perjantai 9. lokakuuta 2009

"Jos uskoot itseesi ja teet lujasti töitä, kaikki on mahdollista".

Kirjoitin seuraavan tekstin seuraavaan Kapitaali-lehden numeroon tutulla provokaattori-nimellä. Enjoy.

Kun väkivalta lapsia kohtaan ei enää ollut hyväksyttävää, vanhempani, niin kuin kaikki muutkin vanhemmat, joutuivat keksimään ruudin uudestaan. Vitsan tilalle tulivat valheet, huhut ja kiristys. Moraalin opettaminen ulkoistettiin kirkolle. Eivät vanhempani uskoneet Jumalaan, he vain ajattelivat että olisi kätevää kun moraalifilosofian selittämisen sijaan lapsella tarjotaan kehäpäätelmiä, jotka ohjaisivat minut tarpeeksi lähelle heidän mielestä hyväksyttäviä arvoja. Valitettavasti he eivät itse osanneet soveltaa raamatun opetuksia arjen käytännön pulmiin ja Jeesus-kortin sijaan he kiristivät minua Joulupukilla. Se toimi aikansa ihan hyvin, kunnes valhe paljastui. Siitä lähtien minut saatiin tekemään läksyt lahjomalla tai pakottamalla istumaan kirjojen edessä kunnes läksyt valmistuivat. Opin nopeasti näyttelemään läksyjen vastenmielisyyttä kunnes sain lahjuksen, mutten koskaan sen yli.

Varhaisteinivuosina lahjusten arvo alkoi kuitenkin kasvaa eksponentiaalisesti ja vanhemmat siirtyivät pelotteluun: ”Jos et opiskele kunnolla sinusta tulee talonmies”. En ymmärrä vieläkään minkä takia talonmiehen ammatti tiivisti heidän mielestä itseensä elämässä epäonnistumisen. Ei kiinnostanut ottaa selvää. Vanhemmilla oli kädet täynnä teiniangstista kärsivän siskoni kanssa, joten pidin yllä matalaa profiilia ja yli ysin keskiarvoa. Yhdeksän oli se maaginen raja, jonka yläpuolella vanhempiani ei enää kiinnostanut kenen seurassa liikuin, mitä tein iltaisin tai mitä päihteitä käytin. Tällä kaavalla sain elää rauhassa aina parikymppiseksi, siihen asti kun muutin pois kotoa.
Tällä välin angstaava siskoni oli muuttunut kahden lapsen yksinhuoltajaäidiksi ja vanhempani käyttivät suuren osan ajastaan näiden lasten kasvatukseen. Pari kertaa viikossa sain perheillallisilla todistaa kun lapsille kerrottiin samoja valheita ja tein kaikkeni ampuakseni ne välittömästi alas, hyvällä menestyksellä. Yllätykseni vanhempani tai siskoni eivät suuttuneet tästä. Ilmeisesti heidänkin mielestä joulu oli parhaimmillaan kun lapset ovat vilpittömän innostuneita lahjoistaan, jotka vievät heidän huomion, sillä aikaa kun aikuiset juovat monta litraa terästettyä glögiä ja katsovat Die hard – trilogian.

