Venäjän uutiskatsaus - viikko 24

Tällä viikolla uutisia oli vähän enemmän, viikon uutiset järjestyksessä:

-Jalkapalloväkivaltaa Ranskassa

-Venäläisurheilu ja doping

-Pietarin kansainvälinen talousfoorumi

-Kadyrovin silta - 2. Osa

-Ortodoksisen kirkon työntekijä tuomittiin maanpetoksesta

Jalkapalloväkivalta Ranskassa

Viikon vaikeaselkoinen uutinen liittyi 12.6 pelattuun jalkapallo-otteluun Englannin ja Venäjän välillä. Ottelua edelsivät katutappelut joukkueiden kannattajien välillä. Myös itse ottelu päättyi yhteenottoon stadiumilla. Molempia maita varoitettiin hylkäyksestä, mutta keskiviikkona saimme tietää, että Venäjän maajoukkue sai UEFA:lta ehdollisen hylkäyksen kisoista. En seuraa jalkapalloa kovin aktiivisesti ja oletin kyseessä olleen vain banaali jalkapallohuligaanien yhteenotto. Englanti ei kuitenkaan saanut rangaistusta, joten päätin lähteä selvittämään, mitä oli oikeastaan tapahtunut.

Aloitetaan ensin UEFA:n päätöksestä. Kuvatodisteet kertovat, että nimenomaan venäläisfanit hyökkäsivät englantilaisten katsomoon. UEFA ei käsitellyt ottelua edeltäviä katutappeluita, mutta sen vastuualueelle kuuluu se, mitä tapahtuu varsinaisen ottelun yhteydessä, siitä rangaistus.

Venäläisen valtavirtamedian reaktio välittömästi stadionin tapahtumien jälkeen oli ennalta-arvattava. Englantilaisfanit tietysti provosoivat venäläisiä haukkumalla Putinia, Sharapovaa ja häpäisemällä Venäjän lipun. En löytänyt mitään kuva- tai videotodisteita tästä, mutta oletetaan sen pitävän paikkansa. Eihän venäläisillä jalkapallohuligaaneilla ollut tälläisen provokaation jälkeen mitään muuta vaihtoehtoa kuin rynnätä tappelemaan katsomoon, jossa oli myös naisia ja lapsia, eihän?

Tapahtumaa kommentoinut Venäjän kansanedustaja ja jalkapalloliiton hallituksen jäsen Igor Lebedev ei välttämättä edesauttanut Venäjän maajoukkueen asiaa UEFA:n käsittelyssä: “En näe mitään väärää kannattajien välisissä tappeluissa. Päinvastoin. Jatkakaa samaan malliin!” Niille, joille Vladimir Zhirinovskin nimi on tuttu, ei tule varmaankaan yllätyksenä, että Igor Lebedev on hänen poikansa. Tapahtumaa kommentoi myös Venäjän tutkintakomitean (Venäjän FBI) lehdistöpäällikkö: “Todelliset miehet, sellaisina kuin heidän pitäisi olla, herättävät [ranskalaisissa poliiseissa] ihmetystä. Hehän ovat tottuneet näkemään “miehiä” pride-marsseilla…”

Jätetään tämä kommentti hautumaan hetkeksi ja käydään läpi mitä tapahtui seuraavaksi: Ranskan poliisi pysäytti venäläiskannattajien bussin matkalla Lilleen. Venäläiskannattajat lukittautuivat bussiin ja kertoivat kaikille venäläismedioille kuinka ilkeä Ranskan poliisi ahdistelee viattomia. Käymättä koko tapahtumaketjua läpi referoin lyhyesti Venäjän Ranskan suurlähetystön lehdistöpäällikön kommentit: “Kyseessä oli ranskalaispoliisin rutiinitarkastus, johon sillä oli täysi oikeus ja velvollisuus. Se mitä tapahtui [venäläiskannattajien toimesta] oli aggressiivinen kieltäytyminen noudattaa poliisin laillista käskyä ja ansaitsee rangaistuksen.” Tämä kommentti tuli minulle yllätyksenä, koska en odottanut Venäjän diplomaattien keskuudesta löytyvän vielä ihmisiä, jotka eivät selitä kaikki vastoinkäymisiä salaliitoksi Venäjää vastaan. Onneksi näyttämölle astui pian Venäjän ulkoministeri, joka lausui sanoja, joita me kaikki odotimme: Bussin pysäyttäminen ei ollut hyväksyttävää, Venäjälle olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen jne.

Kuten lopulta paljastui, suurlähetystön lehdistöpäällikön kommentit eivät osuneet täysin oikeaan - bussin pysäyttäminen ei ollut rutiinitarkastus. Ranskan poliisi tähtäsi kolmen henkilön pidättämiseen. Aleksei Erunov (Moskovan Lokomotivin kannattajasuhteiden vastaava), Sergei Gorbatchev (Tulan Arsenaalin faniklubin johtaja) ja Nikolai Morozov (Pietarin Dinamon kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen) pidätettiin ja vietiin bussista tutkintavankeuteen. Heidät tuotiin oikeuden eteen torstaina ja he saivat 24, 18 ja 12 kuukauden vankeustuomion joukkoväkivaltaan osallistumisesta urheilutapahtuman aikana (ranskankielinen seurantasyöte oikeudenkäynnistä). Syyllisyyttä oli vaikeaa kiistää todisteiden valossa ja syytetyt pahoittelivat tekemisiään. Erunov oli jopa nauhoittanut pätkiä omasta riehumisestaan päähän kiinnitetyllä GoPro-kameralla.

