On säitä pidellyt

Puhelin hälytti tänään kello 7.30, mutta körmyssäni oli niin kylmä, että jäin peiton alle vartiksi kerämään rohkeutta kolmeenkymmenen sekunnin pukemiseen. Poolo ja villapaita lensivät päälle, mutta pitkät kalsarit jäivät sentään kaappiin. Matkalla aamupalalle havaitsin ensimmäistä kertaa kuuluisan Kosovon sumun. Näkyvyys oli ehkä kaksikymmentä metriä ja vesipisarat leijuivat ympäriinsä.

Pakkauduimme vaunuihin ja lähdimme kohti ampumarataa. Mukaan pakkautui muutama tsekkiläinen, jotka nekin halusivat päästä ampumaan kanssamme. En tiedä miten kuskimme onnistuivat ajamaan sumussa, mutta eipä se minua paljon takaosassa kiinostanutkaan. Kahdeksan tonnin ajoneuvo on aika vahvoilla kolarissa kun kolarissa. Saavuimme puoli kymmeneen aikaan radalle, joka sijaitsee erään vuoren/kukkulan päällä. Sumu siellä oli laskeutunut, mutta alhaalla oleva laakso, johon tavallisesti näkee kymmenien kilometrien päähän, oli täysin valkoinen. Kun jonkun kiven reunalle seisomaan, näkymä edessä vastasi Pohjois-Suomen laskettelukeskuksia - loputtomasti valkoista joka puolella. Jääkärien keskuudessa alkoi spekulointi siitä, pääseekö seuraava lomalento lähtemään paikalliselta lentokentältä, vai oliko edessä kotiinpaluuta vähintään kolme tuntia viivyttävä matka Makedoniaan.

Siinä sitten ammuskelimme ja aurinko paistoi. Tsekkiläiset testasivat meidän aseita ja me testasimme niiden. Vaikka kalashnikoviin molemmat perustuivat, niissä oli eroja. Heillä oli käsikahvat tehty puusta ja ase oli muutenkin pienmpi. Juuri sellainen mitä uutiskuvissa Afrikan konflikteistä näkee. Aurinko paistoi edelleen, ja leiriin palattuani menin ottamaan aurinkoa. Tuntui toukokuiselta poutapäivältä Suomessa: Aurinko lämmitti, mutta pienet tuulenpuuskat saivat karvat nousemaan pystyyn. On tämä outo maa. Koskaan ei ole sopiva keli, aina on liian kuuma tai liian kylmää.

Lapset ja behavioristinen pedagogiikka

Roskapankkihanke meni sitten ainakin toistaiseksi nuriin kongressissa. Hyvä niin. Kyllä se todennäköisesti läpi saadaan, kunhan republikaani-edustajille tehdään myönnetyksiä. Pienmpi hanke siitä on näillä näkymin tulossa ja toivottovasti valtiovarainministeriölle tulee myös jonkin sortin juridin vastuu rahojen käytöstä.

Reservin tulenjumala Kananen kommmentoi äskettäin edellistä finanssikriisikirjoitustani, joten ajattelin vähän kommentoida hänen muutamaa hyvää pointtia.

"Amerikkalaisista investointipankkiireista vielä sen verran, että siinä vaiheessa kun tajusivat minkälaista moskaa luotiinkaan, paketoitiin lainat kivalta näyttävään pakettiin muiden arvopapereiden kanssa ja kun päälle lätkäistiin kolmen A:n pakettipaperit löydettiin niille ostaja jenkkilän ulkopuolelta (missä luotonluokittelijoiden vastuu??); ovelia tyyppejä nuo pankkiirit."

Kyllä pankit antoivat liian avokätisesti lainaa, mutta sehän oli niiden tarkoituskin. Fannie Mae ja Freddie Mac olivat valtion perustamia yrityksiä, joiden tarkoitus oli nimenomaan auttaa useampaa amerikkalaista ostamaan oma talo. Kun tätä tavoitetta vielä tuettiin valtion varoin, niin nämä kaksi yritystä saivat n. 80% markkinaosuuden asuntoluotoista. Niistä sai rahaa halvalla ja ihmiset ostivat innokkaasti. Ongelmana oli, ja on edelleen, että asuntorakentaminen kaavoituuksineen ja rakennusaikoineen on kovin hidas vastamaan kasvaneseen kysyntään. Niinpä liikkeellä oli paljon rahaa, mutta asuntojen määrä ei kasvanut samaan tahtiin. Rakennusyhtiöiden voitot nousivat ja rakentaminen lisääntyi voimakkaasti. Sitten talous alkoi yskiä ja taloista olikin ylitarjontaa. Kupla puhkesi.

Pankit kyllä niputtivat hyvät lainat ja sub-primelainat yhteen myydäkseen ne eteen päin. Standart operational procedure, jenkit sanoisivat tähän, enkä usko että sub-prime vaaroja kukaan täydellisesti tiesi, siinä vaiheessa kuin näin alettiin tekemään. Eikä huonojen ja hyvin asioiden niputtaminen paketeiksi ole itsestäänselvästi huono juttu. Esimerkiksi kun työpaikka ostaa terveydenhuoltovakuutuksia työntekijöille, he ostavat ne koko porukalle kerrallaan. Muutenhan pitkäaikaissairaat tai huonon geneettisen perimän omavaat jäisivät vailla työtä kun niiden terveysvakuutus maksaisi kuussa enemmän kuin palkka. Sub-prime luottojen niputtamisella saatiin halvemmat korot köyhimille talonostajille. Tällä hetkellä n. 10-15 prosentissa sub-prime luotoista on maksuhäiriöitä, mikä tarkoittaa sitä, että loput 85 prosenttia lainaajista saa pitää oman talonsa. Talon, jota he eivät voisi omistaa ilman sub-prime-luottoja.

Pankkiireja ja luottoluokituksen antajia on tietenkin kriisin hetkellä helppo syyttää, mutta eräs asia mikä on keskustelusta unohtunut on ykisttäisten kuluttajien oma vastuu. Ei elämän tärkeimmän ostopäätöksen harkintaa voi kokonaan ulkoistaa pankeille, täytyy olla myös oma varmuus, että lainan takaisinmaksusta pystyy suorittumaan myös talouden heikkoina aikoina. Nyt samat ihmiset, jotka asuntolainan oheella ovat keränneet tuhansien dollarien luottokorttirästit huutavat poliittikkoja apuun. Varmasti virhearvioita on tapahtunut pankkiirien, luotonluokituksen jakajien ja yksittäisten ihmisten toimesta. Virheistä täytyy oppia, mutta oppiminen ei tule tapahtumaan kun valtio pelastaa aina lopuksi. Siihen voi sitten seuraavallakin kerralla luottaa kun pelaa isojen rahojen kanssa. Täytyy myö muistaa, että nykyinen järjestelmä on tuonut ennennäkemätöntä vaurautta kansalaisille, ja kun taka-askeleita tulee, lasta ei saa heittää pesuveden mukana.

Oikea vapaa

Suomalaisten rauhanturvaajien auto mukana kuolonkolarissa Kosovossa
Julkaistu 29.09.2008, klo 15.00 (päivitetty 29.09.2008, klo 15.09)
Kosovon suomalaisen kriisinhallintajoukon (SKJK) auto on ollut mukana vakavassa liikenneonnettomuudessa.
Kolari sattui viime viikon tiistaina, kertoo Maavoimien esikunta.

Suomalaisten auto törmäsi sivutieltä eteen tulleeseen paikalliseen autoon, jossa ollut kosovolaisnainen loukkaantui vakavasti. Naista hoidettiin Pristinan keskussairaalassa, mutta hän menehtyi vammoihinsa maanantaina.

Suomalaiset rauhanturvaajat selvisivät ilman henkilövahinkoja. KFOR:n sotilaspoliisi tutkii onnettomuutta.

YLE Uutiset


Näääin! Liikennekulttuuri, kalusto ja infrastruktuuri ei ole täällä ihan sitä mihin Suomessa on tottunut. Toisaalta, missäpä se olisi? Ehkä Ruotsissa. Onnettomuuksia sattuu, peltti on rytissyt muutaman kerran sillä aikaa kun olen ollut täällä. Yleensä kaikista kolareista saa kuulla briiffeissä ja oikein kuvien kera. Suomessakin ihmisiä täytyy jatkuvasti muistuttaa, että ovat ihmisiksi liikenteessä. Edellämainitusta kolarista meille ei kuitenkaan ole kerrottu mitään. Luin sen YLE:n nettisivulta. Voisin kuvitella tämän johtuvan siitä, ettei kolari ollut suomalaisten vika. Ja/tai kuolemaan johtaneen kolarin käyttäminen opetustarkoitukseen katsottiin epämoraaliseksi. Vaikea sanoa. Eihän asia edes kuulu meille, toisesta leiristä kun olivat.

Pani tietenkin miettimään millä tavalla oma elämä olisi muuttunut jos vastaavaa olisi sattunut kohdalle. Pieni paniikki ja sokkailu, ambulanssin ja sotilaspoliisin odottelu voimattomana paikalla, liikeenteen ohjailua ehkä. Uneton yö, muutama tunti sotilaspoliisin kuulusteluja. Paljon kysymyksiä tilannenopeudesta, ajokunnosta, havannoinista. Niin paljon, että muutama seuraavakin yö menisi pohtiessa mitä olisin voinnut tehdä toisin, vaikkei kolari oma syy ollutkaan. Tämän jälkeen paluu arkeen tai sitten erään teorian mukaan lento takaisin Suomeen lopullisesti. "Oma suoja", naisen sukulaiset kun eivät välttämättä tue näkemystä syyttömyydestäsi.

Artistivierailu

Rankka työ vaatii rankat huvit. Siispä viime viikonloppuna meitä viihdyttämään saapui Lauri Tähkä ja Elonkeruu. Epäilen, että puolustusvoimat ovat kovinkaan innokkaita maksamaan suuria keikkapalkkioita, joten artisteja houkutellaan tänne elämyksien avulla. Bändin jäsenille jaettiin uniformut sun muut varusteet ja vietiin muutaman tunnin kiertoajelulle vastuualueemme maaseudulle. Paikalisissa saattoi aiheuttaa hiukan hämmenystä kun miehistökuljetusvaunun luukuista törrötti pitkähiuksisia ja parrakkaita suomalaisia.

