Pillurallia

Ensimmäinen partio on nyt sitten takana. Ajeltiin kahdestaan aamuyöstä aamuun pitkin kaupunkeja ja kyliä, katseltiin että kansa on kiltisti. Olihan ne kiltisti kotona nukkumassa, ulkona ei kirjaimellisesti ollut ketään ennen seitsemää. Ajettiin useaan kertaan samojen kylien läpi, siitä otsikko.

Olin kuskina koko matkan. Pelottelut olemattomasta liikennekulttuurista vaikuttivat pitkälti liiotetuilta, johtuen ehkä liikenteen vähäisestä määrästä. Mitä nyt hanhia ja kanoja joutui välillä väistämään. Tiet eräissä kylissä olivat kyllä huonossa kunnossa, ei paljon eroa ollut vuoristorataan kun renkat hyppivät kuopasta toiseen jousituksen narinan peittäessä muut äänet alleensa. Pidettiin eräällä tiellä VCP eli vehicle check point. Paikalle sattui neljä autoa ja niiden sisältö ja matkustajat tutkittiin. Ei löytynyt mitään. Erään auton takakontissa oli bensakanisterin kokoinen musta säiliö, jossa oli painemittareita. Piti oikein mennä kysymään kokenemmaalta, että tämä on tuskin pommi, kun on niin huonosti piilossa. Eihän se ollut, paikallisilla on vain tapana tuunata autoihisa kaasutankit. Kaasua sekoitetataan bensansyöttöön, eikä ole enää niin kallista ajaa. Lienee tehokasta kun moni kuulemma sitä tekee.

Autokanta on aika vanhaa. 2/3 vastaantulevista autoista on Volkswagen Golfeja. Kansan auto siis. Eräs tarkastettavista autoista oli hienohko valkoinen mersu. Lähtiessään kuski kysyi ryhmänjohtajalta pitikö tämä autosta. Myönteisen vastauksen saadessaan, kuski yritti myydä sitä hänelle. Siinäpä olisi hauska tarina kerrottavaksi jos joku kysyisi, mistä ostit. "No etsin aseita konehuoneesta ja takaluukusta, tarkastin ettei alustassa ole pommia ja huomasin siinä että autohan on hyvässä kunnossa. Tehtiin sitten kaupat saman tien."

Kulkukoirat suojelevat reviriään raivokkaasti. He juoksevat auton tullessa kohdalle viiden sentin päässä auton renkaista jopa parisataa metriä. Herrasmiessääntö (eufemismi käytännölle) on kuulemma se, että jos ajaa kulkukoiran yli, on kohteliasta lopettaa se pistoolinlaukauksella päähän ja viedä ruumis lähimpään roskikseen. Kulkukoiria on paljon ja sen verran hyvä kuski olen, että näin voi käydäkkin. Meillä on täällä oma koiranmetsästyspartiokin. Kunnan pyynnöstä he käyvät aina välillä harventamassa kantaa haulikolla. Edellisellä metsästyspäivänä saivat 80 koiraa yön aikana. Olisi hauskaa tietää jonkun eläinsuojelijan kannan tähän. Kumpi on pahempaa, koirien tappaminen vai purujäljet lapsien jaloissa?

Kaiken kaikkiaan "eläminen ja oleileminen" (inttislangi-ilmaisu arjelle) näytti melko idylliseltä. Aikuiset hoitivat maatilkkujaan, kanat ja lehmät kuljeskelivat ympäriinsä, aurinko paistoi vuorien lumisten kärkien välistä. Oikeastaan asiat näyttivät olevan paljon paremmin kuin Venäjän syrjäkylissä. Venäjä kuitenkin toimittaa humanitääristä apua paikallisille serbeille. Suurvallan rahoja tarvitaan heidän mielestä täällä enemmän.

Rauhallista oli, kovin rauhallista. Yhdessä vaiheessa ajettiin pienistä tiilistä rakenetun seinän ohi. Se oli täynnä luodinreikiä. Sinne oltiin ammuttu 99 neljäkymmentä albaania. Aion tulevissa partioissa ajaa usein tämän seinän ohi, se muistuttaa miksi olen täällä.

Terkkui äidille.