yhä useampi musta nappula joutuu tilanteseen jossa sen naapurit ovat valkoisia. Vaikka esitys oli ehkä hiukan sekava ilman graffista apua, niin voinette ymmärtää, miksi tilanne jossa vähemmistöt muuttavat pois alueelta maankauppojen seurauksena on KFOR:n ja Serbian mielestä ongelmallista. Sotilaat voivat pakottaa ihmiset elämään rauhassa, mutta emme voi pakottaa ihmisiä tykkäämään toisistaan.

Eräässä serbikylässä edellämainittu skenaario on mahdollisesti toteutumassa. Kaksi päällikkäistä kuntajärjestelmää johtaa päällekkäiseen kaavoitukseen. Serbien keskuudessa liikkuu huhu, että a-osapuoli on kaavoittamassa moottoritien kylän läpi. Tiedonkulku tai kaavoituksesta valittaminen ei oikein toimi rinnakkaisten järjestelmien kesken. A-ihmiset ovat kuulleet saman huhun ja osa heistä on spekuloinut yrittämällä ostaa maata kylästä. Hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Eräästä pellosta on maksettu 17000e kymmentä neliömetriä kohden ja joistain taloista tontteineen on tarjottu 200 000 euroa. Aikamoinen summa talosta, jossa ei ole viemäriä. Joillekkin tarjous on ollut liian houkutteleva ja muutama talo on myyty. Erään toisen serbikylän päällikkö kertoi, että 80% serbeistä omistaa jo valmiiksi maata Serbiassa, joten pienikin väkivalta tai epävarmuus tulevaisuudesta vähemmistön keskuudessa saattaa laukaista ketjureaktion, jonka seurauksena on monoetninen valtio eli monikansallisen rauhanrakentamisen epäonnistuminen.

Koko kunnallispolitiikka on täällä kuitenkin todella uusi asia. YK:n UNMIK-operaatio pyöritti kunnallispolitiikkaa ennen itsenäisyyttä. Tämä ei ollut kaikille paikallisille kovin mielyttävää, koska monet ovat koulutettuja ihmisiä, jotka olivat Jugoslavian suuruuden vuosina ulkomailla töissä neuvonantajina, insinööreinä jne. Sitten tuli sota ja sitten tuli YK, joka saattoi laittaa jonkun afrikkalaisen kehitysmaan edustajan johtamaan sadantuhannen ihmisen kuntaa. Koko hallintoasia on sen verran monimutkainen, etten pysty sitä yhdessä tekstissä selittämään, enkä tiedä läheskään kaikkea. Paljon on vielä tapahtumatta ja näkemättä. Voin vain todeta, että Kosovo elää jännittäviä aikoja ja minä olen aseistettu kärpänen katossa.

Ei se väärin ole

Psykologi: Miksi Suomi hyväksyy tappavan harrastuksen?
helsingin sanomat 20.10.08

"Miksi Suomessa on metsästyksen salliva ilmapiiri, kysyy Jyväskylän yliopiston kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo."

Voisin itse veikata metsästyksen olevan aika hyödyllistä. Ihmiset, jotka tykkäävät metsästää saavat viihdettä, tuottavat lihaa markkinoille ja vähentävät kasvihuonepäästöjä, sekä liikenneonnettomuuksia (karsitut riistakannat tuottavavat vähemmän metaania eivätkä hyppää autojen eteen ihan niin usein). Asiaan liittymättä millaisessa koulussa Haapasalo on töissä, kun koulupsykologin koulutus on kriminaalipsykologian dosentti?

""Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline", Haapasalo sanoo Aamulehden haastattelussa."

Niin, mikä sitten on normaalia ja mikä ei. Sivistyssanakirja kertoo että normaali on säännönmukainen, hyväksyttävä, "terve"; tavanomainen, vallitseva. Metsästäjät noudattavat valtion lakeja, ja jos asenharrastukselle on kerran luotu säännöt, niin voisi kait väittää, että tämä toiminta on säännönmukaista. Edes Vihreässä puolueessa enemmistö ei taida kyseenalaista metsästystä tai ampumaharrastusta, joten voisi kait sanoa, että ne ovat hyväksyttäviä harrastuksia. Niin kauan kun ei esitetä tilastoa, jonka mukaan aseista kiinostuneiden tai harrastuksessaan niitä käyttävien mielenterveys olisi selvästi muuta väestöä huonompi, niin heitä on syytä pitää myös terveinä. Jos tutkitaan ihmiskunnan historiaa, niin voidaan todeta, että metsästys ja kiinostus aseista on hyvinkin tavanomaista ja vallitsevaa.

