Viikko 23 oli Venäjällä kohtalaisen rauhallinen. Yksikään uutinen uutinen ei dominoinut julkista keskustelua tai laatumedioiden julkaisuja. Lopulta valitsin kolme taloutta sivuaa aihetta:
-Kerchin siltahankkeen vaikeudet
-Venäjä keskeyttää erityistalousalue-ohjelmaansa
-Talouslama jatkuu, myös harmaa talous kriisissä
Kerchin siltahankkeen vaikeudet.
Viime viikolla kirjoitin Kadyrovin sillasta joka oli kiistanalainen, sekä jalkapallostadionhankkeista jotka olivat kalliita ja myöhässä. Tämän viikon ensimmäinen uutinen koskee siltahanketta joka on kiistanalainen, kallis ja ilmeisesti nyt myös myöhässä.
Krimin ja Etelä-Venäjän yhdistävän sillan rakentamisesta vastaavan yhtiön toimitusjohtaja lähetti Venäjän hallitukselle kirjeen, jossa kertoi hankkeen tilanteen olevan “äärimmäisen kriittinen” koska projektirahoitusta valtiolta ei olla saatu viime vuoden joulukuun jälkeen. Viivästys johtuu virallisen selityksen mukaan siitä, että vuoden alusta lähtien kaikkien suurten rakennushankkeiden urakoitsijoiden piti siirtää pankkitilinsä suoraan valtiovarainministeriöön. Uudistuksen tarkoitus oli helpottaa valtion mahdollisuuksia seurata rahojen käyttöä, mutta koska yrityspankkitoiminta ei ole valtiovarainministeriön ydinosaamisaluetta, rahaliikennettä ei olla saatu puolen vuoden aikana kuntoon.
Kerchin sillan suunnittelulla ja rakentamisella on pitkä historia. Ensimmäisen kerran sitä ryhtyi rakentamaan Krimiä silloin miehittänyt natsi-Saksa. Huhtikuussa 1943 alkaneet rakennustyöt keskeytyivät puna-armeijan maihinnousuun syyskuussa samana vuonna. Neuvostoliitto rakensi sillan vuonna 1944 saksalaisten paikalle jättämistä materiaaleista, mutta meressä kelluvat jäälaudat tuhosivat sillan kuudessa kuukaudessa.
Sillan rakentaminen on ollut projektipöydällä eri muodoissa siitä lähtien. Vuonna 2010 Venäjä ja Ukraina sopivat sillan rakentamisesta yhteisvoimin, mutta projekti jäi aiesopimuksen tasolle. Venäjän miehitettyä Krimin vuonna 2014, Ukraina sulki maayhteyden niemimaalle ja vetäytyi siltahankkeesta. Venäjä päätti rakentaa sillan yksin.
Tammikuussa 2015 Venäjä myönsi urakan ilman tarjouskilpailua SGM Groupille. Yhtiö ei ole aikaisemmin rakentanut yhtään siltaa vaan toimii pääosin Gazpromin kaasuputkihankkeiden urakoitsijana. Yhtiön omistaa Arkadi Rotenberg, Putinin vanha judo-kaveri.
Jotta silta ei olisi liian helppo tai kallis, sitä ei suunniteltu kapeampaan kohtaan (4,5km) jossa vanha silta oli. Uusi silta rakennetaan eteläistä reittiä, joka on 19 kilometriä pitkä. Savinen merenpohja pakottaa rakentajat upottamaan sillan tukipilarit jopa sadan metrin syvyteen. Tämän vuoden huhtikuussa sillan arvioitua valmistumispäivämäärää siirrettiin vuodella eteenpäin, mutta 3,2 miljardia dollarin hinta on toistaiseksi pysynyt samana.
Vaikka pohjasavet, jäälaudat ja taloudelliset ongelmat eivät estäisi Kerchin sillan rakentamista, silta tulee todennäköisesti aiheuttamaan päänvaivaa Venäjälle myös rakentamisen jälkeen. Kansainvälinen oikeus säätelee siltojen rakentamista niissä tapauksissa, joissa siltahankkeet saattavat vaikuttaa muiden maiden merenkäyntiin. Esimerkiksi Suomi haastoi Tanskan kansainväliseen tuomioistuimeen Juutinrauman sillan rakentamisesta. Ei liene yllätys, ettei Venäjä ole millään tavalla konsultoinut Ukrainaa sillan rakentamisesta.
Venäjä keskeyttää erityistalousalue-ohjelmaansa.
Julkisen sektorin talousvaikeudet pakottivat Venäjän etsimään ja leikkaamaan tehottomia budjettimenoja. Tällä viikolla lehdistö sai tietää, että Venäjän erityistalousalueiden valtionrahoitus on määrä lopettaa toistaiseksi, kunnes niiden toteutukseen tehdään yhtenäinen ohjeistus. Päätöksen taustalla oli valtiontalouden tarkastuslaitoksen raportti, jossa kerrottiin erityistalousalueiden epäonnistumisesta: Rahaa on käytetty 184 miljardia ruplaa ja sillä on saatu 40 miljardin euron verotulot. Yhden työpaikan luominen maksoi keskimäärin 10 miljoona ruplaa - Venäläisen keskipalkka 25:en vuoden ajalta.
Vuodesta 2006 perustettujen erityistalousalueiden tarkoitus oli houkutella ulkomaisia investointeja luomaan korkean teknologian työpaikkoja hitaan talouskasvun alueille. Erityistalousalueet tarjosivat veronalennuksia ja suojan paikallislainsäädännön muutoksia vastaan. Teollisuustyöpaikkojen saaminen pienempiin kaupunkeihin oli kuitenkin liian kunnianhimoinen tavoite alueille joiden infrastruktuurissa ja koulutetun työvoiman saatavuudessa oli paljon parantamisen varaa.
Nyt valtio sitten äkisti lopettaa näiden alueiden rahoituksen. Tämä tarkoittaa rahoituksen loppumista kokonaan. Kohtalaisesti onnistuneita Toljatin ja Kalugan erityistalousalueitta lukuun ottamatta, paikallishallinnoilla on tuskin rahaa ja halua rahoittaa projekteja, joiden tulevaisuus on epäselvä.
Samanaikaisesti Venäjällä on voimassa toinenkin laki joka yrittää saavuttaa samaa kuin erityistalousalueet samoin keinoin. Vuodesta 2014 lähtien Venäjän kaukoitään ja Kaliningradiin on perustettu “nopeamman talouskehityksen alueita” jotka tarjoavat verohelpotuksia ja yksinkertaistettua lainsäädäntöä ulkomaisten investointien houkuttelemiseen. Näiden alueiden tuloksista on liian aikaista sanoa mitään, mutta koska keinovalikoima on niin samanlainen, lienee lopputuloskin sama. Lainsäädännöllisen tilkkutäkin luominen aina kun poliitikot haluavat muutaman tehtaan tai “innovaatiokeskuksen” johonkin ei yksinkertaisesti toimi.
Talouslama jatkuu, myös harmaa talous kriisissä.
Venäjällä on keväällä pohdittu paljon onko talouskriisin pohja saavutettu. Moskovan Higher School of Economics antaa julkaisussaan yksiselitteisen vastauksen: Ei ole. Positiiviset luvut tuotantomääristä selittyvät varastojen täyttämisellä samaan aikaan kun kysyntäpuoli jatkaa laskuaan. Huhtikuussa vähittäiskaupan volyymi putosi taas inflaation hidastumisesta huolimatta.
Keskiviikkona myös Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos piti tietoiskunsa Venäjän taloudesta. Kaikki tilaisuuden esitykset ja käppyrät löytyvät videotallenteena Bofitin sivuilta, suosittelen kaikkia aiheesta kiinnostuneita tutustumaan.
Toinen viikolla julkaistu tutkimus koski harmaata taloutta. Harmaalla taloudella tarkoitetaan tässä kontekstissa laillista toimintaa, josta jätetään tulo- tai arvonlisäveroista maksamatta. Paljastui että vuodesta 2013 kotitalouksien harmaan talouden palveluiden ostamiseen käytetyt kuukausimenot laskivat 17 %:lla (ymmärtääkseni nimellisesti). Kolme palvelualaa joissa harmaa talous oli yleisintä olivat taksipalvelut, autohuolto ja terveyspalvelut. Julkiset terveyspalvelut Venäjällä ovat periaatteessa maksuttomia, mutta potilaat joutuvat usein maksamaan hoitohenkilökunnalle lahjuksia saadakseen asianmukaista palvelua. Harmaan talouden palveluiden ostamiseen käytettiin vuonna 2013 14 % kotitalouksien tuloista, vuonna 2016 vain alle 11 %. Tämä johtuu kotitalouksien laskevista tuloista. Kun yhä suurempi osa tuloista käytetään ruokaan, harmaan talouden palveluista joudutaan säästämään. Tilanteen uskotaan palautuvan kotitalouksien reaalitulojen kasvaessa.
Menojen lisäksi harmaa talous tuo myös tuloja. 40 % työikäisestä väestöstä työskentelee osa-aikaisesti tai täyspäiväisesti harmaassa taloudessa ja 11,7 % saavat kaikki tulonsa siitä. Puolet kotitalouksista käyttävät harman talouden palveluita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti