Venäjän uutisviikkokatsaus - viikko 32

Tällä viikolla uutiskatsauksessa kirjoitan Krimin rajaselkkauksesta ja Kremlin hallintopäälikön vaihdon taustoista.

Selkkaus Krimin rajalla

Keskiviikkona tuli julki melkoinen jymyuutinen, kun uutistoimisto Tass raportoi FSB:n estäneen useiden ukrainalaisten terroristiryhmien pääsyn pääsyn Krimin alueelle. Virallisen version mukaan ensimmäinen ryhmä yritti alueelle pääsyä toissaviikon lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Seuraavana yönä Ukrainan turvallisuuspalvelu yritti saada alueelle vielä kaksi terroristiryhmää, ja tällä kertaa Ukrainan armeija tuki yritystä ampumalla raskaalla sotakalustolla rajan yli.

Toisin sanoen virallisen version mukaan Ukraina teki aseellisen hyökkäyksen Venäjän alueelle. Tästä tapahtumaketjusta ei kuitenkaan ollut mitään tietoa venäläisessä mediassa ennen kuin FSB päätti kertoa tästä tulitaistelusta kolme päivää tapahtumien jälkeen. Mitään varmoja faktoja koko tapahtumaketjusta ei ole, joten asiasta joutuu spekuloimaan Venäjän virallisen version ja lehdistön version perusteella.

Molemmat väitetyt hyökkäykset tapahtuivat Armjanskin rajakaupungin alueella, joka sijaitsee Krimin läntisen maayhteyden kohdalla. Olettakaamme hetkeksi, että Ukraina tosiaan yritti saada ryhmän ihmisiä Krimin puolelle. Ukrainalaiset voivat matkustaa Krimille ilman viisumia ja heitä käy siellä kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa. Tuntuisi uskottavammalta, jos ryhmä olisi yritetty saada perille turistien seassa tai käyttämällä hyödyksi Krimin pitkää rannikkoa kuin 5km leveän tarkasti vartioidun maarajan yli.

Jotain outoa rajalla kyllä tapahtui lauantain ja sunnuntain-välisenä yönä. Ukraina sulki rajanylityspaikan mutta kiisti tietävänsä mitään ammuskelusta. Tämä saattoi johtua tiedoista Venäjän joukkojen keskittämisestä Krimin rajalle. Ukraina siis tiesi joukkojen keskittämisestä ja Venäjän version mukaan yritti heti seuraavana päivänä läpimurtoa uudestaan samasta kohdasta.

Venäjän versio kuulostaa erittäin epäuskottavalta. Ukraina tuskin ottaisi riskiä täysimittaisesta sodasta Venäjän kanssa räjäyttäkseen pari pommia Krimin alueella. Toinen yleinen tulkinta tapahtumista on niin sanottu Mainilan versio: Kyseessä oli Venäjän false flag -operaatio, jolla se pyrki perustelemaan tulevaa hyökkäystä maahan. Tämäkin versio tuntuu epäuskottavalta. Koko tarina on kovin amatöörimäisesti tehty eikä kestä tarkempaa tarkastelua. Valmiiksi valmistellun tarinan uutisointiin ei olisi mennyt kolmea päivää. Lisäksi Venäjä olisi käyttänyt sitä hyökkäykseen välittömästi, kuten vuonna 2008 Georgiassa, sillä varsinaiset sotatoimet olisivat vieneet median huomion niihin johtaneiden tapahtumien tarkastelusta.

Nähdäkseni jäljelle jää vain kaksi mahdollista versiota. Ei ole poissuljettua, että ryhmä ukrainalaisia tosiaan yritti päästä Krimin alueelle. Ukrainassa on paljon kansallismielisiä ja radikaaleja ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi aikaisemmin räjäyttäneet räjäyttäneet Krimille johtavia sähkölinjoja. Ukrainan valtio ei pysty aina kontrolloimaan näitä ryhmiä, eikä se ainakaan antaisi heille raskasta tulitukea Krimin alueelle pääsemiseen. Tuo osa tarinaa saattaa olla FSB:n värikynää.

Toinen vaihtoehto on se, etteivät ukrainalaiset liity koko tapahtumaketjuun ollenkaan. Tapahtumaketjussa väitetään kuolleen kaksi venäläistä - yksi sotilas ja yksi FSB:n työntekijä. Jo ennen Venäjän version julkituloa ukrainalaiset rajamiehet kertoivat, että ammuskelu liittyy aseistetun sotilaskarkurin kiinniottoon Krimin puolella. Eli Venäjän sotilas oli poistunut varuskunnastaan ase mukanaan ja yritti kävellä Ukrainaan. Ammuskelu ja uhrit liittyivät kiinniottopartioon. Sotilaskarkuri, joka tappaa matkalla FSB:n agentin on kieltämättä tarina, jota ei mielellään päästettäisi julkiseen tietoon. Niinpä paikallinen FSB:n ja varuskunnan johto käytti kolme päivää tarinan sepittämiseen, ja kaksi kuolonuhria muuttuivat isänmaansa puolesta henkensä antaneiksi sankareiksi.

Täytyy myöntää, että myös kaksi viimeistä versiota kuulostavat kaukaa haetuilta. Tarkkaa tapahtumien kulkua saamme tuskin koskaan tietää.

Venäjän presidenttikanslian johtajan potkut

Viime viikon perjantaina Putin erotti pitkäaikaisen “oikean kätensä” Sergei Ivanovin hallintopäällikön virasta. Ivanovin uudeksi tehtäväksi tulee “presidentin erityisedustaja luonnonsuojelussa” eli varsinainen eläkevirka.

YLE on jo ehtinyt spekuloida eron liittyvän Ivanovin rooliin Pietarissa kesäkuussa paljastettuun Mannerheimin muistolaattaan. Tällä kertaa kuitenkin, harvinaista kyllä, kun ilmoitettiin eron tapahtuneen korkean virkamiehen omasta pyynnöstä, tämä todennäköisesti piti paikkansa. Ivanovin vanhin poika hukkui vuonna 2014 Lähi-idän lomamatkallaan. Ivanov otti menetyksen raskaasti: Se vaikutti hänen negatiivisesti hänen terveyteensä ja työtehokkuuteensa. Näin ollen virkamies, joka vielä vuonna 2007 oli yleisin veikkaus Putinin seuraajaksi, lopetti uransa inhimillisen tragedian eikä valtataistelun seurauksena.

Ivanovin paikalle tulee virolaistaustainen Anton Vaino, joka toimi aikaisemmin Ivanovin varamiehenä. Vainon suvun historia on mielenkiintoinen. Hänen isoisoisänsä Henrik kuului Viron kommunisteihin, jotka kapinoivat saksalaismiehittäjiä vastaan Tallinnassa vuonna 1918 ja hän joutui pakenemaan lopulta Venäjälle. Henrikin pojasta Karlista tuli Viron kommunistisen puolueen johtaja 1978-1988 ja hän toimeenpani laajasti tyytymättömyyttä aiheuttaneita venäläistämistoimia. Levottomuuden lisääntyessä Virossa Karl Vaino vedettiin takaisin Moskovaan.

Anton Vaino itse on hyvin nuori, 44 vuotta, ja on tehnyt koko elämänsä uraa diplomaattina tai virkamiehenä. Monet ovat tulkinneet Kremlin viimeaikaiset henkilövaihdokset Putinin pyrkimykseksi päästä eroon vanhoista kavereistaan. Hypoteesin mukaan Putin haluaa nyt ympärilleen nuoremman sukupolven, joka teitittelee häntä ja on koko uransa velkaa juuri hänelle.

Vain aika voi todistaa tai kumota tämän väitteen. Toistaiseksi Anton Vaino näyttää paperilla tismalleen samanlaiselta henkilöltä kuin Putinin vanhimmat kaverit. Korkeille virkamiehille ominaiseen tapaan hänen vaimonsa tienaa huomattavasti miestään enemmän, ja perheen omistuksessa on paljon kiinteistöjä: lähes 2 000 neliömetrin edestä taloja ja asuntoja, tonttejakin 15 000 neliömetrin edestä. Kuten asiaan myös kuuluu, omistusketjut kulkevat hallintoyhtiöiden ja kyproslaisten offshore-yhtiöiden kautta. Ottaen huomioon sen, että pariskunnan yhteenlasketut tulot viime vuonna olivat alle 200 000€, voimme päätellä heidän olevan todella säästäväisiä.