"Haapasalo vierastaa ampumaharrastusta, koska ampumisen tarkoitus on aina eläinten surmaaminen."

On hämmentävää, kun psykologin ammattissa toimiva sekoittaa lausunnoissaan, sen mikä on normaalia ja mikä on hänen omasta mielestään epätoivottavaa. Itse harrastin pienenä poikana vaarini ja isäni kanssa eläinten tappamista. Se oli oikein mukavaa laatuaikaa, johon liittyy paljon lämpimiä muistoja. Olin tykästynyt tähän toimintaan, että vaarini ja isäni tekivät minulle paikan, joissa pystyin eläinten kiusaamista harrastamaan. He kaivoivat mökkimme pihalle lammen, joihon istuutettiin kaloja. Kaloja ei ollut loputtomasti, joten en voinut tappaa niitä kaikkia. Saatuani kalan ongen koukkuuni kiinni, heitin sen ämpäriin. Illan tullen laskin päivän saaliin ja heitin kalat takaisin veteen, jotta voisin kiduttaa niitä vielä seuraavanakin päivänä. Voisin kuvitella olleeni Haapasalon mielestä varsin sairas ja epänormaali päiväkoti-ikäinen.

Nyt päälle kaksikymppisenä olen siirtynyt tappamaan kohtuullisen isoja nisäkkäitä, joita on joskus tapana kutsua ihmisen parhaiksi ystäviksi. Omasta mielestäni, se että ihmisen paras ystävä on joku muu kun toinen ihminen, on epätoivottavaa ja todennäköisesti epänormaalia. Ko. nisäkkäiden tappamista voit kai kutsua metsästykseksi, jonka tavoite tuholaistorjunta. Tappamalla tuholaisia, voi estää niitä tappamasta eläimiä, jotka ovat ihmisille hyödyksi ja vähentää tapauksia joissa nämä tuholaiset vahingoittavat tai jopa tappavat ihmisiä. Kaikki eivät tätä ehkä hyväksy, mutta kärjistäen Haapasalon mielipidettä vääristyneestä yhteiskunnasta, joka hyväksyy eläinten tappamiseen toiseen ääripäähän, voisin todeta, että yhteiskuntamme antaa eläinten elämälle ihmisten hyvinvointia edistävän funktion ylittävä arvo on epänormaalia. Katsomme varhaisnuoruudesta asti lapsille tarkoitettua viihdettä, joissa eläimet inhimillistetään antamalla heille puhekyky, näyttämällä ne ihmisen tavoin tietoisina olentoina ja laittamalla ne tekemään samoja asioita kuin ihmiset. Eläimet eivät ole inhimillisiä, vaan ihmiset ovat eläimiä. Ihmiset vaan ovat paljon enemmän kuin pelkästään eläimiä. Havaitessaan eläimissä myös ihmisille tyypillistä käytöstä, ihmisille syntyy helposti illuusio eläinten inhimillisyydestä. Tämän seurauksena joidenkin ihmisten mielestä empatian tunteet eläimiä kohtaan korreloivat empatian kokemisen kyvyn muita ihmisiä kohtaan kanssa. Tämä ei tietenkään pidä paikkanssa, koska voimme todeta, että enemmistö metsästyksen harrastajista rakastavat perheitään ja pidättyvät ampumasta muita ihmisiä, koska kokevat sen vääräksi ja epämielyttäväksi, ei siksi, että se olisi laitonta. Jotkut luontosuojelijat taas näkevät luonnonsuojelun itseiarvoksi, sen sijaan, että se olisi keino edistää ihmisten hyvinvointia.