Kiertoajelun jälkeen näytimme tähkäläisille miten mellakkavarusteet puetaan päälle, itse avustin bändin rumpalia. Kun varusteet oli saatu päälle harjoiteltiin vähän perusliikkumista ja pampun käyttöä ja vartin sisään meitä olikin jo vastassa komppanian muista sotilaista koostuva maaliosasto, joilla oli varustuksenaan polttopulloja, vesipulloja ja hyppypotkuja. Lisäksi he olivat tehneet plakaatin, jossa luki "oikeutta jalla-koirille". Kyseessä olevia nisäkkäitä tapettiin meidän toimeesta 217 yksikköä samana viikkona. Minä ja ryhmäni ryhmityimme sitten vasemalle kilpirintamaan ja tähkäläiset olivat oikealla. Etenimme hiljalleen ja otimme innokkailta eläinaktivisteiltä potkuja vastaan. Minulla oli oikeastaan ihan hauskaa, koska innokasta maaliosastoa on helppoa pamputtaa, mutta tähkäläiset eivät varmaankaan pamppujaan uskaltaneet käyttää. Näin vain puoli metriä, joka suuntaan, koska visiiri oli täynnä vettä ja polttopullojen savu oli mustaa. Bändi ainakin sanoi nauttineensa kokemuksesta.

Mellakkasimulaatiota seurasi ruokailu ja sauna, ja nokkelimmat ottivat pari olutta keikkafiiliksen päästäkseen. Bändinvalinta oli herättänyt eräissä pientä epäluuloa, koska varsinaisia faneja on täällä vähän ja muutenkin yhtyeen kohderyhmäksi katsottiin 25+ naiset. Mutta bändi veti hyvin, ja allekirjoittaneellakin oli kaikkia todennäköisyyksien vastaisesti hyvin hauskaa. Keikan jälkeen bändi jatkoi illanviettoa kanssamme meidän baarissa. Nyt muutamista körmyistä kuulee soitettavan Tähkää. Varsin onnistunut keikka siis molemminpuoleisesti.

Hyvää huonon perään

Yhdysvalloissa suunitellaan roskapankkia. Kyseessä ei ole erään Kalliolaisen juottolan leviämisestä jenkkimarkkinoille franchise-ketjun muodossa, vaikka Roskapankin saavuutukset laman ja työttömyyden aiheuttaman masennuksen torjunnassa ovat kiistattomat. Suomen lama tuli ja meni, mutta Roskapankista saa edelleen tuopin kahden euron hintaan, ja moni asiakas on jäänyt sille tielle. Edullinen alkoholi ei kuulostaa hyvältä idealta, kun taas ongelmaluottojen kerääminen valtiolliseen roskapankkiin köyhien asuntovelallisten ja köyhien pankkien auttamiseksi saattaa kuulostaa hyvältä.

Enronin kriisin jälkeen (yhtiön hallitus peukaloi kirjanpitoa, kasvattaakseen osakekurssia, kunnes homma lähti lapasesta) Yhdysvalloissa kiristettiin osakeyhtiöiden kirjanpitolainsäädäntöä. Enää arvopapereiden hinnaksi ei saanut laittaa mitään muuta kuin niiden sen hetkinen markkina-arvo. Näin tiukkaa sääntelyä ei taida olla missään muualla kuin Atlantin takana ja kumoaa aika hyvin väitteen, että jenkkipoliitikot tekevät sen, minkä yritykset käskevät. Noo, sitten tuli tämä finanssi kriisi ja ensimmäinen pankki kaatui. Seurasi epäluulo; kenellä muilla on roskalainoja halussaan. Kun markkinoilla on epävarmuutta, sijoittajat myyvät paniikissa ja pitävät rahansa käteisenä tietoa odottelessa. Ketään ei siis kiinostanut ostaa pankkien lainakirjoja, joten kirjanpidossa pankkien taseet laskivat hyvin paljon ja hyvin nopeasti. Tietenkin valtava enemmistö asuntolainallisista tulisi yhä maksamaan kuukausieräänsä, mutta kun laina-ajat ovat pitkät, niin pankit eivät voineet imeä niiden saatavia hetkessä. Pankit eivät myöskään lainanneet toisilleen, koska mikä tahansa pankki saattoi kaatua millä hetkellä hyvänsä ja pankit alkoivat kärsiä kroonisesta käteispulasta.

Vastaavaa tilanne koettiin Suomessa laman aikoihin. Rahaa oli jaettu vapaasti, jokaiselle kuka sitä pyysi, mutta sitten ei kaikilla ollutkaan varaa maksaa takaisin. Jotta pankit eivät kaatuisi, Suomen valtio keräsi pankkien ongelmaluotot itselleen. Se oli varmaankin ihan fiksusti tehty, koska Suomen pankkisektori poikkeaa suuresti Yhdysvaltojen vastaavasta. Suomessa ihmisten talletukset ja lainat tulevat samasta lähteestä, joten pankkien pelastaminen pelasti myös ihmisten talletukset ja sitä kautta nykytaloudelle välttämättömän luottamuksen finanssisektoriin. Yhdysvalloissa taas kielettiin jo 1938 talletustoiminnan ja luotonantotoiminnan sisältyvään samaan yritykseen. Eli kaikki asuntoluotto ja rahoitusyhtiöt ovat vain sitä itseään.

Nämä yritykset tekivät huonoja ratkaisuja. Heidän riskianalyyseissä valtio tuli aina apuun kun pahin mahdollinen skenaario toteutui. Jos näin on tehty aikaisemminkin, niin miksei nytkin. Tällä hetkellä pankit panttaavat omia roskalainoja, koska uskovat valtiollisen roskapankin toteutuvan. Muutenhan ne myisivät velkakirjat eteenpäin alihintaan ja jatkaisivat toimintaa melko normaalisti, mitä nyt muutama pankki menisi konkkurssiin. Mutta Bushin hallinto haluaa tukea finanssisektoria lunastamalla roskalainat itselleen. Projektin hintalappu on 700 miljardia dollaria. Irakin sota on maksanut tähän mennessä 500 miljardia. Toki, valtio saa suurimman osan lainoista takaisin, joidenkin arvioiden mukaan yli 600 miljardia. Eli varsinaiseksi hinnaksi tulee noin sata miljardia, varsin maltillinen luku kun maatalouden tukemiseen menee kuusikymmentä miljardia vuodessa. Mutta näihin hintoihin ei ole laskettu verojen korotusten kustannuksia ja sitä, että pankit voivat nyt aloittaa valmistelut seuraavaa kriisiä varten, kun tietävät, että valtio tulee aina apuun.

Tässä on luonnos roskapankkiehdotuksesta. Käykää katsomassa kahdeksas kohta. Se sanoo jotakuinkin seuraavaa: Kongressi myöntää rahat, jonka jälkeen valtionvarainministeri voi käyttää ne mielensä mukaan vaikkapa omien pankkiirikaverien avustamiseen vailla mitään juridista vastuuta.

Minun kai pitäisi olla iloinen kun kaikki rahat ovat jenkkien pörsseissä kiinni, mutta olen pettynyt. Kapitalismin mallivaltio turvautuu aina sosiaalidemokratiaan kun menee vähän huonommin. Kuten Reagan aikoinaan sanoi: "Most scary words in english language are: I am from government and I'm here to help you."

Valintojen maailma

Monet Euroopan maat haluaisivat liittyä euro-alueeseen. EU-jäsenyyden pitäisi sopimuksen mukaan aina johtaa siihen. EMU:n liittyminen vaatii kuitenkin tiukkaa talouskuria ja toimivia instituutioita. Baltian maat ovat siirtäneet liittymisen aikataulua, koska inflaatio ei pysy tavoitteessa.

Kosovo on leikannut vähän mutkia. He ottivat euron käyttöön jo vuosia sitten. Kaikki avustukset ja lainat on saatu euromääräisinä. Ulkomaille aikoinaan paenneet ovat päätyneet euromaihin ja lähettävät avustuksia suvulle euroissa. He myös työllistävät kesälomille luokseen tulevia sukulaisia ravintoloihinsa ja palkat tuodaan euroissa tänne. Tälläinen ratkaisu on tuttu monesta muustakin talousvaikeuksista kärsivästä tuoreesta valtiosta. Venäjän aloituksessa 91 ja kymmenisen vuotta siitä eteenpäin, USA:n dollari oli rinnakkaiskäytössä ruplan kanssa. Miksi luottaa omaan heikkoon valuuttaan, kun rahan arvon voi sitoa isompaan ja vakaampaan talousalueeseen.

Kosovon Serbeillä tilanne on eri. Heidän avustukset tulevat Serbiasta eli dinaareissa. Serbien taloudellinen tilanne on vähintään yhtä synkkä kuin albaanienkin. Juttelin erään kylän kioskin pitäjän kanssa. Hän näytti minulle kirjanpitoaan ja kertoi, että on myynyt ihmisille velaksi ja kylä oli hänelle kahden tuhannen euron edestä velkaa. Hän olisi suurissa vaikeuksissa jos inflaatio alkaisi kiihtyä. Hetkinen, ajattelin, eikös inflaatio juokse täällä jo yli kahdessakymmenessä prosentissa? Kyllä, mutta ei serbeillä. He ostavat albaanien tukusta euroissa ja saavat käteisensä dinaareissa. Syistä, joita en tiedä Serbian valuutta on vahvistunut suhteessa euroon ja hinnat ovat pysyneet Kosovon vähemmistöllä samoina. On se jännää.

Kaikkien muiden syy

Kun minulta kysytään usein "millaista siellä Kosovossa on?" olen nyt kehittänyt siihen uuden näsäviisaan vastauksen: Turvallisempaa kuin Suomen kouluissa. Noin, ja jotta hyvän maun raja ylittyisi varmasti jatkan vielä sanomalla, että Kauhajoen ammuskelu otettiin täällä vastaan raskain sydämmin; missiossa, jossa "lipun näyttäminen" on yksi päätavoitteista, suruliputus tuottaa paljon ylimääräistä fyysistä työtä. Tässä vaiheessa viimeistään sivulle vahingossa eksyneen pitäisi viimeistään ymmärtää, että tämä blogi on täyttää paskaa ja siirtyä muille sivustoille. Näkemiin!

