Venäjän järjetön adoptiolaki

Paljoa ei ehtinyt virtamaan vettä Neva-joessa sitten viimeisimmän lapsikiistan Venäjän kanssa, kun he jo suuntasivat lastenoikeuksien poliittisen aseen muualle, tällä kertaa Yhdysvaltoihin. Tämänkertainen lapsikiista on kuitenkin aivan eri luokassa ja tiivistää itsensä paljon oleellista nyky-Venäjän yhteiskunnasta, sen parlamentista ja sen presidentistä.

Tarinan alku vie meidät vuoteen 1972 kun Neuvostoliitto yritti hillitä kiihtyvää korkeakoulutettujen ihmisten maastamuuttoa vaatimalla muuttavilta huomattavia rahasummia saamastaan koulutuksesta. Käytännössä laki koski vain Venäjän juutalaisia, jotka halusivat muuttaa Israeliin. Tästä syystä vuonna 1974 Yhdysvaltain kongressi sääti niin kutsutun Jackson-Vanik-lain, joka rajoitti huomattavasti maan mahdollisuuksia solmia normaaleja kauppasuhteita niihin kommunistisen blokin maihin, jotka rajoittivat maastamuuttoa. Neuvostoliitto hajosi, maastamuutto muuttui vapaaksi, mutta Jackson-Vanik-laki pysyi yhä voimassa. Tämä ärsytti Venäjän johtoa aivan suunnattomasti, ja täytyy myöntää, että heidän reaktio oli jossain määrin oikeutettu.

Tänä kesänä tilanne muuttui radikaalisti kun kahdentoista vuoden jälkeen Venäjä päätti liittyä Maailman Kauppajärjestöön. Amerikkalaisille tuli kiire päästä Jackson-Vanik-laista, joka oli ristiriidassa järjestön sääntöjen kanssa. Venäjän kehitys on kuitenkin kulkenut viime vuosina hyvin auktoritääristä tietä. Konkreettisimpana esimerkkinä siitä mitä Venäjästä oli vuosien aikana tullut oli lakimies Sergei Magnitskin kohtalo. Hän toimii brittiläisen sijoitusyhtiön lakimiehenä, paljasti viranomaisten tekemän satojen miljoonien dollareiden verovarojen varkauden, joutui tästä syystä ilman syytteitä yhdeksitoista kuukaudeksi tutkintavankeuteen ja kuoli lopulta siellä pahoinpitelyihin ja lääketieteellisen hoidon puutteeseen. Suurin osa kuolemasta vastuussa olevista viranomaisista on vapautettu syytteistä, eikä ketään ole vielä tuomittu. Sen sijaan Magnitskiä itseään on postuumisti syytetty samoista rikoksista joiden tekijät hän paljasti. Tapaus osoittaa selvästi ettei Venäjän oikeuslaitos ole riippumaton ja että maan kleptokratia käyttää sitä aktiivisesti korruption peittelyyn. Niinpä kongressi teki lakialoitteen Magnitski-laista, joka sisälsi listan kuudestakymmenestä venäläisestä virkamiehestä, jotka olivat osallisena Magnitskin kuolemaan, ja joita lain avulla estettäisiin saamasta Yhdysvaltain viisumia ja joiden paikalliset pankkitilit jäädytettäisiin. Lisäksi laki sisältää option listan laajentamisesta muihin tapauksiin joissa Venäjän tai muun maan viranomaiset rikkovat räikeästi ihmisoikeuksia.

Presidentti Obaman hallinto ei ollut laisinkaan innoissaan lakialoitteesta. Obaman suhtautuminen Venäjään on aina ollut kyynisen pragmaattinen ja hän on yrittänyt välttää konfrotaatiota maan kanssa ihmisoikeuskysymyksistä. Kunhan amerikkalaiset koneet saavat lentää Venäjän ilmatilan läpi Afganistaniin eikä Iranille toimiteta ilmatorjunta-aseita, kaikki on hyvin. Obaman hallinto yrittii estää Magnitski-lain käsittelyn sanomalla että heillä on valmiiksi mahdollisuus olla myöntämättä viisumia valituille henkilöille ja lupasivat käyttää tätä mahdollisuutta Magnitski-tapauksen osallisiin. Lupaus oli kuitenkin sen verran epämääräinen, että kongressi jatkoi työskentelyä, eikä Obama kehdannut enää kampanjoida tai käyttää veto-oikeuttaan ainoaa lakia vastaan jota kannattivat kaikki kansanedustajat ja senaattorit puoluetaustastaan riippumatta.

