Venäjän uutiskatsaus - viikko 29.

Tällä viikolla keskityn kahteen pääuutiseen: tutkintakomitean korkeiden virkamiesten pidätyksiin ja Venäjän dopingskandaalin uusimpiin käänteisiin.

Tutkintakomitean viranomaisten pidätykset

Tarina alkaa kahdesta nuoresta ja kauniista naisesta, joilla on Moskovan seurapiirikaunottarille tyypilliset ammatit: Zhanna Kim perusti hienon ravintolan, johon hän palkkasi Fatima Misikovan sisustussuunnittelijaksi. Kim ei ollut tyytyväinen Misikovan tekemään työhön ja kieltäytyi maksamasta sovittua kahta miljoonaa ruplaa (n. 30 000€).

Kuten Moskovassa usein on tapana, seurapiirikaunottarilla on suojelija järjestäytyneen rikollisuuden tai turvallisuusviranomaisten piiristä. Kuten tämä tarina meille paljastaa, rikollisten ja viranomaisten ero on usein semanttinen. Misikova oli siirtänyt suunnittelupalkkion perinnän rikolliselle, joka alan piirissä tunnettiin nimellä “Italialainen”. Italialainen ja muutama hänen pyssymiehensä ilmestyivät 15. joulukuuta 2015 Kimin ravintolaan ja vaativat rahoja. Kim ei suostunut maksamaan vaan soitti poliisille, joka kuitenkin ilmoitti, ettei vaivaudu paikalle. Niin Kim soitti omalle suojelijalleen Eduard Budantseville. Budantsev sattuu olemaan sisäministeriön joukkojen evp. eversti, oman elämänsä James Bond, joka on eläkepäivillään paneutunut velanperintäbisnekseen. Hän myös kantoi aina mukanaan sisäministerin hänelle myöntämää käsiasetta.

Budantsevin saapuessa paikalle Italialainen ilmoitti tälle, että hänellä on Shakro Molodoin lupa “lypsää tätä lehmää”. Shakro Molodoi (oikealta nimeltään Zahar Kalashov) on tunnettu mafiapomo. Italialaisen ja Budantsevin välille syntyi tappelu, joka muuttui ammuskeluksi ja johti Italialaisen vakavaan loukkantumiseen, sekä kahden hänen pyssymiehensä kuolemaan. Poliisi katsoi lopulta, että ammuskelu Moskovan keskustassa on riittävä syy tulla paikalle ja pidätti Italialaisen, mutta myös Budantsevin hätävarjelun liioittelusta.

Alustavien tietojen mukaan mafiapomo Shakro Molodoi oli itse paikalla ammuskelussa, mutta myöhemmin nämä viittaukset hävisivät tutkintakomitean muistiinpanoista. Hänellä on pitkä rikostausta: 2000-luvulla hän pyöritti Venäjän mafian Espanjan toimintoja, mutta eräs Englantiin loikannut FSB-upseeri, nimeltään Litvinenko, paljasti Espanjan poliisille tietonsa venäläisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Kuusi kuukautta myöhemmin Litvinenko murhattiin radioaktiivisella poloniumilla Lontoon keskustassa.

Shakro Molodoi joutui istumaan yhdeksän vuotta Espanjan vankilassa. Hänen luovutustaan vaativat Venäjä ja Georgia. Espanja päätti luovuttaa Shakron Venäjälle vuonna 2014 ja tämä pääsi viranomaisten kanssa käydyn “selventävän keskustelun” jälkeen vapaaksi. Veikattiin että hänestä tulee Venäjän mafian uusin “pomojen pomo” edellisen kuoltua salamurhaajan luotiin vuonna 2013.

Italialainen oli Shakron “oikea käsi”, joten hänen vapautumisensa oli kunnian kysymys. Shakro alkoi lahjoa tutkintakomitean tutkijoita. Tutkintakomitea on venäläinen vastine Yhdysvaltojen FBI:lle, viranomainen jolla on syyttäjälle tai poliisille yleensä kuuluvia tehtäviä. FSB, joka ei aikaisemmin kiinnittänyt suurempaa huomiota Shakron rikolliseen toimintaan, alkoi itsekin seurata tapahtumia. Evp. eversti Budantsev kuuluu ihmisryhmään, johon he samaistuvat. Jos Italialaisen syytteistä oltaisiin luovuttu, se tarkoittaisi, että Budantsevin syyte hätävarjelun liioittelusta muuttuisi todennäköisesti syytteeksi kahdesta murhasta. FSB järjesti salakuuntelun tutkintakomitean toimistoon ja ennen pitkää saivat nauhalle kun Shakro maksaa miljoonan dollarin lahjuksen suoraan tutkintakomitean tiloissa ja pääsee kertomaan henkilökohtaisesti Italialaiselle, että kaikki on hyvin.