Nyt kun omat ylilyönnyt on saatu suoritettua, voin alkaa avautumaan muiden ylilyönneistä tapauksen suhteen. Päivän Hesari osaa kertoa meille, että Irc-galleria, tämä suomalainen vastine youtubelle, aikoo laittaa asekuvat pantaan. Galleria on muuttunut muutamassa vuodessa muutaman nörtin harrastuksesta varteenotettavaksi liiketoiminnaksi. Lähes 500 000 käyttäjää, eli käytännössä kaikki 14-23 vuotiaat ovat siellä, eikä asia ole jäänyyt medialta, vanhemmilta ja mainostajilta huomioimatta. Gallerian ylläpitäjät ovat väistelleet taitavasti iltapäivälehtien kritiikkin ja ovat muuttaneet sääntöjään vanhempien huolestumista välttääkseen. Bisnes on bisnestä, joten galleria toimii ihan oikein asettaessaan rahanteon omien periaatteiden edelle. Yleensähän kaikki it-ihmiset ovat kaikke nettisensuuria vastaan. Ja yleensä vastustan yhtiöiden toimintatapojen muutoksia julkisen arvostelun seurauksena. Ihmisten mielipiteet vaihtelevat ja ovat ristiriitaisia. Riittää kun yritykset noudattavat lakia, jotka ovat ajan ja joskus jopa tutkimusaineiston tarkastamia ja tukemia mielipiteitä, siitä miten asioiden tulisi olla. Yrityksellä on toki täysi oikeus myötäillä kohderyhmänsä mielipiteitä, se on vain asiakaspalvelua. Gallerian tapauksessa he myötäilevät ryhmää, joka maksaa asiakkaille tarjoituista palveluista, eli vanhempia.

Galleriaan, kuten YouTubeenkin voi laittaa videoita ja kuvia itsestään. Poliisi oli saanut vihjeen Matti Saareen huolestuttavista videoista, mutta ei nähnyt aihetta takavarikoida hänen asettaan niiden perusteella. Tässä tapahtuu ensimmäinen ylilyönti. Iltapäivälehdet sekoittavat sen mikä olisi ollut oikea toimintatapa ja sen mikä olisi ollut juridisesti oikea toimintatapa, asiat, jotka korreloivat keskenään vain satunnaisesti. Jätkällä oli ase. Se ampui sillä ampumaradalla ja poseerasi sen kanssa. Aika yllättävää toimintaa nuorelta mieheltä! Ei kai uuden mopon saanut teini poseeraisi sen kanssa ja laittaisi sen gallerian oletuskuvaksi. Poliisi Suomessa toimii lakien mukaisesti ja tämä käytäntö estää poliisien väärinkäytökset. Lait ovat jäykkiä ja hitaita muuttumaan, mutta silti luotettavempia kuin yksittäisen poliisin hetken mielijohde. Otanpa siltä nyt aseen pois ku sen naama on niin ruma ja muutenkin ihme luuseri kun keskeytti varusmiespalveluksensa.

Iltalehti on kuitenkin eri mieltä. He uutisoivat 24.9: "Asiantuntija asevideoista: Miksi näihin ei herätty?" Asiantuntija listaa viisi kohtaa, joihin poliisin olisi pitänyt reagoida:

"# 1. Asetta ei osoiteta koskaan muualle kuin tauluun tai maaliin. Videoista käy ilmi, että Saari ampuu radan poikkisuuntaisesti."
Jos hän ampuu radan poikkisuuntaisesti, miten voi olla, että asetta ei osoiteta muualle kuin tauluun tai maaliin? Eikö maalit ole radan päässä pituussuuntaisesti? Ja mihin muualle kuin maaliin ase pitäisi kohdistaa? Ainakin täällä Kosovon ammunnoissa aseella tähdätään vain tauluun, koska jos aseella alkaa osoitella muualle, jää hyvin nopeasti ilman kavereita. Varmaankin tästä syystä minun ampumaratakuvissa tähtään aina tauluun. No mutta, tämä on vasta ensimmäinen kohta, joten ei teidän varmasti tarvitse huolehtia minusta.

"# 2. Tavallinen ampumaharrastaja käyttää kuulosuojaimia. Saarella ei suojaimia ollut millään julkaisemistaan videoista."
Aika kova on asiantuntijalla näkö, jos pystyy YouTuben-laatuisista videoista kertomaan onko kaverilla korvatulpat vai ei. Ja kun muutenkin me nuoret miehet olemme niin innokkaita käyttämään turvavöitä, pesemään hampaitamme ja varjelemaan kuuloamme, niin tämä on selvästikkin hälyttävä merkki. Viimeksi tänään koiranmetsästyskiimassa laukasin haulikon muistamatta suojata kuuloani. Mutta tämä on vasta toinen kohta, joten älkää huoleestuko vielä.

"# 3. Saaren liikkeet ovat poseeraavia, niillä on haluttu ilmaista uhkailua. Tämän olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan."
Kyllä, viimeistään siinä vaiheessa kuin nuori mieshenkilö haluaa näyttää uhmakkaalta, hälytyskellojen täytyisi soida. Nuoret miehet kun ovat yleensä niin leppoisia ja sovittelevia keskimäärin. Tästä poiketen olen joskus yrittänyt näyttää poseerauskuvissani uhmakkaalta. Lopputulos on ollut naurettava, mutta kohta kolme täytyy silti. Oh-hoh.

"# 4. Saaren pukeutuminen on vastaavaa kuin Pekka Eric Auvisella ja Virginia Techin koulusurmaajalla videoissaan. Virginia Techin verilöylyssä kuoli 33 ihmistä vuonna 2007."
Vaatteet on mun aatteet. Mustia farkkuja ja mustia nahkatakkeja saa tunnetusti vain "Tee-Se-Itse-Murha"-ketjun kaupoista. Mustaa nahkatakkia en ole koskaan omistanut, paljon muita mustia vaatteita kuitenkin. Tähän täytyy soveltaa vain porttiteoriaa ja olen yhtä kohtaa vajaa kouluammuskelija!

"# 5. Saari ei ollut selviytynyt varusmiespalveluksesta, minkä pitäisi herättää huomiota jo lupaa myönnettäessä."
Huh, tulihan se sieltä. Olen varusmiespalvelukseni suorittanut, jopa hyvin arvosanoin. Olisihan se pitänyt tietää, että ne väkivaltaisemmat ihmiset ovat niitä, jotka eivät ole suorittuneet valtion tarjoamasta tappamiskoulutuksesta.

Asiantuntija, joka valisti meidät näillä itsestäänselvillä tuntomerkeillä tulevasta sarjaamurhaajasta on nimeltään Runo Kurko. Hän on kansallisen kivääriyhdistyksen ry:n puheenjohtaja. Tähän työhön vaaditaan vähintään psykologian tai antropologian professuuria. Tärkein työtehtävä on valvoa jäsenten henkistä hyvinvointia. Onneksi saimme neuvoa puolueettoman, ja tapauksen täysin kuulumattoman, lobbausjärjestön edustajalta. Ehdottaisin nyt, että valtio laittaisi nyt rahansa peliin ja palkkaisi tämän gurun sisäministeriön kouluammuskeluvastaavaksi. Hommahan on lähtenyt ihan käsistä. Jo kolmas tapaus kahdenkymmenen vuoden sisään.

Ja sitten lopuksi vielä täytyy kiittää näitä muita kehityspsykologian asiantuntijoita, jotka jaksavat valistaa meitä tapauksen syistä. Kyse on tietenkin nykyajan kulttuurista ja väkivaltaviihteestä. Kyllä sokea Reettakin näkee väkivaltaviihteen olevan uusi ilmiö. Ei Vanhassa Testamentissa tapeta ketään, kaikki Shakespearen näytelmien henkilöt pysyvät hengissä, gladiaattorien taistelut olivat pelkkää show-painia ja Odysseja oli vain aikansa matkaopas. Toista se on nykyään. Virtuaaliväkivallasta monet saavat helposti sellaisen käsityksen, että niin voisi tehdä oikeastikkin.

Viikon paras ratkaisu, vaatimattomasti kysymykseen verhottuna, tuli YLE:n toimittajalta, joka kysyi sisäministeriltä aikooko tämä kantaa poliittisen vastuun ja erota. Onhan se nyt selvää kenen vastuulla on se, että eräs nuori mies tarttui aseseen.

It's economics, stupid

Partioni suuntasi tänään läheisen kaupungin toripäivälle. Myynnissä oli kaikkea: kännyköitä, feikkejä merkkivaatteita, astioita, työkaluja, mutta lähinnä vihanneksia. Sato on pitkälti korjattu ja on aika valmistautua talveen säilömällä vihanneksia. Kosovossa on lämmintä, mutta kuivaa, joten kasvi josta saa eniten kaloreita per kasteluun käytetty vesiyksikkö, eli paprika on paikallisten suosikki. Punaiset paprikat jauhetaan tahnaksi ja siitä tehdään ketsuppimaista ainetta. Keltaiset paprikat laitetaan suolattuun veteen, johon tulee myös valkosipulia ja etikkaa. Samalla tavalla säilötään lähes kaikki muutkin vihannekset. Näin tekivät myös vanhempani kun vielä asuimme Venäjällä. Koko syyskuun ja usein lokakuunkin he viettivät työnjälkeisen ajan keittiössä turvaten perheen ruokahuollon tunkemalla lasipurkkeihin kasvimaidemme sadon. Omasta mielestäni tämä oli tietenkin perseestä, koska televisio jäi silloin lapsenvahdikseni, eikä venäläinen tv-ohjelmisto tarjonnut siihen aikaan paljoa aihetta riemuun. Jos kesäuusinnat ärsyttävät teitä, kokeilkaa vaihtelun vuoksi katsoa vanhoja neuvosto-leffoja puolitoista kuukautta putkeen. Punainen lanka, minne katosit. Aivan, ne vihannekset.

