Venäjän poliittisen järjestelmän kesäremontti

Ennen Venäjän maaliskuun presidentinvaaleja poliittista keskustelua hallitsivat kaksi aihetta: tulevien vaalien rehellisyys ja millainen Putinin seuraava valtakausi tulee olemaan. Jälkimmäisen teeman mielipiteiden kaksi ääripäätä olivat valtapuolueen edustajien näkemys, että valtaan tulee uusi liberaalimpi Putin, joka uudistaa poliittista järjestelmää ja taloutta hallitusti, sekä opposition kovimpien pessimistien näkemys, jonka mukaan Putinin valintaa seuraa ennennäkemätön "ruuvien kiristys" eli Venäjän poliittisen järjestelmän muokkaaminen Valko-Venäjän kaltaiseksi. Suosituin mielipide oli tavallaan näiden kahden ääripään väliltä: Putin on ollut vallassa koko ajan, eikä mikään tule muuttumaan.


Olen seurannut tapahtumia ja yrittänyt ymmärtää mihin suuntaan Venäjä on menossa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja usein on tehnyt mieli kirjoittaa näistä tapahtumista, mutta yksikään yksittäinen tapahtuma ei ole tuntunut käänteentekevältä, jota osoittamalla voisi todeta muutoksen tapahtuneen suuntaan tai toiseen. Nyt, katsoessani tämän vuoden aikana tapahtunutta kokonaisuutta, luulen megatrendin olevan selvä. Kaikki kolme esittämääni mielipidettä Putinin kolmannesta kaudesta olivat osittain oikeassa, mutta pääosin ne olivat kaikki väärässä.


Vuoden alun keskustelua hallitsivat presidentinvaalien lisäksi Medvedevin läpiajamat lait, jotka helpottivat puolueiden rekisteröintiä huomattavasti ja palauttivat kuvernöörivaalit. Siinäs näette, poliittinen järjestelmä avautuu ja demokratia toimii, sanoivat valtapuolueen edustajat paneutumatta kysymykseen siitä, kuka sen järjestelmän alun perin teki suljetuksi ja millä oikeudella. Pelkkää kulissia, sanoi oppositio. Molemmat uudistukset ovat käytännössä silmänlumetta, niin kauan kuin rehellisiä vaaleja ei ole. Toisaalta uudistukset osoittavat valtakoneiston reagoivan mielenosoituksiin, jatkoi oppositio, paneutumatta siihen, että nämä kaksi väitettä ovat keskenään jossain määrin ristiriidassa.


Sitten tulivat presidentinvaalit, jotka olivat lähes yhtä epärehelliset kuin parlamenttivaalit. Vaikka suurimmissa kaupungeissa ei kehdattu ryhtyä rumimpiin temppuihin, vaalitulosten vääristely kertoi Venäjän suvereenin demokratian tilasta paljon. Putin olisi voittanut vaalit ensimmäisellä kierroksella rehellisellä äänenlaskennallakin, mutta hänelle piti piirtää lähes kahden kolmasosan kannatus. Oppositio yritti pilata Putinin juhlapäivän pitämällä suuren mielenosoituksen päivää ennen virkaanastujaisia. Mielenosoitus muuttui mellakaksi. On vaikea sanoa kuka oli syypää. Opposition mielestä sisäministeriön joukot sulkivat ennalta sovitun reitin ja mielenosoituksen joukkoon oli ujutettu provokaattoreita, jotta mellakka saataisiin näyttämään opposition syyltä. Tämä on ihan mahdollista. Sisäministeriön mukaan mielenosoittajien joukossa oli provokaattoreita, joiden väkivaltaisen käyttäytymisen seurauksena yhteenotto syntyi. Tämäkin on ihan mahdollista, koska opposition keskuudessa on äärivasemmistolaisia ja äärioikeistolaisia ryhmiä, jotka eivät ole täysin sitoutuneet väkivallattomuuteen.


Niin tai näin, mellakka ja sen aiheuttamat seuraukset muistuttivat suuresti Saksan valtiopäivien tuhopolttoa vuonna 1933. Natsit syyttivät kommunisteja ja natsien vastustajat syyttivät natseja. Todennäköisesti tuhopoltto oli yhden mielenvikaisen kommunistin aikasaannosta, mutta historiallisesti ei ole merkityksellistä kenen syy tuhopoltto oli. Tärkeintä oli se, että natsit käyttivät tilaisuuttaan ja valta-asemaansa hyväkseen. He ottivat käyttöön edellisen hallituksen valmisteleman listan ääriaineksista, yliviivasivat sieltä natsipuolueen jäsenten nimet ja suorittivat poliittiset puhdistukset jäljellä olevien nimien perusteella. Tuhopoltosta alkunsa saanut tapahtumaketju johti natsidiktatuuriin näennäisesti demokraattisin keinoin.


