Suomalaismiljardöörin öljykaupat syynnissä

Economist julkaisi noin viikko sitten Suomen rikkaimman kansalaisen Gennadi Timšenkon perustaman ja todennäköisesti puoleksi omistaman öljynvälittäjäyhtiö Gunvoria koskevan artikkelin, jossa yhtiötä käytännössä syytettiin öljymarkkinoiden manipuloinnista. Yritän tässä kirjoituksessa selostaa Economistin ja Timšenkon välisiä aikaisempia yhteenottoja, tiivistää uusimman artikkelin sisällön ja selittää Economistin jutun taustoja.


Vuonna 1952 syntynt Gennadi Timšenko on koulutukseltaan insinööri. Hän muutti Suomeen vuonna 1990 saatuan työpaikan Urals Finland-öljykauppayhtiöstä. Hän ilmeisesti tunsi Putinin Pietarin ajoiltaan ja sai suuren öljynvientisopimuksen Putinin Pietarissa aloittamasta food-for-oil-ohjelmasta ja sponsoroi myöhemmin judo-yhteisöä, jossa Putin on kunniapuheenjohtaja. Timšenko perusti Gunvorin vuonna 1997 ja sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1999.


Vuonna 2003 Mihail Hodorkovskin omistama ja johtama Jukos öljy-yhtiö siirettiin oikeudenkäyntien jälkeen pääosin valtion kontrloimman öljy-yhtiön Rosneftin hallintaan. Ennen tätä hetkeä Gunvor oli pieni tekijä alalla, mutta kasvoi huomattavasti kun yhdeksi maailman suurimmaksi öljyntuottajaksi paisunut Rosneft alkoi myymään 30-40% tuotannostaan Gunvorin kautta. Jukosia syytettiin aikoinaan veronkierrosta myymällä öljyä ulkomailla rekisteröityneiden offshore-yhtiöiden kautta. Gunvor on rekisteröity Alankomaihin ja sillä on tytäryhtiöitä tai toimipisteitä Singaporessa, Sveitsissä, Dubaissa ja Bahamalla.


Edellämainitut tiedot ovat peräisin (osittain omalla tutkimustyölläni täydennettynä) Economistin vuonna 2008 julkaisemasta "Greace my palm"-artikkelista. Economist ei yleensä kerro toimittajiensa nimiä, mutta ilmeisesti tämä juttu oli lehden Moskovan toimiston johtajan Arkady Ostrovskin kirjoittama ja mielestäni tämä artikkeli on edelleen ajankohtainen, sekä täysin osuva kuvaus Venäjän korruptiosta. Valitettavasti Iso-Brittaniassa on täysin naurettava ja vanhanaikainen kunnianloukkauslainsäädäntö. Pääsäntöisesti maailmalla asianomistajan on todistettava väitteiden valheellisuuden ja todistettava, että syytetty on valehdellut tahallaan vahingoittakseen hänen mainettaan. Briteissä lähtöoletus on aina syytetyn syyllisyys ja hänen on todistettava väitteidensä totuudenmukaisuus. Tämä käytäntö on mielestäni täysin vastoin keskeisiä ihmisoikeuksia ja länsimaalaisia oikeusperiaatteita. Lisäksi kanteen nostamiseen riittää, että valheeksi väitetty kirjoitus on luettavissa Briteissä, mikä koskee myös kaikkea internetin sisältöä. Niinpä venäläiset oligarkit, saudilaiset liikemiehet, monikansalliset yhtiöt ja jenkkijulkkikset saapuvat vuodesta toiseen Lontoseen selvittämään välejään median kanssa oikeudessa.


