Ukraina on syyttänyt Venäjää sotilaallisesta läsnäolosta alueellaan jo pitkään. Tänään Anatoly Vorobey
julkaisi facebookissa oman koosteensa erään sotilaan tarinasta, jonka
väitettiin kuolleen Ukrainan alueella. Käänsin tämän tekstin teille
luettavaksi. Jokainen voi sitten itse päätellä onko Ukrainassa
Venäläisiä sotilaita, vai onko tämä taas yksi esimerkki modernin
sodankäynnin some-rintamasta. Olen käännöksessä pyrkinyt säilyttämään
alkuperäisen kirjoitusasun, omat lisäykset on kursivoitu.
“Oksana Kichatkinan tarina ei jätä minua rauhaan, tärisen.
Leonid
Kichatkin oli henkilö numero 15 iltavahvuuslaskennan pöytäkirjassa
Pskovilaisessa maahanlaskukomppaniassa. Ukrainalaiset sotilaat löysivät
pöytäkirjan vallatusta BMD-2 miehistönkuljetusvaunusta. Hän on
luutnantti (korjaus: kersantti) ja hänen VKontakte (venäläinen facebook-klooni) profiilin
mukaan hän oli 30-vuotias. Tämä profiili ei ollut aluksi niissä
listoissa jotka alkoivat kiertää netissä kun pöytäkirja julkaistiin.
http://en.inforesist.org/soldiers-of-the-ukrainian-army-captured-a-russian-bmd-2-with-documents-near-lutuhino/
Mutta
sitten, lauantaina myöhään illalla, joku huomasi, että Leonidin
sivustolla ilmestyi ilmoitus hänen vaimonsa nimissä, ja se levisi
netissä kulovalkean tavoin. Sivulla luki:
“rakkaat
ystävät! Leonid kuoli hautajaiset maanantaina klo 10 muistotilaisuus
Vybutahissa.Ketkä haluavat jättää hyvästit hänelle tulkaa paikalle
näemme ilolla kaikki. Jos jotain minun puhelinnumero [...] Vaimo Oksana”
(tässä on kuvakaappaus sivusta: http://ic.pics.livejournal.com/avva/111931/65516/65516_original.png
Samaan aikaan vaimon omalta sivustolta oli sanoja surusta ja hautajaisista. Hän vaihtoi profiilikuvakseen kuvan miehestään:
https://archive.today/KlOeO
21.8.2014 16.50: Rakastan kovasti ja odotan!!!!!!
22.8.2014 06.46: Elämä pysähtyi!!!!
22.8.2014 10.55: kun Leonid tuodaan kerron kaikille jotta voivat jättää hyvästit
23.8.2014 11.21: maanantaina vybutahissa hautajaiset klo 11…
Svetlana
Viktorovnan sivulla, joka oli Leonidin ja Oksanan “best
friends”-listalla (todennäköisesti hän on Oksanan äiti, mutta en ole
varma), ilmestyi myöskin muistovalokuva ja runo siitä kuinka hieno
ihminen hän oli. En ala tässä siteeraamaan näitä yksinkertaisia runoja,
katsokaa arkistosta jos teitä kiinnostaa:
https://archive.today/xfxOO
Seuraavana päivänä, sunnuntaina, tragedia alkoi silmiemme edessä muuttua joksikin farssia muistuttavaksi.
Päivällä Leonidin VKontakte-sivusto poistettiin, samoin kuin hänen profiili toisessa sosiaalisessa mediassa. Suunnilleen
samaan aikaan Oksana Kichatkina (tai joku toinen, jolla oli pääsy hänen
käyttäjätililleen) poisti kaikki suruviestit sivultaan ja kirjoitti:
“mieheni on elossa ja terve ja tällä hetkellä vietämme tyttäremme
kastajaisia”. Tämä kirjoitus on siellä nytkin (maanantai 29.8.) ja
Oksana ei ole kirjautunut tililleen siitä lähtien kun tämä päivitys
julkaistiin neljältä päivällä sunnuntaina.