Palataan nyt Venäjän tutkintakomitean lehdistöpäällikön kommentteihin “tosimiehistä”. Näitä  ihmisiä hän ilmeisesti tarkoitti. Brittilehdistössä on jonkin verran esitetty arvailuja, että jalkapallohuligaanien lähettäminen oli tietoinen teko Kremliltä, ja siitä, että kyseessä oli suoranainen hybridisodankäynnin casus belli länttä vastaan. Tämä ei sinänsä ole mahdotonta, mutta todisteiden puute sekä venäläisviranomaisten ristiriitaiset ja selkeästi valmistelemattomat reaktiot tähän tapahtumaketjuun saavat minut pitämään tulkintaa epätodennäköisenä. Kuten Venäjän ulkomaille suunnatun RT-propagandakanavan päätoimittaja Margarita Simonian twitterissään osuvasti totesi: “Kukapa olisi uskonut vuonna 1946, että tulevaisuudessa tulee olemaan Saksa-Ukraina jalkapallo-ottelu, ja että venäläiset miehet kannustaisivat siinä Saksaa”. Niinpä, kukaan ei olisi uskonut, mutta Margarita teki oman osuutensa tämän eteen. Venäjän johdon sotaisa retoriikka ja sitä tukeva propagandakoneisto on saanut arkipäiväisen venäläishuligaanin uskomaan, etteivät he ole tavallisia väkivaltaisia ääliöitä vaan eturintaman taistelijoita Venäjän toisessa suuressa isänmaallisessa sodassa koko muuta maailmaa vastaan.

Venäläiset korkeat virkamiehet leikkivät tämän narratiivin mukaan. Heille ei anneta erillisohjeita jokaista tapahtumaa varten. He tunnustelevat yleistä poliittista ilmapiiriä ja antavat lausuntoja sen mukaan. Tutkintakomitean lehdistöpäällikön jalkapallohuligaaneja “venäläisinä tosimiehinä” ihannoiva lausunto saattoi Kremlinkin mielestä olla ylilyönti, mutta mitä väliä siitä on kun tällaisesta toiminnasta ei seuraa rangaistusta. Sattuuhan niitä työvahinkoja ja lehdistöpäällikkö saa jatkaa omaa pestiään. Ja tämä on se maa jossa pidetään vuoden 2018 MM-kisat.

Venäjän yleisurheilumaajoukkueelta jää Rion olympialaiset väliin

Kansainvälinen yleisurheiluliitto jatkoi Venäjän maajoukkueen kilpailukieltoa kesän yli perjantaina pidetyssä kokouksessaan. Syynä tähän on lukuisat doping-skandaalit, jotka ovat piinanneet Venäjän urheilijoita viimeisen vuoden aikana. Skandaalit voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: Meldoniumin käyttö ja Venäjän dopingtoimikunnan toiminta.

Aloitetaan Meldoniumista. Wada lisäsi sen kiellettyjen aineiden listalle tämän vuoden alusta alkaen. Päätös perustui siihen, että niin monen urheilijan oltiin huomattu käyttävän ainetta vuoden 2015 EM-kilpailuissa. Sydänsairauksien hoitoon tarkoitetun aineen urheilusuoritusta parantavista vaikutuksista ei varsinaisesti ollut todisteita, mutta myöskään sivuvaikutuksia urheilukäytöstä ei oltu tutkittu. Kielto osui pitkälti itäeurooppalaisiin urheilijoihin, koska Meldonium keksittiin Neuvostoliitossa 70-luvulla, ja sen käyttö entisen itäblokin maiden ulkopuolella on lähes olematonta.

Tämä antoi tietenkin Venäjälle mahdollisuuden nähdä jälleen kerran salaliitto heitä vastaan. Maaliskuussa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vaatii WADA:lta selvitystä miksi Meldonium on sisälletty kiellettyjen aineiden listalle. Helpompaa olisi ehkä ollut kysyä WADA:n venäläisdelegaatiolta, miksi he äänestivät Meldoniumin kieltämisen puolesta.

Huhtikuussa WADA joutui perääntymään Meldoniumia koskevista rajoituksista, kun paljastui, että Meldoniumin käytöstä jäi elimistöön jälkiä paljon pidemmäksi aikaa kuin oli alunperin luultu, joten osa dopingkäryistä kiellon voimaanastumisen jälkeen saattoi olla virheellisiä.

Koko Meldoniumin kielto tuntuu minusta melko mielivaltaiselta ja aiheeseen liittyvä kohu on heikentänyt WADA:n uskottavuutta. Venäjän yleisurheilujoukkueen kilpailukielto liittyy kuitenkin enimmäkseen useisiin todisteisiin systemaattisesta dopingin käytöstä ja sen peittelystä, johon valtiovaltakin on osallistunut aktiivisesti.

Joulukuusta 2014 Saksan televisiossa on nähty sarja dokumentteja, jossa salaa nauhoitetuissa keskusteluissa venäläisurheilijat kertovat lähes kaikkien käyttävän dopingia ja kuinka Venäjän antidopingtoimikunta aktiivisesti peittelee dopingkäryjä. Wada lähti tutkimaan väitteitä ja keskeytti Venäjän antidopingtoimikunnan toiminnan.

Vuonna 2015 Venäjän antidoping-laborotorion johtaja 2005-2015 Grigori Rodchenkov pakeni Yhdysvaltoihin ja kertoi viranomaisille pitkän tarinan Venäjän antidoping-toiminnasta: Hänelle lähetettiin lista urheilijoista, joilta siinä päivänä kerätyt virtsanäytteet piti yöksi laittaa Sochin laborotorioon varta vasten rakennettuun piilossa olevaan putkeen. Yön aikana ilmeisesti turvallisuuspalvelu FSB:n ihmiset kävivät vaihtamassa pullojen sisällön puhtaaseen virtsaan. Osoittaakseen sitoutumista tapojensa parantamiseen Venäjä ilmoitti viime perjantaina, että Rodchenkov on pääepäilty rikosjutussa viranhaltijan toimintavallan ylittämisestä. Venäjä ilmeisesti haluaa käyttää ns. Magnitski-puolustusta, jossa ilmiantajaa syytetään kaikesta, mistä hän alunperin syytti valtiota.

WADA odottaa nyt Venäjän parantavan tapansa. On kuitenkin vaikeaa kuvitella, miten se voisi toteutua. WADA:n asettama riippumaton tutkija totesi viime perjantaina, että Venäjän hallitus määräsi dopingnäytteiden pimittämisen vuonna 2013. Venäjä toimii urheilussa tai ulkopolitiikassa täysin säännöistä välittämättä, valehtelee estoitta kun epäilyjä nousee esille ja kuittaa kaikki todisteet russofobiana. WADA:n toimintavaltuudet tuskin riittävät valtion hallituksen vaihtamiseen.

