Puhelin hälytti tänään kello 7.30, mutta körmyssäni oli niin kylmä, että jäin peiton alle vartiksi kerämään rohkeutta kolmeenkymmenen sekunnin pukemiseen. Poolo ja villapaita lensivät päälle, mutta pitkät kalsarit jäivät sentään kaappiin. Matkalla aamupalalle havaitsin ensimmäistä kertaa kuuluisan Kosovon sumun. Näkyvyys oli ehkä kaksikymmentä metriä ja vesipisarat leijuivat ympäriinsä.
Pakkauduimme vaunuihin ja lähdimme kohti ampumarataa. Mukaan pakkautui muutama tsekkiläinen, jotka nekin halusivat päästä ampumaan kanssamme. En tiedä miten kuskimme onnistuivat ajamaan sumussa, mutta eipä se minua paljon takaosassa kiinostanutkaan. Kahdeksan tonnin ajoneuvo on aika vahvoilla kolarissa kun kolarissa. Saavuimme puoli kymmeneen aikaan radalle, joka sijaitsee erään vuoren/kukkulan päällä. Sumu siellä oli laskeutunut, mutta alhaalla oleva laakso, johon tavallisesti näkee kymmenien kilometrien päähän, oli täysin valkoinen. Kun jonkun kiven reunalle seisomaan, näkymä edessä vastasi Pohjois-Suomen laskettelukeskuksia - loputtomasti valkoista joka puolella. Jääkärien keskuudessa alkoi spekulointi siitä, pääseekö seuraava lomalento lähtemään paikalliselta lentokentältä, vai oliko edessä kotiinpaluuta vähintään kolme tuntia viivyttävä matka Makedoniaan.
Siinä sitten ammuskelimme ja aurinko paistoi. Tsekkiläiset testasivat meidän aseita ja me testasimme niiden. Vaikka kalashnikoviin molemmat perustuivat, niissä oli eroja. Heillä oli käsikahvat tehty puusta ja ase oli muutenkin pienmpi. Juuri sellainen mitä uutiskuvissa Afrikan konflikteistä näkee. Aurinko paistoi edelleen, ja leiriin palattuani menin ottamaan aurinkoa. Tuntui toukokuiselta poutapäivältä Suomessa: Aurinko lämmitti, mutta pienet tuulenpuuskat saivat karvat nousemaan pystyyn. On tämä outo maa. Koskaan ei ole sopiva keli, aina on liian kuuma tai liian kylmää.
tiistai 30. syyskuuta 2008
Lapset ja behavioristinen pedagogiikka
Roskapankkihanke meni sitten ainakin toistaiseksi nuriin kongressissa. Hyvä niin. Kyllä se todennäköisesti läpi saadaan, kunhan republikaani-edustajille tehdään myönnetyksiä. Pienmpi hanke siitä on näillä näkymin tulossa ja toivottovasti valtiovarainministeriölle tulee myös jonkin sortin juridin vastuu rahojen käytöstä.
Reservin tulenjumala Kananen kommmentoi äskettäin edellistä finanssikriisikirjoitustani, joten ajattelin vähän kommentoida hänen muutamaa hyvää pointtia.
"Amerikkalaisista investointipankkiireista vielä sen verran, että siinä vaiheessa kun tajusivat minkälaista moskaa luotiinkaan, paketoitiin lainat kivalta näyttävään pakettiin muiden arvopapereiden kanssa ja kun päälle lätkäistiin kolmen A:n pakettipaperit löydettiin niille ostaja jenkkilän ulkopuolelta (missä luotonluokittelijoiden vastuu??); ovelia tyyppejä nuo pankkiirit."
Kyllä pankit antoivat liian avokätisesti lainaa, mutta sehän oli niiden tarkoituskin. Fannie Mae ja Freddie Mac olivat valtion perustamia yrityksiä, joiden tarkoitus oli nimenomaan auttaa useampaa amerikkalaista ostamaan oma talo. Kun tätä tavoitetta vielä tuettiin valtion varoin, niin nämä kaksi yritystä saivat n. 80% markkinaosuuden asuntoluotoista. Niistä sai rahaa halvalla ja ihmiset ostivat innokkaasti. Ongelmana oli, ja on edelleen, että asuntorakentaminen kaavoituuksineen ja rakennusaikoineen on kovin hidas vastamaan kasvaneseen kysyntään. Niinpä liikkeellä oli paljon rahaa, mutta asuntojen määrä ei kasvanut samaan tahtiin. Rakennusyhtiöiden voitot nousivat ja rakentaminen lisääntyi voimakkaasti. Sitten talous alkoi yskiä ja taloista olikin ylitarjontaa. Kupla puhkesi.
Pankit kyllä niputtivat hyvät lainat ja sub-primelainat yhteen myydäkseen ne eteen päin. Standart operational procedure, jenkit sanoisivat tähän, enkä usko että sub-prime vaaroja kukaan täydellisesti tiesi, siinä vaiheessa kuin näin alettiin tekemään. Eikä huonojen ja hyvin asioiden niputtaminen paketeiksi ole itsestäänselvästi huono juttu. Esimerkiksi kun työpaikka ostaa terveydenhuoltovakuutuksia työntekijöille, he ostavat ne koko porukalle kerrallaan. Muutenhan pitkäaikaissairaat tai huonon geneettisen perimän omavaat jäisivät vailla työtä kun niiden terveysvakuutus maksaisi kuussa enemmän kuin palkka. Sub-prime luottojen niputtamisella saatiin halvemmat korot köyhimille talonostajille. Tällä hetkellä n. 10-15 prosentissa sub-prime luotoista on maksuhäiriöitä, mikä tarkoittaa sitä, että loput 85 prosenttia lainaajista saa pitää oman talonsa. Talon, jota he eivät voisi omistaa ilman sub-prime-luottoja.