Olemme täällä rauhanpakottamisjoukoissa aina yhtä huolestuneita omasta ja paikallisten ihmisten turvallisuudesta. Suuret massat pysyvät yleensä tyytyväisinä kun heillä on leipää ja sirkushuveja. Albaanien keskuudessa se huvi taitaa olla lapsien tekeminen ja sitä huvia ei kukaan voi heiltä kieltää. Leipä taas on kinkkisempi juttu. Maailmanlaajuinen elintarvikkeiden hintojen nousu näkyy toki täälläkin, koska kehittyneemmät markkinat kuten Kreikka, Bulgaria ja Makedonia ovat lähellä. Niin lähellä, ettei vihannesten vientiin tarvita kylmäkoneita. Se, että hinnat nousevat on meillä kyllä tiedossa. Sekin, ettei palkat nouse, koska aika harva edes saa palkkaa ja jos joku haluaisi korotuksen, ovella olisi sata halukasta samoihin töihin pienemällä palkalla, on meillä tiedossa. Epäilen, ettei muutaman kuukauden vanhassa valtiossa ole vielä kovin toimivia taloudellisen tilastoinnin instituutioita. Eivät ole saaneet väestölaskentaakaan aikaiseksi kahteenkymmeneen vuoteen. Siispä me, taloustutkimuksen osasto, jalkauduimme torille kyselemään hinnoista ja palkoista.



Yllä olevassa kuvassa näette isoja säkkejä, joissa on keltaisia paprikoita. Niiden hinta oli viime vuonna neljä euroa. Tällä hetkellä se on kolmea euroa suurempi, vaatimaton 75%:n korotus. Tämä otos ei ole täysin luotettava, koska paprikoiden kysyntä on juuri nyt talvivalmistelujen vuoksi hyvin korkealla. Kuukautta aiemmin ja kuukautta myöhemmin hinta on pienempi, mutta silti varmasti edellisvuotta kalliimpi. Porkkanoiden hinta on kuulemma pysynyt samana. Kaalin hinta on tänä vuonna laskenut, koska lähimarkkinat ovat olleet täynnä sitä, eikä vienti ole vetänyt viime vuoden lailla. Mutta pääsääntöisesti kaikkien vihannesten hinnat ovat nousseet. Kuvassa näkyvän rekan omistaja osti vihanneksensa paikallisiltä viljelijöiltä, jotka olivat nostaneet tänä vuonna hintoja. Vihannesmyyjä arveli, että viljelijät tienaisivat tänä vuonna enemmän. Hänkin nosti hintoja, mutta korkeammat hinnat laskivat kysyntää. Mies arveli, että tienaa tänä vuonna yhtä paljon kuin edellisenä, mutta sesonkia oli vielä jäljellä joten mitä tahansa saattoi tapahtua, hyvää tai huonoa.



Kaveri tässä kuvassa myi kanoja, joita hän kasvatti omalla farmillaan. Kymmenen euron hintaan hän lupasi teurastaa eläimen kaupan päälle. Suurin osa kanoista oli jo valmiiksi nyljetty ja toinen jalka haudassa. Harkitsin hetken ja totesin, että kymmenen euroa kaupunkilaisen uteliaisuuden tyydyttämiseksi oli ehkä liikaa, kun en sillä kuolleella kanalla olisi mitään tehnyt. Yksi asiakas osti kaksi kanaa ja niiden jalat sidottiin yhteen ja ojenettiin uudelle omistajalle. Ilmeisesti hän halusi pitää teurastamisen ilon itsellään. Kymmenen euron hinta oli kuulemma sama kuin viime vuonna, mutta sekin tulisi nousemaan kun Ramadan olisi ohi. Ilmeisesti Ramadan on viimeisimpiä islamilaisia perinteitä, joista osa paikallisista pitää edelleen kiinni. Kanan rehun hinta on noussut 50%. Kysyin miten hänellä on silti varaa myydä kanoja edelleen samaan hintaan ja hän kertoi nerokkaan ratkaisun: hän on nostanut kananmunapakkauksen hinnan puolestatoista eurosta kolmeen, vaatimaton sadan prosentin korotus. Voisin kuvitella sen olevan ihan fiksu ratkaisu. Aikaisemmin kanan hinnalla sai 6 2/3 kanamunayksikköä, nyt vain 3 1/3. Ihmiset vähentävät kanamunien kulutusta ja ostavat enemmän kanaa. Kanamunien tuotanto supistuu vastamaan uutta kysyntää.

Viimeiseksi menimme maataloustarvikekauppaan, koska eräs partion jäsen halusi viedä paprikansiemeniä kotiinsa ja kasvattaa "chilejä" joissa on makua. Toivottovasti kerrostalon naapurit eivät liiaksi ala ihmettelmään mihin kaveri tarvitsee neljän sadan watin lamppua ja kutsu poliisia käymään. Kauppias kertoi että valmistajat olivat nostaneet hintojaan keskimäärin 20% vuoden aikana ja hän oli vastaavasti nostanut omiaan saman verran. Tämä ei kuitenkaan johtanut tulojen kasvuun, koska kysynytä supistui. Ihmisten palkathan eivät ole muuttuneet miksikään. Vaikka suurin osa harrastaakin omatoimista viljelyä, niin ruuan hinnannousu ei näy kukkarossa, koska lähes kaikki ruoka menee oman perheen suihin.

En malttanut olla tekemettä kysyntä/tarjonta-mallia tästä. Y-akseli on H niinkuin tietyn peruselintarvikkeen hinta. X-akseli on M niinkuin määrä eli kuinka paljon elintarviketta myydään/ostetaan. Viiva k0 on kysyntä vuonna 07, eli kuinka paljon ihmiset haluavat tätä tiettyä peruselintarviketta eri hinnoilla kyseisenä vuonna. Koska inflaatio on nakertanut ostovoimaa, mutta nimellispalkat eivät ole muuttuneet se siirtyy vasemalle: Samoilla hinnoilla ostetaan vähemmän ko. tuotetta, koska rahaa täyttyy käyttää muuhunkin ja "kaiken muun" hinta on noussut. Tästä saadaan kysyntäkäyrän hinta k1 eli vuosi 08. Koska kyseessä on peruselintarvike, niin kysynyntä ei ole joustavaa: Kymmenen prosentin nousu hinnassa vähentää kysyntää vähemmän kuin kymmenen prosenttia.Siksi kysyntäkäyrä on niin jyrkkä. Viiva T0 on tarjontakäyrä tälle tietylle elintarvikkeelle. Koska tuotantopanosten hinta (siemenet, vesi, polttoaine jne.) on noussut, elintarvikkeen myyjä haluaa yhä korkeamman hinnan tuotteestaan ennenkuin suostuu myymään. Uusi käyrä on T1, joka kuvaa tarjontaa vuonna 08. Paikka, jossa kysyntä ja tarjonta leikkaavat toisensa kertoo kuinka paljon tuotetta ostetaan/myydään ja mihin hintaan. Laatikko, joka saadaan, kun piiretään tästä leikkauspisteesä viivat suoraan vasemalle ja alas on myyjän tulot, hinta x määrä. Kaavioon on piiretty laatikot K0 ja T0, sekä K1 ja T1 leikkauspisteille. Muutos laatikon pinta-aloissa vuoden aikana on merkattu suluissa olevilla plussa ja miinuksella. Joten huomaamme, että vuonna 08 hinta on korkeampi, kulutettu määrä on pienempi ja myyjien tulot laskevat. Kun katson kuvaani tarkemmin, huomaan, että hinta nousee vähemmän kuin kysyntä laskee joten jokin siinä kusee. Vaikea näitä on vääntää ilman kunnon tilastoja.

Mutta kuitenkin, mitä tämä tarkoittaa KFOR:lle? Sitä, että ihmisistä tulee vähemmän tyytyväisiä, vihaisempia toisin sanoen. Ja köyhempiä. Mitä siitä seuraa? Enemmän rikkollisuutta ja levottomuuksia, mikä taas tarkoittaa sitä, että meillä on isompi mahdollisuus osua tielle tai joutua jopa rauhoittelemaan Egyptin tai Haitin kaltaista ruokamellakkaa. Paikassa, jossa on levottomuutta jo ennestään, tämä voisi olla huolestuttavaa.

P.S En tiedä miksi tekstin alku on alleviivattu, mun tekniset taidot ei aina riitä tän blogin oikeaoppiseen käyttöön.

Vastine

Tämän blogspotin erääs tekninen ongelma (tai minun osaamattomus käyttää sitä) on se, ettei sivusto ilmoita minulle kun saan uusi kommentteja. (EDIT puoli tuntia myöhemmin: kyse oli minun osaamattomuudesta, asia korjattu). Selailin äsken vanhoja tekstejä läpi ja huomasin erään sellaisen. Jotkut pidempään lukeneet ehkä muistavat minun avautumisen aliupseerikoulusta, joka löytyy tästä. Kapteeni James Mashiri löysi tiensä jotenkin tällä sivustolle ja antoi valaisevan vastineen, jonka ajattelin julkaista nyt tässä, ettei se jää kommenttien varastoon pölyttymään. Olkaa hyvä.

Dragsvik, 22.8.2008

Kiitos Antonille kausaalisen suhteen puuttumisen osoittamisesta. Kiitokset niinikään nimimerkki anonyymille tilaston esittämisen tarkoituksen huomioimisesta.

En ole muistaakseni missään vaiheessa sanonut, että pääsy aliupseerikurssille ja jatko reserviupseerikurssilla todennäköisesti sijoittavat miehen yhteiskunnan parempiin tuloluokkiin, vaan tilaston esittämisen yhtenä, joskaan ei eksplisiittisenä, tarkoituksena oli kuvata sitä minkälaisessa seurassa jokainen on ja sitä kautta avata kurssitoveruuden ja -hengen mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia. Aliupseeri- ja reserviupseerikurssit tarjoavat hyvät verkostoitumisen mahdollisuudet.

Päätarkoituksena oli tietysti motivoida kertomalla, että koolla ovat harvat valitut, jotka kaikki kuuluvat monilta osin homogeeniseempään ryhmään, kuin mitä moni 20 vuoden iässä osaa kuvitella.

Itse uskon, että au- tai ru-kurssin tuoma lisäarvo elämälle on yhtä suuri myös monilla niistä henkilöistä, jotka eivät aikaisessa vaiheessa tai lainkaan sijoitu tähän ylempään tuloluokkaan juuri kurssin tuomien ystävien ja kontaktien kautta.

En ole ottanut enkä ota kantaa tutkimuksessa mainittuun ennustettavuuteen, koska en ole riittävästi perehtynyt tausta-aineistoon. Juuri tämä johtopäätökseen "ennustettavuus" kohdistuva huomio Antonilta on äärimmäisen hyvä.

Pois se minusta, että olisin tilastoja virheellisesti esittänyt tai vääristellyt -- olen esittänyt tilaston esimerkkinä siitä millainen joukko on koossa.

Myönettäköön kuitenkin se, että siinä missä päätarkoitus tilaston esittämiselle on saattanut motivoida ja herättää 95 prosenttia kurssista on tuo ensiksi mainittu implisiittinen motiivi saattanut mennä kaikilta ohi.

Sokka... lepo. Sokka, irti!

"Sijoittaja, kohta sataa tulosvaroituksia"
"Jo kolmas tulosvaroitus tänään"
"Keskuspankit yhteiseen pelastusoperaatioon"
"Näissä pörsseissä palaa pahiten"
"Kaikki hapantuneet vuodessa. Aivan kaikki."

Siinä on viisi kuudesta pääuutisesta talouden iltalehden a.k.a Kauppalehden nettisivulla tällä hetkellä. 2535 miljardia euroa on hävinnyt maailman pörssien arvosta tällä viikolla, se on viisikymmenentäkuusi kertaa enemmän kuin Suomen valtion budjetti tänä vuonna.

Belgradin pörssissä lasku on ollut loivaa, Albanian pörssistä on vaikeaa sanoa. Jos haluatte nostalgisen fiiliksen 90-luvun alun nettisivusuunittelusta ja toteutuksesta, kannattaa käydä sen kotisivulla. Kosovossa ei ole pörssiä, joten ei ole arvon laskuakaan. Se on sääli, arvonlasku tarkoittaa sitä, että on jotain minkä arvo voi laskea.

Venäjä vie viikon "en näe pahaa, en kuule pahaa, en puhu pahaa" palkkinnon. Venäjän kaksi pörssiä ovat olleet avattuna runsaan päivän tämän viikon aikana ja siihen se todennäköisesti jää. Pörssisuhdanteethan ovat erään teorian mukaan lähinnä psykologisia ilmiöitä. Moskovassa on otettu holhoava asenne: "Kulta pieni, sulla on paniikkikohtaus, en mä voi antaa sun myydä tai ostaa". Jännä nähdä miten tämä onnistuu. Lasku todennäköisesti loivenee ensi viikolla ja Moskovan pörssikin on pakko avata. Ovatko sijoittajat ehtineet hengittää paperipussiin vai olisiko niin, että he ovat rationaalisia ihmisiä ja heidän myyntipäätös perustuu johonkin.

Erään sijoittaja-gurun mukaan, kun kaikki toivo on mennyttä, nousu on juuri alkamassa. Näissä tunnelmissa odottelen tämän kuun palkkaa.

Toimettomuus on taistelutahdon vihollinen

Puolustusvoimat ovat valtion laitos, joten yrityskielellä voidaan todeta, ettei sen toiminta ole "virtaviivaista". Kaikennäköisiä toimintoja, jotka liittyvät muuhun kun maan sotilaalliseen puolustamiseen tai kriisinhallintaan on runsaasti. On soittokuntaa, pappeja, sotamuseoita ja ties mitä. Yksi tälläisistä oudoista linnuista on heraldiikka-osasto. Nimi kertoo heidän olevan tekemisissä kaikkien puolustusvoimien logojen ja hihamerkkien kanssa. Mitä he käytänössä tekevät onkin sitten mysteeri. Mahtaa olla paljon töitä, kun on oikein osasto, eikä pelkästään yksi henkilö vastuussa.

No kuitenkin, tänä vuonna meidän komppania jälleen kerran yritti saada oikeutta käyttää omaa hihamerkkiä. Palomiehillä on, koiramiehillä on, esikunnalla on... Kaikilla yli kahden ihmisen vahvuisilla osastoilla näyttää olevan oma merkki, paitsi tietenkin meillä. Meidän merkki näyttäisi tältä:


Merkn suunittelun ja toteutuksen pani alulle Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen johtaja vuonna 2004. Ilmeisesti monella muulla komppanialla oli käytössään samanlainen hihamerkki eri tekstein 2000-luvulla, mutta heraldiikka-osasto kielsi tämän keväällä 2007. No, eivät myöntäneet meille oikeutta käyttää hihamerkkiä tälläkään kertaa, ei perusteluja. Merkkejä on kuitenkin vielä jäljellä ja jotkut tykkäväät pitää niitä. Nyt kun uusi kielto on saatu, linja tiukkenee. Merkin käytöstä seuraa esitutkinta. Tälläisten ongelmien kanssa painimme täällä.

Aasinsillasta toiseen.

Sää on muuttunut. Sunnuntaina oli aurinkoista ja kolmisenkymmentä astetta ja tällä hetkellä on pilivistä ja noin yksitoista astetta "lämmintä". Ei mennyt ihan niinkuin suunittelin. Kuvittelin että täällä olisi ollut syksyllä vähän viileämpää, sellaiset kivat kaksikymmentä astetta, jolloin olisi mukavaa ottaa aurinkoa turhan paljoa hikoilematta.

Säätä pystytään ennustamaan, koska tunnetaan siihen vaikuttavat tekijät ja niitä osataan mitata. Aina ennuste ei mene oikein ja muutenkin on hankalaa ennustaa yli viikon päähän yhtään mitään. Laskentateho ei riitä ja sään käyttäytymisestä tehdyt mallit ovat epätäydellisiä. Onneksi on olemassa sammakkomiehiä, jotka ennustavat säätä eläimistä, koivun oksista ja ties mistä. He ovat itseoppineita.

Kun säästä tehdään pitkän ajan tilasto, saadaan aikaiseksi kuva millainen on tyypillinen sää tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Tätä sanotaan ilmastoksi. Samoilla tieteellisillä malleilla, joilla pystytään ennustamaan säätä jopa viikon päähän, on nyt ennustettu, että ilmasto lämpenee seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana, jäätiköt sulaavat ja jääkarhun pentu hukkuu. Asiasta on puhuttu sen verran paljon, että nyt kaikki ovat itseoppineita ilmastotietäjiä, jotka osaavat kertoa leudon talven on merkki ilmastonmuutoksesta. Samoin lämmin kesä 07 ja kylmä kesä 08, kaikki on selvää todistusainestoa.

Ennen kuin säätä pystyttiin ennustamaan, se otettiin vastaan Jumalan tahtona. Kun säätä opittiin ennustamaan, ymmärettiin, ettei poutaiset kelit tai pilvinen taivas ilmaise Jumalan tunteita. Maailma käyttäyti niinkuin se oli luotu ja on lämpimän välinpitämätön ihmisten suhteen. Nykyään tiedämme paremmin. Kaikki epämielyttävä sää on suora ja välitön seuraus siitä, että naapurin juppi ajaa maastoautolla ja käy lomalla Thaimaassa.

Kun raha luotiin, liiketoiminnan sujuminen tai onnistunut ryöstöretki oli merkki Jumalan siunauksesta. Myöhemmin, kun huomattiin, etteivät rahan määrä ja hyveellinen käytös korreloi millään lailla, Jumalalta vietiin tulonsiirtäjän rooli. Rahaa sai jos oli ahkera ja lahjakas. Nykyään tiedämme paremmin. Ihmiset saavat rahaa, koska ovat ahkeria ja menettävät rahaa, koska poliitikot ja yritysjohtajat ovat ahneita.

Minä olen ollut hyvin ahkera töissäni ja saanut siitä rahaa. Jos en olisi ahkera, niin minullehan annettaisiin potkut, vai mitä? Olen säästänyt palkkani ja sijoittanut ne osakkeisiin, tarkemmin sanottuna Yhdysvaltalaisiin osakkeisiin. Olen paitsi ahkera, myös uskomattoman fiksu, kun ihan itseoppineena ja lehtiä lukeneena tiesin näiden osakkeiden olevan aliarvostettuja. Unelmoin suurista voitoista, mutta en siksi että olisin ahne, en. Ansaitsen enemään rahaa, koska olen niin fiksu ja ahkera. Valitettavasti pankkiirit ovat ahneita, vaikka tienaavat muutenkin liikaa. He veivät 10% minun Kosovon palkoista.

Pankit ovat jännittäviä laitoksia, suorastaan rahasampoja. Sata ihmistä tuo säästönsä pankkiin hyvään säilöön. Pankki lainaa suurimman osan rahoista eteenpäin yrityksille tai muille ihmisille. Näistä lainoista maksetaan sitten korkoja ja pankki saa voittoa rahoista, jotka eivät alunperin ole sen omaisuutta. Kun pankki lainaa säilössä olevia rahoja eteenpäin, lainan ottaja ostaa rahoilla jotakin kivaa. Se, joka myy jotakin kivaa vie voittonsa pankkiin ja pankki saa taas lisää rahaa lainattavaksi. Kun pieni piiri on pyörinyt vähän aikaa, rahan määrä on moninkertaistunut. Pieni ongelma on siinä, että kaikki tämä uusi raha on vain paperilla ja jos kaikki pankin asiakkaat haluaisivat tilinsä tyhjäksi samalla hetkellä, pankilla onkin vain murto-osa siitä mitä se on ihmisille velkaa. Pankki menee konkurssiin ja kaikki mielikuvitusraha häviää.