Pietarin kansainvälinen talousfoorumi

Pietarin kansainvälinen talousfoorumi on jokavuotinen tapahtuma, jolla Venäjä yrittää kilpailla Davosin talousfoorumin kanssa. Mullistavaa talouspoliittista keskustelua siellä harvemmin kuulee, mutta tapahtuma toimii Venäjän talouden eräänlaisena Cannesin filmifestivaalina - suurten yritysten toimitusjohtajat ja korkeat virkamiehet tulevat paikalle näyttäytymään.

Vuoden 2014 tapahtumien jälkeen ulkomaalaisten vieraiden määrä ja laatu ovat laskeneet. Tänä vuonna Venäjä sai korkearvoisimman ulkomaalaisen vieraansa Krimin tapahtumien jälkeen. EU:n komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin osallistumisesta talousfoorumiin puhuttiin paljon, ja sitä myös kritisoitiin kovin sanoin. Junckerin foorumissa pitämä puhe oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pelätty joustaminen EU:n kovasta linjasta Venäjän suhteen: Hän kutsui Krimin liittämistä laittomaksi valtaukseksi ja vaatii Venäjältä Minskin sopimuksen noudattamista. Lisäksi Juncker sanoi, että rauhallinen Ukraina tarjoaisi vision koko alueen kehitykselle. Päältäpäin katsottuna tämä kuulostaa diplomaattiselta kapulakieleltä, mutta kun otamme huomioon, että Venäjä piti vuoden 2014 vallanvaihdosta Ukrainassa Lännen masinoimana vallankaappauksena, kiihkomielisimmät venäläistulkitsijat todennäköisesti pitävät tätä todisteena siitä, että Länsi suunnittelee Venäjällä samanlaista vallankumousta.

Putin toisti tämän näkemyksen omassa puheessaan: “Kaikki Venäjän toimet ovat ja ovat aina olleet puhtaasti vastareaktiota”. Venäjä ei siis vallannut Krimiä, vaan ehti sinne juuri ja juuri ennen NATOa. Länsi ja Venäjä ovat edelleen niin erimielisiä faktoista, että yllättävää liennytystä suhteissa on vaikeaa kuvitella.

Kadyrovin silta - 2. Osa

Kirjoitin kaksi viikkoa sitten Kadyrovin sillasta. Tarina on nyt saanut jatkoa, sillä tällä viikolla sillan uusi nimi vahvistettiin, mutta tapahtumat eivät loppuneet siihen. Perjantaina sillalle ripustettiin lakana, johon oli suurin kirjaimiin ikuistettu Ahmat Kadyrovin kuuluisin lausunto: “Tappakaa niin monta venäläistä kuin pystytte”. Aluksi arvailtiin, että syyttäjä aloittaisi rikostutkinnan ekstremismistä. Syyttäjänvirasto kuitenkin pian kiisti tämän. Vertailun vuoksi: Venäjällä voi saada kahden vuoden tuomion ääriajattelusta jos jakaa sosiaalisessa mediassa linkin tekstiin, joka väittää, ettei Krim kuuluisi Venäjälle. Mutta edellä mainittua lausuntoa ei edes lähdetty tutkimaan.

Jo pari viikkoa sitten sillan päähän ilmestyi graffitti, joka esitti eversti Budanovia. Paikalliset ovat protestimielessä alkaneet tuomaan kukkia katumaalauksen eteen.

Budanov oli toisessa Tšetšenian sodassa Venäjän panssarirykmenttiä johtanut eversti, jota sodan jälkeen syytettiin 18-vuotiaan tšetšeenitytön raiskauksesta ja murhasta. Tapaus oli Venäjällä 2000-luvun alun puhutuimpia oikeudenkäyntejä ja sen vaiheiden kattava kuvaus vaatisi yhden tai usean erillisen blogikirjoituksen. Keskityn oleelliseen: Vaikka tappaminen on kiistatonta, muut rikosnimikkeet kuten sotarikos ja raiskaus ovat kiistanalaisia. Suhtautuminen tähän henkilöhahmoon on hyvin ristiriitaista, sillä toiset pitävät häntä murhaajana ja toiset pitävät häntä sotasankarina.

Budanov tuomittiin kesällä 2003 kymmeneksi vuodeksi vankilaan ja hän pääsi vapaaksi vuonna 2009. Tuolloin nuorempi Kadyrov kommentoi Budanovin vankilasta pääsyä: “Budanov on skitsofreenikko ja murhaaja, tšetšeenikansan vihollinen… jokainen [tšetšeeni]mies, nainen ja lapsi on sitä mieltä, että niin kauan kuin Budanov on olemassa, häpeä on meidän päällämme”. Ja kuten usein Kadyrovin silmätikuksi joutuneille käy, Budanov murhattiin käsiaseella keskellä kirkasta päivää Moskovassa.

Tämän lyhyen referenssin jälkeen suurin osa varmasti tajuaa symboliikan, kun pietarilaiset tuovat kukkia Budanoville Kadyrovin sillan viereen. Huomionarvoista on myös paikallisviranomaisten reaktio - tai tarkemmin sanottuna sen puute - katumaalaukseen. Yleensä epätoivotut graffitit häviävät talojen seiniltä tuntien sisään. Reaktion puute ei tarkoita tässä tapauksessa hyväksyntää, vaan sitä, ettei kaupunginhallitus haluaisi koskea koko aiheeseen kymmenenmetrisellä tikullakaan. Ja tämä puolestaan tukee hypoteesia siitä, ettei aloite sillan nimeämisestä tullut kaupungin sisältä.

Tšetšeenian sodista on jäänyt syvät haavat ja ne on paikattu heikoilla tikeillä.

Kirkonmies tuomittiin maanpetoksesta

Tämä oli ehkä viikon hämmentävin uutinen. En tiedä yhtään miten tätä voisi kommentoida, joten referoin uutisen sisällön ja “jätän tämän vain tähän”: Oikeus tuomitsi Evgenii Petrinin kahdeksitoista vuodeksi vankilaan maanpetoksesta Yhdysvaltojen hyväksi.

Petrinin veljen mukaan tuomittu työskenteli aikaisemmin tiedustelupalvelu FSB:lle, erosi tehtävästään ja siirtyi Moskovan kirkon työntekijäksi. Itse Petrinin version mukaan hän on edelleen FSB:n kapteeni, joka osana työtehtävää soluttautui Moskovan patriarkaatin riveihin ja paljasti siellä vakoojaverkoston, jonka toiminnan tavoitteena oli riitauttaa Venäjän ja Ukrainan ortodoksiset kirkot. Koska syytteet koskivat valtiosalaisuuksien paljastamista, niiden yksityiskohdat paljastuvat arkistoista vasta vuonna 2076. Odotan innolla hetkeä, jona pääsen lukemaan mitä valtiosalaisuuksia ortodoksikirkosta Petrin on Yhdysvalloille välittänyt.