Pankkiireja ja luottoluokituksen antajia on tietenkin kriisin hetkellä helppo syyttää, mutta eräs asia mikä on keskustelusta unohtunut on ykisttäisten kuluttajien oma vastuu. Ei elämän tärkeimmän ostopäätöksen harkintaa voi kokonaan ulkoistaa pankeille, täytyy olla myös oma varmuus, että lainan takaisinmaksusta pystyy suorittumaan myös talouden heikkoina aikoina. Nyt samat ihmiset, jotka asuntolainan oheella ovat keränneet tuhansien dollarien luottokorttirästit huutavat poliittikkoja apuun. Varmasti virhearvioita on tapahtunut pankkiirien, luotonluokituksen jakajien ja yksittäisten ihmisten toimesta. Virheistä täytyy oppia, mutta oppiminen ei tule tapahtumaan kun valtio pelastaa aina lopuksi. Siihen voi sitten seuraavallakin kerralla luottaa kun pelaa isojen rahojen kanssa. Täytyy myö muistaa, että nykyinen järjestelmä on tuonut ennennäkemätöntä vaurautta kansalaisille, ja kun taka-askeleita tulee, lasta ei saa heittää pesuveden mukana.
Reservin tulenjumala Kananen kommmentoi äskettäin edellistä finanssikriisikirjoitustani, joten ajattelin vähän kommentoida hänen muutamaa hyvää pointtia.
"Amerikkalaisista investointipankkiireista vielä sen verran, että siinä vaiheessa kun tajusivat minkälaista moskaa luotiinkaan, paketoitiin lainat kivalta näyttävään pakettiin muiden arvopapereiden kanssa ja kun päälle lätkäistiin kolmen A:n pakettipaperit löydettiin niille ostaja jenkkilän ulkopuolelta (missä luotonluokittelijoiden vastuu??); ovelia tyyppejä nuo pankkiirit."
Kyllä pankit antoivat liian avokätisesti lainaa, mutta sehän oli niiden tarkoituskin. Fannie Mae ja Freddie Mac olivat valtion perustamia yrityksiä, joiden tarkoitus oli nimenomaan auttaa useampaa amerikkalaista ostamaan oma talo. Kun tätä tavoitetta vielä tuettiin valtion varoin, niin nämä kaksi yritystä saivat n. 80% markkinaosuuden asuntoluotoista. Niistä sai rahaa halvalla ja ihmiset ostivat innokkaasti. Ongelmana oli, ja on edelleen, että asuntorakentaminen kaavoituuksineen ja rakennusaikoineen on kovin hidas vastamaan kasvaneseen kysyntään. Niinpä liikkeellä oli paljon rahaa, mutta asuntojen määrä ei kasvanut samaan tahtiin. Rakennusyhtiöiden voitot nousivat ja rakentaminen lisääntyi voimakkaasti. Sitten talous alkoi yskiä ja taloista olikin ylitarjontaa. Kupla puhkesi.
Pankit kyllä niputtivat hyvät lainat ja sub-primelainat yhteen myydäkseen ne eteen päin. Standart operational procedure, jenkit sanoisivat tähän, enkä usko että sub-prime vaaroja kukaan täydellisesti tiesi, siinä vaiheessa kuin näin alettiin tekemään. Eikä huonojen ja hyvin asioiden niputtaminen paketeiksi ole itsestäänselvästi huono juttu. Esimerkiksi kun työpaikka ostaa terveydenhuoltovakuutuksia työntekijöille, he ostavat ne koko porukalle kerrallaan. Muutenhan pitkäaikaissairaat tai huonon geneettisen perimän omavaat jäisivät vailla työtä kun niiden terveysvakuutus maksaisi kuussa enemmän kuin palkka. Sub-prime luottojen niputtamisella saatiin halvemmat korot köyhimille talonostajille. Tällä hetkellä n. 10-15 prosentissa sub-prime luotoista on maksuhäiriöitä, mikä tarkoittaa sitä, että loput 85 prosenttia lainaajista saa pitää oman talonsa. Talon, jota he eivät voisi omistaa ilman sub-prime-luottoja.
Pankkiireja ja luottoluokituksen antajia on tietenkin kriisin hetkellä helppo syyttää, mutta eräs asia mikä on keskustelusta unohtunut on ykisttäisten kuluttajien oma vastuu. Ei elämän tärkeimmän ostopäätöksen harkintaa voi kokonaan ulkoistaa pankeille, täytyy olla myös oma varmuus, että lainan takaisinmaksusta pystyy suorittumaan myös talouden heikkoina aikoina. Nyt samat ihmiset, jotka asuntolainan oheella ovat keränneet tuhansien dollarien luottokorttirästit huutavat poliittikkoja apuun. Varmasti virhearvioita on tapahtunut pankkiirien, luotonluokituksen jakajien ja yksittäisten ihmisten toimesta. Virheistä täytyy oppia, mutta oppiminen ei tule tapahtumaan kun valtio pelastaa aina lopuksi. Siihen voi sitten seuraavallakin kerralla luottaa kun pelaa isojen rahojen kanssa. Täytyy myö muistaa, että nykyinen järjestelmä on tuonut ennennäkemätöntä vaurautta kansalaisille, ja kun taka-askeleita tulee, lasta ei saa heittää pesuveden mukana.
maanantai 29. syyskuuta 2008
Oikea vapaa
Suomalaisten rauhanturvaajien auto mukana kuolonkolarissa Kosovossa
Julkaistu 29.09.2008, klo 15.00 (päivitetty 29.09.2008, klo 15.09)
Kosovon suomalaisen kriisinhallintajoukon (SKJK) auto on ollut mukana vakavassa liikenneonnettomuudessa.
Kolari sattui viime viikon tiistaina, kertoo Maavoimien esikunta.
Suomalaisten auto törmäsi sivutieltä eteen tulleeseen paikalliseen autoon, jossa ollut kosovolaisnainen loukkaantui vakavasti. Naista hoidettiin Pristinan keskussairaalassa, mutta hän menehtyi vammoihinsa maanantaina.
Suomalaiset rauhanturvaajat selvisivät ilman henkilövahinkoja. KFOR:n sotilaspoliisi tutkii onnettomuutta.