En rinnasta Putinin hallintoa natseihin, eli en heitä natsikorttia, huomioin ainoastaan kahden tapahtumaketjun yhtäläisyydet. Moskovassa mielenosoittajia pidätettiin ja pidätetään edelleen toukokuun kuudennen päivän mellakoista. Päivää ennen seuraavaa opposition mielenosoitusta kesäkuussa, poliisi teki ratsian oppositiojohtajien koteihin liittyen tutkintaan mellakoiden järjestämisestä. Ratsiassa oli monia piirteitä, jotka eivät oikein sovi oikeusvaltion keinovalikoimaan. Kaikki ratsian kohteena olevat henkilöt oli tutkinnassa kirjattu todistajiksi, eikä syytetyiksi, lainvastaisesti asianomaisten juristeja ei päästetty paikalle, takavarikoiduista tietokoneista vuodettiin sähköposteja lehdistölle ja ratsiat tehtiin myös oppositiojohtajien vanhempien asuntoihin, vaikkei heillä ollut tutkinnassa mitään roolia. Seuraavaksi päiväksi oppositiojohtajat kutsuttiin kuulusteluihin, sattumoisin samana päivänä mielenosoituksen kanssa. Aikaisemmissa pidätyksissä oppositiojohtajat ovat saaneet viettää viikonloppunsa tutkintavankeudessa, koska kukaan oikeuslaitoksen viranomainen ei ole töissä viikonloppuisin. Tällä kertaa asia oli kuitenkin ilmeisen tärkeä, ja kuulustelut päätettiin pitää lauantaina. Pidätyksistä huolimatta ja niiden ansiosta, mielenosoitukseen kuitenkin kerääntyi lähes sata tuhatta ihmistä ja ne sujuivat rauhallisesti.


Tässä vaiheessa on syytä palata vielä Putinin virkaanastujaisiin. 63,6 % kannatuksella valitun presidentin juhlapäivän kunniaksi Moskovaan tuotiin eniten joukkohallintakalustoa sitten vuoden 1991 vallankaappausyrityksen ja keskusta tyhjennettiin ihmisistä. Suosittelen lämpimästi katsomaan tämän lyhyen videon. Putin saapuu autosaattueessa Kremliin, tapahtumaa kuvaa 63 kameraa, mutta yksikään ei taltioi yhtään tavallista kansalaista, joka ei olisi osa tätä suurta koreografiaa. Verratkaa näitä virkaanastujaisia vaikka Obaman tai Hollanden virkaanastujaisiin, joissa tuhannet tai kymmenettuhannet äänestäjät tulevat paikalle juhlimaan valitsemaansa presidenttiä. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta Putinin virkaanastujaisissa oli limusiini, jolla hän saapui paikalle. Videosta näkyy selvästi, ettei autolla ole rekisterikilpiä. Kansalaisliike "siniset ämpärit", joka on perustettu vastustamaan tuhansien virkamiesten sinisillä kattovaloilla varustettujen autojen mielivaltaa autoteillä, lähetti liikennepoliisille asiasta tutkintapyynnön. Poliisi vastasi, ettei ollut mahdollista tutkia mikä auto oli kyseessä ja kuka sitä ajoi. Seuraa ns. venäläinen valinta eli tilanne jossa on kaksi huonoa vaihtoehtoa: joko turvallisuuselimillä ei oikeasti ole tietoa kuka ajaa presidentin autoa tai sitten he valehtelevat ja laki ei koske presidentin kansliaa.

Putinin palattua presidentiksi duuma aloitti ennennäkemättömän työrupeaman, jonka aikana se hyväksyi ainakin neljä kiistanalaista lakia, jotka koskivat opposition toiminnan kolmea tukipilaria: vapaata tiedonvälitystä, kokoontumisoikeutta ja kansalaisliikkeitä. Ensimmäisenä hyväksyttiin mielenosoituksia koskevan lain kiristys. Sitä perusteltiin lain päivittämisellä länsimaalaiselle tasolle ja totta tosiaan Euroopan ja Pohjois-Amerikan maiden lainsäädännöstä poimittiin kaiken ankarimmat pykälät ja koottiin ne yhteen lakiin. "Häiriötä" aiheuttavalle mielenosoittajalle voidaan nyt tuomita noin 760 euron sakot ja tapahtuman järjestäjille, jossa häiriöitä esiintyy, sakko voi olla 25000 euroa. Sakot ovat kovia maassa, jossa keskimääräinen vuosipalkka on noin 7500 euroa. Kovin päänvaiva tulee tapahtuman järjestäjille, joille käytännössä siirretään poliisin vastuu järjestyksen ylläpitämisessä ilman minkäänlaisia lain suomia mahdollisuuksia tämän tekemiseen. Laki on myös muotoiltu niin löyhästi, että häiriöksi voidaan tulkita roskaaminen ja mielenosoitukseksi voidaan tulkita mikä tahansa tapahtuma johon on esitetty julkinen kutsu. Lain perusteella on jo estetty pyöräilijöiden yhteisajelu parempien pyöräteiden puolesta ja nuorten kokoontuminen extreme-urheilulajin merkeissä.


