Tänään Helsingin Yliopiston Meilahden kampuksella osoitettiin mieltä opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelmia lääketiteen aloituspaikkojen lisäämisestä noin neljänneksellä. Opetuksen laatu kärsii, lääkäripula on vain alueellinen ilmiö, lääkäreitä on liian kallista kouluttaa kortistoon, nämä ovat opiskelijoiden perusargumentteja.
Lääketieteen aloituspaikkoja laskettiin 1993 viidestäsadasta kolmesataaviitenkymmeneen. Vuonna 2001 aloituspaikat lähes tuplattiin yli kuuteensataan. Tässä on lääkäriliiton ajatuksia tuolta ajalta:
1999: Lääkärivaje alueellista
2000: 480 aloituspaikkaa, pitäisi keskittyä muihin ongelmiin
2000: alueellinen lääkärivaje ratkaistavissa paikallisilla toimilla
2001: Lääkärivaje edelleen kasvussa, syy ei voi olla aloituspaikoissa
2001: Koulutusmäärien lisääminen ei ratkaise lääkärien viihtymättömyyttä julkisella sektorilla.
Lääkäriliitto on edunvalvonta- ja lobbausjärjestö. Heidän tehtävä on valvoa lääkäreiden etua, eli pitkälti sitä että palkka on mahdollisimman iso. Parhaiten se onnistuu kun lääkäreitä on liian vähän. Kohta saamme taas kuulla lääkäriliiton tutkimuksista, joissa toistetaan samoja väitteitä kuin 11 vuotta aiemmin. Ennenkaikkea saamme kuulla sitä ettei lääkäreitä kannata kouluttaa kortistoon.
Suomessa on noin 19000 työikäistä lääkäriä, joista 87 on työttömänä. Lääkäreiden työttömyys on siis alle 0,5% mikä selittyy pitkälti työpaikkojen välissä olevilla, täysin epäpätevillä ja työhön haluttomilla. Palkat eivät ole lähteneet laskuun ja pulaa on edelleenkin. Olkootkin, ettei paikkojen lisääminen ole poistanut lääkäripulaa, mutta kuvitelkaa millainen se olisi jos aloituspaikkoja ei oltaisi nostettu.
Lääkäreitä täytyy nimenomaan kouluttaa niin paljon, että heitä riittää myös kortistoon. Tällöin syrjäisten kuntien ei tarvitsisi maksaa järjettömiä palkkoja keikkalääkäreille ja palkkapaineet muilla alueilla hellittäisivät. Voittajana olisivat kaikki muut paitsi ne jotka opiskelevat lääkäreiksi.
13 kommenttia:
Ihan kiva tilasto, tätä asiaa tuskin kukaan kieltää. Mutta jos yhtään olet tutustunut noihin protestin sihin huomaat varmaankin että perustelut koskivat potilasturvallisuutta eivätkä lääkäreiden työttömyyttä.
Minä en haluaisi itseäni operoivan sellaisen lääkärin joka on opetellut asiat vain kirjasta mutta ei suurien opetusryhmien vuoksi ole päässyt toimenpidettä käytännössä näkemään tai tekemään, haluaisitko sinä?
Lääkäreitä täytyy nimenomaan kouluttaa niin paljon, että heitä riittää myös kortistoon.
Huvittava ajatus. Onko lääkärin tehtävä hoitaa sairautta vaiko potilaita? Pienellä pohdinnalla ymmärrät, että ne ovat kaksi eri asiaa. Jos potilas saa valita, että hoitaako häntä valelääkäri (poppamies tms.) vaiko ihan oikeasti lääketieteeseen perehtynyt ammattilainen, niin tiedämme tuloksen kysymättäkin. Enkä nyt mitenkään vähättele plasebo-vaikutusta.
Lääkäripula johtuu siitä, että lääkärille pääsy on tehty käytännössä ilmaiseksi. Mies Reenkola on kirjassaan "Naistenmiehestä mieheksi" käsitellyt asiaa erinomaisesti. Jos ihmiset joutuisivat itse maksamaan lääkärin hoidosta, meillä ei olisi lääkäripulaa. Kuten arkkiatri juuri äskettäin totesi, terveydenhuoltoon ei voi ohjata loputtomasti resursseja, koska terveydenhuollossa kysyntä on loputon. Mikään määrä lisäresursseja ei poista lääkäripulaa, koska kysynnän hintajousto on melkein sata.
Samaa asiaa voisi pohtia myös toisesta näkökulmasta. Taisteluhelikopterin lentäjiä voidaan kouluttaa noin joka kymmenennestä tasiteluhävittäjän lentäjästä. Heitä saadaan koulutettua noin joka kymmenennestä pienlentokoneen lentäjästä. Heitä saadaan koulutettua noin joka kymmenennestä ajokortin omaavasta. Jos siis Suomessa tarvittaisiin - syystä tai toisesta - muutama tuhat taisteluhelikopterin lentäjää, niin onko oikea vastaus madaltaa vaatimuksia?
Pohdiskelijalle: pidetään päivystys ja erikoissairaanhoito erillään. Kyllähän lääkäritkin varmaan aika paljon rutiinitehtäviä tekevät. Hieman kärjistäen määräävät kipulääkettä ja nyökyttelevät päätään mummojen jutuille, ompelevat alkoholistin otsahaavaan tikit ja työnantajat haluavat niitä saikkutodistuksia... Kumitontun mainitsemasta plasebo-vaikutuksesta on myös mielenkiintoisia tutkimuksia (potilaan kokemus että hänestä pidetään huolta on usein merkittävä osa lääkärikäynnin hyödystä), mutta en nyt sisällytä näitä argumenttiini. Nythän on kyse siitä ettei Itä- ja Pohjois-Suomeen riitä tk-lääkäreitä. Myyjän markkinoilla rellestävät sitten nämä keikkalääkärit jotka kiskovat liian isoa palkkaa liian lyhyestä työviikosta.
Kumitonttu on kyllä oikeassa, että joku Singaporen malli missä kuluttajille lankeaa kustannukset pikkukäynneistä (=insentiivi pitää itsestään huolta) auttaisi terveydenhuollon kustannusten paisumiseen, ja varmaan myös vähentäisi lääkärien kysyntää. Toisaalta kun lääkiksen pääsykokeissa rannalle jää joka vuosi paljon fiksuja nuoria joista tulisi kelpo lääkäreitä ja samalla ihmetellään mistä ihmisille saataisiin tulevaisuudessa työpaikkoja, en näe samoja kauhukuvia aloituspaikkojen noston suhteen. Hävittäjälentäjäanalogia ei toimi siinäkään mielessä, että kyllä niitä lentäjiä koulutetaan tarpeeksi että koko kalusto on käytössä ja varamiehiäkin riittää. Lääkärinpaikkoja sen sijaan on auki ja niihin sitten kissojen ja koirien kanssa etsitään joku joka suostuu hommaan. Kävin intin pari vuotta sitten ja kun menin sienitulehduksen kanssa varuskuntasairaalaan, murtaen suomea puhunut lääkäri käytti wikipediaa diagnoosin suomentamiseen (toivottavasti ei vain ensin kirjoittanut googleen oireitani...).
Jos huoli todella on opetuksen tasossa, kannattaa nostaa epäkohtia esiin jos niitä ilmenee. Kyllä näihin rakentavasti tartutaan. Tämä tarjonnan sääntely sen sijaan on tyypillistä ammattiliitto/kartelli-toimintaa myyjän markkinoiden ylläpitämiseksi.
"Jos huoli todella on opetuksen tasossa, kannattaa nostaa epäkohtia esiin jos niitä ilmenee. Kyllä näihin rakentavasti tartutaan."
Sitähän me opiskelijat tässä just tehtiin. Turhaanko seistiin pakkasessa tunti kun ei viesti tunnu menevän perille?
Lääkäriliitolla ja koko ammattikunnalla on kieltämättä erittäin hyvä asema markkinoillaan. He ovat pelanneet pelinsä erinomaisesti. Tällä heidän asemallaan on kyllä myös helponpaakin pelata fiksusti. Muilla ammattiliitoilla vaastaavan aseman saavuttaminen on liki mahdotonta.
Olen iloinen, että joku muukin on huomannut sen, että yhteiskunnassa, jossa veronmaksajat maksavat lääkärien palkat, on tärkeää, että heidän pelikenttänsä on kansalaisen näkökulmasta järkeväksi rakennettu. Eikä ole monopoliasemassa olevan palvelutuottajan (lääkärien) lypsettävänä.
Edellisten kommentoijien vasta-argumentit ovat heikkoja.
Vaikka aloituspaikkamäärä kaksinkertaistettaisiin, en usko sen laskevan lääkäreiden tasoa nimeksikään.
Sitä paitsi kilpailu siinäkin ammattikunnassa luulisi lisäävän lääkintävirheiden pelkoa.
Olen kyllä varsin samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan tulisi vähentää tukia sillä sektorilla. Tietysti kaikkea, mikä on turhan halpaa, käytetään liian paljon ja tuhlaten.
Tämä paha epäsuhta on olemassa myös lääketeollisuudessa. Minusta valtion ei pitäisi tukea suoraan mitään palvelua tai tuotetta, kuten esimerkiksi sairaalavastaanottoa tai kipulääkitystä.
Perustulomalli, johon lasketaan kaikille vastaavan verran tuloja, joita kuluttajat voivat kuluttaa parhaaksi katsomiinsa lääkkeisiin/palveluihin on kaikin tavoin oikeudenmukaisempi järjestely.
