Uutinen Hodorkovskin armahtamisesta tuli Venäjälle ja muulle maailmalle täytenä yllätyksenä. Erityisesti armahduksen tyyli ja sen jälkeiset tapahtumat pakottivat kaikki Venäjän politiikkaa seuraavat esittämään omat hypoteesinsa vapautuksen syistä. Kertaan tässä tekstissä lyhyesti, mistä Hodorkovskin tapauksessa on kyse, ja käyn läpi muutaman mielestäni uskottavan hypoteesin tapahtumien kulusta ja sen syistä.
Hodorkovski oli hankkinut miljardiomaisuutensa enemmistöosakkaana johtamassaan Jukos-yhtiössä, joka oli 2000-luvun alussa Venäjän tehokkain ja harvinaisen läpinäkyvästi johdettu öljy-yhtiö. Hodorkovski sekaantui kuitenkin liikaa politiikkaan, joten hänet pidätettiin vuonna 2003 ja syytettiin veronkierrosta. Verosuunnittelun ja veronkierron välinen raja on Venäjällä hyvin joustava ja tapauskohtainen. Ne keinot, joista Hodorkovski tuomittiin ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, olivat laajassa käytössä myös muissa suuryrityksissä, mutta Kremlille lojaaleja oligarkkeja vastaan ei koskaan nostettu vastaavia syytteitä. Kun ensimmäinen kahdeksan vuoden tuomio alkoi lähestyä loppuaan, häntä syytettiin kavalluksesta ja rahanpesusta. Eli yksinkertaistettuna: Hodorkovski oli ensin varastanut ja myynyt yhtiön öljyn ja jätti vielä verot maksamatta. Se on vähän kuin syyttäisi myymälävarasta sisäfileen varkaudesta ja siitä, ettei tämän sisäfileen jälleenmyynnistä maksettu arvonlisäveroa. Hodorkovski tuomittiin toisella kerralla 12 vuoden vankeuteen, joka kuitenkin yhdistettiin jo vankilassa vietettyyn aikaan. Näin ollen hänen oli määrä vapautua ensi vuoden elokuussa.
Toinen oikeudenkäynti vakuutti ulkomaalaiset päättäjät ja suuren osan venäläisistä siitä, että Hodorkovskin vangitseminen on puhtaasti poliittinen teko. Vuonna 2010 Putin antoi ymmärtää että Hodorkovski on syyllistynyt myös murhien tilaamiseen. Venäjän politiikkaa seuraavien keskuudessa vakiintui konsensus siitä, että niin kauan kuin Putin on vapaana, Hodorkovski pysyy vankilassa. Tätä käsitystä vahvisti viime vuoden joulukuussa julkitullut syyttäjäviranomaisen tutkinta Hodorkovskin kolmannesta syytteestä. Tähän kuului muun muuassa se, että Hodorkovski rahoitti asiantuntijaryhmää, jonka tavoitteena oli Venäjän lainsäädännön liberalisoiminen. Joo, ei se ole rikos edes Venäjän lakien mukaan, mutta toisaalta lain rikkominen ei ole ehdoton edellytys tuomion saamiseksi.
Putinilta ja Medvedevilta on usein kysytty Hodorkovskin kohtalosta lehdistötilaisuuksissa. Silloin, kun Hodorkovskia ei olla syytetty murhista, häneltä on vaadittu milloin syyllisyyden myöntämistä, milloin pelkkää armahduspyyntöä. Putin on muotoillut asian siten, että pyyntö on välttämätön juridinen osa armahdusprosessia. Hodorkovskin asianajaja, kuten useimmat riippumattomat juristit, ovat päinvastoin olleet sitä mieltä, että presidentti voi halutessaan armahtaa kenet tahansa ilman mitään pyyntöjä. Niinpä Hodorkovski ei ole anonut armahdusta - tähän asti.
Venäjällä on tänä vuonna tehty kaksi armahduslakia. Ensimmäinen, talousrikoksista tuomittujen armahdus, tapahtui liikemiesten oikeusasiamiehen aloitteesta ja sen oli tarkoitus parantaa investointi-ilmapiiriä. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan jopa sata tuhatta ihmistä olisi voinut vapautua vankilasta, mutta lopulta sitä karsittiin muun muuassa niin, ettei Hodorkovski tai Navalnyi pääse vapaaksi. Lopulta vain 1300 ihmistä vapautettiin. Samanlaista toiveajattelua esiintyi kun levisi huhuja Venäjän perustuslain 20-vuotispäiväksi suunnitellusta toisesta armahduslaista: jälleen toivottiin yleisesti kymmenien tuhansien vapautumista. Presidentin alainen ihmisoikeusneuvosto teki ehdotuksensa, presidentin kanslia karsi siitä rankalla kädellä, ja lopputuloksena oli laki, jonka perusteella Pussy Riot ja Greenpeace-hassuttelijat pääsevät ilmeisesti vapaiksi, mutta Hodorkovski ei. Kun otetaan huomioon puheet Hodorkovskin kolmannesta syytteestä, sekä se, ettei häntä armahdettu kahden edellisen armahduslain nojalla, voidaan todeta, ettei ollut mitään syytä odottaa hänen vapautumistaan lähitulevaisuudessa.
19. päivä pidetyssä lehdistötilaisuudessa Novaya Gazetan toimittaja kysyi Putinilta Hodorkovskin mahdollisesta kolmannesta syytteestä. Putin sanoi, ettei ole tutustunut asiaan sen tarkemmin, muttei paljastunut päätöstä Hodorkovskin vapauttamisesta. Ehkei hän halunnut antaa mainetta lehdelle, joka on hyvin kriittienen häntä kohtaan. Ehkei hän halunnut viedä kaikkea huomiota lehdistötilaisuudelta, jonka sisältö oli pääosin se, että maakuntien medioiden toimittajat välittivät kysymyksessään lukijoidensa ihailun presidenttiä kohtaan ja pyytävät selvittämään jonkun paikallisen ongelman. Joka tapauksessa, itse paljastus Hodorkovskin armahduksesta tuli ilmi vasta lehdistötilaisuuden jälkeen, kun Putinin luottotoimittajat olivat kerääntyneet hänen ympärilleen ja Lifenewsin toimittaja kysyi Putinilta aiheesta uudestaan. Näin se oli ilmeisesti suunniteltukin, sillä tilaisuuden jälkeen kysymys päätyi Kremlin nettisivujen viralliseen litterointiin.
Tieto tuli kaikille yllätyksenä. Hodorkovskin asianajaja ja hänen perheensä eivät tienneet asiasta mitään. Putin ei ollut vapauttanut Hodorkovskia kymmenen vuoden aikana, kansainvälisestä paineesta huolimatta. Hodorkovski ei ollut pyytänyt armahdusta aikaisemmin, ei ole myöntänyt syyllisyyttään, ja on ollut kriittinen Venäjän poliittista järjestelmää kohtaan niissä harvoissa haastatteluissa, joita häneltä on saatu. Miksi? Miksi nyt?
Aloitan koottujen selitysten listani sillä, että ilmeisesti “Putinin väki” kävi vankilassa uhkailemassa Hodorkovskia uusilla syytteillä ja sopimassa hänen kanssaan joistain ehdoista, joilla hän voi päästä vapaaksi. Jos Hodorkovski olisi itse “kypsynyt” armahdukseen pyytämiseen, hänen sukulaisensa ja asianajajansa olisivat tienneet asiasta. Mutta ilmeisesti häneltä pyydettiin armahduksen pyytämistä. Miksi ja mitkä olivat ehdot?