Tietenkään Economistin väitteitä ei olisi ollut mahdollista todistaa oikeudessa aukottomasti. Tapausta voi vähän ontuvasti verrata Ilkka Kanervan lahjustuomioon. Hänet tuomittiin, koska hän sai Nova Groupilta huomattavia lahjoja ja vaalirahoitusta, ja hänellä oli (ehkä) mahdollisuus vaikuttaa kaavoitukseen. Jos syyttäjän olisi pitänyt todistaa, että hän vaikutti kaavoitukseen ja nimenomaan lahjonnan seurauksena, syytteet olisivat todennäköisesti jääneet pöydälle. Gunvor ja Timšenko käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja haastoivat Economistin kunnianloukkauksesta. Pessimistissimmät arviot kertoivat tämän olevan Economistin loppu, mutta tavalliseen tapaansa lehti puolusti toimittajiaan kuin karhuemo pentujaan. Lehden Venäjän kirjeenvaihtajat otettiin väliaikaisesti pois uutistoimitustyöstä, alkuperäisen jutun nettijulkaisua muokattiin puolustuksen helpottamiseksi (alkuperäinen sisältö löytyy täältä) ja kaikki tutkimusresurssit siirrettiin puolustuksen käyttöön. Lehti kuitenkin yllätti kaikki kieltäytyessään pyytämästä anteeksi ja maksamasta korvauksia. Timšenko luuli ehkä saavansa helppoa rahaa, mutta Economistin raivoisa puolustautuminen uhkasi viivyttää oikeudenkäyntiä ja mahdollistaa uusien paljastusten vyöryn median huomion keskittyessä oikeudenkäyntiin. Timšenko vetäytyi ja asia sovittiin oikeuden ulkopuolella. Sopimuksen ehtoja ei paljastettu.


Puolustukseen käytetty tutkimustyö oli tuottanut valtavasti materiaalia ja voimme vain kuvitella millainen kiusaus päätoimittajalla oli käyttää sitä. Mutta Economist odotti aina tähän ajankohtaan saakka tehdäkseen vastaiskunsa, jolloin artikkeli "Gunvor - Riddles, mysteries and enigmas" julkaisittiin. Artikkeli analysoi Gunvorin harjoittamaa öljynkauppaa Urals oil-markkinoilla. Urals oil on standarti Venäjältä vietävälle öljylle, joka on raskampaa ja energiasisällöltään köyhempää kuin pääosin Jäämerellä tuotettu Brent Crude-laatu, joten sitä on vaikeampaa jalostaa ja sen hinta matalampi. Urals-laadun julkisen hinnan määrittää mediayhtiö Platts pääosin arkipäivisin kello 15.45-16.30 tehtyjen julkisten kauppojen perusteella. Ongelmaksi muodostuu se, että suurin osa kaupoista tehdään julkistamatta niiden ehtoja. Kaupat tehneet yhtiöt ilmoittavat hinnan Plattsille vain niin halutessaan.


Economistin tutkimuksen mukaan alkaen tammikuusta 2005 vuoden 2009 toukokuuhun Gunvorin osallistuminen hinnan ilmoittamiseen oli vaihtelevaa. He joko olivat täysin vaiti tai ilmoittivat huomattavan määrän kauppoja tiettynä aikavälinä. Kun Gunvor oli markkinoilla aktiivinen, Uralsin hinta suhteessa Brent-laatuun laski 80% tapauksista. Kun Gunvor ei ilmoittanut hintojaan, hinta laski 75% ajasta. Uralsin vertailu Brentin hintaan poistaa tutkimusaineistosta yleisen markkinakehityksen vaikutuksen hintavaihteluihin. Yhtiö oli ylivoimaisesti suurin Plattsin hintamäärittelyssä näkyvä myyjä ja maailman mittakaavassa huomattava tekijä. Gunvorilla on pitkäaikaisia myyntisopimuksia venäläisten öljyntuottajien kanssa ja on varmaa, että sillä riittää öljyä myytäväksi vuoden jokaiselle päivälle. Öljyä pumpataan päivästä toiseen ja sen varastointi sitoo valtavasti pääomaa ja vaatii huomattavia investointeja, joten lienee turvallista olettaa, että kauppaa käytiin myös silloin kun Gunvor ei ilmoittanut tekemiään kauppoja Plattsille.