Jos Kurt Vonnegut olisi elossa, hän saisi kivan tulevaiskuvan aikaiseksi. Jokin pelästyttäisi ihmiset ja he kaikki haluaisivat rahansa ulos. Koko pankkimaailma kaatuisi ja mielikuvitustalous sen mukana. Siinä sitten elämässään epäonistunnut ja lapsiensa vihaama keski-ikäinen mies pohtisi syvällisiä ja muistelisi elämänsä naisia, jotka kaikki olivat täydellisen fiksuja ja järkeviä ihmisiä. Minä sitten lukisin sen kirjan innoissani ja olisin itsekkin vähän huolestunut. Vonnegutilla kun oli tapana pohtia maailmaa niin yksinkertaisen maalaisjärkisesti. Yhdeksänkymmentäluvulla hän kirjoitti Hokkus Pokkus- kirjan, jossa hän oli kaiken muun ohella kovin huolestunut siitä, että valtio myi kaikki yritykset ulkomaille. Onneksi en lukenut kirjaa nuorempana, minustakin olisi saattanut tulla maalaisjärkinen ihminen, joka tiedoistaisi koko ajan, ettei nykyinen järjestelmä voi toimia. Lukisin Naomi Kleinin (tää linkki on aika hyvä) koskettavia tarinoita kapitalismin kaltoin kohtelemista ihmisistä ja siteeraisin Noam Chomskyn salaliittoteorioita itsestäänselvinä totuuksina. Opiskelisin kehitysmaatutkimusta tai sosiologiaa, ja sivuaineena lukisin kansantaloutta. Alleviivaisisin talouskirjoista, kaikki kohdat joista olen eri mieltä, ja luennolla, jossa naisprofessori kertoisi, että globalisaatio on parantanut naisten asemaa, kaivaisin läppärini esille (jossa ei tietenkään olisi windowsia) ja lukisin hänelle ääneen naisten kärsimyksistä Chiquitan plantaaseilla. Luennoitsija kehottaisi minua etsimään edes yhden tieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan Chiquita on haitaksi kehitysmaille. Sanoisin sille, että uskon mielummin oikeiden ihmisten tarinoita ja luennon jälkeen kaverini tulisivat taputtamaan minua olkapäälle kun kerrankin joku uskalsi sanoa professorille vastaan. Lähtisimme juhlimaan menestystä kaverin asunnolle, kaupan roskiksen kautta tietenkin. Joisimme reilun kaupan viiniä ja testaisimme kaverin Ghanasta tuomaa heimorumpua. Ilta päättyisi suuren läpimurtoon kun tuntien keskustelun jälkeen toteaisimme, että kaikki väkivalta on väärin ja "killing for peace is like fucking for virginity".

Kuulostaa masentavalta elämältä, mutta todennäköisemmin olisin onnellisempi kuin nyt. Olisi niin helppoa elää jos olisi selvä maailmankuva ja ehdottoman varmat mielipiteet. Nykyään lehdistä ja telkkarista saa aina kuulla mitä kaikkea pahaa IMF ja WTO ovat tällä kertaa tehneet ja kuinka pienet ihmiset saavat kärsiä kapitalistien ikeen alla. Sitten on pakko mennä etsimään suuren mittapuun tilastoja mieltä rauhoittamaan. Huh, äärimmäinen köyhyys vähenee maailmassa edelleen, sotia on yhä vähemmän kuin koskaan aiemmin ja kehitysmaiden elinaikaodote nousee ripeästi. Ei kaikki ole ehkä sittenkään niin huonosti kun olin hetki sitten epäillyt. Tämän viikon finanssikriisi oli taas samanlainen epäilyksen hetki. Eihän mielikuvitus raha voi toimia, eihän? Eihän sellainen järjestelmä, joka aiheuttaa aina muutaman vuoden jälkeen laman ja työttömyyttä voi olla kauhean fiksu, eihän. Sitten löytyy taas joku fiksu tilasto, joka laskee verenpaineeni. Tällä kertaa se on tämän näköinen:

Kuinka suuren osan ajasta Yhdysvaltojen talous on ollut taantumassa ja kuinka kauan taantumat ovat keskimäärin kestäneet tietyn periodin aikana:
1855-1944: 42%, 21 kuukautta
1945-1982: 21%, 11 kuukautta
1982-2007: 5%, 8 kuukautta

Niin, ja kun miettii hetken, niin kyllähän maailmalla menee paremmin nyt kun kymmenen tai sata vuotta sitten. Ehkä mielikuvitusraha on ihan hyvä juttu. Kyse on varmaankin arvovalinnasta. Haluaako ajaa Ladalla, joka on niin yksinkertainen, että sen voi korjata ruuvimeisselillä ja vasaralla, vai haluaako ajaa uusimalla mersulla, joka täytyy viedä joka vuosi huoltoon elektroniikan ohjelmistoja päivittämään.

There's something about Sarah

Tämä blogi elää ajassa mukana, ja siksi kommentoinkin McCainin varapresidenttiehdokkaan valintaa vain kolme viikkoa valinnan jälkeen.

McCain on poliittinen peluri, joka uskoo omiin mielipiteisiinsä ja hakee tukea niille sieltä mistä sitä saa. Politiikon USA:ssa on vain kovin samanlaista kuin pidättettynä oleminen - kaikki mitä sanot voidaan käyttää myöhemmin sinua vastaan. McCain tuli aikoinaan tunnetuksi aborttioikeutta puolustavista kannanotoistaan ja kantasolututkimusta hän tukee vieläkin. Vaalikampanjan aikana linja kuitenkin muuttui. Elämä alkoikin jo siittämishetkellä. Mutta eivät uskonnolliset ole tyhmiä, ainakaan kaikki. Takinkääntö oli helposti havaittavissa poliittiseksi peliksi. Niinpä varapresidenttiehdokkaaksi nimettiin ehdokas, joka vastustaa aborttia ja rakastaa aseita. Ehdokkaan alle vuoden ikäisellä lapsella on Downin syndrooma ja hän kuuluu abortteja vastustavaan naisjärjestöön, jonka slogan menee jotakuinkin näin: "Emme halua valita, ansaitsemme parempaa". Niin, ehkä maailma on helpompi paikka elää, kun uskoo sokeasti tiettyyn elämänfilosofiaan, joka on pohtinut kaikki ratkaisut valmiiksi puolestasi.

Varapresidenttiehdokkaalla Sarah Palinilla on myös lukioiässä oleva tytär, joka on raskaana. Äiti todennäköisesti vähän painosti ja nyt nuori pari on kihloissa. Äiti tukee myös koulujen seksivalistusta, joka kehoittaa pidättymiseen. Sillä on sitten vastustajien helppoa ivailla. Asiasta on tehty tutkimus, joka kyseenalaistaa vahvasti onko millään seksivalistuksella kouluissa mitään vaikutusta mihinkään.

Palinin vanhin poika on lähdössä Irakiin. Äidin mielestä Irakin sota on Jumalan antama tehtävä. Mikä erottaa hänet Dick Cheneysta? Huulipuna. Kolme viimeistä kommenttia ovat kertoneet Palinin lapsista, perhe määrittää hänen arvonsa hyvin pitkälle. Siitäkin huomaa kyseessä olevan uskonnollisen siiven ehdokkaasta. Kuinka paljon tiedätte Obaman, Bidenin tai McCainin perheestä? McCainin päätöksentekoprosessin varapresidenttiehdokkaan valinta asettaa huonoon valoon. Hän tapasi Palinin ensimmäistä kertaa elokuussa viidentoista minuutin työhaastattelussa, elokuun lopussa McCain lensi Alaskaan ja samana päivänä ehdokkuus oli julistettu.

Palinin valinta on paljastanut rumia puolia myös McCainin vastustajissa. Hillaryn kannattajat ovat ja erityisesti feministit ovat raivoissaan. Korkeaan asemaan on nousemassa nainen, joka pitää pilkkanaan kaikkea minkä he uskovat olevan naisasian edistämistä. Kovan linjan feministit ovat aika samanlaisia kuin kommunistit. Heillä on halussaan tietoa siitä, kuinka ihmisiä riistetään ja he ovat ristiretkellä riistoa vastaan. He näkäevät mielellään, että ihmisen oman identiteetin rakentaminen kuuluu heille, koska heillä on oikeaa tietoa siitä, miten ihmisiä riistetään. Tietoa, jota tavallisen ihmisen on vaikeaa havaita ilmaan jatkuvaa koulutusta oikeaan maailmankuvaan. Camille Paglia sanoi aika hyvin eräässä blogissa:
"In terms of redefining the persona for female authority and leadership, Palin has made the biggest step forward in feminism since Madonna channeled the dominatrix persona of high-glam Marlene Dietrich and rammed pro-sex, pro-beauty feminism down the throats of the prissy, victim-mongering, philistine feminist establishment."

McCainin suosio naisten keskuudessa nousi kuitenkin huomattavasti Palinin ehdokkuuden julistamisen jälkeen (tämä lausunto on aika hataralla pohjalla, tiedämme varmasti vasta vaalien jälkeen). Jos näin on, niin se antaa kovin huonon kuvan näistä ihmisistä. He menevät samaan kategoriaan mustien kanssa, jotka eivät ole valmiita äänestämään Obamaa, koska hän ei ole tarpeeksi "musta" ja valkoisten kanssa, jotka äänestävät McCainia, jottei Yhdysvallat saisi mustaa presidenttiä.

Neljänsadan metrin MM on 46.78

Uusi päivä, uusi partio. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin ruotsalainen upseeri seuraamassa toimintaa. Minut piti laittaa partioon mukaan, kun olen kuulemma niin hyvä tekemään henkilöhaastatteluja. No joo. Tehtiin niitä sitten oikein kolme. Kyseltiin taas terveyspalveluista, poliisista ja kouluista. Jossain kylissä on terveyskeskus, suurimassa osassa ei. Jossain kylissä on peruskoulu, jossain ei. Jossain kylissä on vettä, jossain sitä on vain vähän. Mutta ei nämä asiat tunnu ketään paljoa kiinostavan. Heidän suurin murhe on se, ettei heillä ole töitä. Asiat tärkeysjärjestyksessä.

