maanantai 8. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivä

Pari päivää sitten juhlittiin itsenäisyyspäivää. Päivää aikaisemmin harjoiteltiin vähän sulkeisiä, eikä kukaan tietenkään muistanut miten se rynnäkkökivääri oikein vietiin olalle ja sieltä pois. Mitä järkeä sitä olisi siellä pitää? Seuraavana päivänä oli sitten juhlalounas. Kokit pistivät parastaan, niin ruokien kuin koristelunkin suhteen. Tarkemmin en ala tarjoilua kuvamaan, koska kaikki varmasti tietävät miltä ruotsinristeilyn buffet-pöytä näyttää. Sen verran kerron kuitenkin, että parhaiden sotilasperinteiden mukaisesti saimme poikkeusluvan "kovien" käyttöön, eli ruokailua edelsi yksi marskin ryyppy.



Ruokailun jälkeen siirryimme toiseen suomalaiseen leiriin, jossa suoritimme perinteisen juhlapäivän paraatin. Asento, lepo, rukoilkaamme, on päättänyt ylentää seuraavat sotilaat, itsenäisyys on tärkeää, lakki päästä, paraattijoukot kuuluvat komentooni jne. Juhlatilaisuutta seurasi muut kansallisuudet, joukkoon oli eksynyt pari jenkkiäkin, niinpä kaikki puheet pidettiin englanniksi. Omalle papille tämä oli välillä hiukan haastellista, kun dessert ja desert-sanojen lausuminen meni hiukan väärin, ja puheessa Jeesus vaelsi jälkiruuassa, joka oli vihollisen aluetta. Paikalla olivat myös suomalaisia EULEX:n edustajat, joista osa on ilmeisesti muuttanut perheensä kanssa uudelle työmaalle.

Paraatin päätteksi puoli vuotta alueella palvelleet saivat Nato-mitallin, non article 5, eli jostain muusta ansiosta kun Naton sääntöjen viidennen pykälän mukaisesta toiminnasta, jonka perusteella Naton jäsenmaat ovat velvollisia puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata.



"For defending peace and freedom" lukee mitallin toisella puolella. Itselläni oli kyllä vähän hankalaa suhtautua mitalliin vakavasti. Kyllähän Nato hyvää ja tärkeää työtä tällä tekee, mutta yksilön tasolla on vaikeaa käsittää miten oma panos vaikuttaisi suuren kokonaisuuteen. Tänään käväisin sen yhden serbiperheen luona josta kerroin aiemmin. Heillä on mennyt ihan hyvin, kukaan ei ole yrittänyt varastaa heiltä mitään vähän aikaan ja paikallinen poliisi on alkanut tosissaan partioimaan öisin heidän talon ympärillä, samoin kuin teemme mekin. Mies kiitti minua henkilökohtaisesti asioista, jotka olen tehnyt. No, minä vain raportoin asiasta, mutta kai se on osa sitä kokonaisuutta. Tiedostaen sen, etten ole alueella ikuisesti, perheenpää oli hankkinut vartiokoiria.



Illalla sitten istuimme messissä ja vilkuilimme sivusilmällä itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Päälikkö kilautti 155mm hylsyyn ja piti kohtalaisen hyvän puheen. Ulkoministeri, puolustusministeri ja puolustusvoimien komentaja ovat kaikki tulossa katsomaan meitä lyhyen ajan sisään. Tarpeeksi lähellä, tarpeeksi turvallinen joten miksipä ei? Mutta kuitenkin, näin lyhyt matka on linnan juhlista tänne, majuri sanoi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista , ikä + kokemus muuttaa ajattelua. Ei sinibaretti ( Kielitaito )Tv Jos sittenkin ??

Anton kirjoitti...

Täytyy myöntää etten yhtään käsittänyt kommentin sisältöä. Voisitko vähän selventää?