Päättelylogiikkasi on täysin absurdi: eihän lääkäreiden alhainen työttömyys voi olla peruste sille, että lääkäreitä pitäisi olla enemmän. Eikö koulutuksen tavoitteena ole Nimenomaan se, että jokainen pätevä ihminen työllistyy koulutustaan vastaavaan työhön?
Täystyöllisyyden tavoittelu on sitä absurdia ajattelua. Sitä voi olla joko suunnitelmatalouksissa tai silloin kun on työvoimapula.
Jos on olemassa tietty määrä virkoja, jotka voidaan vain täyttää tietyn koulutuksen käynneillä ja ne kaikki on täytetty niin, ettei yhtään koulutettua jää työttömäksi, se johtaa kahteen seuraukseen. Koulutetut voivat pyytää palkkaa juuri niin paljon kuin haluavat ja työnantajan on pakko maksaa, koska ketään varamiehiä ei ole. Toiseksi koulutetuilla ei ole mitään kannustinta kehittää taitojaan tai vaikkapa asiakaspalveluasenettaan kun työllisyys on muutenkin taattu.
Nollatyöttömyys on yhtä absurdi ajatus kuin se että jääkiekkojoukkuessa ei olisi yhtään vaihtopelaajaa, jotta resursseja ei haaskattaisiin niiden valmentamiseen.
koittakaa jo ymmärtää, että ongelma EI ole siinä, että opetuspaikkoja nostettaisiin, vaan siinä että resurssit eivät kasva samassa suhteessa! On totta, että lääkäristä on pula, etenkin pienissä kunnissa, mutta toisaalta työnhakijoita on jonoiksi asti suurissa kaupungissa, sillä harvat haluavat olla yksin vastuussa työstään ilman kollegoita. Paikkoja voidaan nostaa työpaikkojen kilpailuttamiseksi,mutta hei, jos yhtälön vasen puoli kasvaa, täytyy myös oikeankin puolen kasvata samassa määrin, jotta yhtälö olisi tasapainossa!
Pointti on siis resurssissa, eikä niinkään opiskelijamäärissä. Ymmärrettävästä syystä ei ole kivaa olla koekaniinina, kun 12 kandia harjoittelevat tuseeramista.
Tutustukaa kunnolla mihin mieleenosoitus ottaa kantaa ennen kuin huutelette keskuspalstoissa/kommenttiboksissa huuhaata.
Koulutetut voivat pyytää palkkaa juuri niin paljon kuin haluavat ja työnantajan on pakko maksaa, koska ketään varamiehiä ei ole.
Näin on, koska valtio on päättänyt hitsata tarjonnan kiinni tietyllä hinnalla. Markkinatalous ei toimi niin, että verovaroin päätetään, että 5,3 miljoonaa ihmistä varten tarvitaan x tuhatta työtuntia, ja sitten aletaan etsiä tuntien tekijöitä. Markkinatalous toimii niin, että yhteiskunta kertoo, että käytettävissä on euroja z määrä, ja se tarkoittaa päätä kohden z/5,3 miljoonaa. Ylimenevän osan jokainen maksaa itse. Tai sitten voidaan käydä keskustelua, että ketkä saavat hoidon maksutta ja paljonko siihen kuluu rahaa sosiaalisina tulonsiirtoina. Nykyjärjestelmä ei toimi vaikka lääkäriksi pääsisi arpomalla.
Kumitonttu:
"Lääkäripula johtuu siitä, että lääkärille pääsy on tehty käytännössä ilmaiseksi. Mies Reenkola on kirjassaan "Naistenmiehestä mieheksi" käsitellyt asiaa erinomaisesti. Jos ihmiset joutuisivat itse maksamaan lääkärin hoidosta, meillä ei olisi lääkäripulaa."
Tuo ei muuten pidä paikkaansa. Tilastojen mukaan nimenomaan ihmisille käytännössä ilmaisten hoitojen osuus on vähentynyt. Kasvu on tapahtunut yksityisen sektorin kautta. Monet ovat hankkineet hoitokuluvakuutuksen tai vastaavan, eli siis itse maksavat käytännössä siitä, että pääsevät yksityiselle sektorille hoitoon.
Työterveyshoito on siirtynyt pois julkisesta terveydenhoidosta. Moni yrittäjä maksaa ihan itse hoitonsa, mutta hoidattaa nyt vähän paremmin kuin aiemmin. Kauneuskirurgia ja muu mukavuushoito on kasvanut huomattavasti. Moni käy nykyään vaikkapa varhaisultrassa, ihan omilla rahoillaan, mistä syystä jo yksinään kertyy taas useita lääkärityövuosia jne.
