Ensimmäinen kosketus ympäristöön

Matkalla maakunnan läpi kohti sorakuoppaa, jossa suoritimme "pitkän aseen" kohdistusammunnat, tarkkailin pätevännäköisenä ympäristöä miehistökuljetusvaunun luukusta. Lapset vilkuttivat meille ahkerasti ja me heiluteltiin takaisin. Ehkä luotiliivit saavat meidät näyttämään yhtä sympaattisilta kuin Michelin-maskotti, en tiedä.

Lasten kiinostus ei rajoittunut käden heiluttamiseen. Sorakuopan reunalla oli kymmenisen romani-poikaa odottamassa tilaisuuttaan kerämään hylsyt pois. Romumetallin keräily on heidän ja muidenkin etnisten ryhmien mielestä pätevä tapa tienata rahaa. Pari kuukautta sitten eräs romaniseurue oli keräämässä romumetallia vaaralliseksi merkatulta alueelta. Yksi heistä löysi laukeamattoman amerikkalaisen tytärammuksen ja alkoi irroittaa siitä metallia vasaralla. Yksi kuoli, kolme loukkaantui. Ja lapset piti häätää mäeltä pois, tulisivat muuten kesken ammuntojen ansaitsemaan viikkorahaansa.

Muistattehan sen kohtauksen Tuntemattomaasta sotilaasta kun joku krapulainen sotilas menee pyytämään keittäjältä silakkaa: "Anna mulle ny yks silakka, kyl mä sit sill pärjään vaikk puol vuotta!". Tänään todistin ruokalassa kohtausta, jossa noin nelikymppinen sotilas pyysi keittäjältä silakkaa. Ja saihan se, laittoi sitä ruisleivälle. Ei se krapulassa voinut olla, kun messiin tuotiin viinat vasta illalla (koffia, paikallisilta ei osteta muuta kuin vettä). Tuntematon tai ei, mutta suomalainen sotilas tykkää viinasta ja silakoista.

Suomalaiset noudattavat suomen lainsäädäntöä ulkomailla, mutta EU:n direktiivejä ei tarvitse noudattaa. Siitä seuraa hiukan parodoksaalisia tilanteita. Vesitykkejä me ei saada käyttää toisin kun kaikki muut, mutta nuuskaa saa myydä vapaasti, ja verottomana. Ja koska nuuskan myynti on kielletty, se ei ole tupakkatuote, jota saa tuoda mukanaan niin paljon kun haluaa. Viinassa on rajoitukset, mutta suomalaiset tuovat huoltolennolla Koskenkorvaa tänne ja myyvät sitä itselleen viidellä eurolla litra kotiin vietäväksi.

Rauhaa.