Huomenna saamme varmaankin lukea hesarista lyhyen jutun "venäläisen oppositiojohtajan oikeudenkäynnistä" ja lyhyt uutinen aiheesta tehdään todennäköisesti myös tv-uutisissa. Uutinen ei tule olemaan kovin laaja. Meille kerrotaan että Navalnyi on oppositiojohtaja, bloggaaja sekä presidenttiehdokas, ja että oikeudenkäyntiä pidetään yleisesti poliittisesti motivoituneena. Yritän tässä kirjoituksessa taustoittaa miksi oikeudenkäyntiä pidetään poliittisena ja mitä tämä prosessi kertoo Venäjän yhteiskunnan tilasta.
Viime toukokuussa kirjoitin pitkän jutun Aleksei Navalnyin henkilöhahmosta ja hänen toiminnastaan Venäjän politiikasta. Silloin ennustin hänen joutuvan vankilaan "lähiaikoina". Nyt ajankohdaksi tarkentui tämän vuoden loppu, ja Navalnyin vankeustuomio näyttää varmalta kaikkien niiden mielestä, jotka ovat Venäjän uutisia seuranneet. Navalnyi on syytteessä ns. Kirovles-jutussa: Neuvonantajan roolissa väitetysti toiminut Navalnyi painosti aluehallinnon omistaman Kirovles-yrityksen johtajan hyväksymään tappiollisen sopimuksen raakapuun myynnistä. Aiheesta aloitettiin tutkinta vuonna 2009 ja Venäjän tutkintakomitean edustajan mukaan, Navalnyi oli yhteistyöhalukas tutkinnan aikana, ja jutun käsittely lopetettiin vuoden 2011 alussa kun rikoksen tunnusmerkit eivät tutkinnan perusteella täyttyneet. Kunnes tutkintakomitean johtajan aloitteesta juttu käynnistettiin uudelleen.
Jutun yksityiskohdat ovat liian puuduttavia tähän tekstiin, mutta tiivistäen voisi sanoa, ettei ole olemassa mitään näyttöä siitä oliko tehty puunmyyntisopimus tappiollinen, miten Navalnyi hyötyi siitä, tai miten sopimuksen teosta voi syyttää ihmistä jolla ei ollut valtuuksia sopimusta allekirjoittaa tai jota ei mainita itse sopimuksessa sen osapuolena. Näillä yksityiskohdilla ei ole mitään väliä, koska Venäjän lainsäädännössä on muutama mielenkiintoinen erikoisuus. Kuvitellaan esimerkiksi, että Sergei on ryöstänyt kioskin ja jäänyt kiinni. Hän myöntää teon ja antaa todistuksen jonka mukaan hän ryösti kioskin yhdessä Igorin kanssa. Koska Sergei on myöntänyt teon, oikeudenkäynnissä ei tarvitse esittää todisteita siitä, että hän on tosiaan syypää. Sergei saattaa saada jopa lievemmän rangaistuksen myönnettyä teon. Seuraavaksi syytetyn penkillä on Igor, jonka Sergei ilmiantoi. Igorin syyllisyydestä on tavallaan jo olemassa ennakkopäätös, koska se lukee Sergein lainvoimaisessa tuomiossa. Igorille voidaan antaa tuomio, jonka ei tarvitse käsitellä todisteita siitä, onko koko ryöstö tapahtunut ja mitä todisteita Igoria vastaan on olemassa. Näin ollen molemmat voidaan tuomita käymättä kertaakaan oikeudessa läpi varsinaiseen ryöstöön liittyviä todisteita.
Kirovlesin silloinen toimitusjohtaja Opalev todisti tutkintakomitealle viime lokakuussa, eli siis vain kaksi kuukautta tutkinnan uudelleenaloittamisen jälkeen, avustaneensa Navalnyia puukaupalla ansaitsemisessa. Aikaisemmassa, kaksi vuotta kestäneessä tutkinnassa, hän ei tällaisiä todistuksia antanut. Opalev saakin todennäköisesti ehdollisen tuomion, ja Navalnyin oikeudenkäynnissä syyttäjän ei tarvitse vaivautua keksimään todisteita itse rikoksesta. Kätevää.
Kun otamme huomioon vielä sen, että oikeudenkäynnin tuomari on Sergei Blinov, joka on kahden viimeisen kahden käsitellyt 130 oikeudenkäyntiä, joissa yksikään syytetty ei saanut vapauttavaa tuomiota, on selvää miksi Navalnyin vankeustuomio näyttää varmalta. Mistä voimme päätellä prosessin olevan poliittisesti motivoitunut? Tutkintakomitean puhemies oikeastaan myöntää sen suoraan, sanoessaan että tavallisesti tällaiset tavalliset petokset käsiteltäisiin paikallisten syyttäjäviranomaisten toimesta, mutta tuollaiset ihmiset jotka "kiusaavat" valtiovaltaa väkisinkin kiinnittävät tutkintakomitean huomion. En kyllä itse osaisi tiivistää juridista nihilismiä yhteen lauseeseen paremmin.