Venäjän uutiskatsaus - viikko 23.

Viikko 23 oli Venäjällä kohtalaisen rauhallinen. Yksikään uutinen uutinen ei dominoinut julkista keskustelua tai laatumedioiden julkaisuja. Lopulta valitsin kolme taloutta sivuaa aihetta:

-Kerchin siltahankkeen vaikeudet

-Venäjä keskeyttää erityistalousalue-ohjelmaansa

-Talouslama jatkuu, myös harmaa talous kriisissä

Kerchin siltahankkeen vaikeudet.

Viime viikolla kirjoitin Kadyrovin sillasta joka oli kiistanalainen, sekä jalkapallostadionhankkeista jotka olivat kalliita ja myöhässä. Tämän viikon ensimmäinen uutinen koskee siltahanketta joka on kiistanalainen, kallis ja ilmeisesti nyt myös myöhässä.

Krimin ja Etelä-Venäjän yhdistävän sillan rakentamisesta vastaavan yhtiön toimitusjohtaja lähetti Venäjän hallitukselle kirjeen, jossa kertoi hankkeen tilanteen olevan “äärimmäisen kriittinen” koska projektirahoitusta valtiolta ei olla saatu viime vuoden joulukuun jälkeen. Viivästys johtuu virallisen selityksen mukaan siitä, että vuoden alusta lähtien kaikkien suurten rakennushankkeiden urakoitsijoiden piti siirtää pankkitilinsä suoraan valtiovarainministeriöön. Uudistuksen tarkoitus oli helpottaa valtion mahdollisuuksia seurata rahojen käyttöä, mutta koska yrityspankkitoiminta ei ole valtiovarainministeriön ydinosaamisaluetta, rahaliikennettä ei olla saatu puolen vuoden aikana kuntoon.

Kerchin sillan suunnittelulla ja rakentamisella on pitkä historia. Ensimmäisen kerran sitä ryhtyi rakentamaan Krimiä silloin miehittänyt natsi-Saksa. Huhtikuussa 1943 alkaneet rakennustyöt keskeytyivät puna-armeijan maihinnousuun syyskuussa samana vuonna. Neuvostoliitto rakensi sillan vuonna 1944 saksalaisten paikalle jättämistä materiaaleista, mutta meressä kelluvat jäälaudat tuhosivat sillan kuudessa kuukaudessa.

Sillan rakentaminen on ollut projektipöydällä eri muodoissa siitä lähtien. Vuonna 2010 Venäjä ja Ukraina sopivat sillan rakentamisesta yhteisvoimin, mutta projekti jäi aiesopimuksen tasolle. Venäjän miehitettyä Krimin vuonna 2014, Ukraina sulki maayhteyden niemimaalle ja vetäytyi siltahankkeesta. Venäjä päätti rakentaa sillan yksin.

Tammikuussa 2015 Venäjä myönsi urakan ilman tarjouskilpailua SGM Groupille. Yhtiö ei ole aikaisemmin rakentanut yhtään siltaa vaan toimii pääosin Gazpromin kaasuputkihankkeiden urakoitsijana. Yhtiön omistaa Arkadi Rotenberg, Putinin vanha judo-kaveri.

Jotta silta ei olisi liian helppo tai kallis, sitä ei suunniteltu kapeampaan kohtaan (4,5km) jossa vanha silta oli. Uusi silta rakennetaan eteläistä reittiä, joka on 19 kilometriä pitkä. Savinen merenpohja pakottaa rakentajat upottamaan sillan tukipilarit jopa sadan metrin syvyteen. Tämän vuoden huhtikuussa sillan arvioitua valmistumispäivämäärää siirrettiin vuodella eteenpäin, mutta 3,2 miljardia dollarin hinta on toistaiseksi pysynyt samana.

Vaikka pohjasavet, jäälaudat ja taloudelliset ongelmat eivät estäisi Kerchin sillan rakentamista, silta tulee todennäköisesti aiheuttamaan päänvaivaa Venäjälle myös rakentamisen jälkeen. Kansainvälinen oikeus säätelee siltojen rakentamista niissä tapauksissa, joissa siltahankkeet saattavat vaikuttaa muiden maiden merenkäyntiin. Esimerkiksi Suomi haastoi Tanskan kansainväliseen tuomioistuimeen Juutinrauman sillan rakentamisesta. Ei liene yllätys, ettei Venäjä ole millään tavalla konsultoinut Ukrainaa sillan rakentamisesta.

Venäjä keskeyttää erityistalousalue-ohjelmaansa.

Julkisen sektorin talousvaikeudet pakottivat Venäjän etsimään ja leikkaamaan tehottomia budjettimenoja. Tällä viikolla lehdistö sai tietää, että Venäjän erityistalousalueiden valtionrahoitus on määrä lopettaa toistaiseksi, kunnes niiden toteutukseen tehdään yhtenäinen ohjeistus. Päätöksen taustalla oli valtiontalouden tarkastuslaitoksen raportti, jossa kerrottiin erityistalousalueiden epäonnistumisesta: Rahaa on käytetty 184 miljardia ruplaa ja sillä on saatu 40 miljardin euron verotulot. Yhden työpaikan luominen maksoi keskimäärin 10 miljoona ruplaa - Venäläisen keskipalkka 25:en vuoden ajalta.

Vuodesta 2006 perustettujen erityistalousalueiden tarkoitus oli houkutella ulkomaisia investointeja luomaan korkean teknologian työpaikkoja hitaan talouskasvun alueille. Erityistalousalueet tarjosivat veronalennuksia ja suojan paikallislainsäädännön muutoksia vastaan. Teollisuustyöpaikkojen saaminen pienempiin kaupunkeihin oli kuitenkin liian kunnianhimoinen tavoite alueille joiden infrastruktuurissa ja koulutetun työvoiman saatavuudessa oli paljon parantamisen varaa.

Nyt valtio sitten äkisti lopettaa näiden alueiden rahoituksen. Tämä tarkoittaa rahoituksen loppumista kokonaan. Kohtalaisesti onnistuneita Toljatin ja Kalugan erityistalousalueitta lukuun ottamatta, paikallishallinnoilla on tuskin rahaa ja halua rahoittaa projekteja, joiden tulevaisuus on epäselvä.

Samanaikaisesti Venäjällä on voimassa toinenkin laki joka yrittää saavuttaa samaa kuin erityistalousalueet samoin keinoin. Vuodesta 2014 lähtien Venäjän kaukoitään ja Kaliningradiin on perustettu “nopeamman talouskehityksen alueita” jotka tarjoavat verohelpotuksia ja yksinkertaistettua lainsäädäntöä ulkomaisten investointien houkuttelemiseen. Näiden alueiden tuloksista on liian aikaista sanoa mitään, mutta koska keinovalikoima on niin samanlainen, lienee lopputuloskin sama. Lainsäädännöllisen tilkkutäkin luominen aina kun poliitikot haluavat muutaman tehtaan tai “innovaatiokeskuksen” johonkin ei yksinkertaisesti toimi.

Talouslama jatkuu, myös harmaa talous kriisissä.

Venäjällä on keväällä pohdittu paljon onko talouskriisin pohja saavutettu. Moskovan Higher School of Economics antaa julkaisussaan yksiselitteisen vastauksen: Ei ole. Positiiviset luvut tuotantomääristä selittyvät varastojen täyttämisellä samaan aikaan kun kysyntäpuoli jatkaa laskuaan. Huhtikuussa vähittäiskaupan volyymi putosi taas inflaation hidastumisesta huolimatta.

Keskiviikkona myös Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos piti tietoiskunsa Venäjän taloudesta. Kaikki tilaisuuden esitykset ja käppyrät löytyvät videotallenteena Bofitin sivuilta, suosittelen kaikkia aiheesta kiinnostuneita tutustumaan.

Toinen viikolla julkaistu tutkimus koski harmaata taloutta. Harmaalla taloudella tarkoitetaan tässä kontekstissa laillista toimintaa, josta jätetään tulo- tai arvonlisäveroista maksamatta. Paljastui että vuodesta 2013 kotitalouksien harmaan talouden palveluiden ostamiseen käytetyt kuukausimenot laskivat 17 %:lla (ymmärtääkseni nimellisesti). Kolme palvelualaa joissa harmaa talous oli yleisintä olivat taksipalvelut, autohuolto ja terveyspalvelut. Julkiset terveyspalvelut Venäjällä ovat periaatteessa maksuttomia, mutta potilaat joutuvat usein maksamaan hoitohenkilökunnalle lahjuksia saadakseen asianmukaista palvelua. Harmaan talouden palveluiden ostamiseen käytettiin vuonna 2013 14 % kotitalouksien tuloista, vuonna 2016 vain alle 11 %. Tämä johtuu kotitalouksien laskevista tuloista. Kun yhä suurempi osa tuloista käytetään ruokaan, harmaan talouden palveluista joudutaan säästämään. Tilanteen uskotaan palautuvan kotitalouksien reaalitulojen kasvaessa.

Menojen lisäksi harmaa talous tuo myös tuloja. 40 % työikäisestä väestöstä työskentelee osa-aikaisesti tai täyspäiväisesti harmaassa taloudessa ja 11,7 % saavat kaikki tulonsa siitä. Puolet kotitalouksista käyttävät harman talouden palveluita.

Venäjän uutiskatsaus - viikko 22

Tällä viikolla aiheena on Kadyrovin silta, valmistautuminen jalkapallon MM-kisoihin 2018 ja mielipidekysely Venäjän ystävistä ja vihollisista.

Kadyrovin silta

Viikon puhutuin uutinen on harvinainen, koska sen tapahtumapaikka on Pietari eikä Moskova. Kaupungin nimistötoimikunta järjesti maanantaina ylimääräisen istunnon keskustellakseen yhden kaupungin sillan nimeämisestä Tšetšenian entisen presidentin Akhmat Kadyrovin mukaan.

Akhmat Kadyrov on ristiriitainen hahmo Venäjän historiassa. Vuosina 1994-1996 hän taisteli Tšetšenian separatistien puolella ja kehotti jokaista Tšetšeenia tappamaan niin monta venäläistä kuin pystyy. Kadyrov vaihtoi toisessa Tšetšenian sodassa puolta ja nousi lopulta alueen presidentiksi 2000-luvun alussa. Hän kuoli pommi-iskussa vuonna 2004 ja sai postuumisti “Venäjän federaation sankarin” arvonimen.

Ehdotuksen sillan nimeämisestä teki joukko pseudokansalaisliikkeitä, jotka eivät itsekään olleet perillä aloitteensa yksityiskohdista. Voimme siis olettaa ehdotuksen tulleen alun perin jostain muualta, presidentin hallinnosta tai nykyisen Tšetšenian presidentin Ramzan Kadyrovin (Akhmatin poika) taholta.

Kaupungissa toki tiedettiin tällaisen ehdotuksen aiheuttavan närää kaupungin asukkaissa. Kadyrovilla ei ollut mitään tekemistä Pietarin kaupungin kanssa, ja ehdotettu silta sijaitsee asuinalueella, jossa kaikki kadut on nimetty Toisen maailmansodan sankareiden mukaan.

Nimistötoimikunnan ylimääräistä kokousta järjestettäessä paikalle tulevia kehotettiin äänestämään ehdotuksen puolesta, ja niitä jotka olivat ehdotusta vastaan pyydettiin olemaan tulematta paikalle. Lehdistöä tai kansalaisia ei päästetty paikalle. Nimistötoimikunta koostuu asiantuntijoista ja virkamiehistä. Salaisessa äänestyksessä asiantuntijat äänestivät vastaan, virkamiehet äänestivät puolesta ja virkamiehiä oli paikalla enemmän.

Nyt ehdotus on pormestarin allekirjoitusta vaille hyväksytty. Kansalaisaloite ehdotuksen kumoamiseksi on kerännyt 76 tuhatta allekirjoitusta ja oppositio järjestää aiheesta mielenosoituksen tänä iltana. Tällä kaikella ei tietenkään ole mitään väliä koska tavasta, jolla ehdotus pantiin käytäntöön, voimme päätellä sen takana olevan tärkeämmät voimat kuin kansalaisten mielipide.

Olipa kyse sitten presidentin kanslian tai nuorimman Kadyrovin aloitteesta, tämä uutinen heijastelee Tšetšenian asemaa Venäjän yhteiskunnassa (olen kirjoittanut aiheesta aiemmin). Kadyrov johtaa tasavaltaa oman tahtonsa mukaisesti Venäjän laista piittaamatta. Viimeksi tällä viikolla hän ilmoitti presidentin ihmisoikeusneuvostolle, etteivät nämä ole tervetulleita Tšetšeniaan. Samanaikaisesti Kadyrovilla on valtaa Venäjän sisällä: 82 % tasavallan budjetista on tulonsiirtoja federaation budjetista. Kaikki jäljet oppositiojohtaja Boris Nemtsovin murhasta johtavat Tšetšeniaan, mutta tutkijoita ei päästetä kuulustelemaan epäiltyjä. Ja nyt Kadyrov on saamassa sillan isänsä muistoksi Pietariin. Siinä mielessä Akhmat Kadyrov ansaitsee muistomerkin: Lopputuloksesta voi päätellä, että Tšetšenia voitti molemmat sodat Venäjää vastaan.

Valmistautuminen jalkapallon MM-kisoihin 2018

Pysytään toisenkin uutisen aluksi Pietarissa: Kaupunginhallitus hyväksyi Krestovskyn jalkapallostadionin budjettikorotuksen 4,4-6 miljardilla ruplalla. Fifan delegaatio oli käynyt tutustumassa rakennustöihin tämän vuoden huhtikuussa ja isännät lupasivat stadionin valmistuvan ajoissa vuoden 2018 MM-kisoja varten. Tosin stadionia on rakennettu kaupungin perinteitä kunnioittaen “kuin Iisakin kirkkoa”. Rakennustyöt alkoivat vuonna 2007 ja niiden piti valmistua seuraavana vuonna. Vuonna 2008 valmistumisajaksi ilmoitettiin 2010, sitten se muutettiin vuodeksi 2011 ja niin edelleen.

Tämä viimeisin aikataulu todennäköisesti pitää. Jalkapallon MM-kisat ovat Venäjälle yhtä tärkeät kuin Sotshin olympialaiset: Putin tulee todennäköisesti paikalle, sättii rakennustöistä vastaavaa henkilöä, pari ihmistä joutuu vankilaan.. Mutta stadion valmistuu viime hetkellä.

Kaupungin budjetista kokonaan rahoitettavien rakennustöiden hinta on noussut jatkuvasti. Vuoden 2006 talousarvio ilmoitti summaksi 6,7 miljardia ruplaa, tämän viikon korotuksen myötä se nousee jo 44 miljardiin. Vuoden 2013 ruplan kurssilla Pietarin jalkapalloareena olisi ollut maailman kallein, mutta ruplan kurssin romahdettua se on “vain” kymmeniä prosentteja kalliimpi kuin vastaavat stadionit Euroopassa. Saadakseen lisää rahaa stadionin rakentamiseen Pietarin hallitus leikkasi metron rakentamiseen ja tiehankkeisiin tarkoitettuja varoja.

Pietari ei ole ainoa paikka, jossa rakentamisessa on ollut ongelmia. Samaran stadion oli toukokuussa vain 40-prosenttisesti valmis, mutta paikallishallinnolla ei ollut tietoa mikä yhtiö jatkaa rakentamista tai miten 40 % kallistunut projekti rahoitetaan. Kaliningradissa rakennustyöt alkoivat vasta viime vuonna ja ongelmia on riittänyt pohjavesistä maa-alueiden rekisteröimiseen. Ja hinta-arvio on noussut 57 %.

Sotshin olympialaisten ilmoitettu budjetti oli 12 miljardia dollaria, mutta lopullinen hinta oli 50 miljardia. Silloin öljy maksoi vielä yli 100 dollaria tynnyriltä eikä talouspakotteita ollut. Venäjän jalkapallon MM-kisojen budjetiksi on ilmoitettu 16 miljardia dollaria ja lopullisen hinnan saamme tietää vasta kesällä 2018. Toistaiseksi näyttää siltä että kaikki Sotshin virheet toistetaan.

Venäjän ystävät ja viholliset - mielipidetiedustelu

Torstaina julkaistiin Levada-tutkimuslaitoksen kyselyn tulokset venäläisten suhtautumisesta muihin maailman maihin. Levada on riippumaton ja luotettava tutkimuslaitos, ja heidän tuloksensa heijastelevat hyvin niitä suuntia, joihin Venäjän valtiollinen propaganda yrittää kansalaisten mielipiteitä viedä.

Mielipidetiedustelussa haastateltiin 1800  yli 18-vuotiasta venäläistä heidän kotonaan. Haastattelut tehtiin 20-23.5.2016. Virhemarginaali on korkeimmillaan 3,4 %.

Kysyttäessä ketkä ovat Venäjän ystäviä top 5 on Valko-Venäjä, Kazakstan, Kiina, Intia ja Armenia. Mielenkiintoisinta tässä tuloksessa on Kiinan sijoitus. Vuoden 2014 jälkeen, kun Venäjän ja Lännen suhteet kylmenivät, valtiollisilla TV-kanavilla puhuttiin paljon “käännöksestä itään” ja yhteistyöprojekteista Kiinan kanssa. Propaganda toimii, vuonna 2015 43 % venäläisistä piti Kiinaa Venäjän ystävänä, kun kahta vuotta aikaisemmin vastaava luku oli vain 20 %. Mutta tänä vuonna luku laski 34 %:iin. Ilmeisesti se, että tästä ystävyyssuhteesta on hyvin vähän mitään konkreettista näyttöä, on alkanut näkyä myös ihmisten mielipiteissä.

Venäjän vihollisten top 5 ei tarjoa isoja yllätyksiä: Yhdysvallat, Ukraina, Turkki, Puola ja Latvia. Venäjän kaltainen imperiumi ei tietenkään voi käydä mitään pikkusotia Georgiaa tai Ukrainaa vastaan, vaan valtiollinen propaganda keksii jokaisen konfliktin taustalle Yhdysvaltojen roolin. Turkkia vihollisena piti aikaisemmissa kyselyissä keskimäärin 1 % vastaajista, mutta tänä vuonna luku nousi 29 %:iin. Tämäkin luku on yllättävän pieni, ottaen huomioon, että Turkki ampui Venäläisen sotilaskoneen alas. Mutta tapauksen yhteydessä kuultiin paljon lausuntoja siitä, että tämänkin aggressiivisen liikkeen Turkki teki Yhdysvaltojen käskystä.

Vaikka Suomi ei herätäkään vastaajissa vahvoja tunteita, tulokset liikkuvat samaan suuntaan kuin muidenkin länsimaiden: Kymmenen vuotta sitten 6 % piti Suomea ystävänä, tänä vuonna vain 1 %. Vastaavasti vihollisena Suomea piti 2006 yksi prosentti vastaajista kun tänä vuonna vastaava luku oli 3 %. Tämän perusteella Suomen puolueettomuus on illuusio joka elää ainoastaan maamme turvallisuuspoliittisessa keskustelussa, kun taas venäläiset ja Venäjän valtion johto on mieltänyt Suomen osaksi “Länttä” jo 20 vuotta. Muutokset venäläisten suhtautumisessa Suomeen heijastelevat näin ollen yleistä ilmapiiriä Venäjän ja “Lännen” välillä.

Venäjän uutiskatsaus - viikko 21

Olen päättänyt ottaa kesäharrastukseksi kirjoittaa kerran viikossa pienen uutiskatsauksen Venäjästä. Uutisia, joista suomalainen media kirjoittaa ylimalkaisesti tai jotka se jättää kokonaan huomioimatta. Yritän taustoittaa uutisia ja kertoa lyhyesti, mistä niissä on kyse. Tavoite on julkaista uusi teksti joka viikko, maanantai-iltaisin.

Tällä viikolla kolme uutista kiinnitti huomioni:

1. Savchenkon vapauttaminen - vankien vaihto Ukrainan ja Venäjän välillä
2. Pääministeri Medvedevin ja eläkeläisen keskustelusta tuli internet-meemi
3. Venäjän velkakirjojen liikkeellelasku

Savchenkon vapauttaminen - vankien vaihto Ukrainan ja Venäjän välillä

Viikon suurin uutinen oli ukrainalaisen lentäjän Nadezhda Savchenkon vaihtaminen kahteen venäjän armeijan upseeriin, jotka olivat jääneet vangeiksi Ukrainassa. Savchenko tuomittiin 22 vuodeksi vankilaan kahden venäläisen tv-toimittajan murhasta. Venäjän syyttäjän version mukaan Savchenko oli kiivennyt 40 metriä korkeaan puhelinmastoon, havainnut kiikareillaan toimittajat 3 kilometrin etäisyydeltä ja tilannut tykistötulta heidän päälleen. Myöhemmin hän joutui separatistien vangiksi, jotka kuitenkin päästivät hänet vapaaksi. Vapauduttuaan Savchenko tekeytyi pakolaiseksi ja ylitti Venäjän rajan.

Edellä kerrottu versio on tietysti räikeä vale. Kuten teletunnistetiedot ja separatistien ottama kuvamateriaali paljastavat, Savchenko jäi vangiksi tuntia ennen toimittajien kuolemaa. Ja vaikka hän olisi toiminut tulenjohtajana, hän olisi tähdännyt toimittajien vieressä oleviin separatistien miehistönkuljetusvaunuihin (toimittajien viimeiset hetket tallentuivat tälle videolle). Toimittajien kuolemalle piti saada syyllinen, ja Venäjä päätti kaapata näytösoikeudenkäynnin päärooliin tämän nuoren naisen. Oletuksena todennäköisesti oli, että hän murtuisi helpoiten paineen alla ja tunnustaisi teot.

Savchenko paljastui kuitenkin hyvin voimakastahtoiseksi henkilöksi. Hänet valittiin poissaolevana Ukrainan parlamenttiin ja tapaus alkoi saada myös maailmanlaajuista huomiota. Sisäpoliittiseksi teatteriksi tarkoitettu prosessi muuttui yhä enemmän ulkopoliittiseksi taakaksi. Venäjä päätti antaa Savchenkolle tuomion joka tapauksessa, jotta häntä voisi käyttää vaihdannan välineenä. Panttivankien ottaminen on Venäjälle luonnollinen osa keinovalikoimaa, ja sitä on aikaisemmin käytetty niin virolaisiin poliiseihin kuin opposition johtajien sukulaisiin.

Alunperin Venäjä yritti ilmeisesti neuvotella Yhdysvaltojen kanssa vaihtakseen Savchenkon asekaupasta tuomittuun Viktor Boutiin. Voimme vain spekuloida miksi tämä asekauppias tuntuu olevan niin tärkeä Venäjälle, mutta joka tapauksessa neuvottelut päättyivät tuloksetta. Savchenkosta oli kuitenkin päästävä eroon, joten heidät vaihdettiin lopulta viime viikon keskiviikkona kahteen venäläiseen sotilaaseen. Tavan mukaisesti Venäjä ei tietenkään tunnustanut, että he suorittivat alueella jotain tehtävää, vaan nämä kaksi sotilastiedustelun upseeria olivat pitkällä lomalla lähteneet leikkimään sotaa Itä-Ukrainaan. Savchenko palasi kotiin sankarina, jota oli vastassa satoja ihmisiä ja toimittajia. Venäläiset sotilaat palasivat tyhjälle lentokentälle, jossa vastassa olivat ainoastaan heidän vaimonsa. Paikalla oli muutamia toimittajia, mutta he eivät saaneet esittää kysymyksiä. Vapautettujen synti oli se, että he olivat alunperin myöntäneet olevansa Venäjän sotilaita ja jääneensä kiinni sotilastehtävän aikana. Sellaisia maanpettureita ei Venäjän valtamediassa juuri juhlita.

Pääministeri Medvedevin ja eläkeläisen keskustelusta tuli internet-meemi

Viikon hauskin uutinen tapahtui maanantaina kun pääministeri Medvedev oli matkalla Krimillä. Toimittajan kamera oli tallentanut Medvedevin keskustelun eläkeläisen kanssa joka valitti eläkkeiden korotusten olleen liian pieniä. Pääministerin vastasi: “Rahaa ei ole. [Eläkkeiden] indeksiä ei olla korotettu missään. Mutta koittakaa pärjätä, kaikkea hyvää teille, hyvää mielialaa ja terveyttä”.