YLE Uutiset
Näääin! Liikennekulttuuri, kalusto ja infrastruktuuri ei ole täällä ihan sitä mihin Suomessa on tottunut. Toisaalta, missäpä se olisi? Ehkä Ruotsissa. Onnettomuuksia sattuu, peltti on rytissyt muutaman kerran sillä aikaa kun olen ollut täällä. Yleensä kaikista kolareista saa kuulla briiffeissä ja oikein kuvien kera. Suomessakin ihmisiä täytyy jatkuvasti muistuttaa, että ovat ihmisiksi liikenteessä. Edellämainitusta kolarista meille ei kuitenkaan ole kerrottu mitään. Luin sen YLE:n nettisivulta. Voisin kuvitella tämän johtuvan siitä, ettei kolari ollut suomalaisten vika. Ja/tai kuolemaan johtaneen kolarin käyttäminen opetustarkoitukseen katsottiin epämoraaliseksi. Vaikea sanoa. Eihän asia edes kuulu meille, toisesta leiristä kun olivat.
Pani tietenkin miettimään millä tavalla oma elämä olisi muuttunut jos vastaavaa olisi sattunut kohdalle. Pieni paniikki ja sokkailu, ambulanssin ja sotilaspoliisin odottelu voimattomana paikalla, liikeenteen ohjailua ehkä. Uneton yö, muutama tunti sotilaspoliisin kuulusteluja. Paljon kysymyksiä tilannenopeudesta, ajokunnosta, havannoinista. Niin paljon, että muutama seuraavakin yö menisi pohtiessa mitä olisin voinnut tehdä toisin, vaikkei kolari oma syy ollutkaan. Tämän jälkeen paluu arkeen tai sitten erään teorian mukaan lento takaisin Suomeen lopullisesti. "Oma suoja", naisen sukulaiset kun eivät välttämättä tue näkemystä syyttömyydestäsi.
Julkaistu 29.09.2008, klo 15.00 (päivitetty 29.09.2008, klo 15.09)
Kosovon suomalaisen kriisinhallintajoukon (SKJK) auto on ollut mukana vakavassa liikenneonnettomuudessa.
Kolari sattui viime viikon tiistaina, kertoo Maavoimien esikunta.
Suomalaisten auto törmäsi sivutieltä eteen tulleeseen paikalliseen autoon, jossa ollut kosovolaisnainen loukkaantui vakavasti. Naista hoidettiin Pristinan keskussairaalassa, mutta hän menehtyi vammoihinsa maanantaina.
Suomalaiset rauhanturvaajat selvisivät ilman henkilövahinkoja. KFOR:n sotilaspoliisi tutkii onnettomuutta.
YLE Uutiset
Näääin! Liikennekulttuuri, kalusto ja infrastruktuuri ei ole täällä ihan sitä mihin Suomessa on tottunut. Toisaalta, missäpä se olisi? Ehkä Ruotsissa. Onnettomuuksia sattuu, peltti on rytissyt muutaman kerran sillä aikaa kun olen ollut täällä. Yleensä kaikista kolareista saa kuulla briiffeissä ja oikein kuvien kera. Suomessakin ihmisiä täytyy jatkuvasti muistuttaa, että ovat ihmisiksi liikenteessä. Edellämainitusta kolarista meille ei kuitenkaan ole kerrottu mitään. Luin sen YLE:n nettisivulta. Voisin kuvitella tämän johtuvan siitä, ettei kolari ollut suomalaisten vika. Ja/tai kuolemaan johtaneen kolarin käyttäminen opetustarkoitukseen katsottiin epämoraaliseksi. Vaikea sanoa. Eihän asia edes kuulu meille, toisesta leiristä kun olivat.
Pani tietenkin miettimään millä tavalla oma elämä olisi muuttunut jos vastaavaa olisi sattunut kohdalle. Pieni paniikki ja sokkailu, ambulanssin ja sotilaspoliisin odottelu voimattomana paikalla, liikeenteen ohjailua ehkä. Uneton yö, muutama tunti sotilaspoliisin kuulusteluja. Paljon kysymyksiä tilannenopeudesta, ajokunnosta, havannoinista. Niin paljon, että muutama seuraavakin yö menisi pohtiessa mitä olisin voinnut tehdä toisin, vaikkei kolari oma syy ollutkaan. Tämän jälkeen paluu arkeen tai sitten erään teorian mukaan lento takaisin Suomeen lopullisesti. "Oma suoja", naisen sukulaiset kun eivät välttämättä tue näkemystä syyttömyydestäsi.
Artistivierailu
Rankka työ vaatii rankat huvit. Siispä viime viikonloppuna meitä viihdyttämään saapui Lauri Tähkä ja Elonkeruu. Epäilen, että puolustusvoimat ovat kovinkaan innokkaita maksamaan suuria keikkapalkkioita, joten artisteja houkutellaan tänne elämyksien avulla. Bändin jäsenille jaettiin uniformut sun muut varusteet ja vietiin muutaman tunnin kiertoajelulle vastuualueemme maaseudulle. Paikalisissa saattoi aiheuttaa hiukan hämmenystä kun miehistökuljetusvaunun luukuista törrötti pitkähiuksisia ja parrakkaita suomalaisia.
Kiertoajelun jälkeen näytimme tähkäläisille miten mellakkavarusteet puetaan päälle, itse avustin bändin rumpalia. Kun varusteet oli saatu päälle harjoiteltiin vähän perusliikkumista ja pampun käyttöä ja vartin sisään meitä olikin jo vastassa komppanian muista sotilaista koostuva maaliosasto, joilla oli varustuksenaan polttopulloja, vesipulloja ja hyppypotkuja. Lisäksi he olivat tehneet plakaatin, jossa luki "oikeutta jalla-koirille". Kyseessä olevia nisäkkäitä tapettiin meidän toimeesta 217 yksikköä samana viikkona. Minä ja ryhmäni ryhmityimme sitten vasemalle kilpirintamaan ja tähkäläiset olivat oikealla. Etenimme hiljalleen ja otimme innokkailta eläinaktivisteiltä potkuja vastaan. Minulla oli oikeastaan ihan hauskaa, koska innokasta maaliosastoa on helppoa pamputtaa, mutta tähkäläiset eivät varmaankaan pamppujaan uskaltaneet käyttää. Näin vain puoli metriä, joka suuntaan, koska visiiri oli täynnä vettä ja polttopullojen savu oli mustaa. Bändi ainakin sanoi nauttineensa kokemuksesta.
