Eräs tietämättään raskaana oleva nainen Yhdysvaltain länsirannikkolla kävi plastiikkakirurgisessa toimenpiteessä, jonka aikana hänelle palautettiin immenkalvo. Näin ollen neitseellinen raskaus ei teknisesti ottaen vaatinut Jumalallista väliintuloa ja yli kaksi tuhatta vuotta voimassa ollut veto päättyi saatanan voittoon. Seuranneen tapahtumaketjun seurauksena Anton löysi itsensä vaihtoehtotodellisuudessa vartioimassa Suur-Suomen ja Mongolian valtakunnan rajaa.
Ei siinä ehkä ihan niin käynyt, mutta tälläinen skenaario tuli mieleeni kun astuin eilen ulos Finnairin lentokoneesta. Toinen vaihtoehto oli se, että lensimme 2000km pohjoiseen, etelän sijaan, lunta oli maassa sen verran paljon. Mutta ei, talvinen Kosovo se vain oli, aurinkoinen päivä lumimyrskyjen välissä.
Toinen lumimyrky oli tänään. Lunta satoi vaakatasossa ja näkyvyys oli huono. Mutta suomalaiset ovat tunnetusti joka sään sotilaita (KFOR on vapauttanut meidät ja ruotsalaiset talviajokurssin suorittamisesta) joten päiväpartiomme lähti matkaan. Kylmä sää ei ollut ainoa luontoihme. Vartin ajamisen jälkeen uroskoira näki tarpeelliseksi juosta pää edellä meidän auton kylkeen haukuttuaan meitä ensin kaukaan. Molemmat liikkuvat kohteet pysähtyivät törmäyksen jälkeen ja katsoivat toisiaan hämmentyneinä. Vähän matkan päässä tapausta seurasi naaraskoira. Uros ilmeisesti ajatteli olevansa paha poika oikein tosissaan ja haastoi paikallisten koirien yleisimmän kuolinsyyn. Nauttikoot maineestaan toistaiseksi, kuono on muistissa.
Ihmiset käyttäytyivät myös oudosti. He ajoivat autoillaan hiljaa jonoissa, eivätkä yrittäneet tavanomaisia itsemurhaohituksiaan. Kunnan aurausautot pyörivät teillä koko päivän kunnan työntekijöille epätavanomaisella ahkeruudella. Useita autoja oli juuttunut lumeen ja kävimme työntämässä niitä sieltä pois. Joidenkin autojen omistajat jättivät autonsa hankeen, hakevat ne varmaan sitten kun lumet sulavat. Säästä huolimatta liikkeellä oli yhtä paljon ihmisiä kuin aina. Selvästikkin paikalliset pelkäävät enemmän pimeää kuin lumimyrskyä.
Niin, milloin ne lumet sitten sulaavat? Jo lähteneet kollegat kertoivat auringonottokelien alkaneen viime vuonna jo helmikuun puolessavälissä. Tulkkien mielestä ei olisi epätavanomaista jos lunta olisi vielä maaliskuun lopussa. Mieluumin nopeammin kuin hitaammin, talvi on jo aika nähty vuodenaika.
Onhan näitä kuulumisia odoteltukin jo. Kiva nähdä hiukan kuvista, että miten siellä talvi etenee. Muutenkin isot kiitokset blogista, omien papereiden saapumista tässä Säkylästä odotellaan. :)
VastaaPoista