Samana päivänä
kaksi eri henkilöä ilmoittivat saaneensa yhteyden Oksanaan puhelimitse
numerosta, joka ilmoitettiin päivityksessä, joka kertoi Leonidin
hautajaisista (kuvakaappaus ylempänä), ja puhuneensa Oksanan ja elävän
Leonidin kanssa. Tästä kirjoitti Twitterissä @vasyunin. Aluksi hän
kirjoitti: “puhuin äsken “kuolleen pskovilaisen laskuvarjojääkärin
kanssa””, sitten lisäsi:
“kuolleesta laskuvarjojääkäristä Pskovista”: Leonid ja Oksana vakuuttavat olevansa elossa ja pyytävät olla soittamatta
https://twitter.com/vasyunin/status/503543434628833280
Suunnilleen
samaan aikaan toimittaja Maksim Sereda nauhoitti (Skypen välityksellä)
ja latasi VKontakte-palveluun keskustelunsa Oksanan ja Leonidin kanssa
(hänen sanojensa mukaan, heidän sanojensa mukaan)
https://vk.com/page-19279447_48589321
Nauhoitus
on 4 minuuttia ja 11 sekunttia pitkä. Siinä aluksi vastaa pieni tyttö,
sitten luuriin tarttuu Oksana, joka ehdottaa että soittaja puhuu
aviomiehelle suoraan, sitten puhuu Leonid, joka ei osoita kuullensa
aikaisemmin huhuista hänen kuolemastaan, mutta ei erityisesti ihmettele
asiaa, sanoo kyseessä olevan väärinkäsitys, ja että hän on terve ja
elossa. Sereda kirjoitti myöhemmin VKontaktissa että seuraavassa
puhelussa (jota hän ei ladannut nettiin) Oksana ja Leonid väittivät että
heidän käyttäjätilit oli hakkeroitu.
Kaiken tämän aikana
Svetlana Viktorovnan sivulla oli edelleen suruteksti, runo ja Leonidin
kuva. Paljon myöhemmin, suunnilleen 23 aikoihin, tämäkin päivitys
katosi.
Näin. Eli versio, joka tulee mieleen näiden
uutisten jälkeen on se, että joku hakkeroi Leonidin ja Oksanan
käyttäjätilin, kirjoitti Leonidin seinälle vaimon nimissä
(puhelinnumeron hakkeri sai tietää esimerkiksi käyttäjätilin tiedoista),
kirjoitti suruviestit Oksanan seinälle, laittoi tämän kaiken kiertämään
nettiin, ja kaikki tämä vain todistaakseen että Kichatkin on kuollut,
kun tosiasiassa hän on elossa, voi hyvin, eikä muutenkaan ollut
Ukrainassa vaan juhlii tyttärensä kastajaisia. Mutta jäljelle jää
epäilyjä. Miksi tehdä kaiken tämän, jos Kichatkin on tosiasiassa elossa,
pystyy todistamaan tämän helposti ja näin paljastaa väärennöksen? Miksi
Svetlana Viktorovnan sivulla oli suruviesti? Miksi hakkeri ilmoitti
Oksanan oikean puhelinnumeron kun tämä ei tue väärennöstä millään
tavalla, päinvastoin? Jne, paljon muita yksityiskohtia.
Kuitenkin
kallistuin tämän version puolelle, koska vaihtoehtoinen versio vaikutti
kauhistuttavalta. Kuvitelkaa: jonkun (me ymmärrämme kenen) piti
painostaa Oksana Kichatkinia poistamaan tekstit sivultaan ja kirjoittaa
valheita siitä, että hänen miehensä on elossa, ja sitten vielä järjestää
asiat niin että (puhelunsiirron avulla tai muuten vain puhelimen
anastamisella) jotkut ohjeistetut ihmiset vastaisivat puheluihin
Leonidin ja Oksanan nimissä… Ja mitä varten tämä kaikki olisi? Uusia
valokuvia ei kuitenkaan tule, kuinka kauan ihmisen kuoleman voi
pimittää? Tästä tulee jo jonkinlainen salaliittoteoria, minä en
yksinkertaisesti uskonut sitä.
