Assange töihin venäläiseen propagandakoneistoon.

Tällä viikolla tuli tietoon Julian Assangen ja venäläisen Russia Today-kanavan sopimus uudesta tv-ohjelmasarjasta. Russia Today on englanninkielinen ja maailmanlaajuisesti näkyvä kanava, jota rahoitetaan noin sadalla miljoonalla dollarilla vuodessa Venäjän budjetista. Nimestään huolimatta kanavan pääpaino ei ole nykypäivän Venäjästä kertominen, vaan paljas ja avoin propaganda.

Baltian maat, Ukraina, Georgia ja EU:n ihmisoikeustuomioistuin saavat kaikki kuulla kunniansa, mutta kanavan suuri vihollinen on Yhdysvallat. Puoluellisuudessaan ja journalismin laadussa RT on Yhdysvalloille sama mitä FOX News on demokraateille tai mitä Johan Bäckman on Suomelle. RT on esimerkiksi avoimesti ja johdonmukaisesti sitä mieltä että 9.11.2001 terrori-iskut Yhdysvalloissa olivat maan hallituksen tekemiä. Kanavan "keskusteluohjelmissa" pääsevät ääneen koko läntisen maailman kylähullut, marxistit ja salaliittoteoreetikot.

Se ettei Julian Assange ole mikään avoimuuden kannattaja on ollut selvää siitä lähtien kun hän on kieltäytynyt yhteistötyöstä lehtien kanssa, jotka ovat uutisoineet häneen Ruotsissa kohdistuneista syytteistä. Tämän sopimuksen myötä on myös selvää että Assangen tärkein motiivi on Amerikkaviha. Vihollisen vihollinen on hänen ystävänsä ja nyt myös työnantaja.

Presidenttivaaleista, tasa-arvosta ja asevelvollisuudesta.

Suomen presidenttivaalikamppanja on ollut lyhyt ja tylsä. Kukaan ehdokkaista ei ole tehnyt yllättäviä tai huomionarvoisia irtiottoja, kunnes tällä viikolla Eva Biaudet antoi pari merkittävää lausuntoa joita on syytä analysoida tarkemmin:


RKP:n presidenttiehdokas Eva Biaudet vetoaa naisäänestäjiin, jotta nämä miettisivät tasa-arvokysymyksiä äänestyspäätöstä tehdessään. Biaudet'n mielestä yksi naispresidentti ei tarkoita, että tasa-arvo olisi saavutettu.
"- Mikä on se Suomi, jossa 95 prosenttia naisista äänestää miestä? Olemmeko me saavuttaneet tasa-arvon, tai ajavatko miehet yhtä hyvin tasa-arvokysymyksiä? En usko, Biaudet sanoo." Näin hän kommentoi YLE:n uutisen mukaan.


Eli hänen näkemyksensä mukaan tasa-arvo ei ole tilanne, jossa sukupuoli on irrelevantti tekijä julkiseen virkaan nimittäessä. Tasa-arvo on yhden ryhmän valtataistelua toista vastaan, jossa lopputulosta mitataan saaduilla titteleillä. Tämä on ollut lähtökohta politiikassa viime aikoina sellaisissa maissa kuin Belgia, Bosnia ja Irak, ja jokainen voi itse pohtia kuinka hedelmällinen lähestymistapa tämä on. Suomessa on ollut 10 miespresidenttiä kahdeksankymmenenyhden vuoden aikana. Ilmeisesti Biaudetin mielestä tarvitaan vielä ainakin yhdeksän naispresidenttiä, jotta vuonna 2071 voisimme todeta tasa-arvon tässä asiassa toteutuneen.


Biaudet myös unohtaa, että näiden vaalien kaksi naisehdokasta ovat maan pienimmistä puolueista. Jos näkee naiset ensisijaisesti ryhmänsä edustajina, joiden arvot ja poliittiset näkemykset ovat toissijaisia heidän naiseutensa suhteen, niin toki, se että 95% naisista äänestää vaaleissa miestä, on jotain hyvin kummallista. 


Biaudet ei usko miesten ajavan tasa-arvokysymyksiä yhtä hyvin. Järvenpääläinen lukiolainen Olli Uotinen kysyi YLE:n presidenttivaalitentissä Biaudetilta miten hänen mielestään tasa-arvo toteutuu yleisessä asevelvollisuudessa, joka koskee vain miehiä. Ilmeisesti Eva ei pysty sisäistämään kovin nopeasti tilanetta jossa miehet olisivat epätasa-arvoisessa asemassa, niinpä hän aloittaa vastauksensa toteamalla, että nykyään naisilla on mahdollisuus suorittaa asepalvellus. Sitten hän väkisin vääntää jonkun näkulman, miten tässäkin asiassa naiset ovat alistettuina: Hakeminen on hankalaa ja lääkärintodistus maksaa. Moninkertainen määrä miehiä hakee vuosittain erikoijoukkoihin, ja sitoutuessaan palvelemaan armeijassa maksimiajan he joutuvat silti maksamaan lääkärintodistuksensa itse. Biaudet ei kuitenkaan ehdota niinkin helppoa ratkaisua tähän ongelmaan kuin se, että kutsunnat (ei siis asevelvollisuus) koskisivat myös naisia. Sitten hän ilmeisesti muistaa mitä häneltä oli kysytty ja vastaa. "Näköjään ei kiinostusta tyttöjen piirissä ole sen enempää, joten mielestäni meillä on itseasiassa aika hyvä järjestelmä, kun kuitenkin vain puolet ikäluokasta nyt sitten käy asepalveluksen. Mielestäni ei ole tarvetta muutta tilanetta."


Tartutaan tähän Evan vastaukseen, mutta muutetaan siitä pari sanaa:


"Miehillähän on ollut mahdollisuus tehdä kotitöitä jo jonkin aikaa. Näköjään ei kiinostusta poikien piirissä ole sen enempää, joten mielestäni meillä on itseasiassa aika hyvä järjestelmä, kun kuitenkin vain puolet ikäluokasta nyt sitten tarvitaan keittiössä ja pesutuvassa."


"Naisillahan on ollut mahdollisuus perustaa osakeyhtiöitä, tehdä niistä menestyviä ja johtaa niiden hallituksia. Näköjään ei kiinostusta tyttöjen piirissä ole sen enempää, joten mielestäni meillä on itseasiassa aika hyvä järjestelmä, kun kuitenkin vain promille ikäluokasta tarvitaan yhtiöiden hallituksiin. Mielestäni ei ole tarvetta muutta tilanetta."


"Suomenkielisillähän on ollut mahdollisuus opiskella ruotsia. Näköjään ei kiinostusta heidän piirissä ole sen enempää, joten mielestäni meillä on itseasiassa aika huono järjestelmä, kun kuitenkin vain kuusi prosenttia väestöstä puhuu ruotsia äidinkielenään."


Tämän kysymyksen jälkeen kysyttiin miksi asevelvollisuus on Suomelle niin tärkeää, kun harva muu eurooppalainen maa sitä soveltaa. Haluaisin tarkastella muidenkin ehdokkaiden vastauksia tasa-arvokontekstissa. Arhimäki sanoi, että asevelvollisuus on tasa-arvo-ongelma (pisteet siitä). Hän jatkoi, että asevelvollisuus on hyvä järjestelmä, koska palkka-armeijassa aseet saavat ne, jotka niitä eniten haluavat. Mutta toisaalta hänen mielestään asevelvollisuutta on siirettävä vapaaehtoisuuden suuntaan. Tässä on aika räikeä ristiriita: Jos innokkaimpien muodostama armeija on ongelmallinen, niin miten voimme siirtyä kohti vapaaehtoisuutta? Onko tarkoitus määritellä sopiva taso aseen haluamiselle, vai pitäisikö tehdä armeija muodostaa ihmisisistä, jotka sitä asetta haluavat vähiten? Nykyisillä tilastoilla tälläinen armeija koostuisi pitkälti naisista.


Biaudet kopioi Arhimäen vastauksen liiallisesta asenkantohalukkuudesta ja lisäsi asevelvollisuuden olevan hyvä järjestelmä, koska se tuo yhteiskuntaan erillaista näkemystä armeijasta ja asevelvollisuudesta. Onkohan Evan mielestä sitten niin, että näitä erillaisia näkemyksiä on naisilla ilmankin tarpeeksi tai että maanpuolustusasiat voi surutta jättää miesten hommiksi myös yhteiskunnallisessa keskustelussa?


Arhimäki, Väyrynen ja Essayah totesivat "yleisen" asevelvollisuuden olevan halpa tapa järjestää maanpuolustus. Okei, onhan se sitäkin. Naisten vuoden pakkotyö kolmen euron palkalla terveydenhuolto- ja vanhainhoitosektorilla olisi halvempi kuin nykyinen malli. Orjatyövoima on aina halvempaa, on eri kysymys onko tämä järkevää.


Niinistö, Soini ja Lipponen korostivat asevelvollisuuden "sosiaalista merkitystä". On se niin ihanaa kun saadaan ikäluokka kasaan eri alueilta ja sosiaalisista luokista, he oppivat tuntemaan toisensa ja maa eheytyy. Mielestäni tämä on aika hutera argumentti pakotetulle työlle/koulutukselle aikuisiällä, mutta kuvitellaan että tämä on oikeasti tärkeää. Miksei naisiakin pakoteta tähän, jos se on kerran tärkeää, vai ovatko he lähtökohtaisesti jo parempia ihmisiä?


Essayah kertoi armeijan opettavan taitoja, joista on myös hyötyä muunlaisissa tilanteissa. Itse opin armeijassa tappamaan ihmisiä ja olen soveltanut näitä taitoja toistaiseksi vain muiden nisäkkäiden tappamiseen. Olisin kyllä pärjännyt ilmankin, mutta olkoot: Miksi naisia ei pakoteta oppimaan näitä tärkeitä taitoja, joista on hyötyä tulevaisuudessa. Soini kertoi inttikaveristaan, joka kävi reserviupseerikoulun ja on nyt iso kiho Yhdysvalloissa. "Suomen armeija tekee hyvää" ja voi vain ihmetellä mikseivät naiset ehdokkaiden mielestä ansaitse tätä hyvää.


Haavisto näki tasa-arvo-ongelman ja ehdotti yleistä kansalaispalvelusta, joka keskittyisi ei-sotilaallisiin uhkatekijöihin. Eli lisää pakkotyötä kaikille, mutta ainakin Haavisto on johdonmukainen tasa-arvon puolustajana. Lipponen vertasi inttiä naisten synnyttämiseen. Naisten ei ole pakko synnyttää ja viidesosa naisista ei tätä elämänsä aika tee. Heille ei kuitenkaan tästä seuraa rangaistuksena vuotta siviilipalvelusta tai vankeutta jos he eivät sivariin suostu. Jos synnytystä käytetään tosissaan argumenttina miesten asevelvollisuuden puolustamiseksi, eikö se pitäisi säätä lailla pakolliseksi toiminnaksi?


Kun summaa näitä vastauksia, voi vastata Biaudetille, että ainoastaan kaksi miestä tässä keskutelussa näkivät ilmeisen tasa-arvo-ongelman miesten asevelvollisuudessa, ja muutkaan miehet eivät sitä ääneen kiistäneet. Joten, uskoippa Eva sitä tai ei, ainakin näistä ehdokkaista voisi kuvitella miesten ajavan tasa-arvoa-vähintään yhtä hyvin. Se, että hän käyttää tasa-arvoa omassa kampanjassa on esimerkkitapaus tekopyhyydessä. Mukaillen Biaudetin, ja muidenkin, vaatimuksia, että Soini irtisanoutuu selvästi puoluessaan esiintyvästä rasismista, voisin vaatia RKP:ltä että he irtisanoutuvat selväsanaisesti näistä kivikautisista epätasa-arvoisista mielipiteistä.