Venäjä on alusta asti vastustanut raivoisasti Magnitski-lakia. Virallinen syy on se että Venäjän vastustaa omiin asioihin puuttumista ja pitää laki Venäjä-vastaisena. Yleinen arvaus oikeista syistä on se, että laki saattaa levitä myös EU:hun, ja järjestelmän lojaalisuus horjuu, kun Venäjän viranomaiset eivät voi enää käyttää kotimaasta varastamiaan rahojaan siellä missä haluavat. Kun alkoi näyttää selvältä, että Magnitski-laki menee läpi, Venäjä vannoi “symmetrisiä vastatoimia”.

Laki meni läpi ja piti nopeasti keksiä mitä nämä symmetriset vastatoimet voisivat olla. Ensimmäinen looginen ajatus olisi ollut olla myöntämättä viisumeita amerikkalaisviranomaisille ja jäädyttää heidän pankkitilinsä Venäjällä. Tosin kukaan jenkkibyrokraatti ei muutenkaan vapaaehtoisesti matkusta Venäjälle, eikä ainakaan pidä rahojansa paikallisissa pankeissa. Venäjän aikaisempaan käytökseen olisi sopinut “ite oot”-puolustus: olisi ollut helppo vetää yhtäläisyysviivat Magnitskin pitkän tutkintavankeuden ja Guantanamo Bayn välille, keksiä jotain sanktioita amerikkalaisviranomaisia vastaan ja kerätä talteen edes muutama imagopiste mitä pöydällä vielä oli. Tämäkään ajatus ei tuntenut miellyttävän lainsäätäjiä ja voin kuvitella venäläisten heidän turhautumisen kun eivät millään keksineet millä amerikkalaisia voisi kiristää tai kostaa. Eräs ehdotus olisi kieltänyt amerikkalaisen sianlihan tuonnin, mutta sen olisi estänyt WTO. Muutenkin olisi ollut kovin ironista kieltää sianlihan tuonti koska muutama venäläinen sika ei saa viisumia.

Lopulta lainsäätäjät saivat neronleimauksen käyttää avuttomia lapsia poliittisena instrumenttina: Kielletään amerikkalaisilta venäläisorpojen adoptiot. Eräs venäläinen oppositiopoliitikko luonnehti tätä vastausta “Afrikkalaisen diktaattorin kostoksi”: Diktaattori pyytää lainaa länsimailta, varastaa rahat itselleen ja pyytää uutta lainaa. Kun toista lainaa ei tule hän kostaa karkottamalla länsimaalaiset avustusjärjestöt, häntä itseään kun ei kansan auttaminen kiinnosta, mutta länsimaalaisia se näyttää jostain syystä kiinnostavan. Jopa tämän Venäjän kostolainsäädännön nimi on poikkeuksellisen kyyninen - Dmitri Yakovlevin laki. Dmitri Yakovlev oli kaksivuotias Yhdysvaltoihin adoptoitu venäläinen orpo, joka kuoli kun hänen adoptioisänsä unohti hänet helteellä autoon. Isä myönsi teon ja tuomari hylkäsi kuolemantuottamussyytteet, koska hänen mielestään mikään millä se oikeuslaitos olisi voinut tästä rikoksesta rangaista, ei olisi ollut missään suhteessa siihen kärsimykseen mitä hänen tekonsa on hänelle jo tuottanut. Annettiin armon käydä oikeudesta. Ratkaisusta voi olla montaa eri mieltä, mutta Venäjän ja erityisesti meille kaikille tutun lapsiasiamies Pavel Astahovin tulkintaa on vaikeaa ymmärtää: Amerikkalaisviranomaiset katsovat venäläislasten (kansan)murhaa läpi sormien.

Orpolapsien käyttäminen ulkopolitiikan tekemiseen oli Kremliltä ehkä sittenkin virheaskel, koska kun aihetta käsitellään, ei voida enää käsitellä pelkästään ulkomailla sattuneita yksittäisiä ikäviä tapauksia. Mukaan pohdintaan täytyy ottaa myös vaihtoehtokustannus, eli millaiset olot ovat venäläisissä orpokodeissa, aihe jota olen sivuttanut jo aiemmin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ulkomaalaiset ovat adoptoineet noin 60 000 lasta venäjältä, valtaosa Yhdysvaltoihin. Suhdanne on ollut laskussa, vuonna 2004 lähes kuusi tuhatta lasta adoptoitiin sinne, vuonna 2009 enää puolitoista tuhatta ja viime vuonna luku oli enää 956. Venäjä pitää kyllä tarkkaa lukua sieltä adoptoitujen lapsien kuolemantapauksista, mutta ei vaivaudu pitämään tilastoja adoptoitujen lapsien kuolemantapauksista kotimaassa. Tilastojen rippeiden avulla voi kuitenkin arvioida, että adoptoitu lapsi kuolee Venäjällä 10-20 kertaa todennäköisemmin kuin ulkomailla. Täytyy ottaa myös huomioon, että erityisesti amerikkalaiset ovat valmiita adoptoimaan myös vaikeasti vammaisia orpoja.