Yhdestä valheesta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet luopumaan. Kuukausi sitten todistin kun he väittivät yksitoistavuotiaalle lapsenlapselleen: ”jos teet lujasti töitä ja uskot itseesi, sinusta voi tulla ihan mitä tahansa”. Tunnistin vanhan kliseen jo puolilauseesta ja osa punaviinistä palasi lasiini sieraimieni kautta. Mutta vanhempani olivat ihan tosissaan. He eivät välittäneet fysiikan laista, aikarajoitteesta, lapsen isän geeneistä, jotka olivat sulkeneet suurimman osan ovista jo ennen lapsen syntymää, tai siitä, että neliöjuuren sisällä oli negatiivinen luku. He kertoivat TV:stä näkemistään inspiroivista tarinoista joissa nainen pääsee Audin myynninjohtajaksi, pigmenttihäiriöinen valitaan Yhdysvaltain presidentiksi ja juutalaiseksi syntynyt saa elantonsa urheilijana. He sulkivat korvansa väitteiltäni joiden mukaan, se että jotkut epätodennäköiset lopputulokset on saavutettu kovalla työllä ja tahdolla, tarkoita että kaikki olisi mahdollista. Lisäsin, että epätodennäköiset menestystarinat ovat hyvää viihdettä. Ne eivät kerro sitä kuinka moni samoista lähtökohdista lähtenyt, kovaa työtä ja tahtoa koittanut, on epäonnistunut surkeasti tavoitteissaan ja elänyt loppuelämänsä katkerana ja vihaisena, kun toisin kuin vanhemmat väittivät, kaikki ei ollutkaan mahdollista. Lopuksi kyseenalaistin koko naurettavaan väitteen esimerkillä: Kyllä Johanna Tukiaineinenkin on kovalla työllä ja tahdolla saavuttanut äärettömän paljon enemmän julkisuutta kuin hänen älykkyytensä tai ulkonäkönsä antaisivat aihetta, mutta oliko tämä lopputulos hänen ja ennen kaikkea muiden kannalta hyvä? Ehdotin 11-vuotiaalle siskontyttärelle että jos hän uskoo itseensä, hän voisi viettää huoletonta elämää sossun tuilla tekemättä päiväkään enää työtä tai läksyjä. Lapsi innostui. Äitini löi minua ensimmäistä kertaa elämässäni. Kevyt läpsäisy takaraivolle vain, mutta silti. Hämmennyin. Kuvittelin kuinka helppoa elämäni olisi ollut, mikäli minut olisi kasvatettu perinteisiä lyönti ja potku-tekniikoita käyttäen. Uskoisin vaan kaiken minkä vanhemmat tai opettajat minulle sanoisivat. En pohdiskelisi turhia. Kun lapselle sanottaisiin: ”Kaikki on mahdollista jos uskot itseesi ja teet lujasti töitä” olisi vain yksi lause muiden joukossa, eikä sadistinen, joskin usein viihdyttävä, käytännön vitsi.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onks tää jotenkin keksitty juttu vai kirjoititko perheestäsi?

Anton kirjoitti...

Tää on muotoa "tositapahtumiin perustuva" eli jotain totuuspohjaa on, mut mikä on fiktiota ja mikä ei, on lukijan itse arvottavissa :D

Anonyymi kirjoitti...

"huoletonta elämää sossun tuilla tekemättä päiväkään enää työtä tai läksyjä"

Sinulla on aika vääristynyt mielikuva sossun tuista.

Anton kirjoitti...

Perustele?

Anonyymi kirjoitti...

Voit itse netistä tsekata millaisista summista on kyse. Ehkä huoleton elämä ei ole leipäjonoissa seisomista että saisi elintarvikkeita, joiden viimeinen käyttöpäivä oli joskus kuukaisi sitten.

Anton kirjoitti...

Mä tiedän millaisista summista on kyse. Herran tähden, olen maahanmuuttajien lapsi :D Ja olen edelleenkin sitä mieltä että ne riittävät paremmin kuin hyvin peruselämään, ottaen huomioon ettei tee mitään. Joo, onhan se ikävää jonottaa niitä ilmaisia elintarvikkeita, mutta kyllä itse niitä hakisin jos olisi aikaa (sossun tuen saajana olisi tosi hyvin aikaa). Ihan hyviä ne on aina ollut kun niitä on hakenut.

Anonyymi kirjoitti...

No jaa, ehkä käsityksesi mukaan "peruselämä" tarkoittaa ettei kuole nälkään. Suosittelen lämpimästi Kallis kyöhyys nimistä kirjaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jos tietää mitä sieltä sossusta hakee, niin sieltä saa kyllä kalasteltua aika kivan potin, jolla elää aika "peruselämää". Eri asia sitten, jos on iso perhe elätettävänä ym. kuluja.

Anonyymi kirjoitti...

Pirun hyvää tekstii! Keep up the good work son!