Medvedevin vastaus “räjäytti internetin” ja vastaus muuttui meemiksi. Sosiaaliseen mediaan ilmestyi tuhansia kuvia, joissa esimerkiksi veroilmoitus oli täytetty sanoilla “Rahaa ei ole, mutta koittakaa pärjätä!”.

Medvedevin kohtaaminen eläkeläisen kanssa oli täydellistä mediamateriaalia, koska se oli spontaani ja valmistelematon, mikä on harvinaista Venäjällä. Medvedevin vastaus oli kömpelö, koska osana Venäjän poliittista järjestelmää hän ei ole koskaan joutunut kampanjoimaan ihmisten keskuudessa ja vastaamaan hankaliin kysymyksiin.

Teknisesti ottaen Medvedev ei ollut edes oikeassa, eläkkeisiin on tehty 4 %:n indeksikorotus vuoden alusta, mutta inflaatio huomioon ottaen ne ovat pienentyneet noin 10 %:llä. Vastaukselle kuitenkin lähinnä naureskeltiin hyväntuulisesti: Harva lähti muistelemaan kuinka paljon valtion budjetista menee armeijan hankintoihin, kun yksi Venäjän johtohahmo oli kerrankin niin ihailtavan rehellinen.

Venäjän velkakirjojen liikkeellelasku

Viikon mielenkiintoisin talousuutinen oli Venäjän valuuttamääräisten velkakirjojen liikkeellelasku, ensimmäinen kolmeen vuoteen. Venäjä oli ilmoittanut jo vuoden alussa, että sen on tarkoitus laskea liikkeelle dollarimääräisiä velkakirjoja. Yhdysvallat neuvoi paikallisia pankkeja olemaan osallistumatta. Vaikkei Venäjän valtiolle lainaaminen ole sinänsä pakotteiden vastaista, se rikkoisi pakotteiden henkeä, koska rahat voitaisiin käyttää pakotelistalla olevien valtionyhtiöiden tukemiseen.

Amerikkalaiset pankit tottelivat, ja niin tekivät kaikkien muidenkin maiden pankit. Liikkeellelaskua ei saatu suoritettua maaliskuun aikana. Venäjä yritti neuvotella eurooppalaisten clearing-yhtiöiden kanssa, mutta hekin kieltäytyivät. Lopulta liikkeellelasku järjestettiin Venäjän valtion omistaman VTB-pankin kautta.

Liikkeellelasku alkoi yllättäen (yleensä valtiot kiertävät markkinoimassa velkakirjojaan etukäteen) maanantaiaamuna ja sen oli tarkoitus loppua samana päivänä klo 14. Liikkeellelaskua kuitenkin jatkettiin päivällä, koska ulkomaalaisten sijoittajien määrään ei oltu tyytyväisiä.

Venäjä oli aikaisemmin ilmoittanut, että sen tavoite on hankkia velkakirjoilla noin 3 miljardia dollaria. Jo maanantaina kysyntä ylitti 5,5 miljardia ja tiistaina kysyntä oli 6.3 miljardia dollaria. Venäjä kuitenkin myi vain 1,75 miljardin edestä, 1,2 ulkomaalaisille sijoittajille ja 550 miljoona kotimaisille pankeille. Velkakirjojen korko oli 4,75 %.

Se, että kysyntää riitti ei ole yllättävää: Venäläiset yritykset ja kotitaloudet eivät luota ruplaan ja säilyttävät rahansa ulkomaisessa valuutassa kotimaisilla talletustileillä. Pankeilla on siis paljon valuuttaa, joille ne tarvitsevat tuottoa. Kysymyksiä aiheuttaa se, miksi Venäjällä oli niin kova tarve saada ulkomaisia sijoittajia ja miksi lopulta otettiin vain 1,75 miljardia dollaria kun aiemmin puhuttiin kolmesta?

Aloitetaan ulkomaisista sijoittajista. Venäjän tavoite oli ilmeisesti koetella pakotteita ja osoittaa, että ulkomaiset sijoittajat ovat edelleen kiinnostuneita maasta. Skeptikko voisi todeta, että 4,75 % korko velattoman valtion 10 vuoden velkakirjalle on todella korkea, eikä näin ollen viesti luottamuksesta. Salaliittoteoreetikko voisi keksiä, että Venäjän ei ole tarkoituskaan maksaa velkojaan takaisin, ja ulkomaisille sijoittajille maksamatta jättäminen ei heikennä oman maan pankkijärjestelmää (itse en siis usko tähän). Sivullinen tarkkailija voisi kysyä, miksi Venäjän valtio omistaa 86 miljardilla dollarilla Yhdysvaltojen velkakirjoja. Miksi lainata vapailta markkinoilta 4,75 % korolla samalla kun säilyttää rahojaan pienemmällä korolla vieraan valtion velkakirjoissa. Venäjä mainitsee Yhdysvallat usein vihollisekseen, mutta tukee silti omalla rahallaan sen valtiontaloutta.

VTB:n edustaja kertoi, että eniten ulkomaisia sijoituksia tuli Iso-Britanniasta, sen jälkeen manner-Euroopasta, Aasiasta ja Yhdysvalloista. Lausuntoa on syytä epäillä, koska julkisuuteen ei ole annettu sijoittaneiden instituutioiden nimiä, joten tietoa ei voi tarkistaa. Miksi länsimaiset rahastot ottaisivat riskejä, joista Yhdysvallat on erikseen varoittanut? Pidän todennäköisempänä, että ulkomaiset sijoitukset ovat itse asiassa offshore-yhtiöiden kautta kierrätettyjä venäläisiä rahoja. Koska kysyntää oli tarpeeksi, Venäjän valtiolla oli varaa valita ne sijoittajat, jotka rahoituksen lisäksi tarjosivat mahdollisuuden pieneen propagandavoittoon.

Venäjä siis halusi 3 miljardia, sille tarjottiin 6,3. Se otti 1,75 ja sanoi liikkeellelaskua onnistuneeksi. Samalla VTB-johtaja antaa ymmärtää, että loput 1,2 miljardia dollaria laitetaan liikkeelle loppuvuodesta. Koko tapahtumaketju antaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, joten jatkan aiheen seuraamista.