Mellakkasimulaatiota seurasi ruokailu ja sauna, ja nokkelimmat ottivat pari olutta keikkafiiliksen päästäkseen. Bändinvalinta oli herättänyt eräissä pientä epäluuloa, koska varsinaisia faneja on täällä vähän ja muutenkin yhtyeen kohderyhmäksi katsottiin 25+ naiset. Mutta bändi veti hyvin, ja allekirjoittaneellakin oli kaikkia todennäköisyyksien vastaisesti hyvin hauskaa. Keikan jälkeen bändi jatkoi illanviettoa kanssamme meidän baarissa. Nyt muutamista körmyistä kuulee soitettavan Tähkää. Varsin onnistunut keikka siis molemminpuoleisesti.
Kiertoajelun jälkeen näytimme tähkäläisille miten mellakkavarusteet puetaan päälle, itse avustin bändin rumpalia. Kun varusteet oli saatu päälle harjoiteltiin vähän perusliikkumista ja pampun käyttöä ja vartin sisään meitä olikin jo vastassa komppanian muista sotilaista koostuva maaliosasto, joilla oli varustuksenaan polttopulloja, vesipulloja ja hyppypotkuja. Lisäksi he olivat tehneet plakaatin, jossa luki "oikeutta jalla-koirille". Kyseessä olevia nisäkkäitä tapettiin meidän toimeesta 217 yksikköä samana viikkona. Minä ja ryhmäni ryhmityimme sitten vasemalle kilpirintamaan ja tähkäläiset olivat oikealla. Etenimme hiljalleen ja otimme innokkailta eläinaktivisteiltä potkuja vastaan. Minulla oli oikeastaan ihan hauskaa, koska innokasta maaliosastoa on helppoa pamputtaa, mutta tähkäläiset eivät varmaankaan pamppujaan uskaltaneet käyttää. Näin vain puoli metriä, joka suuntaan, koska visiiri oli täynnä vettä ja polttopullojen savu oli mustaa. Bändi ainakin sanoi nauttineensa kokemuksesta.
Mellakkasimulaatiota seurasi ruokailu ja sauna, ja nokkelimmat ottivat pari olutta keikkafiiliksen päästäkseen. Bändinvalinta oli herättänyt eräissä pientä epäluuloa, koska varsinaisia faneja on täällä vähän ja muutenkin yhtyeen kohderyhmäksi katsottiin 25+ naiset. Mutta bändi veti hyvin, ja allekirjoittaneellakin oli kaikkia todennäköisyyksien vastaisesti hyvin hauskaa. Keikan jälkeen bändi jatkoi illanviettoa kanssamme meidän baarissa. Nyt muutamista körmyistä kuulee soitettavan Tähkää. Varsin onnistunut keikka siis molemminpuoleisesti.
perjantai 26. syyskuuta 2008
Hyvää huonon perään
Yhdysvalloissa suunitellaan roskapankkia. Kyseessä ei ole erään Kalliolaisen juottolan leviämisestä jenkkimarkkinoille franchise-ketjun muodossa, vaikka Roskapankin saavuutukset laman ja työttömyyden aiheuttaman masennuksen torjunnassa ovat kiistattomat. Suomen lama tuli ja meni, mutta Roskapankista saa edelleen tuopin kahden euron hintaan, ja moni asiakas on jäänyt sille tielle. Edullinen alkoholi ei kuulostaa hyvältä idealta, kun taas ongelmaluottojen kerääminen valtiolliseen roskapankkiin köyhien asuntovelallisten ja köyhien pankkien auttamiseksi saattaa kuulostaa hyvältä.
Enronin kriisin jälkeen (yhtiön hallitus peukaloi kirjanpitoa, kasvattaakseen osakekurssia, kunnes homma lähti lapasesta) Yhdysvalloissa kiristettiin osakeyhtiöiden kirjanpitolainsäädäntöä. Enää arvopapereiden hinnaksi ei saanut laittaa mitään muuta kuin niiden sen hetkinen markkina-arvo. Näin tiukkaa sääntelyä ei taida olla missään muualla kuin Atlantin takana ja kumoaa aika hyvin väitteen, että jenkkipoliitikot tekevät sen, minkä yritykset käskevät. Noo, sitten tuli tämä finanssi kriisi ja ensimmäinen pankki kaatui. Seurasi epäluulo; kenellä muilla on roskalainoja halussaan. Kun markkinoilla on epävarmuutta, sijoittajat myyvät paniikissa ja pitävät rahansa käteisenä tietoa odottelessa. Ketään ei siis kiinostanut ostaa pankkien lainakirjoja, joten kirjanpidossa pankkien taseet laskivat hyvin paljon ja hyvin nopeasti. Tietenkin valtava enemmistö asuntolainallisista tulisi yhä maksamaan kuukausieräänsä, mutta kun laina-ajat ovat pitkät, niin pankit eivät voineet imeä niiden saatavia hetkessä. Pankit eivät myöskään lainanneet toisilleen, koska mikä tahansa pankki saattoi kaatua millä hetkellä hyvänsä ja pankit alkoivat kärsiä kroonisesta käteispulasta.
Vastaavaa tilanne koettiin Suomessa laman aikoihin. Rahaa oli jaettu vapaasti, jokaiselle kuka sitä pyysi, mutta sitten ei kaikilla ollutkaan varaa maksaa takaisin. Jotta pankit eivät kaatuisi, Suomen valtio keräsi pankkien ongelmaluotot itselleen. Se oli varmaankin ihan fiksusti tehty, koska Suomen pankkisektori poikkeaa suuresti Yhdysvaltojen vastaavasta. Suomessa ihmisten talletukset ja lainat tulevat samasta lähteestä, joten pankkien pelastaminen pelasti myös ihmisten talletukset ja sitä kautta nykytaloudelle välttämättömän luottamuksen finanssisektoriin. Yhdysvalloissa taas kielettiin jo 1938 talletustoiminnan ja luotonantotoiminnan sisältyvään samaan yritykseen. Eli kaikki asuntoluotto ja rahoitusyhtiöt ovat vain sitä itseään.