Virallisten tiedotteiden mukaan Hodorkovski vapautettiin “humanitäärisistä syistä”, tarkemmin sanottuna koska hänen äiti on vakavasti sairas. Ennen vapautumistaan Hodorkovski pyysi, että hänelle tehdään matkustusasikirjat Saksaan, jossa hänen äitinsä saa lääketieteellistä hoitoa. Kuitenkin vapautushetkellä äiti oli Moskovassa ja lensi sieltä tapaamaan poikaansa Saksaan. Hodorkovski itse lensi Saksaan OBO Betterman-yhtiön yksityisellä lentokoneella. Tällä yhtiöllä on lämpimät suhteet Saksan entiseen ulkoministeriin Hans-Dietrich Genscheriin. Juuri vankilasta vapautunut Venäjän kansalainen harvoin saa viisumia Schengen-alueelle muutamassa tunnissa. Vielä harvemmin saksalainen yhtiö osaa varata tällaista henkilöä varten oman yksityiskoneensa, erityisesti kun hänen ennenaikaisesta vapautumisesta ei ollut mitään tietoa vuorokautta aikaisemmin. Mielestäni on todennäköistä, että Hodorkovski vapautettiin Angela Merkelin avustuksella ja vapautumisen ehto oli maanpako Saksaan. Vähän niin kuin Julia Timoshenkon piti päästä saamaan lääkehoitoa Saksaan kun EU ja Ukraina neuvottelivat yhteistyöstä. Tai samalla tavalla kuin kirjailija Aleksander Solzhenitsyn karkotettiin vuonna 1974 Länsi-Saksaan.
Mitä Putin sitten hyötyi tästä? Ensinnäkin, Hodorkovskin vapauttaminen oli ässä hänen hihassaan, jonka “parasta ennen”-päivämäärä lähestyi nopeasti. Venäjän maine maailmalla on huonontunut jatkuvasti Putinin kolmannella kaudella, ja alkoi näyttää pahasti siltä ettei kukaan merkittävä politiikko tulisi Sotshin olympialaisiin patsastelemaan yhteiskuviin. Hodorkovskin kolmas syyte olisi vienyt Venäjän maineen Valko-Venäjän tasolle. Homopropagandalaki ja siihen liittyvä yhteiskunnan asenteiden muutos on lähtenyt jo aikoja sitten lapasesta, eikä Putin voi sille enää mitään. Ukrainaa hän ei voinut EU:lle luovuttaa. Mutta hän yritti pelastaa kaiken mikä pelastettavissa oli vapauttamalla Hodorkovskin, Pussy Riotin ja Greenpeace-aktivistit. Näiden hypoteesien paikkansapitävyyttä voimme tarkastella seuraamalla talviolympialaisia parin kuukauden kuluttua.
Toinen, jossain määrin vastakkainen hypoteesi vapautuksen syistä toteaa, että Sotshin olympialaisten päätavoite on ollut välistävetäminen. Tässä ollaan jo onnistuttu yli odotusten. Kaikki PR-ulkoisvaikutukset kisoista olisivat olleet mukavia, mutta ilmankin voidaan elää. Sen sijaan valtion energiayhtiöiden edut ovat edelleenkin uhattuna, sen jälkeen kun Hodorkovskin johtama Jukos saatettiin konkurssiin ja valtion yhtiöt omivat sen osia. Jukos oli osakeyhtiö ja siinä oli mukana paljon ulkomaalaisia sijoittajia, jotka eivät hyväksy yhtiön kohtaloa.Oikeudenkäynnit ulkomailla jatkuvat tähän päivään saakka, ja se haittaa Venäjän valtion energiayhtiöiden toimintaa. Tämän hypoteesin paikkansapitävyyttä voimme seurata seuraamalla näitä oikeudenkäyntejä, ja sitä, tuleeko Hodorkovski antamaan niissä jonkinnäköisiä todistajanlausuntoja tulevaisuudessa.
Lopuksi on todettava, ettemme todennäköisesti koskaan saa tietää varmuudella Putinin motiiveja. Venäjän autoritäärisessä poliittisessa järjestelmässä hän on kuin vanhan testamentin jumala. Hän voi kirjoittaa sääntöjä kuten “älä tapa” ja tapattaa kaikki Egyptin esikoiset. Tai hän voi käskeä sinut uhraamaan oman lapsesi ja esiintyä armollisena peruuttaessaan käskyn viime hetkellä. Yläasteen yhteiskuntatiedon tunnilla hämmentynyt oppilas saattaa kysyä opettajalta miksi Putin vapautti Hodorkovskin, vaikka syytti tätä aikaisemmin murhista. Ja opettaja hymyilee lämpimästi, taputtaa oppilaan päätä ja toteaa: “Tutkimattomat ovat Putinin tiet, eikä tavallinen kansalainen voi niitä ymmärtää. Mutta se oli kaikki meidän parhaaksi.”