Jopa kaikki pseudo-oppositiopuolueet duumassa vastustivat lakia. Osa Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen jäsenistä, jotka ovat viimeaikoina aktivoituneet ja tuoneet duumaan demokraattisen valtion oppositiota muistuttavia ilmiöitä, yritti maan historian ensimmäistä filibusteringiä eli  jarrutuskeskustelua. Käytännössä tämän piti tapahtua esittämällä loputon määrä korjausehdotuksia lakiin. Puhemies, tietoisena tästä suunnitelmasta, rajasi korjausehdotusten käsittelyajan minuuttiin, eli sellaiseen aikarajaan jossa korjausehdotusta ei ehdi edes lukemaan, saati perustelemaan.

Seuraavaksi duuma hyväksyi lain, joka antoi viranomaisille mahdollisuuden internet-sivustojen sulkemiseen, jos nämä sisältävät lapsipornoa, lasten itsemurhien ihannointia tai ääriliikkeiden materiaalia. Lakia oli helppo puolustaa, koska kukapa ei nyt lapsia haluaisi suojella ja vastaavanlaista lainsäädäntöä on myös länsimaissa. Lain viranomaisille suomat sensurointimahdollisuudet perustuvat kuitenkin IP-osoitteen estoon, eli esimerkiksi Venäjän suosituimman vapaan blogialustan Livejournalin voisi pimittää, jos sinne ilmestyy lain tarkoittamaan materiaalia eikä ylläpito ehdi poistaa sitä vuorokauden kuluessa, koska kaikki sivuston liikenne tulee samasta IP-osoitteesta.


Sitten olikin aika rajoittaa kansalaisliikkeiden toimintaa säätämällä laki, joka kiristää entisestään ulkomailta rahoitusta saavien kansalaisliikkeiden raportointivelvollisuutta tuloista, menoistaan ja toiminnastaan. Lain noudattamatta jättäminen voi tuoda johtohahmoille jopa kolme vuotta vankeutta. Lakia perusteltiin muun muassa sillä, että Yhdysvalloissa on samanlainen lainsäädäntö. Tämä on suoranainen valhe. Foreign Agent Registration Act  säädettiin siellä vuonna 1938 kun maassa oli runsaasti natsien rahoittamaa ja suoraan kontrolloimaa propagandakoneistoa. Laki velvoitti nämä toimijat rekisteröitymään ja raportoimaan toiminnastaan, mutta toimintaa ei kielletty. Laki ei kuitenkaan koskenut kotimaisia järjestöjä, jotka saivat ulkomaalaista rahoitusta, ja se kumottiin vuonna 1966. Venäjän laki antaa kaikille ulkomaalaista rahoitusta saaville järjestöille "ulkomaiden agentti"-tittelin. Englanninkielessä agentti ymmärretään jonkun asian puolesta toimijaksi, mutta historiallisten tapahtumien seurauksena sana agentti on venäjäksi synonyymi vakoilijalle. Jatkossa valtakunnalliset tv-kanavat voivat siis käytännössä esitellä haastattelemiaan opposition edustajia ulkomaalaisina vakoojina. Lain ulkopuolelle jätettiin uskonnolliset järjestöt, jotka olisivat olleet ainoita järjestöjä, joihin lakia olisi ollut järkeä soveltaa. Lähi-idästä rahoitetut vanhoilliset islamistijärjestöt voivat jatkaa toimintaansa vapaasti ja  esimakua tästä toiminnasta on nyt saatu myös levottoman Pohjois-Kaukasuksen ulkopuolella. On myös huvittavaa kuinka laki, joka velvoittaa kansalaisjärjestöt raportoimaan hyvin tarkasti tuloista ja menoista, kiirehdittiin aloitteesta hyväksytyksi laiksi muutamassa viikossa, mutta YK:n korruptiovastaisten suositusten mukainen laki, joka velvoittaisi virkamiehet selvittämään 
millä rahoilla heidän omaisuus on hankittu, on pysynyt keskustelutasolla vuosia.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä duuma palautti kunnianloukkauksen kriminalisoinnin. Opposition suosimien radiokanavien toimittajat ja haastateltavat ovat jo ottaneet käytännökseen aloittaa kaikki virkamiehiä koskevat lauseensa sanomalla: "Henkilökohtainen arvioni tilanteesta on, että...". Tämän katsotaan jossain määrin suojaavan syytteitä vastaan. Laki on ollut aikaisemmin olemassa ja valtaosin sitä käyttivät virkamiehet toimittajia vastaan, mutta se kumottiin presidentti Medvedevin aloitteesta vuonna 2011. Sittemmin Medvedevista on tullut valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän puheenjohtaja, eli hänen johtamansa puolue on kumonnut hänen oman lainsäädäntömuutoksensa alle vuodessa. Tämä vahvistaa mielestäni käsitystä siitä, ettei Venäjällä ole poliittisia instituutioita. Parlamentin molemmat huoneet toimivat kumileimasimena kaikelle mitä maan johto ehdottaa, tuomio- ja lainsäädäntövalta eivät ole riippumattomia, ja jopa entisen presidentin läpiajamat lait voidaan kumota, ilman että oppositio pääsee valtaan. Näin ollen presidentin instituutiotakaan ei ole olemassa, jäljelle jää vain Putinin instituutio.


Duuman ahkera kesä ei toki rajoittunut näihin lakeihin. WTO:n jäsenyys ratifioitiin, mikä oli mielestäni positiivinen asia, mutta olisin toivonut, että tässä olisi noudatettu hyvää hallintotapaa, eikä päätöstä olisi hyväksytty ilman satojen sivujen mittaisen sopimuksen virallista käännöstä.  Duuma kovensi myös huomattavasti vaalirikkeiden rikosoikeudellisia seuraamuksia, mikä oli opposition mielestä silkkaa vittuilua. Mutta miksi valtaapitävillä oli niin kova kiire, että parlamentin kesälomista luovuttiin jotta lakeja saataisiin tehtyä kuin kiinalaisessa hikipajassa? On olemassa kaksi suosittua näkemystä. Ensinnäkin Venäjän kesä, jolloin ihmiset pakenevat kaupungeista maaseudun puutarhatonteilleen eivätkä seuraa politiikan tapahtumia. Toiseksi, parlamentti- ja presidentinvaalien edeltävänä aikana asuinkustannusten hintojen kasvua (lämmitys, kunnalliset palvelut, sähkö, vesi, kaasu jne.) hillittiin. Nyt valtiolliset ja kunnalliset monopolit ottavat omansa takaisin ja kesän korotuksien myötä nämä kustannukset saattavat kasvaa jopa neljänneksellä. Asumiseen liittyvät kustannuksen, pois lukien vuokrat, kattoivat vuonna 2010 12 % kotitalouksien menoista, joten korotus on erittäin merkittävä erityisesti pienituloisille. Kun ensimmäiset, korotetuilla hinnoilla lasketut laskut tipahtavat postiluukusta kesälomien loputtua, on odotettavissa huomattavaa protestimielialan kasvua.

Vuoden aikana säädetyt lait vievät Venäjää autoritäärisempään suuntaan. Venäjällä laki ei kuitenkaan ole sama asia kuin käytäntö. Uudet lait antavat valtaapitäville paremman juridisen viitekehyksen ruuvien kiristämiseen, mutta ei ole itsestään selvää missä laajuudessa tämä tulee tapahtumaan. Todennäköisesti tiedonvälitys muuttuu entistään, muutama oppositiojohtaja joutuu vankilaan, kuten nyt on ilmeisesti käymässä Navalnyin tapauksessa. Tässä sivujuonessa on niin monta eri haaraa ja mielenkiintoista yksityiskohtaa, että yritän kirjoittaa siitä tarkemmin lähiaikoina. Mutta mitään vuoden 1937 kaltaisia massiivisia puhdistuksia ei ole tulossa yksinkertaisesti siksi, että Venäjän eliitti pitää rahansa ja lapsensa länsimaissa, ja täysin avoin demokratian periaatteiden hylkääminen johtaisi samanlaisiin pakotteisiin kuin Valko-Venäjää vastaan. Koska mitään merkittäviä vaaleja ei Venäjällä pidetä seuraavaan viiden vuoden aikana, protestimielialalla on kaksi mahdollisuutta muuttua toiminnaksi: Joko kasvava tyytymättömien ihmisten joukko onnistuu tekemään jonkinnäköisen vallankumouksen tai todennäköisemmin nuorten ja työkykyisten ihmisten maastamuutto kiihtyy.