Herää kysymys: Mitä Venäjän johto oikein ajattelee? Jätetään Kremlin talutusnuorassa kävelevä Duuma huomioimatta (vain viisitoista neljästäsadastaviidestäkymmenestä kansanedustajasta äänesti lakiesitystä vastaan) ja kuunnellaan suoraan mitä Putin sanoo aiheesta. Alla olevat kurssivoidut tekstit olen kääntänyt Putinin vuosittaisesta suuresta tiedoitustilaisuudesta, jossa olivat edustettuina paikalliset ja ulkomaiset mediat. Adoptiolaki nousi tilaisuuden pääteemaksi, Putin vastasi ärtyneesti esitettyihin kysymyksiin:

Ksenia Sokolova: Vastaukseksi Yhdysvaltain kongressin hyväksymälle Magnitski-laille Venäjän Duuma hyväksy kieltotoimenpiteet niitä amerikkalaisia kohtaan, jotka haluavat adoptoida venäläisiä orpoja. Oletteko sitä mieltä että tällainen vastatoimenpide on oikeutettu? Ja häiritseekö teitä se, että lapset, kaiken epäonnekkaimmat ja avuttomat heistä, muuttuvat poliittisen kamppailun instrumentiksi.

Putin: Vastatoimenpide niin sanottuun Magnitski-lakiin. He korvasivat yhden Neuvostovastaisen, Venäjävastaisen lain toisella. He yrittävät pysyä menneisyydessä. Sikäli kuin tiedän gallup-kyselyjen perusteella enemmistö venäläisistä suhtautuu kielteisesti venäläislasten adoptioihin ulkomaille. Meidän täytyy itse huolehtia tästä ongelmasta. Mitä taas tulee amerikkalaisiin: siellä tapahtuu tradegioita. Kun tapahtuu rikoksia adoptoituja venäläislapsia kohtaan, amerikkalainen oikeusjärjestelmä ei reagoi tähän, ja vapauttavat rikolliset jotka ilmiselvästi ovat näihin rikoksiin syyllistyneet. Venäjän edustajia ei käytännössä päästetä näihin oikeussaleihin, ei edes tarkkailijan rooleissa. Mihin tarvitsemme tälläistä sopimusta. Ymmärrän, että Duuma vastaus on emotionaalinen, mutta pidän sitä perusteltuna.

Putin vetää hatusta gallup-kyselyn, jonka mukaan venäläiset vastustavat adoptioita ulkomaille. Miksei sitten kieltäisi adoptiota ulkomaille, eikä pelkästään Yhdysvaltoihin?

Alexander Kolesnichenko(Argumenty i Fakty): Minä itse olen adoptoinut [venäläisiä orpoja], riippumatta sisäpoliittisesta kontekstista pidän eilen Duuman hyväksymiä lakeja ylimitoitettuina, sopimattomina ja, antakaa anteeksi, kannibalistisina. Ihmiset jotka hyväksyivät tämän lain, sanovat että meillä tälläkin hetkellä on tarpeeksi varoja huolehtimaan omista orvoistamme, tarpeeksi halukkaita venäläisiä adoptiovanhempia ottamaan vastaan kymmeniä tuhansia orpoja. Asiat eivät ole aivan niin. Tai oikeastaan asiat eivät ole ollenkaan niin. Sanonkin että minusta tuntuu, että nämä ihmiset huijaavat meitä, ja teitä. Eilen oli minun mielestäni vain kaksi hyvää uutista. Ensimmäinen on se, että hieman useampi ihminen sai hieman paremmin tietää mitä meidän Duuma oikein edustaa. Toiseksi, pääministeri Medvedev sanoi, että tosiaan meidän täytyy ottaa uusia askelia, uusia poliittisia ohjelmia [orpo-ongelman hoitoon]. Voisitteko kertoa hiukan tarkemmin millaisia nämä uudet toimenpiteet tulevat olemaan?.