Economistin tarjoaa laajan skaalan selityksiä, mutta uskottavia vaihtoehtoja on kaksi. Joko yhtiö on täysin epäpätevä tai se, että se tarkoituksella manipuloivat markkinoita laskeakseen hintaa. Mutta miksi mikään yritys, joka saa voittonsa ostamalla halvalla ja myymällä kalliilla, haluaisi laskea markkinahintaa? Urals laadun markkinat ovat hyvin epälikvidit, myyjiä ja ostajia on vain muutama, vaikka tehtyjen kauppojen volyymi on suuri. Gunvor voi ilmoittaa vain kooltaan pienet ja korostetun alhaisella hinnalla tehdyt kaupat. Markkinoilla toimivat isot ostajat eivät todennäköisesti seuraa Plattsin hintatilastoja, koska heillä on itsellään parempi käsitys oikeasta hinnasta, ja Gunvor voi tehdä heidän kanssa suuria kauppoja ilmoittamatta hintaa julkisuuteen. Öljyntuottajilla sen sijaan ei välttämättä ole kovin hyvää käsitystä markkinoiden lyhyen aikavälin todellisuudesta. He tekevät usein pidempiaikaisia toimitussopimuksia, joiden hinta määritellään Plattsin hintatietojen mukaan, mutta vain sopimuksen alkukauden hintojen perusteella. Esimerkiksi maaliskuussa 2008 Rosneft solmi kuuden kuukauden toimitussopimuksen Gunvorin kanssa, joka perustui Brent-laadun hintaan vähennettynä Brentin ja Urals-laadun hintaerolla. Manipuloimalla pienillä ilmoitetuilla kaupoilla julkista hintaa Gunvor olisi teoriassa pystynyt alentamaan hankintakustannuksia ja tehdä suurempia voittoja "salatuilla" kaupoilla.


Suosittelen jokaiselle lukijalle tutustumista alkuperäiseen artikkeliin. Economist on yksi maailman parhaista lehdistä ja se näkyy erityisen hyvin jutun infromatiivisessa arvossa. Toisaalta lehteen aikaisemmin tutustuneet varmasti huomaavat kuinka kyseisen artikkelin tyyli poikkea tavanomaisesta Economistin tyylistä. Tämä lehti ei pelkää esittää omia mielipiteitä, välittämättä niiden yleistä konsesusta vastaan olevasta luonteesta. Esimerkkinä toimikoot vaikkapa tämä pääkirjoitus jossa lehti kehoittaa laillistamaan huumekaupan. 


Gunvoria käsittelevä artikkeli on kuitenkin erillainen. Sen sävy on melkein anteeksipyytelevä. Jokaisen väitteen kohdalla lehti esittelee ensin vaihtoehtoisen "nollahypoteesin" joka voisi kumota Gunvorin kohdistuneet syytökset vain kumotakseen hyvin varovaisesti tämä hypoteesin  seuraavissa lauseissa. Economist myös esittää kaikki tärkeimmät väittämänsä analyytikoiden suulla ja viittaa jopa käyttämiinsä tilastotieteellisiin testeihin. Näkemykseni mukaan lehti turvautuu myös jokaisen oikeuslaitoksen sokeaan pisteseen, naivismiksi naamioituun sarkasmiin: Economist kehoittaa Putinia tutkimaan Gunvorin kauppakäytäntöjä, koska ne saattavat pienentää Venäjän verokertymää ja vahingoittaa sitä kautta maan kansalaisia. Wikileaks paljasti aikoinaan USA:n Venäjän suurlähettilään John Beyrlen kertoneen emämaahansa salaperäisestä öljynkauppayhtiö Gunvorista, joka on Putinin salatun varallisuuden taustalla.


On myös mielenkiintoista huomata Economistin aineiston alkavan vuodesta 2005 ja loppuvan vuoteen 2009, eli ajankohtaan jolloin kunnianloukkausjuttu lehteä vastaan sovittiin. Kesti siis kokonaiset kolme vuotta aineiston keräämisen jälkeen ennen kuin juttu julkaistiin. Nyt se on kuitenkin julkaistu ja se antaa tärkeän kontribuution julkiseen keskusteluun. Ensinnäkin, en jaa yleistä näkemystä siitä, että spekulatiivinen kauppa olisi yhteiskunnan kannalta haitallista tai parhaimillaan yhdentekevää, mutta Urals-laadun hinnanmuodostumismekanismi on, Economistin väitteiden pitäessä paikkansa, harvinainen esimerkki markkinoiden epäonnistumisesta ja valvonnan tapreesta. Toiseksi, artikkelin perusteella on hyvä miettiä valtion ja yksityisten yhtiöiden edun niputtamista alkutuontoalalla. Mauri Pekkarinen on esittänyt Suomeen valtiollista kaivosalan yhtiötä, ja jokainen voi itse pohtia lisääkö valtion tulojen kasvattaminen tällä alalla todennäköisyyttä ympäristölainsäädännön noudattamiseen vai päinvastoin. Kolmanneksi artikkeli täydentää meidän ymmärrystä Venäjän öljyalasta ja valtiosta ylipäätänsä, joskaan esitetyt johtopäätökset tuskin tulevat monelle yllätyksenä.