...Ja sitten tänään
ilmestyi uutisia siitä, että Pskovissa, tarkemmin Vybutahissa, niin kuin
oli ilmoitettu, oli vietetty laskuvarjojääkärien hautajaisia, ja näytetty kuvia Kichatkinin ja Osilovin haudoista (Osilovista ei aikaisemmin ole ollut mainintaa missään).
http://slon.ru/fast/russia/v-pskove-proshli-zakrytye-pokhorony-mestnykh-desantnikov-1147710.xhtml
(Lisätty myöhemmin: valokuvat haudoista -
http://slon.ru/fast/russia/opublikovany-fotografii-s-mesta-pokhoron-pskovskikh-desantnikov-1147803.xhtml)
Mikä
olisi voinut saada perheen suostumaan Kichatkinin kuoleman peittelyyn?
Minulle sanottiin eilen, kun väitteli asiasta Vkontaktissa, mutta minä
en halunnut uskoa - kaikki tämä on banaalia, helposti tehtävissä,
väitetään että leskeneläkettä maksetaan vain jos perhe on hiljaa ja
peittelee, tai sitten lupasivat lisäkorvauksia. No, ehkä näin. Tai jos
haluatte erikoisemman version, voin sellaisen esittää. Oksanalla on
poika (eri avioliitosta), joka on jo aikuinen, ja joka nyt on
varusmiehenä. Voitte viimeistellä tämän version itse. En tiedä mitä
tapahtui oikeasti ja tuskin tulen koskaan tietämään.”
Tähän päättyi meidän tarina. Voisin itse ehdottaa kaksi vaihtoehtoa miten tähän voi suhtautua:
1.Tämä kaikki on joku eeppinen väärinkäsitys.
2.
Tämä on kaikki osa isoa (todennäköisesti USA:n järjestämää)
salaliittoa, jossa ovat mukana Ukrainan armeija, sekä kaksi yleensä
luotettavaa ja riippumatonta venäläistä mediaa. Salaliiton tavoite
saattaa olla lopulta tuoda GMO-elintarvikkeet suomalaisten ruokapöytään.
3. Tom Packalen, ota koppi.
Anton seikkailee ulkomailla, kommentoi kotimaata ja muistelee Neuvostoliittoa.
tiistai 26. elokuuta 2014
maanantai 18. elokuuta 2014
Venäjän pikkuinvaasio
Tänä viikonloppuna saimme seurata Venäjän avustussaattueen
epämääräistä matkaa kohti Ukrainaa. Saattue jäi rajalle, mutta
brittiläiset toimittajat todistivat sotilassaattueen ylittävän rajan.
Avustussaattuetta on epäilty Troijan hevoseksi, ja kun uutinen
rajanylityksestä levisi, kysyttiin onko tämä nyt se invaasio? Minulle on
esitetty tämä kysymys useaan kertaan viikonlopun aikana, ja täytyy
myöntää etten oikein osaa vastata siihen lyhyesti.
Tämä oli osa invaasiota jota on jatkunut jo pitkään. Brittiläiset toimittajat kommentoivat näkemäänsä toteamalla että vaikka joukko-osasto Venäjän armeijaa ylitti rajan, tämä ei tuntunut invaasiolta koska se tehtiin niin tottuneesti ja arkipäiväisesti. Niinpä, Venäjä on lähettänyt vapaaehtoisia ja sotilaskalustoa rajan yli jo pitkään. Separatistien johto koostuu pitkälti venäläisistä, joilla ei ole aikaisemmin ollut mitään yhteyttä alueeseen. Terijoen hallituksen jäsenet olivat sentään syntyneet Suomessa.
Separatistien aseistaminen olisi Ukrainalle riittävä casus belli, sodan aiheuttanut teko, Venäjä vastaan. Kyse ei ole koskaan ollut Ukrainan sisäisestä konfliktista. Mutta kun minulta ollaan kysytty invaasiosta, kysyjät ovat todennäköisesti tarkoittaneet sitä, ryhtyykö Venäjä avoimeen ja täysimittaiseen hyökkäykseen Ukrainaa vastaan. Vielä toukokuussa olisin vastannut että todennäköisesti kyllä, nyt olen eri mieltä.
Venäjä on pitänyt jatkuvasti joukkojaan rajalla 20-40 tuhannen hengen vahvuisena. Ehkä täysimittainen ja avoin hyökkäys oli jossain vaiheessa mahdollinen, eikä se varmasti ole poissuljettu nytkään. Avustussaattuetta ja sitä vastaan järjestettävää provokaatiota on epäilty Venäjän yritykseksi hankkia oikeutusta sotatoimille. Krimin miehityksen alkaessa Putin valehteli ensin avoimesti ettei paikalla ole venäläisiä sotilaita vaikka asia oli kaikille täysin selvä. Luottamus Venäjän sanoihin on menetetty täysin, joten kaikki yritykset hankkia kansainvälisesti tunnustettua oikeutusta sotatoimille olisivat täysin turhia. Sisäisen propagandan käyttöön tarkoitettua oikeutusta ei oltaisi lähdetty tekemään näin suurella budjetilla. Venäjä on jatkuvasti syyttänyt Ukrainaa tykistöiskuista rajanylityspaikoille ja Venäjän maaperälle. Tarvittaessa tällainen syytös on kaikki mitä Venäjä tarvitsee.
Ilmeisesti avustussaattue on vain avustussaattue. Sen tärkein funktio on olla PR-tempaus. Rekat ovat käytännössä tyhjiä, mutta kolmensadan rekan saattue näyttää televisiokuvissa paremmalta. Mutta myös kiihtyneet huhut tulevasta täysimittaisesta hyökkäyksestä ovat Venäjän edun mukaisia. Separatistit ovat tällä hetkellä tappioasemassa. Paikalliset eivät tue heitä: miljoonan ihmisen Donetskin kaupungista separatistit saivat alle tuhat vapaaehtoista joukkoihinsa. Separatistien taktiikan peruspilari on puolustuksen rakentaminen asutuskeskuksiin, mutta pakolaisvirtojen lisääntyessä heidän ihmiskilpensä ohenee. Jos asiat etenevät jatkossa niin kuin nyt, separatisteilla on enää muutama kuukausi aikaa sotilaalliseen tappioon. Venäjä jatkaa täysmittaisen invaasion valmistelujen näyttämistä kahdesta syystä. Ensinnäkin se sitoo Ukrainalaisia joukkoja ja toiseksi se ylläpitää separatistien taistelutahtoa. Konflikti loppuisi samana päivänä kun Venäjä lopettaisi tukensa separatisteille ja vetäisi joukkonsa kauas rajalta.
Venäjä ei nähtävästi halua miehittää Itä-Ukrainaa koska ulkopoliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen hinta olisi liian kallis. Venäjä haluaa jäädyttää konfliktin niin, että osa Ukrainan maaperästä olisi jatkuvasti kapinallisten hallussa Tämä antaisi Venäjälle käytännössä veto-oikeuden maan EU- ja NATO-pyrkimyksiin. Siksi Venäjä ei ole tunnustanut Donetskin ja Luhanskin valtioiden olemassaoloa. Lännen johtohahmot sekä Suomen pääministerit ja ulkoministeri ovat kommentoineet Ukrainan konfliktia ja Venäjän roolia siinä yllättävän selkäsanaisesti, mutta he sanovat aina että konflikti on lopetettava neuvotteluteitse. Niin poliitikot aina tekevät, neuvotteleminen on heidän koko keinovalikoima. Itseasiassa Venäjäkin haluaisi jäädyttää konfliktin niin että se otetaan mukaan neuvottelupöytään Ukrainan asioista ja sen “erityisintressit” tunnustetaan. Tämä on Lännelle ongelmallista kahdesta syystä: Lupausten antaminen koskien Ukrainan EU- tai NATO-jäsenyyttä on maan suvereniteetin vastaista, ja mieluinen neuvottelulopputulos Venäjälle antaa sille kannustimen järjestää konflikteja muissa naapurimaissa. Toistaiseksi Länsi ei ole suostunut tällaisiin neuvotteluihin, ja tarkoittanevat “neuvotteluratkaisulla” kapinallisten aseista riisumista ja venäjän kielen aseman turvaavat pykälät Ukrainan lainsäädännössä. Tämä ei separatisteille tai Venäjälle riitä, koska kukaan ei aloita sotaa pelkästään kielilainsäädännön takia. Ja mihin neuvotteluihin separatistit voisivat edes ryhtyä jos he vakavissaan väittävät että Ukrainan valtio on fasistijuntta?
Koska osapuolten tavoitteissa on niin suuria eroja, mitään neuvotteluratkaisua emme tule näkemään. Venäjä kiihdyttää omaa aseellista apuaan separatisteille yrittäessään säilyttää heillä joitain alueita edes Ukrainan ennenaikaisten parlamenttivaalien yli. Uutiset siviilien kuolemasta eivät ole loppumassa lähiaikoina.
Tämä oli osa invaasiota jota on jatkunut jo pitkään. Brittiläiset toimittajat kommentoivat näkemäänsä toteamalla että vaikka joukko-osasto Venäjän armeijaa ylitti rajan, tämä ei tuntunut invaasiolta koska se tehtiin niin tottuneesti ja arkipäiväisesti. Niinpä, Venäjä on lähettänyt vapaaehtoisia ja sotilaskalustoa rajan yli jo pitkään. Separatistien johto koostuu pitkälti venäläisistä, joilla ei ole aikaisemmin ollut mitään yhteyttä alueeseen. Terijoen hallituksen jäsenet olivat sentään syntyneet Suomessa.
Separatistien aseistaminen olisi Ukrainalle riittävä casus belli, sodan aiheuttanut teko, Venäjä vastaan. Kyse ei ole koskaan ollut Ukrainan sisäisestä konfliktista. Mutta kun minulta ollaan kysytty invaasiosta, kysyjät ovat todennäköisesti tarkoittaneet sitä, ryhtyykö Venäjä avoimeen ja täysimittaiseen hyökkäykseen Ukrainaa vastaan. Vielä toukokuussa olisin vastannut että todennäköisesti kyllä, nyt olen eri mieltä.
Venäjä on pitänyt jatkuvasti joukkojaan rajalla 20-40 tuhannen hengen vahvuisena. Ehkä täysimittainen ja avoin hyökkäys oli jossain vaiheessa mahdollinen, eikä se varmasti ole poissuljettu nytkään. Avustussaattuetta ja sitä vastaan järjestettävää provokaatiota on epäilty Venäjän yritykseksi hankkia oikeutusta sotatoimille. Krimin miehityksen alkaessa Putin valehteli ensin avoimesti ettei paikalla ole venäläisiä sotilaita vaikka asia oli kaikille täysin selvä. Luottamus Venäjän sanoihin on menetetty täysin, joten kaikki yritykset hankkia kansainvälisesti tunnustettua oikeutusta sotatoimille olisivat täysin turhia. Sisäisen propagandan käyttöön tarkoitettua oikeutusta ei oltaisi lähdetty tekemään näin suurella budjetilla. Venäjä on jatkuvasti syyttänyt Ukrainaa tykistöiskuista rajanylityspaikoille ja Venäjän maaperälle. Tarvittaessa tällainen syytös on kaikki mitä Venäjä tarvitsee.