Putin: Minä olen kantani jo ilmaissut, ja olen teidän kanssanne ehdottomasti eri mieltä. Ensinnäkin, toistan vielä kerran, kyse ei ole yksittäisistä ihmisistä vaan amerikkalaisten viranomaisten suhtautumisesta ilmeneviin ongelmiin lastenoikeuksissa. Sanon vielä kerran, he eivät yksinkertaisesti päästä Venäjän edustajia oikeudenkäynteihin. Pidättekö tätä normaalina? Mitä tässä on normaalia, jos teitä väheksytään? Pidättekö tästä? Oletteko sadomasokisti? [Venäjää] ei saisi väheksyä. Emmehän kiellä periaatteessa ulkomaalaisten tekemiä adoptioita. On olemassa muitakin maita kuin Yhdysvallat. Miksi sitten formuloida [kysymys] tällä tavalla, kannibalistinen tai ei kannibalistinen.

Putinilla on selvästi vaikeuksia pysyä tarinassa. Onko adoptiokieltolaki perusteltu muutenkin, vai onko se vain kosto Magnitski-laista? Putin ei vastaa kysymykseen mihin toimiin hän aikoo ryhtyä orpojen aseman parantamiseksi, joten voisin neuvoa häntä: Älä nyt ainakaan julkisesti epäile orpoja itselleen ottanutta venäläistä sadomasokistiksi.

Inessa Zemler (Echo Moskvy): Vladimir Vladimirovits, pyytäisin yhtä tarkennusta: En ole vieläkään ymmärtänyt teidän henkilökohtaista suhtautumista tähän lainsäädäntöön. Kannatatteko täyttä kieltoa amerikkalaisten tekemiin adoptioihin? Viikon kuluttua tämä laki tulee teidän työpöydällenne allekirjoitettavaksi, teidän tulee tehdä päätös allekirjoittateko sen vai ette.

Putin: Siitä laista. Minä en ole sitä toistaiseksi nähnyt. En tiedä yksityiskohtia. En ole nähnyt tekstiä. Minun täytyy lukea se, yritän tehdä sen tänään tai huomenna. Riippuen siitä mitä siinä lukee, teen päätökseni. Mutta kokonaisuudessaan luulen ilmaisseeni suhtautumiseni ongelmaan varsin selvästi. Kyllä, sanoin kannattavani [lakia]. Kyse on vain muotoilusta. Meillähän on lisäksi sopimus [adoptiosta] amerikkalaisten ulkoministeriön kanssa, ja täytyy katsoa mitä siinä on.

Seuraa ns. venäläinen valinta, eli tilanne jossa on vain huonoja vastausvaihtoehtoja. Presidentti ei ole oikeasti vaivautunut tutustumaan maata tällä hetkellä eniten kuohuttavaan lainsäädäntöön tai sitten hän valehtelee. Veikkaan itse jälkimmäistä. Putin pelaa itselleen poliittista tilaa veto-oikeuden käyttöön. Hän ei sitä tule käyttämään, mutta miksi turhaan luopua mahdollisuudesta?

Sergei Brylov (tv-kanava Rossia): Vaikka jokainen kansanedustaja adoptoisi kaksi lasta, se tekee 900 lasta, eikä 956 eli amerikkalaisten viime vuonna tekemien adoptioiden määrä. Jumala suotkoon venäläisten ottavan lapsia luokseen, mutta annatteko tässä tapauksessa ulkoministeriölle käskyn uudelleen käsitellä amerikkalis-venäläisen sopimuksen adoptioista, koska ongelma on olemassa.

Putin: Tilanne jossa teemme sopimuksia [Yhdysvaltojen kanssa], jota säätelee osavaltioiden lainsäädäntö, eikä meitä päästetä sinne, se ei toimi. Suurlähetystöjen työntekijät yrittävät päästä sisään [venäläisiä lapsia koskeviin] oikeudenkäynteihin tarkkailijan roolissa, mutta heitä ei sinne päästetä. Mikä tässä tapauksessa on tämän sopimuksen tarkoitus. Pelkkää hölönpölyä. Mitä taas tulee suhtautumiseeni siihen mitä kansanedustajat tekevät, jos Yhdysvaltain hallinto niin kevyesti suostuu kansanedustajiensa ehdotuksiin, miksi luulette että Venäjän presidentin pitäisi lähteä kyseenalaistamaan omien lainsäätöelimien toimintaa.