Lopuksi voidaan todeta, että kiinostus aseisiin ei ole sama asia kun mieltymys eläinten tappamiseen. Kalastusesimerkkin lisäksi, voisin kertoa, että nautin metsästyksestä, mutta en ole kovinkaan innoissani aseista. Niiden huolto ei ole mielyttävää puuhaa, eikä minua kiinosta minkä mallinen tai kaliiperinen ase on kyseessä, kunhan sillä saa työn tehtyä. Toisaalta on olemassa asekeräilijöitä, joita ei kiinosta ottaa arvokkaita keräilyesineitään lasikaapista.

Kommunikaatio-ongelmia

Radiokeskustelu:

"Hei, te siellä ylhäällä, älkää ampuko kaatopaikalla, siell on pentuja."
"Onks ne söpöjä vai?"
"Eiku ihmispentuja."
"Aaa.. Kuitti ihmispennuille."

Muutetaan muutamia sääntöjä, ehkä ne nyt sitten toimii.

Yhdysvaltojen pankkikriisipaketin toteutus on joutunut ennakoituihin vaikeuksiin. Kriisipaketissa USA:n valtion antaa maan yhdeksälle suurimalle pankille 125 miljardia dollaria ja saman summan rahaa lopuille finanssialan yrityksille. Näitä rahoja vastaan valtio saa räätälöityjä osakkeita, jotka eivät anna valtiolle äänioikeutta osakkeenomistajien kokouksissa, mutta ovat etusijalla korvaustensaamisessa konkurssitilanteessa ja pakottavat yhtiöt maksamaan korkoa/osinkoa valtiolle. Nämä ovat tiukkoja ehtoja. Ongelmana on että nykyiset finanssijärjestelmän sääntelylaitokset eivät hyväksi tälläisiä keinoja legitiimin rahoituksen hankkimiseksi. Office of Thrift Supervision, Federal Deposit Insurance Corporation, Office of the Comptroller of the Currency ja USA:n keskuspankki ovat alkaneet vastahakoisesti muuttamaan pitkäaikaisia kirjanpitostandartejaan ja sääntöjään talousministeriön toiveiden mukaisesti, jotta pankkien pelastuspaketista olisi jotain hyötyä. Yleinen mielipide Euroopassa on, että USA on finanssisektorin villi länsi. Kysymys kuuluu, että jos viisi säätelevä elintä ei riittänyt aikaisemmin, niin kuinka monta instituutiota hommaaan oikein tarvitaan? Kuka ylipäätänsä on keksinyt, että virkamiehet tekisivät parempaa työtä kun pankkien oma johto. Heillä ei ole omia rahoja pelissä, ja muutenkin jos he olisivat valmistuneet kauppiksesta paremilla arvosanoilla, he eivät olisi töissä valtiolla. Ovatko virkamiehet luottamuksen arvoisia ihmisiä? Käykääpä vaikka KELA:ssa, muistelkaa vuoden 2004 tsunamia, Nokian vesikriisiä... Lista on loputon. Ihmiset ovat ihmisiä, vaikka olisivat valtiolla töissä.

Voi ei, nyt tulee F-sana

Tasa-arvo, se on aina yhtä hauska puheenaihe. Ihan aluksi lienee selvittää mikä on oma kantani sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Jos olisin kyynisellä tuulella, toteaisin olevan hyvä asia, että molemmat sukupuolet ovat töissä. Useampi ihminen töissä johtaa matalimpiin palkkoihin ja laajempaan joukkoon josta saa työntekijöitä lahjakkuutta vaativiin hommiin. En ole kyynisellä tuulella, joten yhdistän utilitarismin ja protestanttisen työmoraalin ja totean, että on parempi kun mahdollisimman moni ihminen pääse toteuttamaan itseään työnteon kautta, mikäli niin haluaa.

Itseäni häiritsee kuitenkin, se, että feminismistä on tullut synonyymi tasa-arvon kannattamiselle. Naisten oikeuksien ajaminen tasa-arvon nimessä on sama kuin luonnonsuojelu ihmisten kustannuksella. Lisäksi "toinen sukupuoli"-argumenttia käytetään sellaisiin asioihin joilla on hyvin vähän tekemistä sukupuolen kanssa.

