Kirjoitin ennen vaaleja siitä mahdollisuudesta, että vuoden 2016 vaaleissa ääntenlaskenta olisi aiempaa rehellisempää. Jälleen kerran kaikki Venäjään kohdistuva optimismi osoittautui huonoksi valinnaksi. Äänet laskettiin (melko) rehellisesti suurissa kaupungeissa, mutta tämä paikattiin mittavalla vaalivilpillä Venäjän syrjäseuduilla.
Virallisia ja lopullisia vaalituloksia ei olla vieläkään julistettu. Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Ella Pamfilova tekee minkä pystyy ja, toisin kun edeltäjänsä, tutkii kaikki ilmoitukset rikkeistä. Toistaiseksi vaalien tulos on kumottu yhdeksän äänestyspaikan osalta, ja lisää on tulossa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta lopulta vaalien tulokseen, sillä Pamfilova voi tutkia vain ne tapaukset, joissa on selvät todisteet vaalivilpistä. Näitä todisteita meillä on vuoden 2011 vaaleja vähemmän koska vaalitarkkailijoiden työtä on lainsäädännöllä hankaloitettu.
Itse vaalien alustavat tulokset ovat järkyttäviä. Vaalitavan muutoksen myötä valtapuolue Yhtenäinen Venäjä on saamassa 76 % edustajapaikoista 54 %:n kannatuksellaan. Äänestysaktiivisuus on jäämässä 48 prosenttiin, Venäjän historian surkein tulos. Kuten edellisissäkin vaaleissa, valtapuolueen kansansuosiota on voimakkaasti liioteltu laajalla vaalivilpillä.
Kuvassa 1 näkyy koko Venäjän alustavien tulosten datasta saatu kuvaaja, jossa pystyakselilla on annetut äänet ja vaaka-akselilla äänestyspaikkojen äänestäneiden osuus. Muiden kuin valtapuolueiden käyrä näyttää suunnilleen normaalijakaumalta, niin kuin sen kuuluukin. Yhtenäisen Venäjän käyrässä on kaksi huippua ja outoja “piikkejä” tasaprosenttien kohdalla. Se, miksi tämä on selvä merkki vaalivilpistä voi lukea blogistani vuodelta 2011.
Kuvassa on myös harmaa käyrä, joka edustaa vaalien äänestyskäyttäytymistä siten, että Yhtenäisen Venäjän tulos on jätetty pois. Mittaamalla Yhtenäisen Venäjän ja harmaan käyrän eroja matemaatikko Sergei Shpilkin on laskenut suuntaa-antavat lukemat siitä, mikä olisi ollut vaalien tulos ilman vilppiä:
Äänestysaktiivisuus 36,5 %
Yhtenäinen Venäjä 40 %
Kommunistit 17,56 %
LDPR 17,32 %
Oikeudenmukainen Venäjä 8,09 %
Parnas 0,94 %
Jabloko 2,54 %
Venäjän Kommunistit 3,02 %
Näin ollen Yhtenäinen Venäjä sai perustuslaillisen enemmistön parlamentin alahuoneessa keräämällä 14,6 % äänioikeutettujen äänistä.
Vuoden 2016 parlamenttivaalit poikkeavat siinä, ettei ääniä otettu yhdeltäkään oppositiopuolueelta pois, niiden tulos vain kärsi Yhtenäisen Venäjän saamista lisä-äänistä. Suurissa kaupungeissa vaalivilppi oli tällä kertaa hyvin vähäistä.
Moskovassa (ylempi kuva) ja Pietarissa (alempi kuva) käyrät ovat lähellä normaalijakauman muotoa, niin kuin pitääkin. Äänestysaktiivisuus on vastaavasti matala, n. 35 % Moskovassa ja 32 % Pietarissa. On huomattava, että länsimaisia arvoja edustavat puolueet, Jabloko ja Parnas, jäivät alle äänikynnyksen myös niissä tuloksissa, jotka on korjattu vaalivilpistä. Kaupunkilainen väestö, joka tavallisesti heitä kannattaa, ei halunnut osallistua näihin vaaleihin.
Tässä kuvassa näkyy Tatarstanin vaalitulos. Ulkomailla äänestävät Venäjän kansalaiset joutuvat äänestämään heille mielivaltaisesti valitun vaalipiirin listoilta. Tänä vuonna minä ja 1627 muuta äänestäjää jouduimme valitsemaan Tatarstanin ehdokkaista. Koska ulkomailla asuvat äänestävät yleensä useammin länsimielistä oppositiota, vuoden 2011 Suomen äänestyksessä suosituin puolue oli Jabloko 27 %kannatuksella. Yhdistämällä meidän äänemme vaalipiiriin, jossa vaalivilppi on laajaa, ääniltämme vietiin sekin vähäinen painoarvo, mihin niillä alunperin oli mahdollisuus. Tatarstanin virallinen äänestysaktiivisuus oli n. 79 % kun ilman vaalivilppiä se olisi ollut vain 45 %.
Viimeinen kuva näyttää Krimin alustavat tulokset. Vaalivilppi ei ole läheskään niin laajaa kuin Tatarstanissa, vain 10 % äänistä oli seurausta vilpistä. Tästä huolimatta virallinenkin äänestysaktiivisuus oli vain 50 %, kun vuoden 2014 “kansanäänestyksessä” sen väitettiin olevan 83 %. Se, että 13 % niemimaan väestöstä on Krimin tataareja, jotka boikotoivat näitä vaaleja, ei riitä selittämään laimeaa intoa osallistua ensimmäistä kertaa venäläisen demokratian riemujuhlaan.
Mitä näistä vaaleista jäi sitten käteen koko Venäjän osalta? Se, että Venäjä on muuttunut lopullisesti “puolentoista puolueen järjestelmäksi”. Alahuoneessa on edustettuna vain kolme pienempää puoluetta sekä Yhtenäinen Venäjä, joka voi tehdä juuri sellaisia lakeja kuin se haluaa. Pienemmät puolueet voivat esittää varovaista kritiikkiä valtapuolueen politiikkaa kohtaan, mutta kaikki tärkeät aloitteet hyväksytään yksimielisesti ja Putinia rakastetaan koko parlamentin voimin. Pienemmät puolueet myös nielevät mukisematta juuri sen vaalituloksen jonka Yhtenäinen Venäjä heille syöttää.
Toinen tärkeä huomio on koulutetun kaupunkilaisväestön syrjäytyminen politiikasta. Heitä ei kiinnostanut mennä uurnille, eivätkä he enää koe vaaleja legitiimiksi keinoksi muuttaa maan suuntaa. Vaikka vaalivilppi oli yhtä ilmeistä kuin vuonna 2011, yhtään mielenosoitusta ei ole nähty. Parlamentissa on nyt edustettuina Venäjän raaka-aineita tuottavat alueet, sekä alueet, jotka elävät tulonsiirroilla.
Positiivinen yllätys on ollut suomalaisen ja kansainvälisen median raportointi vaalien tuloksista verrattuna vuoteen 2011. Enää konkreettisia todisteita vaalivilpistä ei kerrota pakollisella “oppositio väittää”-avauksella. Myös ETYJ on kommentoinut etteivät Venäjän vaalit oikein tee kunniaa demokraattisten vaalien konseptille. Kuinkahan monet tällaiset vaalit vielä tarvitsemme, että myös EU:n ja Suomen poliittinen johto alkaa pohtia onko esimerkiksi järkeä jatkaa parlamentaarisia yhteistyöohjelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti