Ettan

"K-A sanoi...

Onhan näitä kuulumisia odoteltukin jo. Kiva nähdä hiukan kuvista, että miten siellä talvi etenee. Muutenkin isot kiitokset blogista, omien papereiden saapumista tässä Säkylästä odotellaan. :)"

Olipas sydäntä lämmittävä kommentti edelliseen tekstiin. Täytyy myöntää, että olen laiminlyönyt kirjoittamista aika pahasti. Kun on ollut alueella jo kahdeksan kuukautta uuden kokeminen muuttuu vaikeammaksi. Asiat joita näkee päivittäin eivät ole enää ärsykkeitä. Jos tämä blogi olisi tv-sarja, tässä vaiheessa alkuasetelman tuoma sisältö on käytetty aika lailla loppuun. Olisi aika syventää henkilöhahmoja ja heidän välisiä suhteita. Mutta enhän minä niin voi tehdä kun en ihmisistä saa tai en edes halua kirjoittaa. Toinen lähestymistapa olisi kirjoittaminen Kosovosta työpaikkana tyyliin:

"Muutama viikko sitten joukkuemme vaunu oli tulossa ampuradalta. Sää oli liukas ja eräässä alamäessä vaunun jarrut eivät riittäneet pitämään vaunua paikallaan. Paikallisen volkkarista lähti osa vaunun mukana. Seuraavana päivänä esikunnasta soitettiin ja ihmeteltiin miksi olimme julkisessa liikenteessä liikkeellä vaunulla. Kukaan ei tietenkään ihmetellyt miksi olimme itsenäistymiseen aikaan voimannäytön vuoksi partioimassa vaunuilla. Ja mitä me edes teemme kaikilla niillä vaunuilla jos niillä ei saa julkisessa liikenteessä liikkua. Tai mites sitten meidän räjähderaivauskeikat, jotka me vaunuilla tehdään, ei meillä busseja ole."

Huomatkaa heittomerkit, ihan hyvin voi olla fiktiota, ei voi tietää. Pointtina lähinnä se, että ne järjettömiltä tuntuvat pikkujutut joita täällä tapahtuu, niinkuin tapahtuu joka työpaikalla, paitsi ehkä Googlella, eivät sovi kirjoituksen aiheeksi, koska herneitä on tarjolla ruuaksi lähes päivittäin ja olisi kovin ikävää jos sellainen jollekkin juuttuisi nenään.

Voin siis kirjoittaa pieniä feel good tarinoita: Eräs joukkueessamme kirjoiti syksyllä ylioppilaaksi varsin hyvin arvosanoin. Lakkiaiset piti kuitenkin viettää Kosovossa. Tai oikeastaan sai viettää täällä, sukulaisten kestittäminen kun on kuulemma ihan syvältä. No, joukkuejohtajaan otettiin yhteyttä kotimaasta käsin ja pyydettiin järjestämään tuoreelle ylioppilaalle yllätysjuhlat. Seurasi pitkä suunittelu- ja toteutusoperaatio. Ei ollut helppoa salailla ihmiseltä iso tapahtuma yhteisössä jossa ei salaisuuksia ole. Pari kertaa meinasimme jäädä kiinni, muun muuassa silloin kun tuleva juhlakalu näki erään salaliittolaisen kantavan ylioppilaslakkipakettia pois postinnoutopaikalta. Selittelyllä ja puheenaiheenvaihdolla siitä selvittiin. Niinpä eräänä päivänä kaveri lähti kahden muun mukana yhteispartioon paikallisen poliisin kanssa. Vähän ajan kuluttua tilannekeskuksesta soitettiin ja kerrottiin, että poliiseilla oli kiire ja partio peruuntui. Mitään partiota ei tietenkään koskaan ollutkaan. Partio palasi leiriin ja tulivat keskelle odottavaa juhlakansaa kuohuviinilasit täynnä.

Vaihtoehtoisesti voin kirjoittaa mitä kaikkea paikalliset ihmiset kertovat kun niille juttelee. Muutama viikko sitten juttelin imaamin kanssa, joka oli samalla vastentahtoisesti erään kylän päällikkö. Ei kyllä täyttänyt kaveri imaamin olemuksesta olevia stereotypioita: Parta oli ajettu, jalassa oli farkut, ikää oli ehkä 35, ääni oli matala, eikä Allahia mainittu puolentoista tunnin keskustelusta kertakaan. Puhuimme esimerkiksi laittomista aseista Kosovossa. Imaamin mielestä täällä pitäisi olla lainsäädäntö, joka sallisi ihmisille käsiaseet. Aseiden pitäminen oli kuulemma yleinen tapa Balkanilla ja sen voi ymmärtää historian kautta. Aseet ovat lisäksi kalliita omistuksia, joita ihmiset eivät luovuta KFOR:lle vapaaehtoisesti niinkuin ne eivät luovuttaisi rahaakaan. Imaami oli iloinen, ettei KFOR:lla ole enää leiriä hänen asuinalueen läheisyydessä, nyt voi kuulemma ampua rauhassa juhlien yhteydessä. Suorapuheisuus oli todella yllättävää ja virkistävää. Kysyin sitten samantien maan armeijan muutoksesta (Kosovossa vanha armeijan tapainen TMK ajettiin kokonaan alas ja tilalle perustettiin KSF). Imaamin mielestä TMK oli lähinnä UCK-veteraanien temellyskenttä, ja sellaisenaan hyvä ele heitä kohtaan, mutta oli jo aikakin, että tilalle saatais "oikea" armeija ja seuraava sukupolvi. KFOR:sta tuli ennenkuulumattomia mielipiteitä. Yleensähän ihmiset vain ylistävät meitä. Tällä kertaa imaami kertoi joidenkin tuntemiensa ihmisten mielipiteitä esimerkiksi siitä, etteivät kaikki tykkää jatkuvista ajoneuvotarkastuksista, naisten, lasten ja vanhuksien tutkimisesta jne. Imaami itsekin toivoi, että ajoneuvotarkastuksia olisi vähemmän tietämättään, että hänen toive oli jo toteutunut yli kaikkien odotusten. Mahtui keskusteluun paljon kaikkea muutakin pikkukivaa, mutta olen sen keskustelun kertaalleen käynyt, kirjoittanut raportin siitä, eikä se mitä pikkukivaa niissä muissa jutuissa on välttämättä avaudu lukijalle.

Olen jutellut parille muullekin kyläpäälikölle kuukauden sisään ja he ovat olleet varsin hauskoja tuttavuuksia. Toinen oli kolmikymppinen sähkötekniikan profeessori Pristiinan yliopistossa, joka kuitenkin tykkäsi asua keskellä ei mitään. Länsimaalaiset vaatteet, länsimaalaiset mielipiteet. Kolmas oli alle kolmekymppinen peruskouluopettaja jolla oli päällä pelkkää armania (ei välttämättä aitoa) ja kasvoilla kestohymy. Ja hänen seinällään ei ollut edes UCK-kuvia, kerta se ensimmäinenkin. Yhtään naista ei taida kyläpäällikkönä olla, mutta siitä huolimatta olen varovaisen optimistinen, että uusi päättäjäsukupolvi saattaisi olla suhteellisesti parempi. Wait and see.