Otetaan esimerkiksi kuuluisa "naisen euro on 80 senttiä"-sanonta. Kyseehän on tilastollisesta keskiarvosta. Eli naisia on enemmän töissä julkisella sektorilla, joissa palkat ovat pienemmät. Naiset ovat yhtä rationaalisia ihmisiä kun miehetkin, ja kun he ovat valinneet joukolla pienempipalkaisen alan. Koska he olivat tietoisia palkkatasosta ja omista preferensseistään työpaikan suhteen, heidän valitsemansa työpaikka tarjoaa heille jotain sellaista mikä on arvokkaampa kuin muilta aloita saama isompi palkka. Joskus naiset saavat samasta työstä pienempää palkaa kuin miehet. Siihenkin on selitys, sillä tutkimuksen mukaan naiset pyytävät työhaastattelutilanteessa 8% vähemmän palkkaa. Tyhmähän ei ole se, joka pytää, vaan se joka maksaa, joten tästäkään ei varsinaisesti sukupuolisyrjintää ole. Loput voikin sitten käytännössä selittää syrjinnällä, mutta siihen on olemassa laki, joten oikeuteen vaan näitä vääryksiä korjamaan.

Sitten seuraa valitusta siitä, että miehet joutuvat käymään armeijan, ovat yliedustettuja ennenaikaisissa kuolemissa, pärjäävät koulussa huonommin jne. Jos naisten keskimäärin pienempi palkka on yhteiskunnan vika, niin kai edellämainitutkin sitten ovat ja pitäisivät olla yhtä keskeisessä roolissa tasa-arvopolitiikassa. Mikä oli miesten osuus "kyllä" vastanneista eduskunnan työpaikkaviihtyvyyttä mittaavassa kyselyssä, jossa kysyttiin olivatko työntekijät kokeneet seksuaalista häirintää, kun he kokivat Rosa Meriläisen "vittu haisee hyvälle"-pinssin sellaiseksi? No joo, toistan itseäni, ihan vain pohjustuksena tälle: feministinen taloustiede.

"Mihin feminististä taloustiedettä sitten vielä tarvitaan?
Kyse on kritiikistä, joka kohdistuu matemaattisen esittämisen ja mallintamisen ylivaltaan taloustieteissä. Talouden maailma rakennetaan matemaattisten mallien turvin vaikeaksi ymmärtää."
Ohhoh. Kansantaloustiede on matematiikan sovellus, jolla luodaan päteviä malleja ihmisten käyttämisestä eri tilanteista. Jos väittää, että miehet piiloutuvat matematiikan taakse, estäkseen naisia ymmärtämästä ko. tiedettä, niin sehän on aika suora herja naisia kohtaan? Itse luulen, että naiset pystyvät ainakin älyllisesti samaan kuin miehet.

"Feministitutkijoiden näkökulmasta tiedon täsmällisyys on harhaa. Vektorigeometrian - nykyajan nuolenpääkirjoituksen - kanssa puuhatessa unohdetaan, että kaikki tieteellinenkin tieto on sosiaalisesti tuotettua. Myös taloustieteellä on esimerkiksi ihmiskuva, joka taustaoletuksena vaikuttaa siihen, mitä tutkitaan, miten tutkitaan ja millaista tietoa arvostetaan."
Mitataanko teorian tai matemaattisen mallin pätevyyttä sen perusteella mikä sen alkuoletus on, vai sen perusteella pystytäänkö sillä selittämään ja ennustamaan ihmisten tai talousyksikköjen käytöstä? Jos epätieteellinen alkuoletus ja sen perusteella tehty teoria on käytännössä toimiva, niin onko alkuoletus todistettu oikeaksi vai onko tulipalo väärin sammutettu?