Nämä yritykset tekivät huonoja ratkaisuja. Heidän riskianalyyseissä valtio tuli aina apuun kun pahin mahdollinen skenaario toteutui. Jos näin on tehty aikaisemminkin, niin miksei nytkin. Tällä hetkellä pankit panttaavat omia roskalainoja, koska uskovat valtiollisen roskapankin toteutuvan. Muutenhan ne myisivät velkakirjat eteenpäin alihintaan ja jatkaisivat toimintaa melko normaalisti, mitä nyt muutama pankki menisi konkkurssiin. Mutta Bushin hallinto haluaa tukea finanssisektoria lunastamalla roskalainat itselleen. Projektin hintalappu on 700 miljardia dollaria. Irakin sota on maksanut tähän mennessä 500 miljardia. Toki, valtio saa suurimman osan lainoista takaisin, joidenkin arvioiden mukaan yli 600 miljardia. Eli varsinaiseksi hinnaksi tulee noin sata miljardia, varsin maltillinen luku kun maatalouden tukemiseen menee kuusikymmentä miljardia vuodessa. Mutta näihin hintoihin ei ole laskettu verojen korotusten kustannuksia ja sitä, että pankit voivat nyt aloittaa valmistelut seuraavaa kriisiä varten, kun tietävät, että valtio tulee aina apuun.
Tässä on luonnos roskapankkiehdotuksesta. Käykää katsomassa kahdeksas kohta. Se sanoo jotakuinkin seuraavaa: Kongressi myöntää rahat, jonka jälkeen valtionvarainministeri voi käyttää ne mielensä mukaan vaikkapa omien pankkiirikaverien avustamiseen vailla mitään juridista vastuuta.
Minun kai pitäisi olla iloinen kun kaikki rahat ovat jenkkien pörsseissä kiinni, mutta olen pettynyt. Kapitalismin mallivaltio turvautuu aina sosiaalidemokratiaan kun menee vähän huonommin. Kuten Reagan aikoinaan sanoi: "Most scary words in english language are: I am from government and I'm here to help you."
torstai 25. syyskuuta 2008
Valintojen maailma
Monet Euroopan maat haluaisivat liittyä euro-alueeseen. EU-jäsenyyden pitäisi sopimuksen mukaan aina johtaa siihen. EMU:n liittyminen vaatii kuitenkin tiukkaa talouskuria ja toimivia instituutioita. Baltian maat ovat siirtäneet liittymisen aikataulua, koska inflaatio ei pysy tavoitteessa.
Kosovo on leikannut vähän mutkia. He ottivat euron käyttöön jo vuosia sitten. Kaikki avustukset ja lainat on saatu euromääräisinä. Ulkomaille aikoinaan paenneet ovat päätyneet euromaihin ja lähettävät avustuksia suvulle euroissa. He myös työllistävät kesälomille luokseen tulevia sukulaisia ravintoloihinsa ja palkat tuodaan euroissa tänne. Tälläinen ratkaisu on tuttu monesta muustakin talousvaikeuksista kärsivästä tuoreesta valtiosta. Venäjän aloituksessa 91 ja kymmenisen vuotta siitä eteenpäin, USA:n dollari oli rinnakkaiskäytössä ruplan kanssa. Miksi luottaa omaan heikkoon valuuttaan, kun rahan arvon voi sitoa isompaan ja vakaampaan talousalueeseen.
Kosovon Serbeillä tilanne on eri. Heidän avustukset tulevat Serbiasta eli dinaareissa. Serbien taloudellinen tilanne on vähintään yhtä synkkä kuin albaanienkin. Juttelin erään kylän kioskin pitäjän kanssa. Hän näytti minulle kirjanpitoaan ja kertoi, että on myynyt ihmisille velaksi ja kylä oli hänelle kahden tuhannen euron edestä velkaa. Hän olisi suurissa vaikeuksissa jos inflaatio alkaisi kiihtyä. Hetkinen, ajattelin, eikös inflaatio juokse täällä jo yli kahdessakymmenessä prosentissa? Kyllä, mutta ei serbeillä. He ostavat albaanien tukusta euroissa ja saavat käteisensä dinaareissa. Syistä, joita en tiedä Serbian valuutta on vahvistunut suhteessa euroon ja hinnat ovat pysyneet Kosovon vähemmistöllä samoina. On se jännää.
Kosovo on leikannut vähän mutkia. He ottivat euron käyttöön jo vuosia sitten. Kaikki avustukset ja lainat on saatu euromääräisinä. Ulkomaille aikoinaan paenneet ovat päätyneet euromaihin ja lähettävät avustuksia suvulle euroissa. He myös työllistävät kesälomille luokseen tulevia sukulaisia ravintoloihinsa ja palkat tuodaan euroissa tänne. Tälläinen ratkaisu on tuttu monesta muustakin talousvaikeuksista kärsivästä tuoreesta valtiosta. Venäjän aloituksessa 91 ja kymmenisen vuotta siitä eteenpäin, USA:n dollari oli rinnakkaiskäytössä ruplan kanssa. Miksi luottaa omaan heikkoon valuuttaan, kun rahan arvon voi sitoa isompaan ja vakaampaan talousalueeseen.
Kosovon Serbeillä tilanne on eri. Heidän avustukset tulevat Serbiasta eli dinaareissa. Serbien taloudellinen tilanne on vähintään yhtä synkkä kuin albaanienkin. Juttelin erään kylän kioskin pitäjän kanssa. Hän näytti minulle kirjanpitoaan ja kertoi, että on myynyt ihmisille velaksi ja kylä oli hänelle kahden tuhannen euron edestä velkaa. Hän olisi suurissa vaikeuksissa jos inflaatio alkaisi kiihtyä. Hetkinen, ajattelin, eikös inflaatio juokse täällä jo yli kahdessakymmenessä prosentissa? Kyllä, mutta ei serbeillä. He ostavat albaanien tukusta euroissa ja saavat käteisensä dinaareissa. Syistä, joita en tiedä Serbian valuutta on vahvistunut suhteessa euroon ja hinnat ovat pysyneet Kosovon vähemmistöllä samoina. On se jännää.
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Kaikkien muiden syy
Kun minulta kysytään usein "millaista siellä Kosovossa on?" olen nyt kehittänyt siihen uuden näsäviisaan vastauksen: Turvallisempaa kuin Suomen kouluissa. Noin, ja jotta hyvän maun raja ylittyisi varmasti jatkan vielä sanomalla, että Kauhajoen ammuskelu otettiin täällä vastaan raskain sydämmin; missiossa, jossa "lipun näyttäminen" on yksi päätavoitteista, suruliputus tuottaa paljon ylimääräistä fyysistä työtä. Tässä vaiheessa viimeistään sivulle vahingossa eksyneen pitäisi viimeistään ymmärtää, että tämä blogi on täyttää paskaa ja siirtyä muille sivustoille. Näkemiin!
Nyt kun omat ylilyönnyt on saatu suoritettua, voin alkaa avautumaan muiden ylilyönneistä tapauksen suhteen. Päivän Hesari osaa kertoa meille, että Irc-galleria, tämä suomalainen vastine youtubelle, aikoo laittaa asekuvat pantaan. Galleria on muuttunut muutamassa vuodessa muutaman nörtin harrastuksesta varteenotettavaksi liiketoiminnaksi. Lähes 500 000 käyttäjää, eli käytännössä kaikki 14-23 vuotiaat ovat siellä, eikä asia ole jäänyyt medialta, vanhemmilta ja mainostajilta huomioimatta. Gallerian ylläpitäjät ovat väistelleet taitavasti iltapäivälehtien kritiikkin ja ovat muuttaneet sääntöjään vanhempien huolestumista välttääkseen. Bisnes on bisnestä, joten galleria toimii ihan oikein asettaessaan rahanteon omien periaatteiden edelle. Yleensähän kaikki it-ihmiset ovat kaikke nettisensuuria vastaan. Ja yleensä vastustan yhtiöiden toimintatapojen muutoksia julkisen arvostelun seurauksena. Ihmisten mielipiteet vaihtelevat ja ovat ristiriitaisia. Riittää kun yritykset noudattavat lakia, jotka ovat ajan ja joskus jopa tutkimusaineiston tarkastamia ja tukemia mielipiteitä, siitä miten asioiden tulisi olla. Yrityksellä on toki täysi oikeus myötäillä kohderyhmänsä mielipiteitä, se on vain asiakaspalvelua. Gallerian tapauksessa he myötäilevät ryhmää, joka maksaa asiakkaille tarjoituista palveluista, eli vanhempia.
Galleriaan, kuten YouTubeenkin voi laittaa videoita ja kuvia itsestään. Poliisi oli saanut vihjeen Matti Saareen huolestuttavista videoista, mutta ei nähnyt aihetta takavarikoida hänen asettaan niiden perusteella. Tässä tapahtuu ensimmäinen ylilyönti. Iltapäivälehdet sekoittavat sen mikä olisi ollut oikea toimintatapa ja sen mikä olisi ollut juridisesti oikea toimintatapa, asiat, jotka korreloivat keskenään vain satunnaisesti. Jätkällä oli ase. Se ampui sillä ampumaradalla ja poseerasi sen kanssa. Aika yllättävää toimintaa nuorelta mieheltä! Ei kai uuden mopon saanut teini poseeraisi sen kanssa ja laittaisi sen gallerian oletuskuvaksi. Poliisi Suomessa toimii lakien mukaisesti ja tämä käytäntö estää poliisien väärinkäytökset. Lait ovat jäykkiä ja hitaita muuttumaan, mutta silti luotettavempia kuin yksittäisen poliisin hetken mielijohde. Otanpa siltä nyt aseen pois ku sen naama on niin ruma ja muutenkin ihme luuseri kun keskeytti varusmiespalveluksensa.
Iltalehti on kuitenkin eri mieltä. He uutisoivat 24.9: "Asiantuntija asevideoista: Miksi näihin ei herätty?" Asiantuntija listaa viisi kohtaa, joihin poliisin olisi pitänyt reagoida:
"# 1. Asetta ei osoiteta koskaan muualle kuin tauluun tai maaliin. Videoista käy ilmi, että Saari ampuu radan poikkisuuntaisesti."
Jos hän ampuu radan poikkisuuntaisesti, miten voi olla, että asetta ei osoiteta muualle kuin tauluun tai maaliin? Eikö maalit ole radan päässä pituussuuntaisesti? Ja mihin muualle kuin maaliin ase pitäisi kohdistaa? Ainakin täällä Kosovon ammunnoissa aseella tähdätään vain tauluun, koska jos aseella alkaa osoitella muualle, jää hyvin nopeasti ilman kavereita. Varmaankin tästä syystä minun ampumaratakuvissa tähtään aina tauluun. No mutta, tämä on vasta ensimmäinen kohta, joten ei teidän varmasti tarvitse huolehtia minusta.
"# 2. Tavallinen ampumaharrastaja käyttää kuulosuojaimia. Saarella ei suojaimia ollut millään julkaisemistaan videoista."
Aika kova on asiantuntijalla näkö, jos pystyy YouTuben-laatuisista videoista kertomaan onko kaverilla korvatulpat vai ei. Ja kun muutenkin me nuoret miehet olemme niin innokkaita käyttämään turvavöitä, pesemään hampaitamme ja varjelemaan kuuloamme, niin tämä on selvästikkin hälyttävä merkki. Viimeksi tänään koiranmetsästyskiimassa laukasin haulikon muistamatta suojata kuuloani. Mutta tämä on vasta toinen kohta, joten älkää huoleestuko vielä.
"# 3. Saaren liikkeet ovat poseeraavia, niillä on haluttu ilmaista uhkailua. Tämän olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan."
Kyllä, viimeistään siinä vaiheessa kuin nuori mieshenkilö haluaa näyttää uhmakkaalta, hälytyskellojen täytyisi soida. Nuoret miehet kun ovat yleensä niin leppoisia ja sovittelevia keskimäärin. Tästä poiketen olen joskus yrittänyt näyttää poseerauskuvissani uhmakkaalta. Lopputulos on ollut naurettava, mutta kohta kolme täytyy silti. Oh-hoh.
"# 4. Saaren pukeutuminen on vastaavaa kuin Pekka Eric Auvisella ja Virginia Techin koulusurmaajalla videoissaan. Virginia Techin verilöylyssä kuoli 33 ihmistä vuonna 2007."
Vaatteet on mun aatteet. Mustia farkkuja ja mustia nahkatakkeja saa tunnetusti vain "Tee-Se-Itse-Murha"-ketjun kaupoista. Mustaa nahkatakkia en ole koskaan omistanut, paljon muita mustia vaatteita kuitenkin. Tähän täytyy soveltaa vain porttiteoriaa ja olen yhtä kohtaa vajaa kouluammuskelija!
"# 5. Saari ei ollut selviytynyt varusmiespalveluksesta, minkä pitäisi herättää huomiota jo lupaa myönnettäessä."
Huh, tulihan se sieltä. Olen varusmiespalvelukseni suorittanut, jopa hyvin arvosanoin. Olisihan se pitänyt tietää, että ne väkivaltaisemmat ihmiset ovat niitä, jotka eivät ole suorittuneet valtion tarjoamasta tappamiskoulutuksesta.
Asiantuntija, joka valisti meidät näillä itsestäänselvillä tuntomerkeillä tulevasta sarjaamurhaajasta on nimeltään Runo Kurko. Hän on kansallisen kivääriyhdistyksen ry:n puheenjohtaja. Tähän työhön vaaditaan vähintään psykologian tai antropologian professuuria. Tärkein työtehtävä on valvoa jäsenten henkistä hyvinvointia. Onneksi saimme neuvoa puolueettoman, ja tapauksen täysin kuulumattoman, lobbausjärjestön edustajalta. Ehdottaisin nyt, että valtio laittaisi nyt rahansa peliin ja palkkaisi tämän gurun sisäministeriön kouluammuskeluvastaavaksi. Hommahan on lähtenyt ihan käsistä. Jo kolmas tapaus kahdenkymmenen vuoden sisään.
Ja sitten lopuksi vielä täytyy kiittää näitä muita kehityspsykologian asiantuntijoita, jotka jaksavat valistaa meitä tapauksen syistä. Kyse on tietenkin nykyajan kulttuurista ja väkivaltaviihteestä. Kyllä sokea Reettakin näkee väkivaltaviihteen olevan uusi ilmiö. Ei Vanhassa Testamentissa tapeta ketään, kaikki Shakespearen näytelmien henkilöt pysyvät hengissä, gladiaattorien taistelut olivat pelkkää show-painia ja Odysseja oli vain aikansa matkaopas. Toista se on nykyään. Virtuaaliväkivallasta monet saavat helposti sellaisen käsityksen, että niin voisi tehdä oikeastikkin.
Viikon paras ratkaisu, vaatimattomasti kysymykseen verhottuna, tuli YLE:n toimittajalta, joka kysyi sisäministeriltä aikooko tämä kantaa poliittisen vastuun ja erota. Onhan se nyt selvää kenen vastuulla on se, että eräs nuori mies tarttui aseseen.
Nyt kun omat ylilyönnyt on saatu suoritettua, voin alkaa avautumaan muiden ylilyönneistä tapauksen suhteen. Päivän Hesari osaa kertoa meille, että Irc-galleria, tämä suomalainen vastine youtubelle, aikoo laittaa asekuvat pantaan. Galleria on muuttunut muutamassa vuodessa muutaman nörtin harrastuksesta varteenotettavaksi liiketoiminnaksi. Lähes 500 000 käyttäjää, eli käytännössä kaikki 14-23 vuotiaat ovat siellä, eikä asia ole jäänyyt medialta, vanhemmilta ja mainostajilta huomioimatta. Gallerian ylläpitäjät ovat väistelleet taitavasti iltapäivälehtien kritiikkin ja ovat muuttaneet sääntöjään vanhempien huolestumista välttääkseen. Bisnes on bisnestä, joten galleria toimii ihan oikein asettaessaan rahanteon omien periaatteiden edelle. Yleensähän kaikki it-ihmiset ovat kaikke nettisensuuria vastaan. Ja yleensä vastustan yhtiöiden toimintatapojen muutoksia julkisen arvostelun seurauksena. Ihmisten mielipiteet vaihtelevat ja ovat ristiriitaisia. Riittää kun yritykset noudattavat lakia, jotka ovat ajan ja joskus jopa tutkimusaineiston tarkastamia ja tukemia mielipiteitä, siitä miten asioiden tulisi olla. Yrityksellä on toki täysi oikeus myötäillä kohderyhmänsä mielipiteitä, se on vain asiakaspalvelua. Gallerian tapauksessa he myötäilevät ryhmää, joka maksaa asiakkaille tarjoituista palveluista, eli vanhempia.
Galleriaan, kuten YouTubeenkin voi laittaa videoita ja kuvia itsestään. Poliisi oli saanut vihjeen Matti Saareen huolestuttavista videoista, mutta ei nähnyt aihetta takavarikoida hänen asettaan niiden perusteella. Tässä tapahtuu ensimmäinen ylilyönti. Iltapäivälehdet sekoittavat sen mikä olisi ollut oikea toimintatapa ja sen mikä olisi ollut juridisesti oikea toimintatapa, asiat, jotka korreloivat keskenään vain satunnaisesti. Jätkällä oli ase. Se ampui sillä ampumaradalla ja poseerasi sen kanssa. Aika yllättävää toimintaa nuorelta mieheltä! Ei kai uuden mopon saanut teini poseeraisi sen kanssa ja laittaisi sen gallerian oletuskuvaksi. Poliisi Suomessa toimii lakien mukaisesti ja tämä käytäntö estää poliisien väärinkäytökset. Lait ovat jäykkiä ja hitaita muuttumaan, mutta silti luotettavempia kuin yksittäisen poliisin hetken mielijohde. Otanpa siltä nyt aseen pois ku sen naama on niin ruma ja muutenkin ihme luuseri kun keskeytti varusmiespalveluksensa.
Iltalehti on kuitenkin eri mieltä. He uutisoivat 24.9: "Asiantuntija asevideoista: Miksi näihin ei herätty?" Asiantuntija listaa viisi kohtaa, joihin poliisin olisi pitänyt reagoida:
"# 1. Asetta ei osoiteta koskaan muualle kuin tauluun tai maaliin. Videoista käy ilmi, että Saari ampuu radan poikkisuuntaisesti."
Jos hän ampuu radan poikkisuuntaisesti, miten voi olla, että asetta ei osoiteta muualle kuin tauluun tai maaliin? Eikö maalit ole radan päässä pituussuuntaisesti? Ja mihin muualle kuin maaliin ase pitäisi kohdistaa? Ainakin täällä Kosovon ammunnoissa aseella tähdätään vain tauluun, koska jos aseella alkaa osoitella muualle, jää hyvin nopeasti ilman kavereita. Varmaankin tästä syystä minun ampumaratakuvissa tähtään aina tauluun. No mutta, tämä on vasta ensimmäinen kohta, joten ei teidän varmasti tarvitse huolehtia minusta.
"# 2. Tavallinen ampumaharrastaja käyttää kuulosuojaimia. Saarella ei suojaimia ollut millään julkaisemistaan videoista."
Aika kova on asiantuntijalla näkö, jos pystyy YouTuben-laatuisista videoista kertomaan onko kaverilla korvatulpat vai ei. Ja kun muutenkin me nuoret miehet olemme niin innokkaita käyttämään turvavöitä, pesemään hampaitamme ja varjelemaan kuuloamme, niin tämä on selvästikkin hälyttävä merkki. Viimeksi tänään koiranmetsästyskiimassa laukasin haulikon muistamatta suojata kuuloani. Mutta tämä on vasta toinen kohta, joten älkää huoleestuko vielä.
"# 3. Saaren liikkeet ovat poseeraavia, niillä on haluttu ilmaista uhkailua. Tämän olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan."
Kyllä, viimeistään siinä vaiheessa kuin nuori mieshenkilö haluaa näyttää uhmakkaalta, hälytyskellojen täytyisi soida. Nuoret miehet kun ovat yleensä niin leppoisia ja sovittelevia keskimäärin. Tästä poiketen olen joskus yrittänyt näyttää poseerauskuvissani uhmakkaalta. Lopputulos on ollut naurettava, mutta kohta kolme täytyy silti. Oh-hoh.
"# 4. Saaren pukeutuminen on vastaavaa kuin Pekka Eric Auvisella ja Virginia Techin koulusurmaajalla videoissaan. Virginia Techin verilöylyssä kuoli 33 ihmistä vuonna 2007."
Vaatteet on mun aatteet. Mustia farkkuja ja mustia nahkatakkeja saa tunnetusti vain "Tee-Se-Itse-Murha"-ketjun kaupoista. Mustaa nahkatakkia en ole koskaan omistanut, paljon muita mustia vaatteita kuitenkin. Tähän täytyy soveltaa vain porttiteoriaa ja olen yhtä kohtaa vajaa kouluammuskelija!
"# 5. Saari ei ollut selviytynyt varusmiespalveluksesta, minkä pitäisi herättää huomiota jo lupaa myönnettäessä."
Huh, tulihan se sieltä. Olen varusmiespalvelukseni suorittanut, jopa hyvin arvosanoin. Olisihan se pitänyt tietää, että ne väkivaltaisemmat ihmiset ovat niitä, jotka eivät ole suorittuneet valtion tarjoamasta tappamiskoulutuksesta.
Asiantuntija, joka valisti meidät näillä itsestäänselvillä tuntomerkeillä tulevasta sarjaamurhaajasta on nimeltään Runo Kurko. Hän on kansallisen kivääriyhdistyksen ry:n puheenjohtaja. Tähän työhön vaaditaan vähintään psykologian tai antropologian professuuria. Tärkein työtehtävä on valvoa jäsenten henkistä hyvinvointia. Onneksi saimme neuvoa puolueettoman, ja tapauksen täysin kuulumattoman, lobbausjärjestön edustajalta. Ehdottaisin nyt, että valtio laittaisi nyt rahansa peliin ja palkkaisi tämän gurun sisäministeriön kouluammuskeluvastaavaksi. Hommahan on lähtenyt ihan käsistä. Jo kolmas tapaus kahdenkymmenen vuoden sisään.
Ja sitten lopuksi vielä täytyy kiittää näitä muita kehityspsykologian asiantuntijoita, jotka jaksavat valistaa meitä tapauksen syistä. Kyse on tietenkin nykyajan kulttuurista ja väkivaltaviihteestä. Kyllä sokea Reettakin näkee väkivaltaviihteen olevan uusi ilmiö. Ei Vanhassa Testamentissa tapeta ketään, kaikki Shakespearen näytelmien henkilöt pysyvät hengissä, gladiaattorien taistelut olivat pelkkää show-painia ja Odysseja oli vain aikansa matkaopas. Toista se on nykyään. Virtuaaliväkivallasta monet saavat helposti sellaisen käsityksen, että niin voisi tehdä oikeastikkin.
Viikon paras ratkaisu, vaatimattomasti kysymykseen verhottuna, tuli YLE:n toimittajalta, joka kysyi sisäministeriltä aikooko tämä kantaa poliittisen vastuun ja erota. Onhan se nyt selvää kenen vastuulla on se, että eräs nuori mies tarttui aseseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)