Ilmeisesti avustussaattue on vain avustussaattue. Sen tärkein funktio on olla PR-tempaus. Rekat ovat käytännössä tyhjiä, mutta kolmensadan rekan saattue näyttää televisiokuvissa paremmalta. Mutta myös kiihtyneet huhut tulevasta täysimittaisesta hyökkäyksestä ovat Venäjän edun mukaisia. Separatistit ovat tällä hetkellä tappioasemassa. Paikalliset eivät tue heitä: miljoonan ihmisen Donetskin kaupungista separatistit saivat alle tuhat vapaaehtoista joukkoihinsa. Separatistien taktiikan peruspilari on puolustuksen rakentaminen asutuskeskuksiin, mutta pakolaisvirtojen lisääntyessä heidän ihmiskilpensä ohenee. Jos asiat etenevät jatkossa niin kuin nyt, separatisteilla on enää muutama kuukausi aikaa sotilaalliseen tappioon. Venäjä jatkaa täysmittaisen invaasion valmistelujen näyttämistä kahdesta syystä. Ensinnäkin se sitoo Ukrainalaisia joukkoja ja toiseksi se ylläpitää separatistien taistelutahtoa. Konflikti loppuisi samana päivänä kun Venäjä lopettaisi tukensa separatisteille ja vetäisi joukkonsa kauas rajalta.
Venäjä ei nähtävästi halua miehittää Itä-Ukrainaa koska ulkopoliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen hinta olisi liian kallis. Venäjä haluaa jäädyttää konfliktin niin, että osa Ukrainan maaperästä olisi jatkuvasti kapinallisten hallussa Tämä antaisi Venäjälle käytännössä veto-oikeuden maan EU- ja NATO-pyrkimyksiin. Siksi Venäjä ei ole tunnustanut Donetskin ja Luhanskin valtioiden olemassaoloa. Lännen johtohahmot sekä Suomen pääministerit ja ulkoministeri ovat kommentoineet Ukrainan konfliktia ja Venäjän roolia siinä yllättävän selkäsanaisesti, mutta he sanovat aina että konflikti on lopetettava neuvotteluteitse. Niin poliitikot aina tekevät, neuvotteleminen on heidän koko keinovalikoima. Itseasiassa Venäjäkin haluaisi jäädyttää konfliktin niin että se otetaan mukaan neuvottelupöytään Ukrainan asioista ja sen “erityisintressit” tunnustetaan. Tämä on Lännelle ongelmallista kahdesta syystä: Lupausten antaminen koskien Ukrainan EU- tai NATO-jäsenyyttä on maan suvereniteetin vastaista, ja mieluinen neuvottelulopputulos Venäjälle antaa sille kannustimen järjestää konflikteja muissa naapurimaissa. Toistaiseksi Länsi ei ole suostunut tällaisiin neuvotteluihin, ja tarkoittanevat “neuvotteluratkaisulla” kapinallisten aseista riisumista ja venäjän kielen aseman turvaavat pykälät Ukrainan lainsäädännössä. Tämä ei separatisteille tai Venäjälle riitä, koska kukaan ei aloita sotaa pelkästään kielilainsäädännön takia. Ja mihin neuvotteluihin separatistit voisivat edes ryhtyä jos he vakavissaan väittävät että Ukrainan valtio on fasistijuntta?
Koska osapuolten tavoitteissa on niin suuria eroja, mitään neuvotteluratkaisua emme tule näkemään. Venäjä kiihdyttää omaa aseellista apuaan separatisteille yrittäessään säilyttää heillä joitain alueita edes Ukrainan ennenaikaisten parlamenttivaalien yli. Uutiset siviilien kuolemasta eivät ole loppumassa lähiaikoina.