Rosneftin johtajan huvijahti
Uutisviikko alkoi värikkäästi, kun Novaja Gazeta -lehti julkaisi tutkimuksen valtio-omisteisen öljy-yhtiön Rosneftin johtajan, Igor Sechinin, hulppeasta jahdista. Sechin solmi toisen avioliittonsa vuonna 2011 itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa. Kuten nuoret naiset yleensä, Olga Sechina tykkää matkustelusta ja päivittää kuvia reissuistaan aktiivisesti sosiaaliseen mediaan.
Maailman 72. pisin huvijahti nimeltään “St. Princess Olga” valmistui vuonna 2013, ja maksoi arvioiden mukaan 150-180 miljoona dollaria. Kukaan ei kuitenkaan aikaisemmin tiennyt kenelle se kuului. Novaja Gazeta yksinkertaisesti vertaili Olga Sechinan Instagram-tilin kuvia ja sijaintitietoja huvijahdin matkalokeihin, ja omistaja kävi selväksi.
Olga Sechinan melko paljastavat kuvat sosiaalisessa mediassa olisivat varmasti itsessäänkin olleet julkaisun arvoinen juttu Venäjän keltaiselle lehdistölle, mutta Novaja Gazeta tarttui aiheeseen koska huolimatta siitä, että Igor Sechin johtaa Venäjän suurinta valtionyhtiötä, hänen palkkansa ei ole julkinen.
Vuonna 2013 Venäjän Forbes-lehti arvioi hänen palkakseen 50 miljoonaa dollaria vuodessa. Sechin haastoi lehden oikeuteen ja voitti. Oikeus totesi, että väite 50 miljoonasta dollarista oli kunnianloukkaus, mutta ei ottanut kantaa siihen, oliko arvio ala- vai yläkanttiin. Rosneftin hallitus asetti vuonna 2014 Sechinin palkan ylärajaksi noin viisi miljoonaa dollaria. Niillä rahoilla ei 150 miljoonan huvijahtia osteta.
Igor Sechin, toisin kuin vaimonsa, on aina ollut hyvin tarkka julkisuudestaan. Vuonna 2013 Putin allekirjoitti asetuksen, joka velvoitti valtionyhtiöt julkaisemaan johtajiensa palkat. Kaksi Putinin vanhaa kaveria, Sechin ja Jakunin, kieltäytyivät tekemästä niin sillä verukkeella, että heidän johtamansa yhtiöt ovat tavallisia yrityksiä valtion omistuksessa, eivätkä lakiasetuksella perustettuja valtiollisia yhtiöitä. Putin joutui toistamiseen “painokkaasti kehottamaan” palkkojen julkaisuun. Rosneft joutui myöntymään ja ilmoitti Sechinin palkaksi noin 5 miljoonaa dollaria ja bonusten kanssa maksimissaan 12 miljoona vuodessa.
Jos tuo tieto pitää paikkansa, Sechin ansaitsee yhtä hyvin kuin maailman suurimpien öljy-yhtiöiden johtajat. Toisaalta täytyy huomioida, että Rosneftin pääjohtajan paikka, jonka hän sai vuonna 2012, oli hänen ensimmäinen työnsä yksityisellä sektorilla ja ennen sitä hän ansaitsi vaatimatonta virkamiehen palkkaa. Joten miten hänellä oli varaa maksaa 150 miljoona dollaria veneestä vuonna 2013?
Rosneftin viestintäosasto reagoi samana päivänä julkaisuun hyvin tyypillisellä tavalla. Heidän mielestään Novaja Gazetan aineisto oli laittomasti kerätty, tarkistamaton ja paikkansapitämätön. Lisäksi he sanoivat julkaisun olleen “tilaustyö”. Venäjän kontekstissa tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön tai yrityksen kilpailija tilaa lehdistöltä maineen tahraavan jutun. Samassa kontekstissa se myös jostain syystä tarkoittaa sitä, ettei jutussa esitettyä todistusaineistoa tarvitse millään tavalla selittää tai kiistää. Luulen, että Sechin haastaa lähiaikoina lehden oikeuteen ja Venäjän oikeuslaitoksen tuntien voittaa jutun.
Allekirjoittanut harvoin vaivaa päätään johtajien palkoilla tai pitää niitä liian suurina. Sechin on poikkeustapaus. Kremlin narratiiviin kuuluu selittää valtioyhtiöiden johtajien korkeita palkkoja sillä, että tehokkaista johtajista on kova kilpailu maailmalla ja parhaan tuloksen takaamiseksi johtajien palkkojen on vastattava kansainvälistä tasoa. Mutta näyttää siltä, että Venäjän valtionyhtiöitä johtavat lähinnä Putinin vanhat tutut ja työnjälki on sen mukaista.