Ruotsalaisella upseerilla oli paljon hauskaa kerrottavaa. Hän syntyi Suomessa ja muutti vanhempien mukana Ruotsiin. Hänen ensimmäinen kieli oli serbia, koska tehtaalla ja sen lähiöissä oli töissä vain suomalaisia ja jugoslaviasta muuttaneita. Armeijan urallaan hän oli käynyt aikaisemmin pari kertaa Afrikassa (Darfurissa, luulisin) ja olisi halunnut lähteä sinne uudestaankin. Vaimo ei olisi halunnut hänen lähtevän, tai jos lähtee niin Kosovoon. Miehellä oli kuitenkin hyvä perustelu miksi aavikko on turvallisempi: Jos sata paikallista haluaa tappaa hänet aavikkolla, hän voi alkaa ampua niitä alas viidestä sadasta metristä, kun he voivat alkaa ampumaan häntä vasta sadasta metristä. Jos joku Kosovossa halua tappaa hänet, täytyy vain mennä puskan tai kukkulan taakse odottamaan. Aavikkosodankäynti on nykyään niin varustuspohjoista, että Italiakin saattaisi pärjätä. Sillä hän viittasi tietenkin Italian surkeaan menestykseen 1940-1942. Saksan piti tulla apuun. Kello kulki eteenpäin ja sanoi tik-tak, Rommel kulki taaksepäin ja sanoi tac-tik.

Ja niin me sitten oltiin partiossa. Ruotsinsuomalainen, suomenvenäläinen ja tulkki, jonka äiti oli serbi ja isä albaani. Maahanmuutto on kyllä hieno juttu. Miettikää nyt Iso-Britanniaa, joka on kohta taantumassa. Työllisyys vaan ei laske kun ne miljoonat siirtolaistyöläiset Itä-Euroopasta ja Aasiasta lähtevät himaansa. Siinä on sitä joustavuutta.

Toomer

Tämäkin teksti sisältää poliittisia mielipiteitä, joiden perustaana on epäluotettavia henkilöhaastatteluja ja kiistanalaisia johtopäätöksiä. Kirjoittaja on kokoomusnuori ja näin ollen syyntakeeton. Puolustusvoimat ovat lähtökohtaisesti eri mieltä, jos mitään mieltä ylipäätänsä.

Tulin takaisin lomilta keskiviikkona ja menin briiffariin tutustumaan työpaikan kuulumisiin edellisen viikon ajalta. "Nikolenkon jatkot hyväksytty" luki eräässä paperissa ja mietin hetken mistä komppanian johto on saanut kuulla miten olen viettänyt lomat. Oikeastihan he tarkoittivat vain sitä, että minun 6kk jatkosopimus on hyväksytty. Toisaalta kaikki sen viikon partiot oli merkattu minulle yöaikaan, juuri lomien unirytmiin sopivaksi. Hyvää tiedustelutyötä.

Eilen pääsin lopulta tositoimiin jalkapartion muodossa. Jalkapartiot on lähinnä sitä että samoillaan kylissä ympäriinsä ja jutellaan ihmisille. Uudet tiedustelukysymykset olivat aika helposti lähestyttäviä. Millaisia kouluja, millainen on terveydenhuolto... Kuinka vaikeaa se voi olla? Menin sitten juttelemaan 63-vuotiaan naisen kanssa. Hänen kurkussaan oli kolmen aatamin omenan kokoinen kasvain, juuri sellainen joka pakottaa keskittymään katsomaan kaikkialle muualle kuin sinne koko keskustelun ajan. Kylässä ei ollut lääkäriä tai mitään muutakaan terveydenhuoltoa, joten naisen piti matkustaa läheiseen kaupunkiin kunnalliseen terveyskeskukseen. Sieltä sanottiin, ettei heillä ole välineitä ja kehottivat menemään yksityiselle. Diagnosi maksoi neljäkymmentä euroa ja lääkkeet olisivat maksaneet kolmekymmentä euroa kuukaudessa. Naisen lapsenlapsella, noin kahdeksanvuotiaalla tytöllä, oli "pääsairaus", ilmeisesti jokin fysiologinen ongelma. Magneettikuvaus on saatavilla vain yksityiseltä lääkäriltä ja se tulisi maksamaan sata euroa. Yli kymmenen ihmisen kotitaloudelle, joka tulee toimeen muutaman naudan avulla tälläiset kustannukset ovat ylivoimaisia. Tulkki kertoi että lääkäreillä on eturistiriita. Monet kunnallisen terveydenhuollon lääkärit ovat töissä myös yksityisellä vastaanotolla, joissa on paremmat valmiudet, joten heidän kannattaa lähettää ihmiset yksityisille. Seisomme jälleen yksityinen vs. julkinen -problematiikan edessä. Ensimmäinen ratkaisu, joka tulee mieleen on tietenkin yksityisten vastaanottojen kieltäminen tai lääkäreiden työskentelyn rajoittaminen julkisen sektorin ulkopuolella. Se olisi kuitenkin väärä valinta ja selittääkseni miksi, täytyy kertoa Kosovon koululaitoksesta.

Naisella oli monta lastenlasta, jotka asuivat kaikki samassa talossa. Monet heistä käyvät koulua läheisessä kylässä kahden kilometrin päässä. Ainoa valtion toteutunut lupaus, asvaltoitu tie, joka yhdistää kylät, oli nyt suuri huolenaihe. Lapset kävelevät sitä päivittäin kouluun ja suojatien puute huolestuttaa vanhempia. Oikeastihan olennainen puute on paikallisille teille tyyppilliset kuopat, jotka toimivat luonnollisina hidasteina. Koulu ei maksa mitään ja opettajista kenelläkään ei ollut pahaa sanottavaa. Koulukirjat ja muut koulutarvikkeet ovat kuitenkin vanhempien vastuulla. Koulukirjat maksavat kahdesta ja puolesta eurosta ylöspäin ja hinnat nousevat koko ajan. Tänä vuonna valtio lupasi kaksi ilmaista kirjaa per oppilas, joka on 1-5 luokalla. Naisen lapsenlapset eivät olleet vielä näitä kirjoja saaneet, toisin kuin muutama muu lapsi kylässä. Tulkki kertoi myöhemmin oman näkemyksensä valtion lupauksesta koulukirjoista, josta oli laajasti uutisoitu paikallisessa mediassa. Projektin rahoitus ei tullutkaan valtiolta, vaan ulkomaiselta hyväintekeväisyysjärjestöltä, valtio vain otti kaiken kunnia itselleen. Ei anna kauhean hyvää kuvaa hallinnosta, vai mitä. Muutenkin tulkki oli melko pessimistinen tulevaisuuden ja hallinnon suhteen. Hän ihmetteli mihin kaikki avustusrahat olivat hävinneet ja toivoi, että EU:n pyörittämä poliisioperaatio EULEX tekisi parempaa työtä kuin YK:n UNMIK, joka oli tulkin mielestä itsekkin korruptoitunut. Vastuunvaihto YK:lta EU:lle on käynnissä, mutta pahasti kesken. Muutama suomalainen poliisi/virkamies on matkustanut meidän kanssa samalla lomalennolla ja heidän sanojensa mukaan tällä hetkellä he lähinnä pyörittävät peukaloitaan. Tämä johtunee siitä, että moni EU:n maa, mm. Espanja, jolla on omia separatistialueita, ei ole vielä tunnustanut Kosovoa ja on hiukan hankalaa toteuttaa EU:n operaatiota maassa, jota ei virallisesti ole olemassa.

Tästä pääsemmekin takaisin terveydenhuollon pariin. Jos oletamme että hallinnossa on korruptiota, niin yksityisten vastaanottojen kieltäminen tarkoittaa, että kaikki terveydenhuolto tulee korruption piiriin. Seuraa arvovalinta: Onko parempi, että terveydenhuolto on olemassa niille, jotka saavat rahat kasaan vai se että kaikilla on yhtäläisen huono terveydenhuolto? Toinen vaihtoehto on kieltää lääkäreitä työskentelemästä sekä julkisella, että yksityisellä sektorilla. Tämä johtaisi lääkäreiden pakoon valtion palveluksesta, jolloin edes niitä sairauksia joiden hoitamiseen olisi julkisissa terveyskeskuksissa valmiudet, jäisivät hoitamatta. Lopulta lääkäreiden palkat olisi nostettava niin suuriksi, että se veisi viimeisetkin varat terveydenhuollon kehittämisestä.

Ihmiset ovat lähtökohtaisesti ahneita ja markkinatalous johtaa usein epämielyttäviin lopputuloksiin. Ongelma on siinä, ettei ahneus katoa markkinavoimien mukana. Tällä viikolla Yhdysvaltain senaatti päätti kansallistaa Fannie Mae ja Freddie Mac-asuntoluottoyhtiöt. Paha kapitalismi ja raha-ahneet pankkiirit olivat jälleen näyttäneet todellisen luonteensa. Yhtiöiden viralliset nimet ovat Federal National Mortage Assosiation ja Federal Home Loan Mortage Corporation. USA:n valtiolla oli kaunis ajatus, että yhdistelmä valtion omistusta ja yksityisiä osakkeenomistaja, sekä valtion vahvasti alihintainen rahoitus tuottaisivat yritykset, jotka eivät eläisi kvartaalikapitalismin pillin mukaan ja tuntisivat yhteiskuntavastuunsa. Kuvitelkaa, että teillä on rikas sukulainen ja hän antaa teille lainan ilman korkoa yrityksen perustamiseen. Kaikki voitot yrityksestä jäävät teille, mutta jos yritys epäonnistuu, sukulainen antaa joko lisää rahaa tai antaa lainan anteeksi. Ei henkilökohtaista riskiä ja vain taivas kattona mahdollisuuksille. Kuinka hyvä lähtökohta tämä on vastuulliselle toiminnalle? Oikeastaan Kosovolle olisi parasta, jos julkista terveydenhuoltoa ei olisi ollenkaan. Valtio kustantaisi sairausvakuutukset ja vastaanottojen pyörittäminen jäisi niille ihmisille, jotka jo valmiiksi omistavat hallussaan olevat rahat. Itseltään ei voi varastaa.

"Jos minulla olisi ase, ampuisin sinut nyt"

Kaikki esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia ja puolustusvoimat ovat lähtökohtaisesti eri mieltä, jos ovat mitään mieltä ylipäätänsä.

Kävin lomilla. Kaiken muun oheistoiminnan oheessa sain pari kertaa kyseenalaisen kunnian väitellä syntyperäisten venäläisten kanssa Georgian sodasta. Keskustelu meni aina vaan siihen, kuinkas muuten. Ajattelin nyt vähän avautua näistä keskusteluista kahdesta syystä: Lännen ja Venäjän erimielisyydet johtavat aina omiin ja toisten pohdintoihin identiteettistäni ja Georgian sota on niin vahvasti sidoksissa Kosovon tilanteeseen.

Kun lapset leikkii hiekkalaatikolla, syntyy väistämättä riitoja. Kun aikuinen tulee paikalle turvamaan rauhaa, ensimmäinen perustelu, jonka hän kuulee on "mut kun toi aloitti". Kansainväliset konfliktit eivät tästä poikkea, eikä venäläisten alitajuntainen alemmuudentunto USA:ta kohtaan eroa suomalaisten alemmuudentunteesta läntistä maailmaa kohtaan. Venäläisten ensimmäisiä argumentteja ovat aina USA:n arvostelun hylkääminen Irakin tapahtumien perusteella. He näkevät, että koko sota oli USA:n suunittelema ja tarkoitus on "heikentää" Venäjää. No joo, jenkit ovat tehneet sitä sun tätä vuosien varrella, joten siihen on vaikeaa sanoa mitään muuta kuin "onhan se mahdollista, mutten jaksa uskoa...".

Venäjä on viime aikoina esiintynyt kansainvälisen oikeuden ritarina. Länsi riehuu, ja saa tahtonsa läpi kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta ja vaatii sitten näiden sopimuksien noudattamista muiden kohdalla. "Länsi on tekopyhä ja soveltaa kaksoisstandarteja" on virrallinen lause, joka kannattaa muistaa sen varalta, että matkustaa Venäjälle ja asiasta väittelyn sijasta tahtoo keskittyä vodkan kittaamiseen. Tämän argumentin analyysi oikein huutaa Kosovon nimeä. Venäjä tuki Serbiaa Kosovon kysymyksessä ja valitti juuri kansainvälisen oikeuden rikkomista kun itsenäisyys julistettiin. Olihan se varmasti laiton, mutta Venäjän tuen takia Serbia ei suostunut mihinkään kompromissiin YK:n neuvotteluissa, ja kun kompromissi sitten kuitenkiin vietiin YK:n turvallisuuspoliittisen neuvoston eteen, Venäjä kaatoi sen veto-oikeudellaan. Sittemmin Serbiaan valittiin länsimielinen hallitus, jolloin Venäjän panos valui hukkaan ja oli aika vaihtaa puolta. Abhasia ja Etelä-Ossetia julistettiin itsenäisiksi. Kai mekin voidaan jos tekin voitte.

Kosovon ja Georgian sodissa on kuitenkin muutama poikkeavuus. Nato pommitti Serbiaa, mutta YK kutsuttiin apuun jälkien siivoamiseen ja kriisinhallinta sai kansainvälisen luonteen. Eilen olin joukkojenhallintaharjoituksessa, jossa pampuilla hakkasivat iloisesti bangladeshiläiset YK:n poliisit. Kun tuli meidän ja amerikkalaisten vuoro, he kävelivät pois rintamasta, vilkuttivat meille ja huusivat "heloo" intialaisella aksentilla. Vastaavaa multietnistä kesäteatteria ei Georgiassa tulla näkemään, koska Venäjän toimet eivät olleet kansanmurhan lopettamista ja rauhanturvaamista. Kyse oli puhtaasti oman etupiirin suojelusta. Ihan oikeasti venäläiset, mistä muusta voi olla kyse kun naapurivaltion separatistimaakunnille annetaan Venäjän kanssallisuuksia jaettavaksi ja Georgilaisten elintarvikkeiden hygieniataso laskee (niin paljon että tuonti kielletään) välittömästi kun sinne valitaan länsimielinen presidentti, joka tahtoo NATO:on. Toinen ero konfliktien välillä on se, mitä tehtiin kun sotatoimet olivat ohi. KFOR asettui paikalle lähinnä suojelemaan serbivähemmistöjä. Venäjän tultua paikalle, osseettiseparatistit tyhjensivät georgialaiskylät.

Muutama hauska juttu lisää. Aikoinaan venäläismedia oli varma, että Serbian sota oli Clintonin tapa viedä huomio Lewinsky-skandaalista. Kukaan ei nyt kuitenkaan epäile, että Georgian sota oli vain keino saada uudelle "pehmeälle" juristi-presidentille natsoja rintaan. Kun Serbiaa pommitettiin, television eteen tuotiin piispoja, jotka olivat kovin surullisia kun samauskoisia pommitettiin. Kommentit olivat ääliömaisia jo silloin, ihan vaan sen takia, että ne tarkoittavat "vääräuskoisten" pommittamisen olevan parempi juttu. Nythän kukaan ei näytä piispoja paheksumassa ortodoksien pommittamista. Ja olihan se todella paha juttu kun USA käytti sirotepommeja Serbiaa vastaan, mutta sotilaallinen välttämättömyys käyttää niitä Gorin pommittamiseen.

Monet Kosovossa miettivät nyt mitä Etelä-ossetia ja Abhasian tunnustaminen tarkoittaa heidän kannalta. Optimisteja kun ovat, kuvittelevat varmaan Venäjän tunnustavan Kosovon. No ei sentään, pessimistinen, mutta oikea vastaus lienee se, että Serbia ja Venäjä kehittävät juonen serbihallinnossa olevan Pohjois-Kosovon irroittamiseksi. Se tiivistäisi aika hyvin Kosovon itsenäisyyden julistamisen huonot puolet: Kun aletaan jakaa, niin sille on vaikeaa saada loppua. Tällä hetkellä lähes 50 valtiota ovat tunnustaneet Kosovon. Etelä-Ossetia ovat tunnustaneet Venäjä ja Nicaragua. Edes Valko-Venäjä, Kuuba tai Pohjois-Korea eivät ole jaksaneet vaivautua.

Toinen mielenkiintoinen vertaus on Tsetsenia sota, joskin venäläiset eivät oikein tykkää siitä, herkkä paikka kuulemma. Syytäkin olla. 71. moottorisoitu jalkaväkiprikaatti tuli Tsetseniasta Georgiaan ja aika näyttää ovatko tavat parantuneet. Kun Georgia hyökkää separatistikaupunkiin raskaalla tykkitulella ja tappaa alle kolme sataa siviiliä kyseessä on kansanmurha (ei sillä etteikö se oli ollut suuri virhe). Kun Venäjä pommittaa Groznyn maan tasalle tappaen tuhansia, niin se on... No, sotaa se vaan oli. Kun Venäjän presidentti sanoo Kurskissa (kaupungissa, ei sukellusveneessä) sotaveteraaneille, ettei Venäjä tai Neuvostoliitto ole koskaan ollut hyökkäävännä osapuolena sodassa, niin se on vain inhimillinen lipsahdus. Kun Viro siirtää patsasta, niin se on haudanhäväisy. Kun Venäjä rakentaa kaasuputkea pitkin ohutta kansainvälisten vesien kaistaletta, jossa makaa tuhansia puna-armeijan merimiehiä muistona toisesta maailmansodasta, niin se on vain bisnestä.

Kun Venäjän tekopyhyyttä ja kaksoisstandrteja selostaa venäläisellä, hän toteaa lopulta, että joo, se nyt on vain sitä politiikkaa ja heti perään, kun oman median uskottavuus kyseenalaistetaan, esille vedetään valtti, joka on mikäs muukaan kuin USA:han vertaaminen. Niillähän on omaa propagandaa. Täytyy myöntää, että tämä valttikortti on aika hyvä, itsekin hämmennyin aika lailla kun katsoin sen. Ehkä teidän kannattaa ennen kuin luette eteenpäin.
http://www.youtube.com/watch?v=H8XI2Chc6uQ
Juontaja jäätyy täysin ja katkaisee lähetyksen. Aika räikeää. Mutta pohditaan hetken mitä tyttö sanoo: "En nähnyt yhtään pommia, mutta ennen kuin sanon mitään muuta tahdon sanoa, että georgialaiset pommittivat meitä, eivätkä venäläiset. Tahdon kiittää Venäjän armeijaa." Se olisi jo aika hyvin jos nuori tyttö olisi tunnustanut lennosta, kummalle armeijalle pommit kuuluvat, mutta viimeistään kun hän sanoo ettei nähnyt yhtään, niin selviää että tytölle on kerrottu mitä hänen täytyisi sanoa. Tässä vaiheessa "silminnäkijähaastattelu" muuttuu tietenkin melko turhaksi. Sen jälkeen täti pääsee kertomaan oman näkemyksensä. Aika viiltävä analyysi ihmiseltä, joka oli illalla kahvilassa ja evakuoitiin seuraavana päivänä pois. Se versio, joka minulle alunperin näytettiin sisälsi myös tädin kommentit siitä, että kaksi tuhatta ihmistä on kuollut ja kun hänet leikattiin lähetyksestä toisen kerran hän toteaa, että "of course, because you don't want to here the truth." No joo, Tsihinvalin pommituksessa kuoli 133 siviiliä, fakta jonka myös Venäjä myöhemmin myönsi. Totuus vaihtelee.

Tämän jälkeen keskustelu kääntyy tietenkin USA:n surkeaan ja valehtelevaan presidenttiin ja siihen, että hänet valittiin äänivähemmistöllä. Kuulostaahan se pahalta, mutta kuitenkin paremmalta kuin presidentti, jonka puolesta <97% Tsetsenialaisten äänistä annettiin äänestyaktivisuuden noustessa lähellä sataa. Ja kun etsit uskottavaa negatiivista sanottavaa Bushista, riittää kuin menet jenkkiläiseen kirjakauppaan tai katsot vaikkapa lähetystä senaatista. Venäjällä on turha katsoa telkkaria jos haluat negatiivisen kommenttin Venäjän johtoparista.

Ja vielä rautalangan vääntö. 12. Elokuuta Venäjä esti veto-oikeudellaan talouspakotteet Zimbabwea vastaan, koska: "We need to remind ourselves from time to time that the UN charter does not empower the Security Council to interfere in the internal affairs of state..."