Venäjän talouden hankala vuosi 2015

Vuosi 2015 oli Venäjällä “jännittävä” paremman sanan puutteessa. Sen voisi tiivistää kolmeen trendiin: Talous sakkasi, yhteiskunta otti reippaita askeleita diktatuurin tiellä, asevoimien käyttö levisi uusiin maihin. Käyn tässä kirjoituksessa näitä trendejä tarkemmin läpi ja mitä ne tarkoittavat Venäjälle ensi vuonna.

Aloitetaan taloudesta. Kesäkuussa Putin totesi puheessaan että talouden alamäen pohja on saavutettu. 90-luvun lopussa, kun IMF teki säännöllisiä tarkastuskäyntejä Venäjälle, maassa kiersi vitsi: “IMF luuli että pohja oli jo saavutettu, mutta jääräpäiset venäläiset jatkoivat kaivamista.” Tuo vitsi kuvaa myös nykyistä tilannetta. Joulukuun puolenvälin lehdistötilaisuudessa Putin vakuutti taas että “talous osoittaa vakauttumisen merkkejä”. Vain päivää aikaisemmin Rosstat julkaisi marraskuun tilastot joiden mukaan tuotanto ja investoinnit jatkoivat laskuaan. Näyttää siltä, ettei pohjaa olla vielä löydetty.

Inflaatio nakersi venäläisten elintasoa vuonna 2015. Kuluttajahintaindeksi nousi noin 15 %, samaan aikaan kun taloustilanne esti palkankorotukset. Väestön reaalitulot olivat laskeneet marraskuussa -5,4 % (YoY), eli tästä vuodesta tulee toinen perättäinen vuosi kun reaalitulot laskevat. Erityisesti elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet kovaa tahtia, yli 20 % vuoden aikana. Köyhien määrä kasvoi: 2,3 miljoonan venäläisen tulot laskivat vuonna 2015 alle valtion määritelmän köyhyystason, eli yhteensä noin 14 % venäläisistä elää alle 120 €:lla kuukaudessa.

Ensi vuoden tilanne ei näytä kovin valoisalta. Vaikka talouden lasku taittuisi ensi vuonna, kriisi jatkuu aaltoina muiden kanavien kautta. Edellä kuvatut vaikutukset kansalaisten elintasoon johtuivat pitkälti inflaatiosta. Samaan aikaan Venäjän valtion ja alueiden budjettien menoleikkaukset alkavat tosissaan vaikuttaa vasta ensi vuoden puolella. Kirjoitin jo elokuussa Venäjän alueiden todennäköisestä budjettikriisistä: Putinin vuonna 2012 antama käsky julkisen sektorin palkkojen nostosta johti siihen, että alueet leikkasivat investointinsa ja ottivat pankeista kovalla korolla lainaa maksaakseen enemmän palkkaa työntekijöilleen. Tämä ei ollut kestävä ratkaisu hyvinä aikoina, vielä vähemmän nyt kun yhteisöverotulot jatkavat laskuaan. Yhteisöverot maksetaan edellisen vuoden tuloksen mukaan, joten taloustilanne näkyy niissä täysipainoisesti vasta kuluvana vuonna. Vuonna 2015 kaikki alueet paitsi Sahalinin saari aloittivat menoleikkaukset, ja tulevat todennäköisesti leikkaamaan paljon enemmän tänä vuonna. Taka-Baikalin aluepiiri, jonka budjettialijäämä on 13 % / BKT vuodessa, ilmoitti joulukuussa että vararikko on lähellä. Luottoluokittaja S&P arvioi, että vain 14 % Venäjän alueiden budjeteista tulee olemaan ensi vuonna kestävällä pohjalla ja konkurssiaalto voi olla lähellä.

Venäjän valtion budjetti ei alueita pysty pelastamaan. Joulukuun alussa hyväksytty vuoden 2016 budjetti oli laskettu öljyn hinnalla 50$ / barreli, mutta hinta laski 35$:een. Jos nämä hinnat kestävät koko vuoden, Venäjän vararahastot loppuvat vuoden aikana ja vararikko uhkaa jo Venäjän valtiota tämän vuosikymmenen aikana.

Venäjän alueiden velat on otettu pääosin kotimaisista pankeista. Ilman valtion väliintuloa alueiden maksuvaikeudet iskevät pankkien taseisiin. Pankkisektori on kuitenkin jo valmiiksi ongelmissa. Vuonna 2015 Venäjän keskuspankki perui lähes sadan, eli joka kahdeksannen pankin toimiluvan. Osa näistä pankeista menetti toimilupansa koska heidän toimintansa oli kulissia laillisen rahan muuttamiseksi käteiseksi lahjusten maksamista varten (suosittelen tämän aiheesta kertovan englanninkielisen artikkelin lukemista). Suurin osa pankeista menetti toimilupansa koska heidän tase kertoi ettei ko. pankki voi jatkaa toimintaa enää pitkään. Nekin pankit jotka pysyvät pinnalla ovat vaikeuksissa. Venäjän suurimman pankin johtajan mukaan voidaan puhua “pankkikriisistä”.

Finanssisektorin epävarmuuden lähteet voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: yleinen talouskriisi, pankkien tekemät huonot päätökset ja valtion sekaantuminen talouteen. Yli puolet pankkisektorin varallisuudesta on pankeissa, joissa valtio on enemmistöomistaja. Pankit ovat tottuneet siihen että aina kriisin iskiessä valtio pääomittaa pankkeja. Näin tapahtui vuonna 2008 ja siihen oli varattu rahaa myös tämän vuoden talouskriisiohjelmassa. Keskuspankin ristiretki pankkisektorin tervehdyttämiseksi toimilupien perumisen kautta on itsessään oikeutettu, mutta kasvattaa valitettavasti valtion roolia markkinoilla. Se, miksi valtion sekaantuminen pankkialalle on ongelmallista, voidaan selittää kahden yrityksen, Transaeron ja Vnešekonombankin, tarinan avulla.

Transaero oli vuoteen 2015 asti Venäjän toiseksi suurin lentoyhtiö. Sen omisti Aleksander Pleshakov, jonka äiti sattui sopivasti olemaan Venäjän ilmailukomitean puheenjohtaja jo vuodesta 1991 asti. Transaeron liiketoimintamalli oli melko yksinkertainen: Se kasvoi Venäjän kasvavien turistimassojen mukana vuokraamalla ulkomailta uusia lentokoneita kovaan hintaan. Tämä toimii kohtalaisen hyvin niin kauan kun talous kasvoi ja lentomatkustaminen yleistyi. Vuodesta 2014 lähtien ruplan kurssi lasku ja Venäjän siltojen polttamiseen keskittyvä ulkopolitiikka iskivät matkailualan maahan ja jatkavat edelleen potkimista. Kesän alussa alkoi olla selvää, ettei Transaero voi välttää vararikkoa kovin pitkään.

Transaerolla oli vuoden 2015 alussa noin 260 miljardia ruplaa (euromääräisesti velan arvo on heilunut kahden ja neljän miljardin välillä vuoden aikana). 150 miljardia tästä velasta oli valtion omistamille pankeille. Elokuun lopussa Venäjän hallituksen omistajaohjauskomitea piti istunnon, jossa se ohjeisti valtion kontrolloiman Aeroflotin ostamaan 75 % Transaeron osakkeista symbolisella yhden ruplan kauppahinnalla. Päätös oli ongelmallinen kahdesta syystä. Ensinnäkin Aeroflotin liikevoitto parhaina aikoina (2011-2013) oli keskimäärin 9 miljardia ruplaa vuodessa, mutta nuo ajat olivat nyt takanapäin. Transaeron velka joka olisi yrityskaupassa siirtynyt Aeroflotille, veisi pelkästään korkokuluihin 13 miljardia ruplaa vuodessa jos korko olisi 5 %. Käytännössä lainojen korko oli kuitenkin kaksinumeroinen, todennäköisesti yli 14 %. Aeroflot olisi mielellään ottanut Transaeron parhaat osat itselleen alehintaan, mutta koko yrityksen ostaminen voisi ajaa sen itsensä vararikon partaalle.

Valtion omistamat pankit olivat rahoittaneet Transaeroa jonka liiketoimintamalli oli epäkestävä. Miksipä eivät olisi? Jos lainat olisivat tuottaneet tulosta, he saisivat tulospalkkiot. Jos lainat jäisivät maksamatta, valtio pääomittaisi omat pankkinsa uudestaan. Venäjän hallinnon henkilöpolitiikassa tärkein ominaisuus on lojaalisuus, eikä pätevyys. Siksi valtion yhtiöiden johtajia harvoin irtisanotaan virheiden takia.

Kuten on jo aikaisemmin todettu, talouskriisi iski myös pankkisektorille. Vuoden ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana koko pankkijärjestelmä oli tuottanut vain 76 miljardia ruplaa voittoa, vähemmän kuin Transaeron velka pankeille. Valtion piti siis valita maksaako se yrityksen konkurssista omien pankkien vai oman lentoyhtiön kautta. Se valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

Pian nousi esille toinen syy miksi järjestely oli ongelmallinen. Valtio oli käskenyt Aeroflotin ostamaan Transaeron, mutta oli unohtanut kysyä omistajalta haluaisiko tämä myydä yhtiönsä yhdellä ruplalla. Hän ei halunnut. Sillä välin kun juupas-eipäs väittelyä käytiin, Transaero pakotettiin Aeroflotin väliaikaishallinnon alaisuuteen. Eli valtion yhtiön agentti pääsi ensimmäisenä haaskalle valitsemaan itselleen tuottavimmat palat. 20. lokakuuta Aeroflotin yksityinen kilpailija S7 ilmoitti, että se pääsi sopuun Transaeron ostosta ja että se yrittäisi estää yhtiön konkurssin. Voisi olettaa, että tämä oli kaikkea mitä valtio olisi halunnut, yksityinen ostaja joka kantaisi hankalan tilanteen taakan. Toisaalta kyseessä oli ikävä ennakkotapaus kun yksityiset toimijat tekivät omia päätöksiä jotka olivat ristiriidassa hallituksen suunnitelmien kanssa. Niinpä valtio peruutti Transaeron liikennöintiluvan seuraavana päivänä. Tällä hetkellä Transaero ja S7 yrittävät liikennöintiluvan palauttamista oikeusteitse, mutten olisi kovin toiveikas asian suhteen.

Edellisessä tarinassa valtiopankkien johtajat saivat kritiikkiä osakseen. Vnešekonombankia ohjaa hallintoneuvosto, joka koostuu hallituksen ministereistä ja puheenjohtajana on pääministeri itse. Tämä laitos ei ole pankki sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan se kontrolloi valtion velkaa, eläkerahastoja ja toimii kehityspankkina. Eläkevarojen ja kehityspankkien antaminen poliitikoiden käsiin on aina huono idea. Demokraattisissa valtioissa se johtaa siltarumpupolitiikkaan, Venäjällä niillä rahoitetaan Putinin toivomia mahtipontisia projekteja. Yksi tällaisista projekteista oli Sochi, talviolympialaiset ainoassa paikassa Venäjällä jossa ei yleensä ole lunta talvisin. Koska Venäjällä on paljon köyhiä ja nälkäisiä, ei voitu suoraan sanoa, että tarkoitus olisi pitää valtion rahoilla kaikkien aikojen kalleimmat kisat.. Sen sijaan sanottiin samaa mitä tällaisista tapahtumista sanotaan muuallakin: “Kisat järjestetään yksityisten sijoittajien rahoilla, rakennetut projektit tulevat tuottamaan rahaa kisojen jälkeenkin.” Yksityisillä sijoittajilla tarkoitettiin tässä yhteydessä valtioyhtiöitä ja presidenttiä lähellä olevia oligarkkeja.