Vallitseeko Venäjällä "riistokapitalismi"?

Harvalla suomalaisella on harhakuvitelmia venäläisen demokratian tilasta. Näkemys Venäjän taloudellisesta järjestelmästä on julkisessa keskustelussa kuitenkin pahasti pielessä. Viimeksi presidenttivaalitenteissä taloudellista järjestelmää on sanottu "riistokapitalismiksi". En ole kovin perehtynyt vasemmiston retoriikkakeinoihin, mutta ymmärtääkseni riistokapitalismi viittaa äärimäiseen vapaaseen ja säätelemättömän talouteen, jossa yksityiset suuret toimijat käyttävät määrävää markkina-asemaansa "riistäkseen" työntekijöitä ja alihankkijoita.

Venäjä ei kuitenkaan ole vapaa talous. Ajatushautamo Heritage Foundation on sijoittanut sen sijalle 144 sataseitsemänkymmentäyhdeksän maata kattavassa vuosittaisessa vertaitailussa taloudellisen järjestelmän vapaudesta. Paremmin sijoittuivat kommunistiset Kiina ja Vietnam, sekä suurin osa Afrikan maista. Fraser Institute rankkasi vastaavassa tutkimuksessa Venäjän sijalle 81/141. Näillä sijoituksilla maa kuuluu "mostly unfree" joukkoon. Miksi taloudellinen vapaus on sitten tärkeää? Alla oleva video kertoo kahdessa minuutissa kaiken oleellisen.

Venäjällä vallitsee valtiokapitalismin ja mafiajohtamisen välimuoto.Venäjällä oikeuslaitos ei ole riippumaton, eikä suojaa omistusoikeuksia tai anna mahdollisuuksia sopimuskiistojen neutraaliin käsittelyyn. Yrittäjiä vastaan tekaistaan oikeusjuttuja, heidän yritykset siirtyvät virkamiesten lähipiirin omistukseen ja he itse kuolevat tutkintavankeudessa. Julkinen sektori on jatkanut kasvuaan ja veroja joudutaan tulevaisuudessa nostamaan eläkerahaston valtavan rahoitusvajeen takia. Yrittäjät joutuvat tekemisiin äärimäisen raskaan byrokratian ja sääntelyn kanssa. Valtio vääristää kilpailua tai on ainoa omistaja monessa liike-elämän sektorissa. Tavaroiden tuonti ja vienti on naurettavan kallista tariffien ja epäjohdonmukaisen lainsäädännön takia. Nämä asiat yhdessä eivät luo hyvää ilmastoa sijoittamiselle. Viime vuonna lähes 55 miljardia euroa on paennut maasta, eli lähes puolitoista kertaa Suomen vuosittaisen budjetin verran. Nämä rahat eivät ole ulkomaalaisten sijoittajien osakemyyntivoittoja. Yrittäjät sijoittavat myyntivoittonsa ja virkamiehet lahjuksensa ulkomaille. Harva näkee Venäjän tulevaisuuden positiivisena ja kaikki joilla on rahaa lähettävät lapsensa asumaan ja opiskelemaan länsimaihin. 22% Venäjän väestöstä haluaisi muuttaa ulkomaille, luku joka vuonna 2007 oli vain 7%. Yli puolet yrittäjistä ja opiskelijoista haluaisivat muuttaa ulkomaille.

Nämä samat ihmiset, joita Kremlin pääpropaganditisti Surkova on kuuluisassa lausunnossa kutsunut "yhteikuntamme parhaksi osaksi", ovat olleet pääosassa viimeaikaisissa suurmielenosoituksissa. He ovat elämässään menestyneitä kaupunkilaisia, jotka ovat taloudellisesta kasvusta huolimatta kyllästyneet vallitsevaan politiikkaan. He haluavat pikaista muutosta. Tähän tiivistyy myös muutoksen suurin uhka. Jos nykyinen hallinto pitää sitkeästi kiinni asemastaan, siihen kohdistuva paine siirtyy maahanmuuttoventtiilin kautta ulkomaille.