Sisäministeriön joukot pidättivät Shakron hänen huvilallaan 12. heinäkuuta. Tutkintakomiteasssa hälytyskellot eivät soineet, ja Italialainen päästettiin vapaaksi 14. heinäkuuta. FSB joutui hetken aikaa keräämään valtuuksia, koska tutkintakomitean korkea-arvoisten virkamiesten pidättäminen ei ole läpihuutojuttu.

Tutkintakomitean tutkijoiden pidätys tapahtui lopulta 19. heinäkuuta. Yksi useista pidätetyistä oli Hodorkovskin toisen syytteen päätutkija. Tieto tapahtuneesta levisi maanlaajuisesti. FSB:n ja tutkintakomitean huonot keskinäiset välit eivät ole uutinen, kaikki “voimaministeriöt” Venäjällä ovat klaaneja, jotka taistelevat vaikutusvallasta keskenään. Harvinaista on se, että tämä tapaus muuttui julkiseksi. Alkoi pohdinta siitä, alkaako voimaministeriöiden välillä avoin konflikti kun talouskriisin aikana jaettavaa korruptiorahaa on vähemmän.

Täytyy muistaa, että tapahtumaketju lähti liikenteeseen kahdesta naisesta ja 30 000€ velasta, joka ei ollut merkittävä summa kenellekään osalliselle. Kyse oli ennen kaikkea ylpeydestä ja omien suojelemisesta. FSB ei hyväksynyt sitä, että tutkintakomitea oli valmis ottamaan rahaa rikolliselta tämän johtaessa “oman” ihmisen vankeusrangaistukseen. Tutkintakomitea on jo julkisesti irtisanoutunut pidätetyistä virkamiehistään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tutkintakomitea aio puolustaa heitä. Tuoreessa muistissa on vielä Moskovan laittoman kasinon tapaus, jonka suojelusta FSB syytti vuonna 2011 useita yleisiä syyttäjiä ja poliiseja. Tapauksesta uutisoitiin laajasti ja puhuttiin samanlaisesta voimaministeriöiden yhteenotosta. Kaksi vuotta myöhemmin tapauksesta ei juuri puhuttu ja kaikki syytetyt pääsivät vapaaksi.

Shakron ja tutkintakomitean tapaus on vasta alussa. Jo nyt näyttää siltä, että tutkintakomitea yrittää kiistää FSB:n juridiset oikeudet tapauksen tutkimiseen. Putin tuskin kaipaa julkista välienselvittelyä ja tapaus todennäköisesti vaiennetaan pian. Mutta koska se on jo siirtynyt juridiseen ulottovuuteen, pystymme seuramaan syyttämis- ja vapauttamispäätöksiä. Mitään vakavasti otettavaa korruption vastaista aaltoa tästä on vaikeaa odottaa. Jokaisella voimaministeriöllä on oma roolinsa hallinnon poliittisten vastustajien ahdistelussa, ja palkkioksi tästä he saavat tietyn määrän liikkumavaraa lahjusten ottamiseen. Venäjän 90-luvulta tuttu järjestäytynyt rikollisuus ei ole kadonnut mihinkään, sen jäsenet ovat vain saaneet virka-asut. Toimintatavat ovat siistiytyneet, mutta ahneus säilyy.

Venäjän doping-skandaalin viimeiset käänteet.

Maanantaina julkaistiin riippumattomann tutkinnan raportti Sochin väitetystä järjestelmällisestä dopingtoiminnasta. Se oli melko karua luettavaa Venäjän kannalta, ja näytti olevan riittävä syy koko Venäjän joukkueen sulkemiselle Rion olympialaisista. Välittömästi Venäjä media täyttyi erilaisista kommenteista, jotka edustivat tyypillisen venäläisen reaktion koko tunnettua skaalaa, painottuen kuitenkin siihen yleisempään: Syypäitä ovat kaikki muut paitsi me. Ajattelin tässä kirjoituksessa referoida mitä kaikkea on argumentoitu ja vasta-argumentoitu.

Yleisin reaktio keskittyi raportin tärkeimmän lähteen eli Moskovan ja Sochin dopinglaboratorioiden entisen johtajan Rodchenkovin henkilöön. Häntä väitettiin usein raportin ainoaksi ja hyvin epäluotettavaksi lähteeksi. Hänen oletettu epäluotettavuutensa perustuu paljastusten jälkeen hänestä käynnistettyyn rikostutkintaan, sekä siihen, että hän ylipäänsä lähti Yhdysvaltoihin, mikä luonnollisesti todistaa hänen saavan rahaa Venäjän vastaisten lausuntojen tekemiseen. Vielä marraskuussa 2015, kun Rodchenkov erosi tehtävästään laborotorioiden johtajana, urheiluministeri Mutko kommentoi häntä henkilönä eri sanakääntein: “...Rodchenkov on kokenut ihminen, joka päätti erota viedäkseen kaiken negatiivisuuden mukanaan.” Syy Rodchenkovin Yhdysvaltoihin lähtöön johtui todennäköisesti puhtaasti pelosta. Kolmen viikon sisään hänen lähdöstä kaksi korkeaa virkamiestä Venäjän antidoping-toimikunnasta kuolivat yllättäen sairauteen. Toinen heistä suunnitteli kirjoittavansa kirjan dopingista Venäjällä. Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että nämä kaksi lähekkäin osunutta kuolemaa olisivat mitään muuta kuin sattumaa. Toisaalta tiedämme Litvinenkon tapauksesta, etteivät yllättävät kuolemat Venäjän vihollisille rajoitu maan rajojen sisäpuolelle. Voimme olettaa, että Rodchenkov päätti puhua WADA:lle ja medialle, koska julkisuus olisi hänen henkensä paras turva.