Valtio ei kuitenkaan voinut suoraan rahoittaa näitä rakennustöitä, joiden budjetit paisuivat kuin pullataikina, sillä budjettisääntö kieltää yli kolmen prosentin alijäämän BKT:sta. Kiertääkseen tämän itse itselleen asettaman säännön, hallitus käski Vnešekonombankin antamaan lainaa Sochin yksityisille projekteille. Kisojen jälkeen paljastui, että talvilomakeskus subtrooppisella alueella on kovasti tappiollinen. Korkea hintataso jopa Alppeihin verrattuna karkottivat turistit. Ja kun yritykset ovat tappiollisia, yrittäjän on usein helpointa jättää lainat maksamatta, jolloin omaisuus siirtyy pankille. Tilanne jossa Vnešekonombank päätyy yllättäen lomakeskuksen pyörittäjäksi vain vuosi kisojen jälkeen, ei ollut pr-mielessä positiivinen. Joten Venäjän hallitus antoi lainanottajille luvan olla maksamatta velkoja tai korkoja vuoden 2016 kesäkuuhun asti. Sattumalta nuo velat ovat 250 miljardia ruplaa, eli saman verran kuin Transaeron velat. Kun tästä summasta ei makseta korkoja, kertyy tappioita. Vuonna 2014 Vnešekonombankin tappiot olivat myöskin 250 miljardia ruplaa, vuoden 2015 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana 133 miljardia ruplaa (10 miljardia euroa). Pankki on saanut pääomansa osan pääomastaan valtiolta, mm. vararahastoista. Tällä hetkellä pankki tarvitsee huikeat 1300 miljardia ruplaa pääomaa, jota se ei voi uudelleenrahoittaa vapailta markkinoilta lännen pakotteiden takia. Niinpä Venäjän hallituksen johtama pankki joutuu pyytämään nämä rahat Venäjän hallitukselta, jotta tämä pankki voisi maksaa velkansa myös Venäjän valtiolle.

Kun öljyn hinta on alle 40 $/barreli ja budjetti on kovasti alijäämäinen, Venäjä joutuu ensimmäisen kerran pitkään aikaan valitsemaan mihin se rahansa käyttää. Helpointa olisi tietenkin leikata sotilasmenoja. Ilman niitä teollisuustuotanto olisi toki laskenut vielä enemmän viime vuonna, mutta olisi aika pohtia onko todella tarpeen että yksi tehdas Venäjällä tuottaa tällä hetkellä 60 % maailman uusista panssarivaunuista. Panssarivaunut ovat huono investointi, jonka tappiot ovat pienimmillään kun niitä ei käytetä.

Toisen Krimin liittämiseen Venäjällä ei olisi varaa. Mutta sotilasmenoista leikkaaminen ei näytä olevan todennäköistä. Syksyllä 2015 Venäjä ilmestyi Syyrian sodan näyttämölle. Ilmapommitukset itsessään eivät budjettia hetkauta, eikä Lähi-idästä ole tullut toistaiseksi läheskään niin paljon sinkkiarkkuja kuin Ukrainasta. Mutta terrori-isku venäläiseen matkustajakoneeseen Egyptissä ja Turkin alas ampuma pommittaja ovat johtaneet matkustuskieltoihin näihin kahteen suosituimpaan rantalomakohteeseen. Selkkaus Turkin kanssa sai Venäjän myös asettamaan talouspakotteita rakennusalalle, elintarvikekauppaan ja turismiin. Tämä reaktio oli jossain määrin huvittava, koska saimme koko vuoden 2014 ajan kuulla Venäläisiltä diplomaateilta kuinka epätehokas ja järjetön keino talouspakotteet ovat.

Venäjä sanoo itseään suvereeniksi demokratiaksi, mutta sen talous on täysin riippuvainen öljystä. Ellei öljyn hinta nouse kuluvana vuonna nopeasti, Venäjän vararahastot alkavat loppumaan. Koska valtio on sekaantunut lähes kaikkialle talouteen, kriisin aikana rahaa myös pyydetään kaikkialta. Vuosi 2016 on myös vaalivuosi kun maalle valitaan uusi parlamentti. Valtapuolue ”Yhtenäinen Venäjä” on tavallisesti taannut kannatuksensa vaalibudjeteilla. Se, mihin rahaa lopulta jaetaan ja millaisen päätöksentekoprosessin kautta, tulee olemaan vuoden 2016 mielenkiintoisempia uutisaiheita.