Sechin on koulutukseltaan portugalin ja ranskan filologi, jonka ensimmäinen kosketus yritysmaailmaan oli Venäjän suurimman yhtiön pääjohtajan paikka. Se, kuinka huonosti johdettu yritys Rosneft on, vaatisi oman pitkän tekstinsä. Sen sijaan annan vain yhden esimerkin: Rosneft osti ulos brittiläisen BP:n heidän yhteisestä tytäryhtiöstään TNK-BP:stä noin 50 miljardilla dollarilla vuonna 2013, jolloin suurin osa kauppasummasta maksettiin käteisellä. Alle kaksi vuotta myöhemmin koko Rosneftin markkina-arvo oli pienempi kuin kauppahinta ja pyysi 48 miljardin dollarin pelastuspakettia valtiolta.
Ukraina kieltäytyi hyväksymästä Venäjän uutta suurlähettilästä
Toissaviikolla Putin päätti vaihtaa Venäjän suurlähettilään Ukrainassa ja nimesi uudeksi ehdokkaaksi Mihail Babichinin. Päätös tuntui äkkinäiseltä ja huonosti valmistellulta. Venäjä ei hakenut Ukrainan suostumusta etukäteen kuten kansainvälisessä diplomatiassa on tapana, vaan Ukrainan johto sai kuulla asiasta julkisilta tiedotusvälineiltä. Lisäksi Venäjän parlamentin kansainvälisten suhteiden komitea piti hätäisesti kutsua koolle vaalitauolta. Syitä tähän voidaan vain arvailla. Yhden version mukaan entisellä suurlähettiläällä oli liian lämpimät suhteet Ukrainan presidenttiin, toisen version mukaan paikalle haluttiin entinen KGB:n mies koska Venäjä suunnittelee laajaa hyökkäystä Itä-Ukrainassa lähiaikoina.
Niin tai näin, Ukraina kieltäytyi edes käsittelemästä tätä ehdokkuutta ennen kuin he näkevät positiivista kehitystä maiden välisissä suhteissa.
Mielenkiintoisinta koko jutussa on Venäjän ehdottaman Babichinin ura. Tuntuu siltä, että tämä monia paikkoja kolunnut virkamies on jättänyt jälkeensä pelkkiä skandaaleja ja rikosepäilyjä. Erottuaan KGB:n palveluksesta vuonna 1994 Babichin ryhtyi johtamaan kolmea yritystä, jotka keskittyivät elintarvikekauppaan. Yksi näistä yrityksistä myi laittomasti eteenpäin EU:sta ja Yhdysvalloista tuotua elintarvikeapua. Babichin oli yksi syytetyistä, mutta lopulta tuomion sai ainoastaan yksi hänen alaisensa. Saatuaan hyvin kokemusta elintarvikealalta, Babichin palkattiin koko maan elintarvikealan sääntelystä vastaavan viraston varajohtajaksi.
Vuonna 2000 hänestä tuli Moskovan alueen hallituksen puheenjohtajan varamies, mutta sai potkut “kertaluontoisen törkeän työvelvoitteiden rikkomisen johdosta”. Babichin haastoi päätöksen oikeudessa, voitti, sai virkansa takaisin ja erosi omatoimisesti heti seuraavana päivänä. Hän siirtyi Ivanovon alueen johtajan varamieheksi ja samanaikaisesti alueen Moskovan edustuston johtajaksi. Näissä viroissa hän sotkeutui heti kahteen skandaaliin: Hänen johtamansa valtiollisen pirtutehtaan yksityistämistä tutkittiin aina Venäjän pääsyyttäjällä asti, ilman tulosta. Samanaikaisesti poliisi tutki hänen johtamaansa Moskovan edustustoa, jonka peruskorjaukseen oli käytetty rahaa alueen vuosittaisen terveydenhuolto- ja koulutusbudjetin verran. Babichinista tehtiin pidätysmääräys, mutta huhujen mukaan alueen kuvernööri pyysi Putinia puuttumaan tilanteeseen ja rikostutkinta keskeytettiin.
Seuraavaksi, vuonna 2002, Babichin valittiin johtamaan Tshetshenian hallitusta. Sielläkään hän ei viihtynyt kauaa ja joutui eroamaan virastaan jo seuraavana vuonna jouduttuaan erimielisyyksiin presidentti Kadyrovin kanssa alueen valtiovarainministerin erottamisesta. Vuonna 2004 hänet valittiin Venäjän parlamenttiin ja vuonna 2011 Putin nimitti hänet edustajakseen Volgan federaatiopiirissä.
Ja nyt Venäjä esittää häntä suurlähettilään paikalle Ukrainaan. Sellaiset ovat maan henkilöstöresurssit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti