Muutama sana Pussy Riotista

 En halunnut pitkään kirjoittaa mitään Pussy Riotin tapauksesta, koska tapaus on ollut esillä muutenkin laajasti myös suomalaisessa mediassa. Uutisointia ja kannanottoja seurattessani olen kuitenkin huomannut, että keskustelu tapauksesta ohittaa pahasti sen oleellisen sisällön joten ajattelin kirjoittaa pari huomautusta aiheesta.

 Pussy Riotin esiintymisessä kirkossa ei ensivaikutelman perusteella ollut mielestäni mitään hienoa kahdesta syystä: Ensinnäkin he loukkasivat uskonnonvapautta loukkaamalla omistusoikeutta. Uskontojen arvostelu on osa sananvapautta ja sen pitäisi olla sallittua välittämättä siitä, että se loukkaa uskovaisten tunteita. Mutta kuten valistusajan filosofi John Locke kirjoitti, omistusoikeuden takaaminen on ainoa keino taata uskonnonvapaus. Uskonnollisilla yhteisöillä pitäisi olla oikeus harjoittaa uskontoaan omissa tiloissaan haluamallaan tavalla. Toiseksi, vaikka olen samaa mieltä heidän punk-rukouksensa sanoman kanssa, en pitänyt heidän tyylistä esittää kritiikkinsä. Laulu oli huono, koreografiat olivat heikot, eikä esitys ollut kovin rakentava. Mieleeni tuli ukrainalainen Femen-liike, joka osoittaa mieltään milloin mitäkin vastaan, herättää huomiota näyttämällä tissit, mutta lopulta asiasta lukeneet muistavat ainoastaan vain ne tissit. Sosiaalisten konventioiden rikkominen ja järkyttäminen eivät ole hyviä keinoja muutta asioita yhteiskunnassa, koska vaikka ne auttavat huomion herättämisessä. Keskustelu kuitenkin keskittyy siihen olivatko keinot sopivia eikä itse asiaan, josta osoitettiin mieltä.

 Valtaosa venäläisistä, mukaan lukien suurin osa oppositiosta, arvioi Pussy Riotin esitystä samalla tavalla kuin minä. Käytännössä kaikki olivat sitä mieltä, ettei esitys ollut oikein sopiva ja olisivat pitäneet viidentoista päivän vankeusrangaistusta tai sakkoja järjestyshäiriön aiheuttamisesta täysin ymmärettävänä. Syystä tai toisesta valtio puuttui peliin, teki asiasta poliittisen ja muutti ryhmän jäsenten vangitsemisen hyvin kuvaavaksi performanssiksi Venäjän oikeuslaitoksen nykytilasta.

 Kutsuin vangitsemista ja oikeudenkäyntiä poliittiseksi. Tähän välivaiheseen on hyvä pysähtyä hetkeksi, koska länsimaalaisella lehdistöllä on ikävä tapa puhua kaikista epädemokraattisissa maissa käydyistä oikeudenkäynneistä poliittisesti motivoituneena ajojahtina automaattisesti, jos vain syytetty väittää asian olevan niin. Asia ei ole aina niin. On olemassa ihan tavallisia rikollisia, jotka omaa hyötyä tavoitellen rikkovat epädemokraattisen valtion lakeja, ja jäädessään kiinni tarttuvat oljenkorteen huutamalla olevansa poliittisia vankeja.

 Miksi pidän siis Pussy Riotin oikeudenkäyntiä poliittisena? Sen ensimmäinen merkki oli pitkä ja jatkuvasti uusittava tutkintavankeus. Oletettu rikos oli taltioitu videolle eli tutkinnan olisi pitänyt olla aika helppo ilman syytettyjen vangitsemistakin. Sen sijaan epäillyt pidettiin tutkintavankeudessa, koska oikeuden mukaan he olisivat voineet paeta maasta tai vaikuttaa todistajiin. Palataan todistajiin myöhemmin, mutta jo se että vauvaikäisen lapsen ei niin kovin varakas äiti voisi vain ottaa ja paeta maasta on hiukan outo ajatusketju. Vertauskohtana viisi poliisia, jotka olivat tappaneet pidätetyn miehen raiskaamalla hänet pullolla, saivat olla vapaana tutkinnan aikana.

 Syytteiden poliittiset motiivit vahvisti itse oikeudenkäynti. Pidän valtiovallan puuttumisen indikaattorina sitä, kuinka paljon lakia taivutellaan ja kuinka paljon prosessilainsäädäntöä rikotaan, jotta saavutetaan toivottu tulos. Venäjän valtio haluaa propagandasyistä säilyttää oikeusvaltion kulissinsa, joten poliittisten tai taloudellisten motiivien puuttuessa oikeuslaitos pyrkii pääosin noudattamaan lakia. Alussa esillä ollut seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen mahdollisuus ei selvästikkään ollut missään suhteessa tehtyyn tekoon. Oikeudenkäynnin ensimmäisen viikon ajan syytettyjen asianajajille ei annettu mahdollisuutta luottamuksellisiin tapaamisiin asiakkaidensa kanssa. Syyttäjän todistajiksi hyväksyttiin ihmisiä, jotka eivät olleet silminnäkijöitä: Todistajanaitiossa kävi uskonnollisia ihmisiä kertomassa kuinka heitä loukkasi video tapahtuneesta, jonka he olivat nähneet netissä. Vastaavanlaisia, ei läsnäolleita todistajia, ei hyväksytty puolustuksen puolelta.Yhdessä vaiheessa oikeudenkäyntiä tuomari totesi että anomusten aika on ohi, niitä ei oteta enää vastaan, vaikka Venäjällä ei ole olemassa lakia, joka rajaisi oikeudenkäynnin osapuolten mahdollisuutta tehdä prosessiin liittyviä anomuksia. Ja tässä oli vain muutama esimerkki monesta, jotka vakuuttavat minut ettei kyseinen oikeudenkäynti ole vailla poliittista puuttumista.

 En osaa sanoa tuliko toive ryhmän jäsenten ankarasta kohtelusta kirkolta vai presidentin lähipiiriltä, eikä sillä ole oikeastaan mitään väliä. Todennäköisesti valtiovalta ei odottanut näin voimakasta reaktiota maan sisältä ja ulkomailta. He eivät voi kuitenkaan peräntyä koska perääntyminen on heidän mielestä heikkouden osoittamista, mistä seuraa vain uusia peräntymisiä.

 Oikeudenpäätös julistetaan huomenna. Jutun tuomarilla Marina Syrovnalla on ollut viimeisen neljän vuoden aikana 178 juttua käsittelyssä. 92%:ssa tapauksista hän on todennun syytetyn syylliseksi. Vapauttavia tuomioita on ollut tasan yksi ja loput ohjattiin takaisin tutkintaan. Pidän Pussy Riotin vapauttavaa tuomiota äärimmäisen epätodennäköisenä. Todennäköisiä vaihtoehtoja on kaksi: Jo syntyneet imagotappiot kuolletetaan eli vankeusrangaistus on noin puoli vuotta, jolloin ryhmä pääsee hyvin pian vapaaksi. Tai sitten ankarampi vaihtoehto, jossa syyttäjän vaatimusten mukaisesti vankeusrangaistus on kolme vuotta. Pidän jälkimmäistä todennäköisempänä.

 Venäläiset suhtautuvat Ortodoksiseen kirkkoon pääosin hyvin myönteisesti. Tästä syystä Pussy Riotin tapaus on jakanut kansan kahtia. Osa pitää heidän tekoa pyhän loukkauksena ja on valmis hyväksymään myös kovat vankeusrangaistukset. Toinen osa ei myöskään pitänyt ryhmän tempauksesta, mutta heille oikeudenkäynnissä ei enää ole kyse siitä. Kyse on riippumattomasta oikeuslaitoksesta, lain noudattamisesta ja kohtuullisista rangaistuksista. Tämä toinen osa muodostuu pääosin opposition jäsenistä. Valtaapitävät saattavat nähdä mahdollisuuden lyödä kiilaa näiden kahden ryhmän välille. Pussy Riotin kolmen vuoden vankeusrangaistus saisi opposition ajamaan heidän asiaa entistä radikaalimmin. Tämä olisi oppositiolle imagotappio tavallisen, poliittisesti passiivisen ja uskonnollisen äänestäjän silmissä. Ja Pussy Riotista puhuminen veisi mukavasti huomiota isoimmista asioista, kuten korruptiosta tai eläkerahaston kroonisesta alijäämästä.

 Myös meillä lännessä on syytä pitää mielessä mistä tapauksessa on kyse. Monet pop-artistit ja aktivistit ovat osoittaneet mieltä ja heidän sanomaansa on ollut "vapauttakaa Pussy Riot". Näiden naisten kohtelu toki on epäinhimillistä. He eivät voi tavata perhettään, heidän ei anneta syödä jopa kymmenentuntisten istuntojen aikana, he pääsevät suihkuun kerran viikossa. Syyttömysolettaman vastaisesti heitä pidetään käsiraudoissa ja istunnoissa telkkien takana. Tätä kaikkea ei tehdä juuri heitä varten, se on vain Venäjän oikeuslaitosjärjestelmä. Niinpä meidän pyyntöjen ja vaatimusten Venäjälle ei pitäisi olla "Vapauttakaa Pussy Riot!". Sen pitäisi olla "tehkää itsellenne riippumaton ja inhimillinen oikeusjärjestelmä". Vapaus seuraa perässä.