Ei ilmaisuus vähennä lääkärikäyntien määrää. Köyhillä ei ole edes puoli-ilmaisiin hoitoihin varaa, eikä heitä terveyskeskuksissa edes lääkäriin asti nykyään herkästi päästetä. Sen sijaan lääkärissäkäyntipäiviä on eniten niillä, jotka maksavat hoidoistaan suuren osan itse.
"Mutta jos yhtään olet tutustunut noihin protestin sihin huomaat varmaankin että perustelut koskivat potilasturvallisuutta eivätkä lääkäreiden työttömyyttä.
Minä en haluaisi itseäni operoivan sellaisen lääkärin joka on opetellut asiat vain kirjasta mutta ei suurien opetusryhmien vuoksi ole päässyt toimenpidettä käytännössä näkemään tai tekemään, haluaisitko sinä?"
Ääneen lausuttu perustelu ei ole aina sama asia kuin koko todellinen syyvyyhti. Vaikka joku haluaisi koulutusmääriä rajattavaksi (myös) työllisyyden tai palkan takia, ei asiaa varmasti julkisuudessa muille sitä kautta perusteltaisi, vaan tietysti sellaisilla perusteilla, jotka näihin vetoavat.
Opetusryhmien koot ovat valintakysymyksiä. Lääketieteelliset tiedekunnat (kuten muutkin tiedekunnat) päättävät ITSE opetushenkilökunnan määrästä ja ryhmäkoista. Ne saavat rahoitusta valtiolta, mutta päättävät itse rahojen käytöstään.
Viime vuosina ne eivät ole halunneet lisätä opetushenkilökunnan määrää, vaan ovat panostaneet mielummin tutkimustyön ja hallinnon lisäämiseen. Kyse on valinnoista.
Opiskelijakohtaiset opetuskustannukset ovat lääketieteessä moninkertaiset muihin aloihin nähden. Sairaalaharjoitteluiden kustannukset eivät ole mitään mahdottoman suuria. Tiedekunnilla olisi ollut varaa pienentää niiden harjoitteluryhmäkokoja tai kasvattaa niiden määrää, jos haluaisivat.
Oulussa tehtiin viime vuonna päätös, että professorin virkojen sijaan siellä panostetaan jatkossa kliiniseen opetukseen:
http://yle.fi/uutiset/yliopistolain_toteutus_vahentaa_professoreita/5308207
Lääketieteen professorien palkat ovat karanneet niin kauas tiedekunnan maksuhaluista, että mielummin palkataan henkilökuntaa kliiniseen opetukseen. 9 prefessorin hinnalla saa 15 kliinistä opettajaa, tukemaan juuri siinä toimenpiteiden opettelussa. Oulu on ensimmäinen lääketieteellinen tiedekunta, joka tekee tällaisen suunnanmuutoksen. Muillakin on siihen mahdollisuus, jos vain haluavat. Tiedekunta saa vapaasti päättää siitä, miten valtion sille antamat miljoonat käyttävät, ja millaista henkilökuntaa tarvitsevat.
"Vaikka aloituspaikkamäärä kaksinkertaistettaisiin, en usko sen laskevan lääkäreiden tasoa nimeksikään.
Sitä paitsi kilpailu siinäkin ammattikunnassa luulisi lisäävän lääkintävirheiden pelkoa."
Näin muuten minäkin luulisin käyvän: yleensä kilpailu tarkoittaa sitä, että parhaat saavat työt, ja kaikkein heikoiten osaavat eivät tee sitä työtä, jossa ovat heikkoja. Nyt käytännössä kaikille lääkäreille on töitä nimenomaan lääkärin hommissa, eli myös ne, jotka tekevät eniten hoitovirheitä, ovat tekemässä niitä virheitä. Pieni ylitarjonta johtaisi siihen, että lääkärin työhön heikoiten soveltuvat tekisivät ehkä toisenlaisia töitä, joihin soveltuvat kenties paremmin.
Tässä on myös kiinnostava tilasto.
http://www.who.int/gho/publications/world_health_statistics/EN_WHS2011_Full.pdf
Etenkin sivulta 116 lähtien. Siellä on verrattu eri maiden lääkäreiden ja hoitajien määriä. Suomessa on näköjään hoitajia poikkeuksellisen paljon. Lääkärimäärissä olemme sen sijaan mm. Ranskaa, Viroa, Hollantia, Venäjää ja monia muita länsimaita ja Itä-Euroopan maita selvästi jäljessä.
Kiinnostavaa on sekin, että WHO:n mukaan Suomessa on lääkäreitä ollut 14 455 vuosina 2000-2010. Lääkäriliiton luvut ovat selvästi isompia. Mistä ero johtuu?
Laskeeko WHO mukaan vain lääkärin töitä tekevät, työikäiset lääkärit, vai mikä lukujen ison eron selittää? Lääkäriliiton lukujen mukaan Suomessa on nyt 25 000 lääkäriä, joista työikäisiä on melkein 20 000.
Lähetä kommentti