Vastaus Venäjän lapsiasiamiehelle.

Hei Pavel, kuulin että haluaisit julistaa Suomen lapsiperheille vaaralliseksi maaksi ellei maa suostu neuvotteluihin lasten aseman parantamisesta. Tiedätkös Pavel, muutin itse lapsena Venäjältä Suomeen ja heti alkoi elämä tuntua hiukan turvallisemmalta. En haluaisi väittää Suomen olevan maanpäällinen paratiisi, mutta tosiasia kuitenkin on se, ettei Suomella ole yhtään mitään opittavaa Venäjältä lasten aseman parantamisessa.

Ehdottamiasi neuvotteluja voitaisiin toki käydä. Voisimme aloittaa vaikka Venäjän kahdesta ja puolesta miljoonasta orvosta lapsesta, joista 270 000 ovat orpokodissa. Siis eniten orpoja maailmassa suhteessa lastenlukumäärään ja enemmän orpoja kuin Neuvostoliitossa oli Toisen Maailmansodan jälkeen. Tilastoni ovat nelisen vuotta vanhoja, mutta joka vuosi viisitoista tuhatta orpoa heitetään takaisin kadulle valtion orpokodeista heidän täyttäessä kahdeksantoista vuotta. Heistä kymmenes tekee itsemurhan, 6000 jää kodittomaksi ja 3000 ovat vankilassa kolmen vuoden kuluessa. 60%:sta tytöistä päätyy prostituoiduksi ja 70%:sta pojista tulee rikollisia. Moskovassa tehdyssä kyselyssä 99,9% vastaajista katsoi ettei orvot ja heidän ongelmat kosketa heitä millään tavalla. Voisimme ehkä neuvotella siitä miten sinun kannattaisi tehdä ongelmaa tunnetuksi ja muuttaa ihmisten asennoitumista?

Tai ehkä voisimme vähän pohtia kumpi maista on lapsiperheille vaarallisempi. Pavel, olet itsekin sanonut, että vuonna 2009 satatuhatta lasta oli uhrina rikoksessa Venäjällä, 2000 heistä oli tapettu. Ylipäätänsä Venäjällä kuolee väkivallan seurauksena 20 ihmistä satatuhatta asukasta kohti, noin 35% enemmän kuin huumesotaa käyvässä Meksikossa. Suomessa oli vuonna 2009 kuollut väkivallan seurauksena vain 110 henkilöä, valtaosa heistä aikuisia. Venäjällä kuolee vuosittain liikenneonnettomuudessa 25,2 ihmistä satatuhatta asukasta kohti. Suomessa on kaksi kertaa enemmän autoja, mutta vastaava luku on vain 6,5. Venäjällä tehdään vuosittain 41 000 itsemurhaa. Maassa, jossa on maailman kolmanneksi eniten teini-itsemurhia, viisi alle 20-vuotiasta päivässä päättää elämänsä. Lapsikuolleisuus on Venäjällä kolme kertaa suurempaa kuin Suomessa.

Ja Pavel hei, mikä siinä on, että Venäläiset naiset ovat niin kauhuissaan siitä ajatuksesta, että heidän lapsi joutuisi elämään samassa maassa kuin vanhempansa? Venäjällä on alhaisempi syntyvyys kuin Kiinassa, jossa ihmisiä kielletään hankkimasta yhtä lasta enempää. Venäjä johtaa aborttitilastoja ylivoimaisesti. Keskivertonainen tekee 8 aborttia elämänsä aikana, ja jokaista syntynyttä lasta kohden tehdään vähän alle kolme aborttia. Älä Pavel ymmärrä väärin, kannatan toki naisen oikeutta raskauden keskitykseen, mutta jotenkin nuo luvut tuntuvat jo aika kohtuuttomilta?

Etkä sinäkään Pavel varmastikaan vastusta huostaanottoja sinänsä? Venäjällä on kuitenkin 74 000 lasta, joiden vanhemmilta on viety oikeus huoltajuuteen. Onko niin, että huostaanotto on "rasistinen, sivistymätön ja aggressiivinen" ainoastaan silloin kun venäläinen lapsi otetaan huostaan ulkomailla? Pavel, pahoin pelkään, että jos keskustelua lasten oikeuksista käydään ehdottamallani linjalla, sinä et ilmesty paikalle. Länsi on kovin ikävä paikka korkealle virkamiehelle Venäjältä. Täällä media tuppaa esittämään kriittisiä näkemyksiä. Ota kaveista mallia ja pysy Venäjällä sen ongelmien parissa.

Minun täytyy Pavel sanoa, että kun katsoo noita tilastoja, tulee muutama ajatus mieleen. Sinä et taida olla kovin kummoinen lapsiasiamies. Kun sanot Venäjän tarjonneen "Suomen viranomaisille apua ja yhteistyötä lasten oikeuksissa koskevissa kysymyksissä", minun on pakko ihmetellä missä maailmassa oikein elät. Huostaanotot eivät ole Suomessa, kuten missään muuallakaan, ongelmattomia. Täällä huostaanotoissa noudatetaan sellaista periaatetta, että lähtökohtaisesti vanhemmalle annetaan mahdollisuus parantaa tapansa.  Tästä syystä on lasten ja vanhempien edun mukaista, ettei huostaanottotapauksen yksityisyyskohdista anneta mitään tietoa julkisuuteen. Tällä periaatteella on myös kaksi huonoa puolta: Ensimmäinen on se, ettei aiheesta saada kovin hyvää julkista keskustelua, kun yksityistapauksia, joihin tiivistyvät järjestelmän ongelmakohdat ei voida käsitellä julkisesti. Toinen ongelma on se, ettei Suomen viranomaisilla ole mitään mahdollisuutta kiistää sinun, Bäckmanin tai venäläisen median esittämiä, usein valheellisia ja tarkoituksenhakuisia, tulkintoja tapahtuneista huostaanotoista.

Voin sinulle Pavel kertoa yhden jutun jonka olen oppinut suomalaisista niiden kahdenkymmenen vuoden aikana jotka olen täällä elänyt. Heillä on aikamoinen riittämättömyyskompleksi, joka ilmenee absurdisuuteen asti menevänä huolena muiden mielipiteestä suomalaisista. Hyvä puoli tässä kulttuurin erikoispiirteessä on se, että jos jossain päin maailma on jokin asia paremmin, täällä pohditaan loputtomiin voisiko vastaavia käytäntöjä ottaa täälläkin käyttöön. Joten eivät ne suomalaiset viranomaiset ihan piruttaan ja muutoksenvastaisuuttaan kieltäydy neuvottelemasta Venäläisten kanssa jostain lapsiasiasopimuksesta. Kansainväliset suhteet eivät ole niin monimutkaisia kun joku kaverisi Gazpromista on sinulle saattanut kertoa - jokaisen maan kanssa ei tarvitse tehdä erillistä sopimusta joka aiheesta. Maailmassa kun on jo aika hyviä aiheeseen liittyviä sopimuksia, jotka tekin voisitte allekirjoittaa.

Terveisin
Anton
entinen lapsi