Lyhyt opas venäläisen median tulkintaan

Eilen suomalaisessa sosiaalisessa mediassa ja myöhemmin iltapäivälehtien sivuilla lähti leviämään venäläisen lehden “uutinen” jonka mukaan Suomi haluaisi liittyä Venäjään. Jotkut tulkitsivat tämän suomalaisvastaiseksi propagandaksi. Tässä tekstissä yritän antaa yleiset ohjeet venäläismedian tulkintaan ja siihen, milloin suomalaisten pitäisi olla oikeasti huolissaan.

Ensinnäkin tästä “uutisesta”, jonka otsikko on “Suomi haluaa liittyä Venäjään”. On huomattava millaisesta lehdestä on kyse. Kun etusivun otsikkona on “Moskova voi yhdellä siirrolla tuhota eurooppalaisen autoteollisuuden” on helppoa ymmärtää miltä viemäriltä päin tuulee. Uutinen Suomen halusta liittyä Venäjän tuli minulle vastaan ensimmäisen kerran noin vuosi sitten venäläisen tuttavan facebook-sivulta. Lähdin jo tuolloin tutkimaan mistä on kyse, ja paljastui jutun pohjautuvan Hannu Krogeruksen Suomen Kuvalehdessä julkaistuun mielipiteeseen jonka otsikkona on “Voisiko Suomi olla Venäjän Hong Kong”. Jutussa ei mainita sanallakaan siitä, että Suomen pitäisi olla osa Venäjää, mutta monitulkintainen otsikko riitti venäläislehdelle vetämään johtopäätökset.

Monet ovat viime aikoina olleet aidosti huolestuneita Venäjän toimista ja näiden toimien implikaatioista Suomelle. Huolestuminen on ollut mielestäni aiheellista, mutta tähän yksittäiseen uutiseen ei tarvitse ylireagoida. Selostaakseni miksi olen tätä mieltä minun on avattava miten Venäjä ja sen media toimii.

1. Venäjä ei ole monoliittinen. Venäjällä on paljon erilaisia mielipiteitä, joista monet ovat Suomesta päin katsottuna “Putinista huonompaan suuntaan”.

2. Venäjä ei ole (toistaiseksi) totalitäärinen valtio, se on autoritäärinen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmiset saavat ajatella mitä tahansa, kunhan lausuvat ajatuksensa ääneen ainoastaan keittiössä. Propagandan tarkoitus ei ole sanoa “Venäjää uhkaavat fasistit/homot/länsi, joten teidän kaikkien on taisteltava heitä vastaan”. Sen tarkoitus on sanoa: “Venäjää uhkaavat fasistit/homot/länsi, mutta ei huolta, Putin hoitaa homman, pysykää keittiössä.”

3. Venäjällä on eräänlainen sananvapaus, muttei käytännössä lehdistön vapautta. Voit esittää kuinka kärkeviä mielipiteitä tahansa, kunhan et kritisoi valtaa pitäviä. Kaikki esitetyt ajatukset eivät ole ”valtion virallista linjaa”.

4. Venäjä on feodaalinen yhteiskunta jossa on yksi tsaari. Tsaarilla on valtaa kaikkeen, mutta hänellä ei ole aikaa tai kiinnostusta puuttua kaikkeen. Feodaalisen järjestelmän alemmilla portailla on toimijoita, jotka yrittävät mielistellä tsaaria sanomalla ääneen asioita, joiden he luulevat ilahduttavan häntä, ja sitä kautta hyödyttävän lausujan urakehitystä tulevaisuudessa. Mutta kukaan ei oikeasti tiedä tarkkaan mitä tsaari ajattelee. Heidän lausunnot ovat useimmiten ylilyöntejä, jotka eivät johda mihinkään. Toisaalta liiallisesta mielistelystä ei rangaista, joten miksipä ei?

5. Venäjällä on myös ylhäältäpäin järjestettyjä propagandasotia. Näille sodille on tyypillistä se, että kaikki valtiolliset TV-kanavat toistavat samaa sanomaa. Keinona on Orwellin kuvaama kahden minuutin viha, joka nähdään jokaisena iltana uutislähetyksessä. Tähän vihaan mahtuu vain yksi vihollinen ja yksi salakavala taustatekijä kerrallaan. Aikaisemmin kohteena ovat olleet Viro ja Georgia, tällä hetkellä se on Ukraina. Taustatekijänä on aina Yhdysvallat. Jos Suomi olisi kahden minuutin vihan kohteena, se ei jäisi meiltä huomaamatta.

6. Venäjällä julkaistaan paljon uutisia, jotka viittaavat ulkomaihin, mutta joiden ainoa tarkoitus on sisäinen propaganda. Viimeaikainen esimerkki on se, että Suomi esitetään Unkarin ja Slovakian rinnalla EU:n talouspakotteiden kovimpana vastustajana eli eräänlaisena Venäjän ystävänä. Tällä ei ole mitään totuuspohjaa, mutta ei sillä tarvitsekaan olla. Se menee sisäiseen käyttöön. Joskus Suomi esiintyy negatiivisessa valossa, kuten lapsiasiakiistojen yhteydessä. Näillä uutisilla ei ole mitään väliä, koska heidän kohderyhmä ovat ne 72% venäläisistä joilla ei ole ulkomaanpassia ja jotka eivät ole koskaan käyneet lännessä. Näiden sisäiseen käyttöön tarkoitettujen uutisten ainoa päämäärä on vahvistaa vallassaoloevien kannatusta. Ulkopuolisten maiden turvallisuuspolitiikan näkökulmasta niillä on hyvin vähän merkitystä.

Eli mitkä ovat johtopäätökset näiden kuuden kohdan perusteella? Uutinen Suomen halusta liittyä Venäjään on täysin yhdentekevä. Uutispäivä on ollut venäläisen median mielestä köyhä, koska separatistien tulitaukosopimuksen rikkomisesta ei ole voinut uutisoida, mutta Venäjän ja muun maailman vastakkainasettelu on edelleen agendalla. Joten käyttöön otettiin vuosia vanha uutinen, joka osoittaa sisäisille markkinoille, että Venäjällä on muitakin ystäviä kuin Venezuela, Pohjois-Korea ja Iran.

Milloin sitten on syytä huolestua venäläisen median uutisoinnista? Vaaraan tunnistaminen on kolme kohtaa:

1. Juttu on televisiossa. 88%:lle venäläisistä uutisten päälähde on televisio.

2. Useampi kuin yksi valtiollinen tv-kanava näyttää jutun. Yksittäinen kanava voi sooloilla, mutta samanaikaisesti esitetty mustamaalauskampanja kahdella tai useammalla tv-kanavalla on järjestetty.

3. Valtion johto vahvistaa / tukee toimillaan mustamaalauskampanjaa. Tähän kategoriaan menevät Putinin / Peskovin lausunnot asiasta. Ilman kolmatta kohtaa jokaisen jutun voi olettaa olevan suunnattu sisäiseen käyttöön.

Pysytään valppaina. Ei ylireagoida.