Rodchenkov ei myöskään ollut dopingraportin ainoa lähde. Tutkimusryhmä viittaa useisiin empiirisiin kokeisiin ja haastatteluihin. Kaikkien muiden kuin Rodchenkovin kohdalla haastateltavat pysyvät nimettöminä, ja se on ihan ymmärrettävää edellä sanotun valossa.

Yleinen kommentti raporttiin liittyen oli syytös politiikan tuomisesta mukaan urheiluun. Koko skandaali nähdään Venäjällä pitkälti salaliittona maata vastaan. Raportin julkistamisen jälkeen kuitenkin annettiin potkut urheilusta vastaavalle varaministerille, jonka raportti suoraan nimesi Venäjän dopinghankkeen projektipäälliköksi. Urheilu on Venäjän valtiolle hyvin tärkeää, ja reaktiosta voidaan päätellä heidän tekevän kaikkensa, jotta maajoukkue pääsee keräämään mitaleita Rioon. Samanaikaisesti sisäiseen propagandaan ei voi antaa sellaista kuvaa, että Venäjä joustaa jonkun kansainvälisen organisaation paineen edessä. Lisäksi Putin on tilannut oman riippumattoman ryhmän doping-sotkun selvittämiseksi. Jokainen, joka on seurannut Venäjän “riippumattomia” selvityksiä malesialaisen matkustajakoneen alasampumisesta Itä-Ukrainassa ja niiden tiuhaan vaihtuvia teorioita, tietää mitä tästä ryhmästä on todennäköisesti tulossa. Venäjä kuitenkin näyttää ainakin esittävän jotain toimintaa doping-ohjelmansa lopettamiseksi samalla kun pitää älämölöä salaliitosta maan sisäistä viestintää varten. Venäjällä ja sen kansalla olisi nyt kuitenkin peiliin katsomisen paikka: Jos varaurheiluministerille annetaan potkut raportin perusteella, niin kuka politisoi urheilun ensin, Venäjä vai WADA?

Toki Venäjällä oli myös hyviä argumentteja maajoukkueen sulkemista olympialaisista vastaan. Ne ovat kaksi länsimaalaisen oikeusperinteen tukipilaria: syyttömyysolettamus ja kollektiivisen vastuun kielto. Venäjän yleisurheilijoilla oli mahdollisuus hakea poikkeuslupaa olympialaisiin osallistumiseen, jos he pystyivät todistamaan oman puhtautensa. Tämä on ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan ja todistustaakka on syyttäjällä. Tässä tapauksessa venäläisurheilijoilta saatetaan evätä pääsy kesäkisoihin Sochin talvikisoihin kohdistuneen selvityksen perusteella. Venäjällä löytyy myös todennäköisesti puhtaita urheilijoita, jotka joutuvat kollektiiviseen vastuuseen muiden tekemisistä.

Mikään edellä esitetyistä argumenteista ei ole aukoton. Kollektiivisesta vastuusta on monta ennakkotapausta urheilujuridiikan historiassa, viimeisimpänä koko Bulgarian painonnostojoukkueen hylkääminen Rion kisoista. Rautalangasta väännettynä: jos joukkueen lääkäri jää kiinni kokonaisen dopinglaukun kanssa, syyttömysolettaman perumiselle on hyvät perusteet. Ja tästähän Venäjän toiminnassa oli kyse: miten venäläisurheilijat voidaan olettaa syyttömiksi, jos maan dopingohjelma on ennen kaikkea tähdännyt positiivisten näytteiden vaihtamiseen tai tuhoamiseen?

Viime viikon sunnuntaina Kansainvälisellä Olympiakomitealla oli vaikea päätös edessään. Kieltämällä Venäjän osallistumisen kisoihin he olisivat samalla rangaisseet syyttömiä urheilijoita. Päästämällä Venäjän mukaan he viestivät muille maille, että organisoidusta dopingohjelmasta voi selvitä ilman merkittävää rangaistusta. KOK valitsi helpoimman tien ja siirsi päätöksen lajiliitoille. Nämä liitot tuskin pystyvät niin vaikeisiin päätöksiin, joita KOK itse vältti, ja päästävät venäläisurheilijat joillain ehdoilla mukaan. Venäläiset tulkitsevat tätä niin, että kyseessä oli salaliitto, joka epäonnistui heidän urhean vastustuksen takia. Eikä kukaan opi mitään.