Kerran puolessa vuodessa puolustusvoimat antavat meidän julkaista abikronikkatyylisen rotaatiojulkaisun, jossa kotaan jokaisen joukkuen/osaston itse kirjoittama esittely. Kun tänä vuonna briifissä sitten kerrottiin, että esittelyteksti pitäisi taas kirjoittaa ja joukkuejohtaja kysyi kuka sen haluaisi tehdä vieressäni istuvan henkilön käsi nousi ylös. Sen sormi osoitti minua. Joo, sanoin, mulla on idea valmiina ja lupasin tuoda tekstin koeluettavaksi pian. Idea oli tosiaan pyörinyt päässäni jo siitä lähtien kuin kirjoitin joukkuen edellisen esittelyn. Siihen aikaan telkkarissa pyörii Big Brother ja lähes koko joukkue seurasi sitä. Mielestäni suljettu talo, jonka asukkaita seurataan ja rauhanturvaajien leiri, jossa yksityisyyttä ei ole oman sängyn ulkopuolella olivat konsepteina niin samanlaisia, että sitä oli pakko soveltaa. Teksti vaikuttaa erillaiselta, mutta loppujen lopuksi se on vain samanlainen kooste sisäpiiri vitseistä kuin kaikki muutkin tekstit, eli sen verran formaattia piti kunnioittaa. Ja tässä se on (nimiä on muutettu kun en jaksa kysyä lupaa keltään tän julkaisemiseen):
"Etelärintamalla ei mitään uutta" on Syksyllä SubTV:llä paljon kohua etukäteen aiheuttanut alkava reality-sarja
suomalaisista rauhanturvaajista Kosovossa. City-lehden hovitoimittaja Anna Perho kävi haastattelemassa ohjelman tuottajat Mikko Räsäsen ja Misha Lagerstedtin.
A.P -Mikko Räsänen, sinut tunnetaan parhaiten Big Brotherin päätuottajana. Misha Lagerstedt on taas yksi Pelastajat-sarjan tuottajista. Mistä
projekti sai alkunsa?
M.R -Subin pikkujouluissa päädyin Mishan kanssa samaan pöytään ja pienessä nousuhumalassa aloimme heittää läppää siitä miten saisimme yhdistettyä BB:n ja pelastajat-sarjan. Hauskaa oli, mutta juttu jäi pitkään aikaan unohduksiin.
M.L -Sitten yks päivä mä näin uutisissa jutun Kosovon mellakoista ja mulla välähti heti!
Soitin saman tien Mikolle ja sanoin, et hei, tää on meiän juttu. Siellä suomalaiset
sotilaat asuu samassa leirissä, saadan mahtava yhdistelmä BB:n päiväkirjahuoneen avautumista ja Pelastajat-sarjan toimintaa. Mikko soitti sitten kanavan johdolle ja ne näytti vihreää valoa.
A.P -Sarjassa seurataan puolen vuoden ajan ensimmäisen jääkärijoukkueen elämistä ja olemista. Miten päädyitte valitsemaan juuri tämän ryhmän?
M.L -Otimme yhteyttä Puolustusvoimiin ja saimme vähän taustamateriaalia rauhanturvaajien tehtävistä. Tässä vaiheessa meillä tuli selväksi, että haluamme kuvata nimenomaan jääkärijoukkuetta, koska nämä partioivat jatkuvasti alueella. Sieltä oli pakko tulla käytistä matskua.
M.R -Kesällä sitten kävimme paikan päällä katsomassa menoa Camp Cristiinassa.
Kärkijoukkue tuntui heti hyvältä vaihtoehdolta kun sieltä löytyi kiintiömaahanmuttaja
ja nainen. Muutenkin joukosta löytyi paljon erillaisia ihmisiä eri puolelta Suomea ja tekemisen meininki oli kova. Oikeastaan ainoa huono puoli paskasikoinakin tunnetussa joukossa oli se, etteivät he riko ajoneuvojaan. Mutta sitten vielä tutustuimme paremmin kärkijoukkueen johtajaan ja valinta oli selvä.
M.L -Jep, sarjan esittämisen jälkeen lutnaantti Moistista tulee uusi Koskela ja
naisten märkä uni.
A.P -No millaisia asioita pääsemme näkemään tässä uutussarjassa?
M.L -Minun vastuulla oli työajan materiaalin leikkaaminen sarjaan ja töitä kyllä riitti.
Partioita, paikalisten kohtaamista, poliisibriiffejä, jouha-harjoituksia, yhteispartioita irlantilaisten kanssa, ammuntoja jne. Joka jaksoon riitti jotain uutta. Uudenvuoden jakso oli ehkä henkilökohtainen suosikkini.
M.R -Ja sitten tietenkin vapaa-aika, senkin leikkaamisessa riitti tekemistä. On joukkueiltaa, itsenäisyyspäivää, joulua, ylioppilasjuhlia, päiväretkiä Skopjeen ja ihan tavallisia messi-iltoja. Ihan arjen pikkutapahtumissakin riitti matskua enemmän kuin BB:ssä. Oli Lörtsyn ja Rystyn tupakkalakkoa, Kessun ja Blondin parisuhdedraamaa, ompeluseuran kokousta, Pömpön avautumista leffan juonen paljastumisesta jne.
Heti alussa on paljon draamaa ja tunteita kun vanhemmat rauhanturvaajat kotiutuu ja uudet tuntemmattomat astuvat remmiin. Siinä sitten tutustutaan ja ystävystytään, samalla kun uudet oppivat kaikkea uutta ja jännää. Noita asioita on vähän vaikeaa selittää etukäteen, kun se maailma on niin ainutlaatuinen ja niin räikeässä kontrastissa Suomen arjen kanssa. Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä leiriin päiväkirjahuone, mutta huomasimme nopeasti että rakentava vittuilu on tässä ympäristössä niin avointa, ettei sellaista tarvittu.
A.P -Miten puolustusvoimat sitten suhtautuivat ohjelman tekoon?
M.R -Todella hyvin! He olivat siellä vähän huolissaan rauhanturvaajiksi hakeutuvien määrän laskusta ja olivat innoissaan kun näytimme Kärkijoukkueesta sekä työpuolen, että ei niin vakavan vapaa-ajankin. Aika vapaat kädet saimme tuotannossa. Tai no, ei nyt ihan kaikkea voinut näyttää.
A.P -Uskotteko että sarjasta tulee suosittu?
M.L -Ehdottomasti! Ei tätä muuten tehtäis! Olemme tehneet pilottijaksolla kohderyhmätutkimusta ja vastaanotto oli lähes kaikissa todella positiivinen. Suomalaisten rauhaanturvajien elämä Kosovossa on sen verran monipuolista, että jokaiselle löytyy sarjasta jotain omaa.
M.R -Niin, olemme ja aloittaneet DVD-materiaalin kokoamisen. Ekstroihin tulee mm. jo sarjan mainoksista osittain tutuiksi tulleet Jakun parhaat huutelut, Nahkakaulimen ADHD-kohtaukset, kooste Kepin taistelusta laihuutta ja köyhyyttä vastaan, Bogin taktisuuskoulu, Palotunturin aloittavan päivystävän upseerin opas, Lörtsyn ja mutateiden hellimmät yhteiset hetket, todella lyhyt koosta Hima-ahon positiivisista kommentteista ja Allun parhaat naisjutut. Ja tietenkin paljon muuta.
M.L -Mikko paljasti nyt ihan liikaa, mutta muistakaa katsoa subia syksyllä, takaan, että jäätte koukkuun.
Anton seikkailee ulkomailla, kommentoi kotimaata ja muistelee Neuvostoliittoa.
lauantai 28. helmikuuta 2009
tiistai 24. helmikuuta 2009
Kuinka epätoivoinen Venäjä on?
Rosneft ja Transneft saivat Kiinalta kahdenkymmenenviiden miljardin dollarin lainan öljyputken rakentamista Kiinan varten. Ehtona oli kahdenkymmenen vuoden vakaa öljyn toimitus kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta kumpkikaan osapuoli ei sanonut, että siitä maksettaisiin markkinahintaa. Kiinalaisten arvioiden mukaan öljyn hinnaksi sovittiin 20$/tynnyri, eli reippaasti alle nykyisen markkinahinnan. Venäläisten hallituslähteiden mukaan lainalle sovittu 5-5,5% korko oli heille menestys. Korko on sidottu LIBOR:iin, joka on tällä hetkellä 2% eli Venäjä (sehän ko. yritykset omistaa) maksaa yli kaksinkertaista korkoa. Kun mukaan lasketaan vielä tulevaisuudessa alihintaan myytävä öljy, niin korko on sitten jopa 23%. Aikamoinen pikavippi. Ellei sitten tosissaan usko, että aino tie öljyn hinnalle seuraavan kahden vuosikymmenen aikana on alas.
tiistai 10. helmikuuta 2009
Rotaatiotasauspäivä
Eilen oli hieno päivä, rauhanturvaajakalenterin tärkein juhlapäivä - rotaatiopäiväntasaus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vanhoilla turvaajilla on yhtä paljon palvelusta takana kun uusilla on jäljellä. Vanhoilla on myös yhtä paljon palvelusta jäljellä kun uusilla on takana. Juhlallisuuksia on vietetty jo viime viikonloppuna kun kävimme perin paikallisen tapaan ilmaisemaan ilmaisemassa iloamme ampumalla. Emme toki ampuneet ilmaan, mutta eivät paikallisetkaan niin varmasti tekisi 12,7mm-kaliiperin aseella. Myös eilen kävimme ampumassa, kun siitä ei vaan saa tarpekseen. Illan kruunasi taktisen reservin loppuminen mikä tarkoitti sitä, että pitkään päällä ollut kuiva kausi (enkä todellakaan viittaa säähän, se on ollut kaikkea muuta kuin kuivaa) päättyi. Huomenna saksalaiset lupasivat viedä meidät helikopterilennolle juhlamme kunniaksi. Sellaista.
lauantai 7. helmikuuta 2009
Super Bowl
Eipä ole taas tullut kirjoitettua. Änteeärrää on lähinnä heitetty. NTR on tarkoittaa nothing to report, ja sen heittäminen viittaa partioraportin kirjoittamista, johon voi merkata vain paikat, joissa on liikkunut. Lumet ovat sulanneet ja sadetta on tullut. Paikka näyttää aika lailla tältä:
Sarjakuvan sisältöön en ota kantaa, mutta kun miettii tätä mielikuvitusmaata, Elboniaa, jossa on joka paikassa mutaa on vyötäröön saakka, ei ole vaikea keksiä mistä inspiraatio on saatu.
Onneksi maailmalla tapahtuu. Amerikkalaisen jalkapallon NFL-kausi on saatu päätökseen ja jälleen kerran, huolimatta siitä, että runkosarja on vain kuudentoista pelin pituinen, se tarjosi enemmän viihdettä kuin mikään muu urheilulaji. Kausi lähti käyntiin kun legendaarinen pelinrakentaja Brett Farve, istuttuaan koko kesän sohvalla, päätti, ettei eläkkeellä jääminen olutkaan hyvä ratkaisu. Hänellä oli kuitenkin edelleen voimassa oleva sopimus Green Bay Packersin kanssa. Siellä hän ei enää halunnut pelata kahdettakymmenettä kauttaan vaan pyysi siirtoa. Eihän se helppoa ollut, ja draamaa riitti. Lopulta Aaron Rodgers sai pitää aloituspaikkansa Green Bayssa, Farve siirtyi New York Jetseihin, ja tämän seurauksena Jetsien Chad Pennington siirtyi Miamiin. Kaikki spekuloivat kuka tästä tapahtumaketjusta hyötyisi eniten. Kaikki pelasivat uusissa joukkueissaan hyvin, mutteivat erinomaisesti ja ainoastaan Miami pääsi pudotuspeleihin.
Pelinrakentajat ovat NFL:ssä tärkeimpiä pelaajia ja niiden ympärillä riittä aina tapahtumia. Erityisesti mustilla pelinrakentajille tuntuu tapahtuvan. Nuori Vince Young on Tennesee Titansin pelinrakentaja, joka kuten muutkin mustat pelinrakentajat osaa juosta erinomaisesti, mutta heittolukujen kanssa on vähän niin ja näin. Hän pelasi aika huonosti kauden alun, vaikka joukkue voittikin kaikki pelit. Neljänessä pelissä hän loukkaantui ja fanit hurraasivat kun tilalle astui 40-vuotias valkoinen Collins. Tämä pelasi koko kauden juuri niinkuin keski-ikäiseltä voi odottaa: Lyhyitä ja varmoja syöttöjä, ei tehnyt mitään erikoista, muttei tehnyt virheitäkään. Tennesee pärjäsi hänen alaisuudessaan erinomaisesti, voittaen yli 75% otteluistaan. Youngilla ei sen sijaan mennyt kauhean hyvin, loukkaantumisensa jälkeen hän katosi pariksi päiväksi ja äiti antoi medialle lausunnon jossa hän pyysi ihmisiä kertomaan hänen olinpaikasta hänen lähdettyä "epävakaassa mielentilassa". Kaveri löytyi pari päivää myöhemmin. Piti kuulemma päästä pois ja selvittää ajatuksiaan.
Toinen hauska tapaus mustan pelirakentajan kanssa sattui ottelussa Philadelphia vastaan Cincinnati. Peli päättyi ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen tasapeliin ja pelin jälkeen Philadelphian pelinrakentaja Donovan McNabb kertoi olleensa yllättynyt siitä, että niin voi ylipäätänsä käydä. Hän ei tiennyt ettei jatkoaikaa pelata loputtomasti. Siitä tulikin sitten aika negatiivista palautetta faneilta, koska kyllä 95% amerikkalaisista olisi tiennyt paremmin. Atlanta taas toipui vihdoin oman mustan tähtipelinrakentajansa lähdöstä. Michael Vick oli mainossopimukset mukaan lukien ehkä parhaiten palkattu pelaaja liigassa, kunnes pari vuotta sitten paljastui, että hän tykkäsi järjestää huvilallaan koiratappeluita. Istuu vieläkin vankilassa eläinsuojelu- ja uhkapelirikoksista.
Muitakin sankareita on liigassa riittänyt. Dallasin kulmapuolustaja Adam "Pacman" Jones hyllyttettiin liigasta hänen sekoiltua taas kerran. Tällä kertaa hän oli iskenyt kännissä nyrkillä omaa henkivartijaa. New York Giantsien laitahyökkääjä Plaxico Burress oli klubilla ampunut itseään vahingossa jalkaan kun hänen mukana pitäämänsä pistooli laukesi. Ironian määrä oli valtava, kun "itsensä jalkaan ampuminen" on urheilukielen perusilmaus itseään vahingoittaville virheille. Ja kappas, Giants alkoi häviämään pelejä heti ampumistapuksen jälkeen, voitettuaan kaikki pelit, jotka tapahtuivat ennen sitä.
Liigan loppuottelu Super Bowl oli mahtavaa viihdettä, niinkuin aina. Valitettavasti Super Bowl ja intti eivät sovi yhteen. Varusmiespalveksen aikana pyysin yksikön johtajalta poikkeuslupaa katsoa TV:tä yöllä, mutta ei, oli mukamas taas niin tärkeä päivä edessä. Onneksi joku möläytti tuloksen heti aamiaisella klo 5.30, noin tunti ottelun päättymisen jälkeen niin en päässyt nauttimaan täysillä nauhoituksestakaan. Tällä kertaa ei valitettavasti ollut edes kanavia, jolta ottelua olisi pystynyt seuramaan joten tyydyin katselemaan java-lähetystä. Minuutin välein pieni viiva siirtyi senttejä sinne tai tänne kuvaten pelin tapahtumia. Huikeaa.
Itse ottelu oli kyllä hieno. Arizona Cardinals oli pelannut koko kauden huonosti. Toissavuoden varauskierroksen ensimmäisenä varattu pelaaja pelinrakentaja Matt Leinart loukkaantui ja tilalle astui vanha kettu Kurt Warner. Monen mielestä hänen parhaat päivät olivat jo takanapäin ja hän pelasi ailahtelevasti. Hänen apunaan oli liigan paras laitahyökkääjäpari, jonka kemia ei tosin ollut parhaimillaan kun Anquan Boldin on vaatinut itselleen siirtoa koko kauden ajan. He hävisivät ja voittivat 8 ottelua. Kuusi voitoista tuli heidän oman divisioonan vastustajista, jotka sattumalta olivat juuri ne kolme surkeinta joukkuetta liigassa tällä kaudella. Niinpä Arizona pääsi monen mielestä epäansaitusti ensimmäistä kertaa yli neljänkymmeneen vuoteen pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä he kuitenkin kaikkien yllätykseksi voittivat tiensä Super Bowlin asti. Siellä heillä oli vastassa Pittsburgh Steelers. Heillä oli liigan paras puolustus, sekä nuori ja innostava pelinrakentaja Ben "Big Ben" Roethlisberger (tämän nimen hankaluus on jenkeissä yhtä yleinen vitsi, kuin erään saman etunimen omaavan kansaedustajan sukunimi on Suomessa). Fanit rakastavat Big Beniaan vilpittömästi. He vaativat tätä menestykkäästi pari vuotta aiemmin lopettamaan moottoripyöräharrastuksensa hänen murtaessa leukansa juuri ennen kautta. Fanit rakastavat myös Hawaii-taustaista takapuolustajansa Troy Polamalua, eikä vähiten hänen hiustensa takia. Troyn pitkät kurtikkaat hiukset, jotka heiluvat joka puolelle hänen juostessa ovat monen naisen kateuden kohde. Kun ottaa huomioon vielä sen, että Arizonan päävalmentaja oli saanut kautta aikaisemmin potkut Pittsburghista niin voi todeta, että lähtöasetelmat olivat jännittävät. Ja viimeisille sekunneillehan se ratkaisu taas viipyi. Kyllä tätä urheilulajia on pakko rakastaa.
Sarjakuvan sisältöön en ota kantaa, mutta kun miettii tätä mielikuvitusmaata, Elboniaa, jossa on joka paikassa mutaa on vyötäröön saakka, ei ole vaikea keksiä mistä inspiraatio on saatu.
Onneksi maailmalla tapahtuu. Amerikkalaisen jalkapallon NFL-kausi on saatu päätökseen ja jälleen kerran, huolimatta siitä, että runkosarja on vain kuudentoista pelin pituinen, se tarjosi enemmän viihdettä kuin mikään muu urheilulaji. Kausi lähti käyntiin kun legendaarinen pelinrakentaja Brett Farve, istuttuaan koko kesän sohvalla, päätti, ettei eläkkeellä jääminen olutkaan hyvä ratkaisu. Hänellä oli kuitenkin edelleen voimassa oleva sopimus Green Bay Packersin kanssa. Siellä hän ei enää halunnut pelata kahdettakymmenettä kauttaan vaan pyysi siirtoa. Eihän se helppoa ollut, ja draamaa riitti. Lopulta Aaron Rodgers sai pitää aloituspaikkansa Green Bayssa, Farve siirtyi New York Jetseihin, ja tämän seurauksena Jetsien Chad Pennington siirtyi Miamiin. Kaikki spekuloivat kuka tästä tapahtumaketjusta hyötyisi eniten. Kaikki pelasivat uusissa joukkueissaan hyvin, mutteivat erinomaisesti ja ainoastaan Miami pääsi pudotuspeleihin.
Pelinrakentajat ovat NFL:ssä tärkeimpiä pelaajia ja niiden ympärillä riittä aina tapahtumia. Erityisesti mustilla pelinrakentajille tuntuu tapahtuvan. Nuori Vince Young on Tennesee Titansin pelinrakentaja, joka kuten muutkin mustat pelinrakentajat osaa juosta erinomaisesti, mutta heittolukujen kanssa on vähän niin ja näin. Hän pelasi aika huonosti kauden alun, vaikka joukkue voittikin kaikki pelit. Neljänessä pelissä hän loukkaantui ja fanit hurraasivat kun tilalle astui 40-vuotias valkoinen Collins. Tämä pelasi koko kauden juuri niinkuin keski-ikäiseltä voi odottaa: Lyhyitä ja varmoja syöttöjä, ei tehnyt mitään erikoista, muttei tehnyt virheitäkään. Tennesee pärjäsi hänen alaisuudessaan erinomaisesti, voittaen yli 75% otteluistaan. Youngilla ei sen sijaan mennyt kauhean hyvin, loukkaantumisensa jälkeen hän katosi pariksi päiväksi ja äiti antoi medialle lausunnon jossa hän pyysi ihmisiä kertomaan hänen olinpaikasta hänen lähdettyä "epävakaassa mielentilassa". Kaveri löytyi pari päivää myöhemmin. Piti kuulemma päästä pois ja selvittää ajatuksiaan.
Toinen hauska tapaus mustan pelirakentajan kanssa sattui ottelussa Philadelphia vastaan Cincinnati. Peli päättyi ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen tasapeliin ja pelin jälkeen Philadelphian pelinrakentaja Donovan McNabb kertoi olleensa yllättynyt siitä, että niin voi ylipäätänsä käydä. Hän ei tiennyt ettei jatkoaikaa pelata loputtomasti. Siitä tulikin sitten aika negatiivista palautetta faneilta, koska kyllä 95% amerikkalaisista olisi tiennyt paremmin. Atlanta taas toipui vihdoin oman mustan tähtipelinrakentajansa lähdöstä. Michael Vick oli mainossopimukset mukaan lukien ehkä parhaiten palkattu pelaaja liigassa, kunnes pari vuotta sitten paljastui, että hän tykkäsi järjestää huvilallaan koiratappeluita. Istuu vieläkin vankilassa eläinsuojelu- ja uhkapelirikoksista.
Muitakin sankareita on liigassa riittänyt. Dallasin kulmapuolustaja Adam "Pacman" Jones hyllyttettiin liigasta hänen sekoiltua taas kerran. Tällä kertaa hän oli iskenyt kännissä nyrkillä omaa henkivartijaa. New York Giantsien laitahyökkääjä Plaxico Burress oli klubilla ampunut itseään vahingossa jalkaan kun hänen mukana pitäämänsä pistooli laukesi. Ironian määrä oli valtava, kun "itsensä jalkaan ampuminen" on urheilukielen perusilmaus itseään vahingoittaville virheille. Ja kappas, Giants alkoi häviämään pelejä heti ampumistapuksen jälkeen, voitettuaan kaikki pelit, jotka tapahtuivat ennen sitä.
Liigan loppuottelu Super Bowl oli mahtavaa viihdettä, niinkuin aina. Valitettavasti Super Bowl ja intti eivät sovi yhteen. Varusmiespalveksen aikana pyysin yksikön johtajalta poikkeuslupaa katsoa TV:tä yöllä, mutta ei, oli mukamas taas niin tärkeä päivä edessä. Onneksi joku möläytti tuloksen heti aamiaisella klo 5.30, noin tunti ottelun päättymisen jälkeen niin en päässyt nauttimaan täysillä nauhoituksestakaan. Tällä kertaa ei valitettavasti ollut edes kanavia, jolta ottelua olisi pystynyt seuramaan joten tyydyin katselemaan java-lähetystä. Minuutin välein pieni viiva siirtyi senttejä sinne tai tänne kuvaten pelin tapahtumia. Huikeaa.
Itse ottelu oli kyllä hieno. Arizona Cardinals oli pelannut koko kauden huonosti. Toissavuoden varauskierroksen ensimmäisenä varattu pelaaja pelinrakentaja Matt Leinart loukkaantui ja tilalle astui vanha kettu Kurt Warner. Monen mielestä hänen parhaat päivät olivat jo takanapäin ja hän pelasi ailahtelevasti. Hänen apunaan oli liigan paras laitahyökkääjäpari, jonka kemia ei tosin ollut parhaimillaan kun Anquan Boldin on vaatinut itselleen siirtoa koko kauden ajan. He hävisivät ja voittivat 8 ottelua. Kuusi voitoista tuli heidän oman divisioonan vastustajista, jotka sattumalta olivat juuri ne kolme surkeinta joukkuetta liigassa tällä kaudella. Niinpä Arizona pääsi monen mielestä epäansaitusti ensimmäistä kertaa yli neljänkymmeneen vuoteen pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä he kuitenkin kaikkien yllätykseksi voittivat tiensä Super Bowlin asti. Siellä heillä oli vastassa Pittsburgh Steelers. Heillä oli liigan paras puolustus, sekä nuori ja innostava pelinrakentaja Ben "Big Ben" Roethlisberger (tämän nimen hankaluus on jenkeissä yhtä yleinen vitsi, kuin erään saman etunimen omaavan kansaedustajan sukunimi on Suomessa). Fanit rakastavat Big Beniaan vilpittömästi. He vaativat tätä menestykkäästi pari vuotta aiemmin lopettamaan moottoripyöräharrastuksensa hänen murtaessa leukansa juuri ennen kautta. Fanit rakastavat myös Hawaii-taustaista takapuolustajansa Troy Polamalua, eikä vähiten hänen hiustensa takia. Troyn pitkät kurtikkaat hiukset, jotka heiluvat joka puolelle hänen juostessa ovat monen naisen kateuden kohde. Kun ottaa huomioon vielä sen, että Arizonan päävalmentaja oli saanut kautta aikaisemmin potkut Pittsburghista niin voi todeta, että lähtöasetelmat olivat jännittävät. Ja viimeisille sekunneillehan se ratkaisu taas viipyi. Kyllä tätä urheilulajia on pakko rakastaa.