Tosiaan, Navalnyi on "kiusannut" valtiovaltaa huolella viime aikoina. Tavallisten ja vähäisten korruptiopaljastusten rinnalle on tullut paljastuksia kansanedustajien ja senaattoreiden omaisuudesta. Esimerkiksi kansanedustaja Vladimir Pehtin on pitkästä kansanedustajaurastaan huolimatta kerännyt huomattavan omaisuuden floridalaisia kiinteistöjä myöten ja senaattori Vitali Malkin unohti mainita kansanedustajan omaisuusselvityksessä sadastayhdestätoista huoneistosta, jotka hän omistaa Kanadassa. Tämä on melko noloa lainsäätäjille, jotka pauhaavat lännenvastaista retoriikkaa televisiossa ja säätävät tämän mukaisia lakeja. Molemmat erosivat välittömästi tietojen tultua julki, mutta väittivät eroavansa instituution maineen säilyttämiseksi ja esittävän myöhemmin todisteita omasta syyttömyydestä. Todisteita ei ole toistaiseksi tullut ja tuskin tulee.
Malkin meni astetta pidemmälle väittäessään häneen kohdistuvien syytteiden olevan ajojahtia, joka johtuu hänen toiminnasta lakimies Sergei Magnitskin tapauksessa. Malkin oli matkustanut vuonna 2012 kolmen muun senaattorin kanssa Yhdysvaltoihin lobbaamaan Magnitstky-lakia vastaan. Hän väitti lakimiehen kuoleman johtuneen alkoholismista, joka on väite, jota edes virallinen ei kuolemansyyntutkimus esittänyt. Monet virkamiehet Venäjällä varmasti unelmoivat tällä hetkellä pääsevänsä Magnitski-listalle. Se on varma signaali lojaalisuudesta valtiovallalle ja antaa täydellisen syytesuojan Venäjällä. Venäjän vastustettua lakia niin ankarasti he eivät koskaan ryhtyisi syyttämään ketään listalla olevaa.
Se, että kansanedustajat ovat ryhtyneet eroamaan Navalnyin paljastusten myötä, kun aikaisemmin kaikki hänen julkistamansa tiedot yksinkertaisesti vaiettiin kuoliaaksi, kertoo myös paljon Venäjän muuttumisesta Putinin kolmannen presidenttikauden myötä. Aikaisemmin lännenvastaisesta ja kansallismielisestä propagandasta vastasivat erilaiset valtiota lähellä olevat "kansalaisjärjestöt" kuten nuorisojärjestö Nashi. Näiden järjestöjen jäsenillä ei ollut omaisuutta länsimaissa. Vuoden 2012 opposition mielenosoitukset osoittivat, ettei tämä poliittinen teknologia ollut enää tarpeeksi. Nuorisojärjestöt ja muut ryvettyneet järjestöt haudattiin vähin ääniin. Isänmaallisuuden torven rooli annettiin Duumalle ja senaatille, joka sanoo ja säätää mitä käsketään. Mutta näillä lainsäätäjillä on niin kovin usein selittämättömän paljon varallisuutta, ja tietenkin myös länsimaissa, koska lainsäätäjät parhaiten ymmärtävät kuinka heikko omaisuudensuoja Venäjällä on ja kuinka laittomin keinoin heidän oma omaisuutensa on hankittu.
Mutta vielä pari sanaa Navalnyista. Vuosi sitten hän oli omien sanojensa mukaan pelkkä aktivisti joka ei aktiivisesti tavoitellut valtaa. Se ei ollut ehkä ihan totta. Mutta nyt kun on selvää,että Navalnyi joutuu vankilaan, hän on ilmoittautunut haluavansa asettautua presidenttiehdokkaaksi ja tavoitteekseen laittaa Putin ja muut rikolliset vankilaan. Hyvä veto, sillä nyt länsimaalainen media todennäköisesti raportoi oikeudenkäynnistä sanoilla "opposition presidenttiehdokas". Muutenkin Navalnyi on alkanut pelaamaan poliittista julkisuuspeliä myös tavanomaisten korruptio- ja maahanmuuttoteemojen ulkopuolella. Kuvassa 1 on Navalnyin nuorin lapsi, perhe taustalla ja tekstissä lukee: "Minun isäni paljastaa roistot ja varkaat, mutta he ovat luoneet salaliiton saadakseen hänet vankilaan." Aikamoista.