Putin kyseenalaista tässä Yhdysvaltojen kanssa solmitun adoptiosopimuksen. Sopimuksen, jonka hän itse allekirjoitti alle puoli vuotta sitten. Allekirjoitushetkellä kaikki ongelmatapaukset joihin Putin on vastauksissaan viitannut olivat jo tapahtuneet.

Aleksandra Krasnogorodskaya (RSN): Minulla on kädessäni lista niistä lapsista, joista on jo olemassa päätös adoptiosta ulkomaalaisille vanhemmille. Heitä on yhteensä 9, ja heistä kaikilla on joko Down-syndrooma tai CP-vamma. Heidän kaikkien ikä on 5-6 vuotta. Kysymys, mitä heille tulee tapahtumaan?

Putin: En ole nähnyt lakitekstiä. Täytyy lukea se jotta voimme tehdä johtopäätökset mainituista lapsista. Ja kysehän on ainoastaan amerikkalaisadoptioiden kieltämisestä, ei kaikkien ulkomaalaisten tekemien adoptioiden kieltämisestä.

Sergei Loiko (Los Angeles Times): Sergei Magnitskille koitti vuonna 2009 vuosi 1937. Puolelletoistatuhannelle orpolapselle joita [lakialoitteen tekijät] eivät ota vastuulleen, ja näistä lapsista 49 ovat vaikeasti sairaita, ja heidät ovat valmiina ottamaan vastaan amerikkalaiset perheet. Lienette kanssani samaa mieltä, Yhdysvalloissa näillä lapsilla tulee olemaan paremmat olosuhteet kuin paikallisessa orpokodissa. Kysymykseni on seuraava: Venäjällä on ollut kolme vuotta vastata [Magnitskin tapauksesta]. Mitä tapahtui? Ei olisi ollut mitään Magnitskin listaa, teidän ei tarvitsisi riidellä amerikkalaisten kanssa, [orvot] lähtisivät Amerikkaan, ja kaikki olisivat tyytyväisiä ja onnellisia. Mutta, vastausta ei kuulu. Minä haluaisin kuulla teiltä vastauksen kysymykseen mitä kahdellasadallakolmellakymmenellä miljoonalla dollarilla, jotka [Magnitski-tapauksen yhteydessä] väitetysti viranomaisten toimesta anastettiin, joilla olisi voinut rakentaa hienoja orpokoteja, eikä teidän tarvitsisi täällä vastailla näihin kysymyksiin. Mitä tapahtui Sergei Magnitskin kanssa?

Putin: Magnitskista puheen ollen, totta puhuen en tänäkään vielä tiedä yksityiskohtia tästä traagisesta tapahtumasta. Kysymys ei ole siitä, kyse on siitä että, amerikkalaiset korvasivat yhden Venäjä-vastaisen lain toiselle, ja he joutuivat tekemään sen taloudellisista syistä. Jos ei olisi ollut Magnitskia, olisi ollut joku toinen syy. Se tuottaa meille mielipahaa. Magnitski ei kuitenkaan kuollut kidutukseen, vaan sydänkohtaukseen. Luuletteko ettei amerikkalaisissa vankiloissa kuole ihmisiä? Kuolee, ja vaikka kuinka paljon.

Jälleen kerran, Putin väittää ettei tiedä tärkeästä tapauksesta juurikaan mitään. Siis tämä Presidentti, joka harrastaa mikrotason johtamista puuttumalla jokaiseen yksityiskohtaan, alkaen sammutuslentokoneen lentämisestä, arkeologisten sukellusten kautta, kurkien kanssa lentämiseen. Mutta tämä yksi tapaus, josta ulkomaat jostain syystä jaksavat puhua, ja tekevät tapauksen perusteella lainsäädäntöä joka Putinin mielestä nöyryyttää Venäjää. Luulisi nyt tuon tapauksen yksityiskohtien tutkimiseen löytyvän aikaa.

On vain ajan kysymys kun EU:n parlamentti tai joku EU:n yksittäinen maa ottaa Magnitski-lain käsiteltäväkseen. Jos hyväksytyiksi tulevat viisumipakotteet, se koskee ymmärtääkseni kaikkia Schengen-sopimuksen maita. Suomalaisetkin poliitikot joutuvat vastamaan kysymyksiin konkreettisista rikkomuksista eikä puhumaan Venäjän ihmisoikeustilanteesta abstraktiona. Odotan innolla.