"Yhteiskunnan kannalta onkin kohtalokasta juuri se, että taloustiede vetäytyy piiloon kaavioidensa taakse, Vainion sanoin matemaattiseen mallitaivaaseen, ja väittää, että se ei tieteenalana voi ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siinä väistämättömiin arvovalintoihin."
Sehän taloustieteessä on hienoa, että tutkitaan ihmisten käytöstä annetuissa olosuhteissa. Kun veroja lasketaan tai korotetaan ihmiset käyttäytyvät seuravanlaisesti. Sehän on sitten poliitikoiden homma arvoitella, arvutella ja arpoa, mikä on toivottovaa käytöstä ja mikä ei.

"Jos vähän oikaistaan mutkia, voi sanoa, että taloustieteen näkökulmasta esimerkiksi hyvinvointivaltio on lähinnä tulonjako-ongelma. Kysymys on rahasta ja sen jakamisesta ja sillä siisti", Tiina Vainio kuvaa.
Hänen mielestään taloustieteen pitäisi kuitenkin puhua myös arvoista ja oikeudenmukaisuudesta. Siitä, millaista yhteiskuntaa rahaa jakamalla rakennetaan. Näistä keskusteluista taloustieteilijät Vainion mukaan lintsaavat turhan usein - ja syyttävät tumpeloita poliitikkoja taloustiedon vääristä tulkinnoista."
Hyvinvointivaltiossa kyse on tulonjako-ongelmasta! Jossei kymmenen tuhatta vuotta filosofeja, uskontoja ja suuria ajattelijoita ole tuonnut meille yksiselitteistä vastauksia, siihen mikä on oikein ja mikä on väärin, niin täytyykö yhden tiedehaaran lisää mennä tähän suohon. Jos vaikka joskus saisimme vastaukset kaikkiin moraalisiin kysymyksiin, niin kansantaloustiede, muiden käyttäytymistieteiden rinnalla voisivat siinä samassa kertoa miten ihmiset voisi saada käyttäytymään toivotusti.

Iso A

Ahtisaari sai sitten Nobel-palkintonsa. Vuonna 2006 hän oli myöskin ehdolla ja palkinotta jääminen oli pettymys. Jos ei tällä kertaa tullut, niin antaa olla, en aio enää itse asettua ehdolle, hän taisi sanoa. No, hänet asetettiin kuitenkin ja ymmärtääkseni siihen vaaditaan ehdokkaan suostumus.

Venäjä ei tietenkään arvostanut Nobel-komitean päätöstä. Ei ollut Ahtisaaren Kosovo-paketti heidän mieleen, vaikka se loikin heille toimintamallin Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan. Kärsii kuulemma palkkinnon arvostus, kun se annetaan henkilölle, joka on kyseenalaistanut toimillaan kansainvälisen oikeuden.

Albaanit pitävät Ahtisaaresta kovasti. Oudon sattuman kautta törmäsin tänään tälläiseen kirjoitukseen roskalavan kannessa:



Siinä lukee "Ahtisaaren paketti". Kun Kosovon tulevaisuudesta neuvoteltiin, puhuttiin paljon Ahtisaaren paketista, joka oli ratkaisuehdotus Kosovon tulevaisuudelle. Käytännössä ehdotus oli "kansainvälisesti valvottu itsenäisyys". Albaanit odottivat kovasti sitä ja neuvottelujen päätöstä. Neuvottelut kestivät kuitenkin yli neljä kuukautta ja heidän keskuudessa tämä odotus näkyi, että kaikkia paketteja alettiin sanomaan "Ahtisaaren paketeiksi".

Only in US

Amerikkalaisen jalkapallon ammattilaissarjassa toteutetaan sitä, mitä jotkut voisivat kutsua mahdollisuuksien tasa-arvoa. NFL:llä on tiukka organisaatio, joka on asettanut palkkakaton. Jokaisella joukkueella on sama rahamäärä käytössä pelaajien palkkoihin ja tämä raja on asetettu köyhimmän joukkueen mukaan. Mikään joukkue ei voi ostaa itselleen kaikkia parhaita pelaajia, vaikka venäläisellä öljyoligarkilla rahaa olisikin. Lisäksi työturvallisuus on käänetty päälaelleen, kun irtisanoutuminen on pelaajalle hyvin hankalaa. Joukkueet pärjävät siis parhaiten etsimällä nousevia kykyjä ja sitoamalla ne järjettömän pitkin sopimuksin. Kun uusia pelaajia varataan yliopistoista, saavat ensimmäisenä valitut aika suuria summia, koska niistä ennustetaan tulevaisuuden tähtiä. Ongelma tietenkin on siinä, että yliopistojalkapallo on aika erillaista, eivätkä kaikki tulokkaat pärjää ammattilaisina.

Detroit Lions varasi vuonna 2003 koko draftin toisella varausksellaan Charles Rogersin. Varaus ei tarkoita vielä sopimusta, ja joillakin pelaajilla on tapana kiristää palkkaansa ylöspäin kieltäytymällä osallistumasta treeneihin. Detroit halusi Rogersin mahdollisimman nopeasti kentälle oppimaan ja kehittämään kemiaa pelinrakentajan kanssa, niinpä hänen "signing bonus" eli se rahasumma, joka maksetaan pelaajalle vaikka hän ei pelaisi yhdessäkään pelissä, oli vaatimaton 14 miljoona dollaria. Rogers muutaman pelin ihan kohtalaisesti, joskin huonommin kuin odotettiin. Sitten häneltä meni solisluu poikki ja loppukausi jäi väliin. Toisen kauden toisessa pelissä häneltä meni toisen puolen solisluu poikki ja sekin kausi jäi väliin. Kolmannen kauden alussa hän ei läpäissyt huume/lääke-testiä. Lions vei asian oikeuteen ja vaati häntä palauttamaan kahdeksan ja puoli miljoona dollari sopimusbonuksesta. Oikeutta käytiin pari vuotta ja toissapäivänä oikeus totesi, että Rogersin täytyy maksaa. Hän sai kuitenkin pitää loput bonuksesta ja todennäköisesti lähemmäs kymmentä miljoona palkkarahoja. Jotkut fanit ovat tietenkin raivoissaan. Eräs kirjoitti näin:

"Ok, so let me get this right... I pull a 4.0 GPA and grad from a top U and after working my tail off at how many jobs and starting a couple businesses and living on a tight budget and doing the right things and having nothing to show for it,... I have yet to make my first million after 30 years (and am told I somehow make more than most people...) meanwhile a guy who actually played 15 minutes of field time in the NFL and knew he couldn't fail a drug test (per contracted agreement) not only matched (exceeded) my career salary earnings but STILL keeps $5.5 Million in BONUS money? Ok... so Bush economics reaches deep again I see. Everybody all together now... "unfair, unfair..."

Mutta muut fanit eivät olleet samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Kirjoitus sai kymmeniä vastauksia, joissa urheilufanit valistivat markkinatalouden tosiasioista:

"Possibly your skill set is not worth $1 million. I got a 4.0 during my masters degree and left college witht the ability to do well on tests, that's pretty much it. Charles Rodgers left college with a percieved ability to catch a football. That skill set is worth a lot more in the real world than the ability to do quantum physics or repair computers."

"Bush economics? What, people with unique skills are rewarded more than those with regular skills? How many people watch you do your job? How many people would tune into a television program to watch you do your job? Maybe if you spent your time hitting fast balls instead of studying, you'd be in MLB making millions. You made your choices, yours don't pay as well as Rogers'.

"Life is inherently unfair, that's the point. I'd hate to live in a world of "fair" because that would mean someone would have to define it and I guarantee that how it's defined would be below your standard of living right now."

"You apparently didn't study business or law while going to your "top U?!?!" If you did, you would understand the concept that THE MARKET DETERMINES THE VALUE OF SERVICES RENDERED, even when the service that are being contracted for is for future performance.

So stop your belly aching, and start a few more businesses, or get a job that pays more. Or invest in something with the $4,000 you have in your savings account and get lucky on a stock.

And this has NOTHING to do with Bush economics, this has to do with MARKET ECONOMICS. Maybe you should go back to your "top U" and learn a bit more. I bet your "U" is glad you didn't mention their name, for fear of the shame you would have brought them by illustrating that you don't understand market conditions and the Government's economic policy, even after obtaining a 4.0."

Urheilufanit pohtimassa työvoimamarkkinoita. Vain amerikassa.

Se, mikä on oikein ei aina ole laillista, ja se, mikä on laillista ei aina ole oikein

Toissapäivänä YK:ssa äänestettiin Serbian resoluutioehdotuksesta, joka veisi Kosovon itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden tarkasteluun. Tai oikeastaan asiasta ei olla vielä äänestetty, nyt äänestettiin vasta siitä että otetaanko asia äänestykseen. Ja kyllähän he ottivat melko yksimielisesti, olisi se nyt vähän noloa jos eivät olisi ottaneet. Seuraava askel on sitten itse äänestys, joka ei välttämättä ole yhtä yksimielinen. Siinä tapauksessa että asia lähetetään Haagiin juridiseen tarkasteluun, on olemassa hyvä mahdollisuus, että itsenäisyys julistettaisiin laittomaksi. Kansainvälinen oikeus on monimutkaista, joten juttu voi päättyä miten vain. Tämä olisi tietenkin epämielyttävää niille viidellekymmenelle maalle, jotka ovat jo tunnustaneet Kosovon itsenäisyyden. Kosovon itsenäisyyden vastustajille päätös sen laillisuudesta ei oli kovin vakava paikka, sillä vaikka itsenäisyys olisi laillinen, sitä ei tarvitse hyväksyä. Venäjä on vähentänyt riskejä lyömällä vetoa molempien vaihtoehtojen puolesta. Jos itsenäisyys on laillinen, niin on myös Abhasian ja Etelä-Ossetian. Jos se ei ole, niin Venäjä on ollut oikeassa koko ajan.

Tavallisia kansalaisia täällä äänestys ei paljoa kiinosta. Albaanien mielestä heidän kannalta negatiivinen päätös vain hidastaisi maan tunnustamista. Serbit uskovat, että laittomuus todetaan, mutta ovat skeptisiä muuttaako se mitään. Ehdottaessaan resoluutiota Serbia sanoi, että se hyväksyy kansainvälisen oikeuden päätöksen sellaisenaan. Siinä mielessä hieno asia, koska jos näin kävisi, niin asialle saataisiin jonkinnäköinen ratkaisu. Käytännössä Serbiakin on kuitenkin alkanut lyömään vetoa molempien vaihtoehtojen puolesta. Sen pääministeri on väläytellyt julkisuudessa Kosovon pohjoisten serbienemmistöisten alueiden irroittamista.

Montenegro ja Makedonia ovat nyt tunnustaneet Kosovon. Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat allekirjoittaneet YYA-sopimuksen Venäjän kanssa.

Kymmenen kohdan lista ennen kotiutumista

Vähän aikaa sitten Ramadan tuli päätökseensä ja ihmiset jalkautuivat kaduille juhlimaan. Juhlallisuuksista tietämättä/välittämättä/huolimatta/innostuneina jalkauduimme mekin kaduille häiritsemään ihmisiä tarkastamalla autoja ja ohikulkevia ihmisiä. Meidän joukkue on onnistunut välttämään aselöytöjä, ja kysyin pian kotiutuvalta ryhmänjohtajaltani harmittiko kun hän ei ole uransa aikana ehtinyt löytää asetta. Ei kuulemma haitannut, eihän se mikään iso juttu ole, ja jos aseita ei löydy, niin voi tulkita, ettei niitä paljoa enää ole. Siinä sitten tarkasteltiin autoja kolmatta tuntia ja kello alkoi olla paljon. Sen verran paljon, että alkoi olla epävarmaa ehtisimmekö hankkimaan saunajuomat palattuamme leiriin. Alkoholijuomien myynti täälläpäin loppuu puoli tuntia ennen sallitun juoma-ajan loppumista. Soitimme leiriin ja pyysimme työtoveria varaamaan muutama oluen saunan jääkaappiin. Työ alkoi olla paketissa, kun jäljellä oli enää yksi auto tarkistettavana. Ja sieltähän se ase sitten löytyi.

Ase oli starttipistoolin tyylinen, mutta kuitenkin laiton. Kun ase oli otettu pois rauhanomaisesti, alkoi armoton paperisota ja minä olin kirjurin roolissa pahimpien taisteluiden keskipisteessä. Aselöytölomake oli irlantilaisten suunittelema ja vaatii usean ihmisen aivotyöskentelyä ymmärtäkseen mitä tietoja lomakkeeseen oikein halutaan. Pyörittelimme papereita puolisen tuntia, kunnes luovutimme aseen ja sen omistajan paikalliselle poliisille. Työ oli tehty ja oli aika palata leiriin. Kovasti jäi kaikkia harmittamaan aselöytö, jäi saunakaljat sinä päivänä juomatta.

Sitä ei kannata pelata, ei ainakaan automaattiaseella

Moskova. Venäjän pääministeri Vladimir Putin syytti keskiviikkona Yhdysvaltoja vastuuttomuudesta rahoituskriisin hoidossa. Yhdysvaltojen kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä voidaan syyttää kriisistä, josta on tullut maailmanlaajuinen, Putin sivalsi hallituksen kokouksessa.

Putin painotti, että kaikki mitä finanssialalla ja Venäjänkin pörssissä nyt on tapahtumassa sai alkunsa Yhdysvalloista. HS 1.10.08

Varmaan on hienoa elää omassa mielikuvitusmaailmassa. USA aseistaa Georgiaa, käskee ne hyökkämään ja nyt vielä yrittää tuhota Venäjän talouden! Aika pahiksia. Kyllä, Yhdysvalloissa on tällä hetkellä vähän kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä. Kansalaiset ovat jakaantuneet kahtia roskapankin kannatuksessa, ja sitä ettei ensimmäistä presidentin lakiehdotusta hyväksytty yksimielisesti sanotaan jossain maissa demokratiaksi. Ilman kansallisia erityistpiirteitä. Japanissa oli pankkikriisi 90-luvun alussa ja heti kymmenen vuoden päästä he saivat oman roskapankin aikaiseksi. Joten jos jenkit eivät viikon aikana saa tiettyä lakia, jolla ei edes ole kansan tai edustajien tukea takanaan, läpi, on sanavalinta "kyvyttömyys tehdä päätöksiä" vähän etuajassa. Päätös kyllä tehtiin. Lakialoite hylättiin ja hallitus pakotettiin tekemään korjauksia ennen seuraavaa äänestystä.

Venäjä on maailman valtioiden byrokratiavertailussa sijalla 120. Korruptiosta ei varmasti tarvitse edes sanoa mitään. Tuonti on hankalaa, vienti on epävarmaa, lainsäädäntö on puutteelinen, oikeuslaitos on vitsi ja talouspolitiikka on yhtä ennalta-arvattavaa kuin venäläinen ruletti. Yrityksiä on kansallistettu mielivaltaisesti tekaistujen oikeusjuttujen kautta. Öljyn tuotanto on laskenut yli puoli vuotta putkeen, eikä nousua ole näkyvissä. Kotimainen tuotanto on heikkoa, vailla mitään edellytyksiä kilpailla ulkomailla. Maan omistaminen ja kaavoitus on lottoamista. Infrasturktuuri mätänee käsiin. Vientiin menee vain raaka-aineita, koska kuten Neuvostoliitossakin Venäjän teollisuus tekee ensiluokkaisista raaka-aineista kenellekkään kelpaamattomia tavaroita. Raaka-aineiden hinnat ovat jyrkässä laskussa maailmantalouden hiipumisen myötä ja ostajat etsivät vaihtoehtoja epävarmalle toimittajalle. Niin, ja Georgian konfliktin jälkeen Venäjä totesi, ettei WTO:n jäsenyys ole tärkeää heille.

Ehkä tästä luettelosta löytyy syy miksi Moskovan pörssit ovat tällä hetkellä alempana kuin kaksi vuotta sitten, 7-9% vuotuisesta BKT:n kasvusta huolimatta. Se on rahan epäluottamuslause talouspolitiikalle, ei seurausta finanssikriisistä. Voisi olla Venäjälläkin hyväksi pieni "kyvyttömyys tehdä päätöksiä", kun kaikki tehdyt päätökset viime vuosina näyttävät olevan vain haitaksi.